23. syyskuuta 2009

kysymyksiä, kysymyksiä

Taas ollaan siinä pisteessä, että tekis mieli teettää paita, jossa lukee
*Olen Annika Suomesta
*Olen Córdobassa, Techossa 3kk harjoittelussa
*Opiskelen KV-suhteita ja espanjaa

Olen iloinen, että ihmiset on kiinnostuneita, mutta en millään jaksaisi enää selittää samoja asioita jokaiselle vastaantulijalle. Toisaalta mukavampi on ehkä selitälle näitä juttuja kun seistä yksin nurkassa. Välillä ympäripyöreästi sanon vaan, että "juu, vaihdossa olen" tai muuta vastaavaa.
Lähes poikkeuksetta seuraavat kysymykset tulee heti noiden kommenttien jälkeen:
*Onko Suomessa kylmä? / Millainen ilmasto Suomessa on?
*Mikä on Suomen suosituin urheilulaji? (lähinnä pojilta)
*Mitä Suomessa juodaan?
*Onko marihuana laillista Suomessa?

Toi viimeinen kysymys juontaa juurensa siitä, että täällä muutama viikko sitten laillistettiin marihuanan hallussapito ja poltto, jos sitä tekee omissa oloissaan kotona ja jos siitä ei ole harmia kolmansille osapuolille. Tarkoitus on lopettaa vankiloiden täyttö ns. turhilla vangeilla, jotka on saatu kiinni marihuanan polttelusta ja samalla ohjata resurssit huumeidenvälittäjien kiinnisaamiseen.

Ihmisten on kans välillä tosi vaikea sijoittaa Suomea maailmankartalle, mikä on ihan ymmärrettävää. Saan myös kuulla kysymyksiä, kuten "onko sun yliopisto kaukana sun kotoa?" (siis Skotlanti kaukana Suomesta?) ja tyyliin "matkustatko joka päivä edes takas?" En valitettavasti omista yksityissuihkaria, jolla suhailisin päivittäin Aberdeenin ja Helsingin väliä.

Jo Buenos Airesista lähtien kun joku on kysynyt "puhuuko hän espanjaa?" muhun viitaten, niin kaverit vastaa aina "paremmin kuin sinä ja minä yhteensä". Hah.

Viime viikolla yks päivä kun olin päivystämässä taloilla keskustassa sattuikin paikalle valtion työntekijöiden mielenosoitus. Yksi pääkatu oli kokonaan suljettu, ihmiset oli liikkeellä suurin massoin lippujen, lappujen ja megafonien kanssa. Paikalla oli opettajia, sairaanhoitajia ja muita kaupungin työntekijöitä. Heillä oli mukana kans kymmeniä pommeja, joiden ansiosta minä + kaikki katukoirat oltiin tulla hulluksi ja hyvä, ettei kuulo lähtenyt. Aivan järkyttävä melu niistä lähti, sitä ei voi sanoin kuvailla.



Onneksi väkijoukko ei tullut enää tän lähemmäks. Koirat ravas aivan sekopäisinä ympäri risteystä ja juoksi hakemaan pommien jäännöksiä. Tunnin verran ihmiset jakso pitää metakkaa yllä ja sitten tilanne onneks rauhottu.

Mä oon taas yksin kämpillä kun Agus lähti eilen takasin kotiin Bell Villeen. Perjantaina saan kuitenkin vieraan Mendozasta kun exhostsisko tulee tänne mun luo vierailemaan joksku aikaa.

P.S. Oon nyt pitkästä aikaa päivittänyt blogia tiuhaa tahtia, joten huomatkaa alla raportti myös viime viikon Techon kampanjan jatkosta.

1 kommentti: