16. lokakuuta 2009

Techon Rakennusvkonloppu

Pikku hiljaa pääsen yli viime vkonlopun univelasta, vaikka vielä on töitä tehtävänä sen eteen.Perjantaina kokoonnuttiin täällä Córdoban keskustassa yhdellä koululla n. 200 vapaaehtoisen voimin ja jakauduttiin kolmeen eri ryhmään, kaikki valmiina rakentamaan talon kaupungin köyhässä lähiössä. Kyseessä oli Construcción con universitarios, eli rakennus yliopistoikäisten nuorten kanssa.

Meijän ryhmä sattui rakentamaan Ampliacion Nuestro Hogar 3 -nimiseen lähiöön, joka on aivan vasta tämän vuoden alusta asuttu alue. Siellä asuu hirveesti maahanmuuttajia, joten suurin osa perheistä on chileläisiä, bolivialaisia, perulaisia ja paraguaylaisia. Alue, jossa kaikki nämä n. 120 perhettä asuu, on vanha sairaaloiden kaatopaikka -ollut käytössä 70-luvulla. Maaperä on siis täynnä lasinsiruja, pieniä lasipurkkeja, pipettejä yms muuta mitä kaatopaikalta voi löytää. Yhtäkään askelta et voi astua ilman, että talsit lasinsiruja. Uskomatonta.

Lauantaina aamulla herätys oli klo 7 ja joskus 9 aikaan saavuttiin lähiöön kävellen, koska nukuttiin lähellä olevassa koulussa. Meijän koulussa nukku ehkä n. 70 ihmistä ja meidät jaettiin viiteen eri ryhmään, jokainen ryhmä rakensi yhden talon yhdelle perheelle.
Meijän ryhmässä oli 12 ihmistä, 2 "pomoa" mm. kaks buenosairesilaista ja mun lisäksi yksi toinen ulkkari, saksalainen tyttö. Saatiin rakentaa talo yhdelle nuorelle argentiinalaiselle pariskunnalle, joilla oli 5-vuotias poika. Perhe oli uskomattoman ihana, auttoi meitä kaikessa -kuten aiheeseen kuuluu, eikä hetkeäkään katsonut vierestä kun me tehtiin töitä. Saatiin ruokaa sukulaisten luona parin korttelin päässä ja koko ajan meille tarjottiin mateta ja vettä juotavaksi. Nancy ja Pablo + pikku Luciano vallotti meijän kaikkien sydämet ja kerto meille tarinoita elämästään; häistä, työttömyydestä ja kaikesta mahdollisesta vkolopun aikana.

Lauantaina iltapäivällä nousi iski hurja myrsky, koko päivän oli tuullut ja hiekka lensi ympäriinsä, mutta kuuden aikaan iltapäivällä eteenpäin ei enää nähnyt ja rupesi satamaan vettä. Meillä tuli kiire takas koululle, oltiin kaikki läpimärkiä ja täynnä hiekkaa. Päänahka, naama, korvat, nenä, kynnenaluset -kaikki mustina ja täynnä pientä hiekkaa.

Koululla levättiin, luettiin noidan postia, johon kaikki sai kirjottaa anonyymejä viestejä, meillä oli Techo-olympialaiset ja leikittiin mm. Ameebaa -jota muistan Suomessa myös leikkineeni monilla partio- ja rippileireillä. Vkonlopun aiheena oli "latinalaisamerikkalainen identiteetti", joten illalla ryhmissä kans mietittiin mistä se koostuu ja esiteltiin kaikille omat ideat. Pääsin avautumaan miten täällä kaikki yhdistää mut ja saksalaisen ja kuvittelee, että tullaan samasta paikasta (Euroopasta), eikä kahdesta erilaisesta kulttuurista (Saksa ja Suomi). Koska argentiinalaisten oli tietysti vaikea samaistua latinaisamerikkalaisuuteen, samoin kun en itse koe olevani eurooppalainen -paitsi ehkä pikkiriikkisen jos olen Euroopan ulkopuolella.

Sunnuntaina oli aivan uskomattoman upea keli, aurinko paistoi ja asteita varmaan +30. Onneks meillä oli mukana aurinkorasvat ja oltiin varustautuneita juomia ja päähineitä myöten. Koko päivä, klo 9stä aamulla klo 18 asti jatkettiin rakentamista ja nautittiin upeasta kelistä. Työnteko sujui onneks paremmin kun lauantaina, sillä vaikein osa oli jo ohi. Kaikista pahin kohta oli ensimmäinen vaihe, kun meidän piti kaivaa ne 15, lähes metrin syvää kuoppaa, jonne talon tukipilarit upotettiin ja joiden piti olla täydellisen suorissa linjoissa ja tasapainossa.
 Vkonlopun aikana opin kans hirveesti uusia sanoja espanjaksi, esim. kaivaa, lapio, naula, saha, jakoavain, pihdit, vasara yms. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja vanhat oppi musta uusia puolia.. pari päivää auringossa ja pari yötä ilman kunnon unia tekee tehtävänsä, joten mäkään en enää voinut olla oma normaali, ujo ja hiljanen suomalainen -vaan läppää lensi ja levotonta sellaista. Lopulta ihmiset oli ihan varmoja, että olen keksinyt koko Suomi-tarinan ja olen oikeasti argentiinalainen Córdobasta -viitaten mun huumoriin ja puhetyyliin. Mun "elefantti meni kioskille ja halus ostaa purkkaa"-vitsi tuli kuuluisaksi.

Sunnuntai-iltana meillä oli upea hiljentymis ja rauhoittumisohjelma. Lattialla oli kynttilät laitettu Latinalaisen Amerikan muotoon ja yksitellen sytytettiin kynttilät ja samalla piti sanoa joku asia mihin uskoo ja mihin ei usko.. tyyliin "uskon ihmisten hyvyyteen ja en usko meidän poliitikkoihin" tai "uskon, että meissä nuorissa on potentiaalia" ja "en usko, että köyhyys on ongelma, jolle ei voi tehdä mitään". Kaikki oli aivan hiirenhiljaa, kesti aikansa ennen kuin ihmiset uskals sanoa ideoita, mutta lopulta koko Latinalainen Amerikka oli valaistu ja pienellä porukalla jäätiin odottamaan, että jokainen kynttilä sammu. Kello oli puoli neljä aamuyöstä. Illat kului kans laulaen ja kitaraa soittaen muiden yökyöpeleiden kanssa.

Maanantaina vihdoin saatiin talonrakennukset valmiiksi ja pidettiin kunnon vihkimis-seremooni ilmapallojen kera. Kaikki oli liikuttuneita ja jokaiselta pääsi pari kyyneltä silmäkulmasta. Varmasti mennään vielä uudestaan tapaamaan näitä ihania ihmisiä, joiden kanssa rakennettiin heille oma talo. Iltapäivällä päästiin takas keskustaan, paikkaan jossa oltiin kokoonnuttu perjantaina ja tavattiin viimein loput, kahden muun koulun vapaaehtoset. Nähtiin koko vkonlopusta koottu video ja jatkettiin meille varattuun baariin laukkujen ja makuupussien kanssa. Kaikki likasina ja haisevina. Oltiin siis oltu perjantaista lähtien ilman suihkua, hikoillen auringossa ja pyörien hiekassa.
 
Takana oli unohtumaton viikonloppu. Voin lämpimästi suositella Techon talonrakennuskokemusta kaikille! Niitä järjestetään ympäri vuoden 15 lattarimaassa.. mukaan voi mennä kuka vaan yli 18v. nuori. Todellakin vaikuttava ja unohtumaton kokemus ja samalla pääsee tekemään jotain konkreettista ja auttamaan ihmisiä.



Uskon, että meidän viime vkonlopun panostuksella maailma on ainakin pikkasen parempi paikka.

3 kommenttia:

  1. vau, kuulostaa aivan uskomattoman kivalta. Arvaa tekeekö mieli itse kokeilla jotain tollaista!? :)

    Besitos

    VastaaPoista
  2. Voi vitsi, komppaan Annaa, kuulostaa ihanalta!

    VastaaPoista
  3. Ei vitsit tätä sun blogia on mielenkiintoista lukee! ja ihania kuvia! Mun pitääkin mailata sulle heti kun saan tän tentti/projektien palautus-suman loppuun ens viikolla (hehe kuitenkin eksyn tänne vaik pitäs lukee=P).. Koska en muista, kerroinko sulle, mut meidän Lattareiden-matka (Oprin eli ex-kämppiksen kanssa) joulun aikaan on nyt totta!:)
    -miina

    VastaaPoista