21. tammikuuta 2009

vapaaehtoisia luentoja..

Onpas sitä tänään taas opittu paljon uutta.
Aamulla olin Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden luennolla, joka meni turhan nopeasti. Opettaja innosti meidät taas siirtämään pöydät rinkiin ja sitten keskusteltiin yhdessä viime viikolla näkemästämme elokuvasta -miten siinä kuvataan luontoa, perinteisen ja modernin konfliktia ja kaupungistumista.
Elokuvassa nuori argentiinalainen Maradona-fanaatikko löytää viidakosta puunrungon, jonka hän keksii muistuttavan Maradonaa. On vuosi 2004 ja uutisissa kerrotaan, että Maradona on joutunut sairaalaan, joten tämä Tati päättää matkustaa Buenos Airesiin puunrungon kanssa ja viedä sen suoraan idolilleen. Elokuvassa seurataan pitkää taivalta pääkaupunkiin ja matkan varrella tavataan tietenkin erilaisia ihmisiä.
Meillä oli tunnilla vieraana myös joku paraguaylainen ja maistoin ensimmäistä kertaa tereréta, joka on kylmää mateta. Sitä ei paljon Argentiinassa juoda, jossa ihmiset juo mieluummin maten kuumana, mutta Paraguayssa se on kuulemma oikein suosittua.
Meidän proffa oli joululoman aikana kotona Argentiinassa ja sain tuliaisena uuden maten (kuvassa), joka tuli oikein tarpeeseen koska edellinen onkin jo pahasti halkeillut.

Ensimmäisen luennon jälkeen kävin perinteisesti CoGrossa (omalla työpaikalla) hakemassa kahvia ennen kuin menin kuuntelemaan mun arabian maikan luentoa Veil politics: Racializing Islam post 9/11. Idea oli, miten muslimeista on tullut ns uusi etninen ryhmä mm. mustien, valkoisten ja aasialaisten rinnalle. Jos näemme naisella hunnun tai tummapiirteisellä miehellä vaikka vaan pitkän parran, niin heti mielessämme laitamme heidät tiettyyn kastiin -muslimi ja sitten ajattelemme, että hän on tälläinen ja tälläinen ihminen, koska hän on muslimi. Todellisuudessa islaminuskoisia on erilaisia niin monta kun on ihmisiä, eikä heitä voi leimata kaikkia samanlaisiksi. Dana puhui lähinnä siitä, miten 9/11 jälkeen Jenkkien hallitus on luonut sellaisen ilmapiirin ja harjoittanut politiikkaa, mistä johtuen nykyään ihmisten mielissä jokainen "huntupäinen" tai muslimia-muistuttava ihminen on epäilyttävä tai jollain lailla pelottava.

Iltapäivällä tein espanjan käännöstä ja vietin hurjat kaksi tuntia luistinradalla. Aika meni nopeasti kun oli oikein hieno keli -aurinko paistoi, eikä liian kylmä. Tällä kertaa löytyi kaveri, jolla oli myös lätkämaila ja kiekko mukana, joten päästiin vähän lätkätunnelmiin. Viime päivinä olen löytänyt luistelun uudestaan, edellisestä luistelutalvesta taitaa olla jo ainakin kolme vuotta. Mikäs sen hienompaa kun pyyhältää jäällä auringon paistaessa talvipakkasessa?!?

Illalla pääsin viimein kuuntelemaan yhtä "Last Lecture on Earth"-sarjan luentoa, joita järjestetään Alfiesissa (yliopiston baarissa järjestetään siis myös opettavia tilaisuuksia) noin kerran kuussa. Vuorotellen yliopiston proffia eri tiedekunnista pitää luennon aiheesta, josta he puhuisivat, jos kysessä olisi heidän viimeinen luentonsa maailmassa. Tarkoituksena oli jo syksyllä mennä kuuntelemaan näitä oppilaiden keskuudessa suosittuja luentoja, mutta aina tuli jokin este.
Tänään vuorossa oli kauppispuolelta proffa Ken Wong, joka parin vaihtarikaverin mielestä on "paras proffa ikinä", joten jo senkin takia oli pakko jaksaa mennä kuuntelemaan illan luentoa. Hän oli varmasti paras tähän mennessä ikinä kuulemani puhuja. Puolitoista tuntia meni hujauksessa, kun hän omien kuuden koomisen ja mielenkiintoisen tarinan avulla selitti miten olla iloinen ja elää hyvä elämä. Otsikkoja oli mm. how to make the best spaghetti sauce?, shopping lingerie, how to choose a Chinese restaurant ja the Genesis of Viagra.
Yhteenvetona oli mm se, että ei ole yhtä täydellistä spaghettikastiketta, koska kaikki on erilaisia ja kaikilla on eri mieltymykset, joten "one model never fits all". Yksi pitkä tarina liittyi vaimon joululahjan ostoon lingerie-kaupassa, jossa myyjä vei hänet kiertueelle ympäri kauppaa ja sai asiakkaan (tän mies proffan) tuntemaan itsensä todella epämukavaksi, sen sijaan, että ois vaan vienyt hänet kalliille osastolle ja sanonut, että "this is what every woman would like to have". Pitkän tarinan kautta pääsimme lopputulokseen, että ei ole oikeaa tai väärää vaan on appropriate (asianmukainen), eli pitää osata ottaa huomioon olosuhteet..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti