15. tammikuuta 2017

Me gusta viajar, me gustas tú

Viimeisen kuukauden aikana nojatuolimatkailuni lähteenä on toiminut espanjalais-ranskalaisen muusikko Manu Chaon elämäkerta ja reissukirja Manu Chao - Maailman kiertäjä. Jos oikein muistan, niin tiedostin kyseisen herran olemassaolon ensimmäistä kertaa reilu 10 vuotta sitten Argentiinassa yhdysvaltalaisen vaihtarikaverin toimesta. Luultavasti olin kuitenkin jo kuullut  Me gustas tú -biisin joskus aiemmin. Maailmasta tuskin löytyy ketään, joka ei olisi kuullut kyseistä rillutusta aivan kyllästymiseen asti. Sehän toimii esimerkiksi aivan loistavana espanjan kielen oppimateriaalina.

Me gustan los aviones, me gustas tú
Me gusta viajar, me gustas tú
Me gusta la mañana, me gustas tú
Me gusta el viento, me gustas tú
Me gusta soñar, me gustas tú
Me gusta la mar, me gustas tú



Manu Chaon musiikista huokuu sellainen rento nomadimeininki, vaikkei laulujen aiheet aina niin leppoisia olisikaan. Olen aina tykännyt siitä miten niissä sekoitetaan kieliä ja erilaisia musiikkityylejä täysin huoletta.

Asuessani syksyllä 2009 Córdobassa, Argentiinassa innostuin heti kun kuulin Manu Chaon saapuvan kaupunkiin keikalle. Reilun kolmen tunnin keikka oli aivan mieletön ja tunnelma oli niin huikea, että live-elämys oli yksi parhaimmista. Myöhemmin kuulin, että Manulla onkin aivan erityinen suhde Córdobaan, jossa hän on jo vuosikausia tukenut La Luciérnaga -nimistä katulasten perustamaa kansalaisjärjestöä.



Eipä siis ollut ihmekään, että Manun elämäkerta alkaa nimenomaan Córdobasta ja hyväntekeväisyyskonsertista, jonka tuotot suunnattiin La Luciérnagalle. Kirjan "alkusoitossa" eli introkappaleessa kerrotaan lyhyesti Manun suhteesta kaupunkiin ja katulapsia tukevaan järjestöön. Konsertissa lavalle hyppää mukaan paikallinen katuräppäri Negro Chetto, johon tutustuin töiden puolesta Córdobassa asuessani yhden järjestömme hyväntekeväisyystempauksen puitteissa. Negro Chetto kertoo tavanneensa Manu Chaon juurikin La Luciérnagan kautta.

Tätä tekstiä kirjoittaessa palasin noihin Córdoban aikaisiin blogiteksteihin ja niiden joukosta löytyi tällainen. Olen kirjoittanut blogiin 18. syyskuuta 2009 tekstin otsikolla "Prejuicios" (ennakkoluulot), jossa lukee mm. näin:

"Vaikka sitä kuinka kuvittelee olevansa ennakkoluuloton ja avoin kaikelle ja kaikille, välillä herää todellisuuteen ja tajuaa, että se on mahdotonta. 
Tapasin keskustan plazalla Maurin kanssa päivystäessä meidän ikäisen n. 24 v. katupojan, joka oli edellisenä päivänä ollut maalaamassa toista Techon taloa keskustassa ---.
Aika kului siivillä, vaikka oli uskomattoman kylmä ja istuttiin keskellä liikenteen hälinää, tuulessa. Kuunneltiin Maurin kanssa tämän Lalan tarinoita elämästä ja kokemuksista. ---
Lala oli La Luciérnagan avulla päässyt kadulta pois, perustanut siivousyrityksen muiden nuorten kanssa, matkustanut São Pauloon töihin ja pari kuukautta sitten palannut Córdobaan. Ja kaiken lisäksi tuntee Manu Chaon, joka oli täällä viimeksi keikalla helmikuussa ja on rahottanut mm. poikien siivousfirmaa. 
Lala kertoi meille seikkailuistaan São Paulossa, Córdobassa ja tapaamisista Manu Chaon kanssa. Kaiken lisäks Lala kerto aikovansa perustaa bändin kavereittensa kanssa ja luki meille jo kirjottamiaan lyriikoita, jotka kertoi elämästä, rikkaista ja köyhistä. Olin aivan ymmälläni siinä kello 10 aamulla kuunnellessa näitä tarinoita.
Sen lisäksi, että Lala oli kokenut vaikean lapsuuden, asunut kadulla, varastellut ja nyt ansaitsi elantonsa siivoten -oli hän aivan hollilla Argentiinan historiasta, maailman tilanteesta, maan poliitiikasta ja jopa Irakin sodasta."

Tuo samainen siivousfirma mainitaan Manu Chaon elämäkerrassa. 





Manu Chaon elämäkerta on tarina siitä kuinka Manusta tuli maailmankuulu artisti, mutta samalla se tarjoaa rutkasti taustoja ja kontekstia tälle tarinalle ja eri elämänvaiheille. Tarina vie mukanaan rahtilaivalla yli Atlantin ja junalla läpi Kolumbian. Se kertoo tarinat eri biisien takana. Tämä elämäkerta saa sinut laittamaan Me gustas tú, Minha galera, Desaperecido, Bongo bong ja muut rillutukset soimaan!


Kirja sai minut muistelemaan noita Córdoba-aikoja ja tutkimaan vanhoja kuvia. Se oli siis oikein antoisaa luettavaa vähintäänkin siitä syystä, että siinä seikkaillaan minulle rakkaissa paikoissa: Barcelonassa, Pariisissa ja Latinalaisessa Amerikassa - erityisesti Argentiinassa.

Annoin kirjalle neljä tähteä, koska vaikka se olikin viihdyttävä ja mielenkiintoinen, täytyy myöntää, että oli se samalla ajoittain myös pikkuisen puuduttavaa lukemista. Ensimmäisten kappaleiden aikana perehdytään vähän liiankin yksityiskohtaisesti jokaiseen pieneenkin bändihankkeeseen ja 70- ja 80-lukujen Pariisin musiikkiskeneen.

Jos kuitenkin tunnistat itsessäsi pienen kulkurin ja Manu Chaon kaltaisen muusikkokulkurin elämäkerta kiinnostaa, niin suosittelen tätä nojatuolimatkaa!

Kirjan tiedot:
Manu Chao - Maailman kiertäjä (Clandestino: In Search of Manu Chao), Peter Culshaw, 2013. Suomentaja J. Pekka Mäkelä. Löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista.

7. tammikuuta 2017

Höyryävä Suomenlahti

Olen yhtä innoissani kuin pieni lapsi karkkikaupassa siitä, että tällä viikolla Suomeen saapui vihdoin talvi ja ennätyspakkaset. Kyllä tällaisia kylmiä pakkaspäiviä aina muutamat talveen tarvii, vaikkei omat talvivarusteet ihan näin cooleihin keleihin riitäkään. 

Ihailin torstaina facebookkiin ja instagramiin ilmestyneitä luontokuvia höyryävästä merestä ja lähettelin kuvakaappauksia Nicolle ehdottaen loppiaiselle aikaista aamua. Ajatus oli lähinnä vitsi, koska en ajatellut hänen innostuvan herätyskellosta vapaapäivänä vähäunisen työviikon jälkeen. Lopulta sovimme kuitenkin laittavamme herätyskellon soimaan loppiaisaamuna vähän kahdeksan jälkeen, jotta ehtisimme Kauppatorille ajoissa ennen auringonnousua. 

P1090860 P1090856 P1060340__ P1060341

Ritarihuoneen kohdalla mielenkiinnon herätti violetin punaisena loistava taivas aivan jäänmurtajien takana. Kävelimme ensin Kanavarantaa pitkin vähän matkaa ja suuntasimme sen jälkeen Kauppatorille. Ehdimme juuri Suomenlinnan lautan terminaalin kohdalle kun pilvien ja sumun keskeltä ilmestyi Suomenlinnan lautta. Mikä maaginen aamu ja upea auringonnousu meitä odottikaan!

P1060355 P1060364 P1060404 P1060400 P1060394 P1060430

Pakkasasteita oli vähän yli 20 ja vaatekerroksiakin onneksi useampia. Kamerani jäätyi alta aikayksikön ja siinä vaiheessa kun päästiin Kauppatorille ei se enää käynnistynytkään, ei vaikka laitoin akun vaihtoon. Onneksi puhelin ja Nicon kamera näyttävät kestävän pakkasta hieman paremmin. Ihailimme pilvien takaa pikkuhiljaa ilmestyvää suurta pyöreää palloa, joka loi merelle ja kaupunkiin uskomattoman upean näkymän. Pian kuitenkin varpaat ja sormet menivät sen verran tunnottomiksi, että auringon paljastuessa pilviharson takaa meidän oli aika lähteä aamupalalle.

P1060457

Aikainen loppiaisaamu oli todellakin kaiken univajeen arvoinen. Ehtiihän sitä viikonloppuna sitten nukkua!

Ensimmäiset kuvat Kanavarannasta omiani, loput Nicon ottamia ja minun editoimia.

4. tammikuuta 2017

Oravanpyörän täyteinen 2016!

Vaikka maailmalla vuosi 2016 vaikuttaa olleen erityisen huono - tuskin kukaan välttyi sosiaalisessa mediassa koko loppuvuoden kiertäneistä vitseistä karmaisevan surkeasta vuodesta - on meillä onneksi ollut loppujen lopuksi yllättävänkin hieno vuosi.

Tämä blogi on ollut pystyssä jo yli kahdeksan vuotta ja varsinaisia vuosikatsauksiakin löytyy jo viimeiseltä kuudelta vuodelta. Tuntuisi hurjalta lopettaa leikki tähän, vaikka hetken epäröinkin minkäänlaisen yhteenvedon tekemistä. Niinpä siis tässä vielä pieni katsahdus menneeseen vuoteen.

P1010933 P1020172

Tammikuussa fiilistelin meidän monikulttuurista Suomi-eloa. Helmikuussa suuntasin minilomalle Madridiin, jossa treffasin Sveitsissä asuvaa ystävää. Maaliskuussa suuntasimme samaisen ystävän ja appelsiininpuolikkaidemme kanssa viettämään pääsiäistä Englantiin toisen ystävän luo. Huhtikuussa kirjoittelin arabian kielen opiskelusta ja tekstistä tulikin koko blogin vuoden luetuin. 

P1030441 P1050157

Toukokuussa fiilistelin Helsingin keltaisia kaupunkipyöriä ja kesäkelejä sekä aloitin työmatkapyöräilyn. Kesäkuussa lomailimme viikon Montenegrossa. Heinäkuussa teimme päiväreissun Bengtskärin majakalle, mökkeilimme ja innostuin bujoilusta. Elokuussa fiilistelin lisää meidän Suomi-eloa ja oravanpyöräelämää, vietimme viikonlopun Savonlinnassa ja saimme Nicon siskon perheineen Israelista asti vierailulle.

P1060220 P1060652 P1060285

Syyskuussa seikkailimme uusissa lähiöissä Helsingissä ja kävin elokuvissa kuusi kertaa saman viikon aikana. Lokakuussa kävimme Salossa ja Teijon kansallispuistossa, ihastelimme ruskaa Kaivarissa sekä pääsimme palaamaan entiseen kotikaupunkiin tallustelemaan tuttuja kujia Barcelonassa. Marraskuussa karkasimme kahdeksi viikoksi Meksikoon pimeyttä pakoon. Joulukuussa nautittiin luonnon kauneudesta Lauttasaaressa ja rauhoituttiin jouluksi, vaikkakin ilman ylimääräisiä lomia.

P1070099 P1070356

Vuosi 2016 oli tietyllä tavalla unelmien vuosi. Kirjoitin elokuussa siitä, kuinka monta vuotta sitten haaveilin hetkestä, "jolloin meillä olisi Nicon kanssa molemmilla vakituiset, mielenkiintoiset päivätyöt, säännöllinen palkka ja palkalliset lomat". Vuosi 2016 oli meille ensimmäinen tällainen vuosi. Saimme asua rauhallisen tasaista arkea koko vuoden samassa asunnossa (!) ja matkustella palkallisilla lomilla. Mitä luksusta! Varsinaista luksusta oli myös se, ettei meidän tarvinnut koko vuonna etsiä asuntoa (paitsi ehkä lomilla airbnbta) ja olla muuttamassa. 

P1070521

Viimeisenä parina vuotena olen sortunut päivittelemään hiljentynyttä kirjoitustahtia, ja tahti näyttääkin vuonna 2016 hiljentyneen entisestään. Mietimme jo muutaman ystäväni kanssa, ovatko blogit nykyään ihan "out". Tuntuu, etten ainakaan itse enää jaksa (tai ehdi!) bloggailla entiseen malliin, saati sitten seurata muiden blogeja. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei tämä tuleva vuosi käy tämän blogin kohtaloksi.

P1090783

Haluan joka tapauksessa toivottaa teille kaille ihanaa uutta vuotta! Kiitos teille, jotka jaksatte vielä käydä lueskelemassa ja kommentoimassa tätä blogia.

11. joulukuuta 2016

Tuntuuko joulu joululta ilman joululomaa?

P1090711 P1090772 P1090788 P1090766 P1090816 P1090645

Tajusin viime viikolla yhtäkkiä minkä takia parina viime vuonna joulufiilis tuntuu olleen normaalia enemmän hakusessa. Nimittäin jouluunhan on lähes koko elämäni ajan liittynyt aika vahvasti ajatus lomasta. Koko kouluiän joulun tulo tarkoitti yli kahden viikon joululomaa. Välipäivinä loikoilua kotona, pulkkamäkeä, luistelua, yöpukupäiviä ja mitä muuta! 

Skotlannin yliopistovuosina joulukuun tulo tarkoitti paitsi lukukauden viimeisiä opiskeluviikkoja, myös erilaisia pikkujouluja sekä loman lähestymistä. Joulun tulo ja vuoden vaihtuminen oli yhtä kuin neljän viikon Suomi-loma. Arki, opiskelut ja tenttistressi unohtuivat sillä sekunnilla kun pääsi lentokentälle joululomalle lähtevien ihmisten keskelle ja lentokone nousi Skotlannin ilmatilaan. Välilaskut Köpiksen tai Amsterdamin kentällä oli kaikkein jännittävimpiä, koska loma oli jo alkanut ja sitä oli melkein kotona, mutta silti vielä niin kaukana. Sitä oli ikäänkuin sellaisessa välitilassa, kahden maailman välissä. Ja sitten laskeutuminen Helsinki-Vantaalle, jossa odotti yleensä vastassa isä, pikkusisko ja koirat. Joulufiilistä ei tarvinnut hakemalla hakea sillä Suomeen tulo oli joulu jo itsessään. Neljä viikkoa pelkkää lomaa perheen, sukulaisten, ystävien ja Suomen kanssa.

Vielä Barcelonassa asuessa joulun tulo tarkoitti Suomi-lomaa, vaikkakaan ei sentään enää neljän viikon pituista. Espanjan auringosta saapuminen kotiin viileään pohjolaan perheen luo sai joulufiiliksen päälle aika nopeasti. 

Tänä vuonna onkin sitten jo kolmas joulu putkeen, kun en matkusta ulkomailta Suomeen joulun viettoon. Minulla ei myöskään ole yhtään ylimääräistä lomaa, joten välipäivät kuluu normaalisti töissä. Tajusin, että sen takia joulukaan ei enää tunnu niin erikoiselta. Tänä vuonna on varmasti vielä vaikeampi päästä joulufiilikseen, koska joulu on lähinnä yksi viikonloppu muiden joukossa. Tottakai se vietetään perheen ja sukulaisten kanssa, mutta ylimääräisten vapaapäivien jäädessä vähiin, tulee joulu varmaan menemään ohi todella nopeasti. 

Samoin kun tänä vuonna, viime vuonna vietimme marraskuun kaksi viimeistä viikkoa lomalla lämpimässä. Sen takia tuntuu vähän kuin joulukuu olisi tullut ihan puun takaa yhtäkkiä ilman, että joulukalenteriakaan on ehtinyt hankkia tai muutenkaan valmistautua. Joulumarkkinatkin on vielä näkemättä, mutta ne muutamat vähäiset joulukoristeet ja punaiset kynttilät sain sentään kaivettua esille tänään.

Onneksi on kuitenkin yksi asia, joka ei ole muuttunut vaikkei jouluna olekaan enää joululomaa. Edelleen kokoonnumme vanhempieni luo koristelemaan joulukuusen aatonaattona sekä muutamme joulun pyhiksi heidän luokseen kuusi kilometriä pohjoiseen. Viimeistään siinä vaiheessa on joulufiiliksen aika. En malta odottaa.

Kuvat hyytävän kylmältä viime sunnuntailta Lauttasaaresta.

9. joulukuuta 2016

Meksiko - Viikko Tulumissa

Ensimmäinen Meksikon viikko kului Tulumissa, noin 130 kilometriä Cancúnista rannikkoa pitkin etelään. Tulum pomppasi meidän maailmankartalle vasta reilu vuosi sitten kun hyvä ystävämme vietti siellä muutaman päivän, minkä jälkeen hän on hehkuttanut tätä kuvankaunista reissukohdetta oikein olan takaa. Niinpä heti kun päädyimme ostamaan lennot Meksikoon päätimme että Tulum olisi meidän kohde numero yksi.

Ennen reissua majoituksen varaamisen kanssa syntyi jos jonkinlaisia hankaluuksia. Emme nimittäin saaneet ketään kiinni niistä parista paikasta, josta olimme kiinnostuneita varaamaan majapaikan kokonaiseksi viikoksi. Kaverin suosittelemaan hotelliin laitoin viestiä nettisivujen lomakkeen kautta, sitten facebookin kautta, vielä sähköpostiakin ja lopulta soitimme paikkaan ihan puhelimitse, koska vastausta ei näyttänyt kuuluvan. Lopulta varasimme majoituksen naapurista Playa Mambo nimisestä paikasta, josta saimme vastauksen vähän nopeammin, mutta sieltäkin vasta useiden viestien, takaisin bongautuneiden sähköpostien, puhelujen ja whatsapp-viestin jälkeen. Enpä ole aiemmin suorittanut majapaikan varausta whatsappin välityksellä, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Soittaessamme Playa Mamboon ensimmäisen kerran kävi ilmi, että majapaikan omistaja onkin argentiinalainen. Hän tarjosi meille huonetta, jonka oli määrä valmistua vasta noin viikko ennen saapumistamme. Myönnän, että epäilykset majapaikan todellisesta olemassaolosta ja erityisesti huoneen valmistumisesta ajoissa kävivät meillä molemmilla mielessä. Playa Mambolla oli kuitenkin niin hyvät arvosanat ja tyytyväisten asiakkaiden arviot ympäri internetiä, että päätimme luottaa Nicon maanmiehiin. Eikä sitä tarvinnut katua kertaakaan.

P1080286-2 P1080287-2 P1080480-2 P1070460 P1070488

Nappasimme Cancúnin lentokentältä suoraan Tulumiin suuntaavan shuttlen, jonka ansiosta saavuimme perille lauantaina kello 11 aikaan illalla yli 20 tunnin matkustamisen jälkeen. Pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta Playa Mambo vakuutti meidät heti ensisilmäyksellä ja tiesimme saman tien, että olimme tehneet oikean ratkaisun. Se oli meille täydellinen. Majapaikkamme ja Tulumin rantamaisemat olivat luonnossa upeammat, kuin olimme osanneet kuvitella.

Majoituimme uuden rakennuksen yläkerrassa, ihan omassa rauhassa. Huoneemme oli upouusi ja olimme sen ensimmäiset asuttajat. Sitä koristi oikea palmu, tai ainakin palmun varsi, ja kirjaimellisesti asustimme palmujen keskellä hiekkarannalla. Saatoimme nukahtaa ja herätä aaltojen kohinaan sillä meri oli vain kivenheiton päässä huoneestamme. Se osoittautui oikein käteväksi auringonnousujen ihailun kannalta.

Tulumin viikon yksi suurimmista nautinnoista oli aamupala hotellin rantabaarissa rantamaisemaa ihaillen. Yksi parhaista huveista taas oli pelikaanien bongaus (jostain syystä olin meistä kahdesta se valppain pelikaanibongaaja) ja aalloissa hyppiminen sekä pitkät rantakävelyt.

P1070497 P1080043-2 P1070499 P1080049-2 P1080052-2 P1070506

Olin yllättynyt kuinka vähän elukoita meidän rantaparatiisissa vilisi. Ensimmäisenä iltana näimme vilauksen pesukarhusta ja bongasin yhden pienen gekon yöpöydän vierestä. Pesukarhujen tassun jälkiä näkyi hiekassa joka aamu, muttei niitä valitettavasti tullut sen enempää vastaan. Oravat viihtyivät pihapalmuissa ja niiden touhuja olikin viihdyttävä seurata. Hyttysiä oli iltaisin jonkin verran ja jostain syystä ne pistivät lähinnä mua.

Vietimme Tulumissa ja Playa Mambossa yhteensä kuusi päivää, joista vain kahtena pysyimme hotellin ja rannan läheisyydessä. Myönnän ensimmäisenä päivänä rantahietikossa kävellessä miettineeni, että mitä ihmettä teemme tuossa kyläpahasessa kokonaisen viikon. Auton vuokraaminen olikin sitten paras idea ikinä, koska Tulumin lähellä on niin paljon kaikkea erilaista nähtävää, ettei lopulta maltettu harrastaa rannalla loikoilua muutamaa päivää enempää.

P1080009 P1080481 P1080026-2 P1080097 P1080168 P1080229 P1080188 P1080240

Tulum on aika jännä paikka. Wikipedian mukaan kaupungissa asuu vajaat 20 000 asukasta, mutta en oikein osaa sanoa siitä mitään, koska vietimme suuren osan ajasta lähinnä hotellilla, sen lähettyvillä rannalla tai ihan muissa kohteissa. Meidän majapaikka oli vajaan 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta Sian-Ka'anin suuntaan. Rantahietikossa sijaitsee kymmeniä muita pikkuhotelleja vieri vieressä ja rantatien toiselta puolelta löytyy erilaisia ravintoloita. Varmaan sanomattakin selvää, ettei tuolla sen koommin paikallisia kyläläisiä liiku ja hinnatkin ovat sen mukaiset. Meininki oli kuitenkin yllättävän rauhallista, meille ei missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että koko ajan olisi joka tuutista tuputettu jotain syömistä tai retkeä. Tulumin rantahotellit on kaikki suht pieniä ja rauhallisia, boutique hotellien tyyppisiä ekohotelleja, ja meininki on sen mukaista. Hiekkarantaa ei ole rajattu hotellien käyttöön vaan rannalla saa tallustaa ihan vapaasti kuka vaan. Meidän mielestä Playa Mambo oli meille just täydellinen majapaikka. Tykkäsin siitä, että sieltä löytyy vain kahdeksan pientä mökkiä sekä uusi kahden huoneen rakennus, mikä tekee paikasta erityisen rauhallisen ja kodikkaan. Tulumissa sesonki alkaa vasta joulukuun puolivälissä, joten marraskuun lopussa ihmisiä ei ollut ainakaan liikaa.

PB161353 P1080148

Ei olla koskaan oltu yhdessä tällaisessa lomakohteessa ja edellisestä rantalomasta on niin pitkä aika, että varmaan myöskin sen takia Tulum teki meihin suuren vaikutuksen. Ei todellakaan osattu etukäteen kuvitella mitään näin upeaa rantamaisemaa ja oletettiin ennen lomaa nähtyjen kuvien olleen lähinnä taidokkaan photoshoppailun näytteitä. Onneksi saatiin yllättyä erittäin positiivisesti todellisuuteen tutustuessa - maisemat oli niin paljon hienommat kuin osattiin kuvitellakaan. Voisin suositella Tulumia rentona ja helppona lomakohteena kenelle vaan. Nico olisi jo valmis lähtemään ensi vuonna takaisin samaan paikkaan.