11. tammikuuta 2009

Joulu Kuubassa!

Uusi vuosi ja aika päivittää blogia.
Kuten varmasti tiedätte, niin vuoden 2008 joulun vietin Laten kanssa Kuuban auringossa.


Lähtöpäivänä (19. joulukuuta) jännitystä riitti, sillä Kanadaa ravisteli hurja lumimyrsky. Bussimatka Kingstonista Torontoon kesti reilu tunnin pidempään kun normaalisti, sillä bussi ajoi parhaimmillaan n.30km/h. Karsea lumipyry, eikä yhtäkään lumiauraa näkyvissä. Samalla jännitettiin, josko meidän lento edes lähtee Torontosta samana iltana, kuten oli tarkoitus.

Loppujen lopuksi onneksi lento oli vain vaivaiset 3h myöhässä, päästiin karkuun Kanadan kylmyyttä ja saavuttiin Varaderon lämpöön klo 2 lauantaina aamuyöstä. Lentokentältä ulostullessa ilma oli todellakin kuuman kostea ja sikarintuoksuinen!
Myöhemmin kuultiin, että pelkästään Toronton lentokentältä lähteviä lentoja oli samana päivänä peruttu n. 300. Monet eivät siis olleet yhtä onnekkaita..


Tässä ensimmäisen päivän tunnelmia Kuubasta. Aivan ihana valkoinen hiekkaranta pienen kävelymatkan päässä hotellilta, sekä kirkkaan sininen meri.
Tätä oli odotettu ja tästä oli uneksittu tentteihin luettaessa.

Parina ensimmäisenä päivänä tutustuttiin lähiympäristöön, rantaan, hotelliin ja meidän Varaderon-kaupunkiin (turistikohteeseen, jossa ei paljon "normi" kuubalaisia asu). Vuokrattiin sunnuntai-iltapäivänä skootteri, jolla päristeltiin kaupungin keskustassa ja paikannettiin bussiasema, jossa käytiin kyselemässä Habanaan menevistä busseista.

Maanantaina aamulla aikasin käppäiltiin puolen tunnin matka bussiasemalle, jossa oltiin sovittu tavata yhden bussiyhtiön jätkä, joka edellisenä iltana lupasi "hoitaa asian" vaikka aamun bussi oli jo täynnä. Kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, sillä tämän nuorukaisen kaveri osoittautui meidän päivän oppaaksi. Mukaan tuli yksi saksalaisranskalainen pariskunta ja sitten köröteltiin pikkuautolla, jossa oli tummennetut lasit, 140km matka Havannaan. Lemay (meidän opas-kuski) olisi halunnut mun tai Laten istuvan etupenkillä, jotta poliisin pysäyttäessa hän olisi voinut sanoa pelkääjän paikalla istuvan olevan hänen tyttöystävä. Meidän porukassa oleva iso saksalainen mies kuitenkin pääty etupenkille, sillä takana oli aika ahtaat oltavat jo pelkästään meidän 3 naisen kesken.

Matka Havannaan tauttui lepposasti pikkuteitä pitkin, sillä moottoritietä ei voitu ajaa, koska siellä olisi ollut turhan paljon poliisien tarkastusasemia. Lemay vei meidät heti ensimmäiseksi "Plaza de la Revolución"ille, eli Vallankumouksen aukiolle.


Sieltä löytyi mm. tämä José Martínin patsas, joka oli tärkeässä asemassa Kuuban vapaustaisteluissa. Hänestä olin opiskellut syksyllä Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden tunnilla ja Kuubassa hänen patsaitaan riitti joka nurkassa.


Kuuluisa Che Guevaran kuva ja motto: "Hasta la victoria, siempre" (= Voittoon asti, aina).

Vallankumousaukion jälkeen Lemay kyyditti meidät "El Capitolio"lle. Kyseessä oli Havannan keskustassa oleva rakennus, jossa Kuuban parlamentti ja senaatti kokoontui ennenvanhaan, kun maa vielä oli tasavalta. Sieltä sisältä löytyi mm. nettikahvila turisteille, sillä kuubalaisillahan ei vieläkään ole mahdollisuutta päästä internettiin. Sen takia kaikki maasta löytyvät nettikahvilat on pelkästään turisteja varten ja tietenkin super kalliita.
Meille otti koville, mutta samalla teki oikein hyvää vapaa viikko internetistä; sähköpostista ja facebookista. ;)


Takana El Capitolio.

Havanna oli juuri niinkuin kuvitella saattaa: täynnä ränsistyneitä rakennuksia, aivan kuin sodan jäljiltä, sekä vanhoja värikkäitä Amerikanrautoja.


Lounaalle opas vei meidät jonkun tuttunsa kuubalaiseen ravintolaan, johon yksikään turisti ei varmasti ilman opasta löytäisi. Ulospäin paikka näytti arveluttavan ränsistyneeltä talolta muiden joukossa, jossa noustiin portaat ylös (ihmetellen, mihin oikeen oltiin menossa) ja yläkerrasta löytyikin oikein tunnelmallinen, kynttilöillä sisustettu, tupatentäynnä oleva ravintola. Ruoka oli todella hyvää, lähes Suomen hintatasoa. Lemay oli varannut meille etukäteen pöydän neljälle, mutta päätettiin sitten saksalaisranskalaisen pariskunnan kanssa tarjota meidän oppaalle lounas meidän seurassa.

Ruuan yhteydessä yritettiin sitten ranskalaisnaisen (joka myös osasi jonkun verran espanjaa) kanssa kysellä Lemaylta, joka ei englantia puhunut, Castron Kuubasta. Vallanvaihduttua viime vuoden helmikuussa Fideliltä Raúlille ei paikallisten oltavat juurikaan ole muuttuneet. Erona on, että tällä hetkellä kuubalaiset saavat omistaa kännyköitä ja yöpyä paikallisissa hotelleissa, jos heillä on varaa. Vieläkään he eivät saa omistaa muita autoja, kun vanhoja Amerikanrautoja. Tästä johtuen kaikki "modernimmat" autot, joita katukuvassa näkee, ovat joko ulkomaalaisten tai erityisten kuubalaisten (kuten esim artistien tai urheilijoiden) omistamia.
Lemay kertoi myös, että Kuubassa lehmän tappamisesta voi saada 15 vuotta vankeutta, vaikka sen tappaisi tarkoituksena saada ruokaa pöytään. Jos taas tapat kuubalaisen, voit helposti selvitä vain parin vuoden tuomiolla. Sen takia kuulemma paikalliset vitsailevat eläimen hengen olevan arvokkaampi kuin heidän omansa.
Lääkärit tienaavat 25 paikallista pesoa kuussa, mikä on siis yksi Cuban Convertible peso (joita turistit käyttävät), joka on arvoltaan n. yhden Amerikan dollarin. Lemay tienaa kaupassa 10 paikallista pesoa kuussa, meiltä neljältä hän sai päivältä 25 convertible pesoa per nenä, eli siis 624 paikallista pesoa (kertaa neljä). On siis ilmiselvää, että lääkäreillä ja lähes jokaisella kuubalaisella on monta eri työtä ja "sivubisneksiä". Koska lääkärilläkäynti ei maksa mitään, kuubalaiset vievät lääkärille tippinä esim. rommipullon tai sikareita.

Lounaan jälkeen käytiin vielä Havannan vanhassa kaupungissa, Habana viejassa, marketilla ja käppäilemässä. Ajettiin myös kukkalalle katsomaan Havannan kaupunkinäkymää ennen kuin lähdettiin takas kohta Varaderoa.

Loppuvkosta tutustuttiin muutamiin kanadalaisiin turisteihin (niitä Kuubassa riittää), joiden kanssa pelailtiin jouluaattona rannalla rantalentistä ja käytiin paikallisella ulkoilmaklubilla tanssimassa. Baarien sisäänpääsymaksu on turisteille 10 CUC ja paikallisille 3 CUC (mikä on kolme kertaa lääkärin kuukausipalkka!). Sekoa!
Jouluaattona chillailtiin aamulla meidän patiolla, uima-altaan ääressä ja syötiin suomalaisia piparkakkuja (huom. kuvan alareuna), jotka oltiin raahattu mukanamme.


Oli oikein rentouttava lomailu ja samalla opettava viikko Kuuban auringossa. Nukuttiin todella paljon ja luettiin vihdoinkin jotain muuta kun koulukirjoja.

3 kommenttia:

  1. Oli todella kiinnostavaa lukea tämä! Aivan sairasta noi raha jutut! Luin ääneen jannelle mitä olit kirjoittanut ja ihmettelimme molemmat asiaa...Sekoa!
    Olen kyllä edelleen ihan superkade, että pääsit sinne. :)
    Mutta kohta me nähdään NYC:ssä :) Can't wait!
    Besos :)

    VastaaPoista
  2. Hei, ihan älyttömän mielenkiintoinen matkakertomus, kiitti tuhannesti. Toi rahajuttu ihmetyttää täälläkin. Aivan uskomatonta.. :o Käyhän myös kurkkaamassa mun blogi, vaikka siellä ei nyt näin mielenkiintosia tarinoita olekaan. ;D

    VastaaPoista
  3. Kävin lukemassa tän postauksen uudestaan! :) Kirjoitat muuten paljon paremmin nykyään. Ei sillä, että olisit huonosti kirjoittanut aikaisemminkaan, mutta kirjoitat nykyään jotenkin sujuvammin :) (paraskin puhuja...)
    Anyhow, oli mielenkiintoista käydä lukemassa tämä uudestaan.. pääsen sitten tutustumaan Kuubaan itsekin vähän paremmin. Jännä nähdä, onko siellä mikään muuttunut! Ilmeisesti ainakin vähän. Ymmärtääkseni esim. netti ei ole enää niin rajoitettua. Will see! :)

    VastaaPoista