13. elokuuta 2009

a-a-a-ahdistus..

Miksi aina pari viikkoa ennen lähtöä iskee paniikki? Lähtö on kuiteskin ollut tiedossa jo koko kesän, vuoden -ikuisuuden. Silti tänään iski taas ahdistus. Niin paljon tehtävää ennen lähtöä, missä välissä kaiken ehtii? Tasan kahden viikon päästä olen jo muilla mailla. Pikkuhiljaa rupeaa jo päivät täyttymään tekemisistä ja tapaamisista. Se vasta ahdistaa, että kalenteri on niin täynnä.. Pitäs olla aikaa "vaan olla", nähdä kavereita, pakata, olla töissä, hoitaa asioita, siivota, laittaa kuvia kansioon, pestä pyykkiä, kehittää kuvia, kirjottaa maileja, liikkua, nauttia Suomesta. Onneksi viikonloppuna lähden taas maalle.. mutta siellä ahdistaa kaikki asiat, jotka pitäisi hoitaa, mutta ei siellä ollessa onnistu. :D
Loputon noidanpyörä!
On hyvä tietää, että tää tuskin on viimeinen tällänen "lähtö-ahdistus", niitä tulee olemaan tässä elämässä loputtomiin asti. Eikä mikään ole lopullista, tänne tuun kuiteskin takas aikanaan.

P.S. Kuvittelin tähän asti, että Stubbilla on sana hallussa. Eipäs olekaan! Sekin taitaa olla vaan ihminen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti