16. syyskuuta 2008

nostalgiaa

Aurinko paistaa taas Kingstonissa!
Valitettavasti lämpötila ei taida riittää enää edes +20. Kovin nopeasti näyttää sää viilenevän.

Sunnuntaina olisi ollut Terry Fox run. Siitä tuli mieleen Isreal ja vuosi 1996, kun Golanilla käveltiin kanadalaisten johdolla lenkki hyväntekeväisyyttä varten. Nyt olisi ollut tilaisuus mennä juoksemaan 10km reitti Kingstonin lähiympäristöön, mutta en laiskuuttani osallistunut tapahtumaan. Kävin kyllä illalla kaverin kanssa omalla lenkillä järven rannalla.

Maanantai-iltana menin katsomaan isrealilaisen naisen tekemiä lyhytdokumentteja, joiden aiheina oli Isreal-Palestiina suhde. Näin mainoksen meijän asuntolan ulko-ovessa ja päivällä arabian opettajani vielä mainosti kyseistä tilaisuutta. Yleisön joukossa oli paljon keski-ikäisiä aikuisia, muutama israelilainenkin (kuulin paljon heprean kieltä), mutta olin varmasti nuorin. Jerusalemilainen Dorit Naaman on yksi film studies opettajista meidän yliopistossa ja eilen järjestetyssä iltamassa hän esitteli 4 DIAdocumentaRY (päiväkirjamaisia dokumentti) videotaan. Täältä löytyy lisää tietoa hänestä.

Doritilla on nykyään Kanadan kansalaisuus ja hän on asunut Pohjois-Amerikassa monta vuotta. Ensimmäisessä videossa hän oli kuvannut asiaa, jota hän eniten kaipaa Isrealista Kanadassa ollessaan. Video oli 4 min pätkä Jerusalemin markkinoilta, joilla myytiin tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Vaikka kovasti yritin muistella, niin en usko, että koskaan kävimme juuri noilla kyseisillä markkinoilla Jerusalemissa käydessä.


Toinen video oli yhdeltä israelilaisten sotilaiden vartioimalta tarkastusasemalta Länsirannalta ja Doritin siellä tapaamista, pyöräilevistä, pienistä palestiinalaislapsista (jotka ovat kuvassa).

Kolmas video oli suuresta sementtimuurista, jota juutalaiset rakentaa Jerusalemin keskustaan erottamaan palestiinalais- ja juutalaisalueet toisistaan.
-tämä herätti paljon keskustelua muurista aiheutuvista vahingoista palestiinalaisille, mutta myös miten se hankaloittaa israelilaisten elämää ja sulkee heidät pois muulta maailmalta.

Neljännellä videolla oli kuvattu kahta erikoista rakennusta Jerusalemissa, jotka aikoinaan palestiinalaiset perheet olivat rakentaneet itselleen kodeiksi, mutta israelilaiset olivat vuonna 1948 ajaneet heidät kodeistaan, eikä nämä palestiinalaiset koskaan voineet palata lunastamaan omaisuuttaan takaisin. Ironista kyllä, toinen taloista on nykyään suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon museo.

Ennen jokaista videota Dorit selitti hieman taustoja ja jokaisen videopätkän jälkeen heräsi pieni keskustelu videon sisällöstä ja tämän hetkisestä poliittisesta tilanteesta. Hänen kantansa ei jäänyt videoista epäselväksi, mikä nostatti myös kiivaita kysymyksiä varsinkin yhdeltä kipaa-pitävältä ilmiselvältä israelilaiselta.
Videoiden teemana oli selvästi tuoda ilmi, miten huonot palestiinalaisten oltavat ovat ja miten surkeasti israelilaiset heitä kohtelevat (mikä oli mielenkiintoista, ottaen huomioon kuvaajan kansalaisuuden). Tämä aikaisemmin mainitsemani israelilainen mies ei ollut samaa mieltä Doritin kanssa. Tämä johti mielenkiintoiseen keskusteluun ja mies mm. tokaisi, että minkä ihmeen takia Israelin valtion pitäisi elättää palestiinalaiset, jos heillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia omilla alueillaan. Ja eivätkö sitten palestiinalaiset voisi mennä töihin muihin lähellä oleviin arabimaihin, kuten Jordaniaan, Syyriaan tai Libanoniin. -mikä logiikka?!!? Lopuksi hän vielä kysyi, josko joku on tehnyt dokumentin/elokuvan siitä kun jordanialaiset hyökkäsivät Israeliin ja monet juutalaisten synagogat ja kodit tuhottiin.

Mielenkiintoinen ilta. Lopputuloksena oli, että rauhaa ei saada Lähi-Itään, ennen kuin molemmat osapuolet ovat tulleet yhteisymmärrykseen historian tapahtumista ja kansojensa oikeuksista. -ei siis mitään uutta. Lopuksi selvisi myös, että illan järjestäjänä toimi "Solidarity for Palestinian Human Rights"-niminen järjestö, johon palestiinalainen arabianopettajani luonnollisesti kuuluu.

Tänään illaksi on hieman kevyempi ohjelma, kun yliopistolla järjestetään Clubs Night, jossa eri kerhot esittäytyvät. Jospa sieltä löytyisi jotain mielenkiintoisia juttuja, mihin osallistua...

P.S. Arabiankirja-paketti saapui Suomesta vihdoinkin tänään ja ilmeisesti huomenna saan sen hakea postista.

1 kommentti:

  1. Tisi hauskaa lukea kuulumiset tuoreeltaan kuka sinun kavereistasi asuukaan Torontossa?

    VastaaPoista