14. joulukuuta 2009

Arequipa ja Puno, Perú

Keskiviikosta lauantaihin olen siis ollut Arequipassa ("valkoisessa kaupungissa"), Perussa. Olin kaverin luona kylassa ja turisteiltiin Helsinkia suuremmassa Arequipassa. Ymparisto on siis vuoristoa ja kolme suurta, viela aktiivista tulivuorta reunustaa kaupunkia. Kaupunki on taynna matalia rakennuksia, maanjaristysvaaran vuoksi, joten se vaikuttaa paljon pienemmalta. Todella upeita rakennuksia, jotka on rakennettu "volkaanisesta kivesta". Arequipa julistettiin vuonna 2000 Unescon maailmanperintokohteeksi.



Torstaina kaytiin sellasella bussikierroksella kaupungilla. En muista ikina olleeni sellasella kierroksella missaan muualla, mutta nyt Arequipassa kierreltiin 4h, lahes VIPpi bussilla. Meita oli 5 ihmista puolet matkasta ja vain 4 vikat 2h.



Takastullessa tormattiin kadulla niihin hollantilaisiin, jotka tapasin Aricassa. Hypattiin sitten niiden kanssa taksiin ja mentiin Jonathanin tadin ja sedan kanssa ravintolaan lounaalle.
Iltapaivalla Jonathan oli taas kokeissa, joten lepasin hetken ja lahdin kappailemaan keskustaan. Perussa aurinko laskee jo klo 18:30 aikaan ja sitten tulee pimeaa.
Tavattiin hollantilaiset Jonathanin kanssa illalliselle, neljalta ihmiselta kunnon ateria 12 euroa. Ei paha. Jatkettiin viela keskustaan plazan reunalle juomaan perulaista perinnejuomaa, piscoa.


Perjantaina kaytiin sellasessa museossa, jossa asustaa "Juanita muumio". Oikeesti Juanita on vuoristosta loydetty jaatynyt Inca-tytto, jonka argeologit loysi  vuonna 1995 Arequipan lahelta. Juanitan kaikki sisaelimet on tallella, koska ruumis on jaatynyt ja sailynyt hyvin yli 1000 vuotta. Juanita oli joku inkojen lapsi-uhri jumalille. Hurjia tarinoita, mutta mielenkiintonen kierros. Siella museossa oli myos kahden muun lapsiuhrin haudoista loytyneita esineita ja vaatteita.
Iltapaivalla kierreltiin keskustassa ja kuljettiin kasityo-turisti-markkinoita edestakas. Syotiin myos perinteisia perulaisia ruokia, jotka ei vissiin olleet ihan jees mun vatsalle.


Illalla mentiin viela ajamaan kartingia, 60 senttia (euroissa) makso 3min kierros. En ollut ikina ennen ajanut sellasta, mutta se oli tosi hauskaa. Vedettiin pari kierrosta ja pelattiin bilista, mulla oli aivan kauhea vatsakipu, ei ole ikina kivistanyt niin -tuntui, etta joku veitsella vaantais -joten lahdettin kotiin jo ajoissa klo 21 aikaan.

Sain onneks nukuttua ja aamulla olin taas kunnossa, silla lauantaina oli Jonathanin valmistujaisseremonia yliopistolla. Kaikilla oli hienot mustat kaavut ja hatut, jotka lopulta lensi ilmaan. Vieraat ja valmistuneet sai kans tuoretta mehua, mansikka- tai mangomehua ja pienta suolasta syotavaa. Nam.



Yliopistolta jatkettiin Jonathanin perheen ja yhden vastavalmistuneen kaverin perheen kanssa kiinalaiseen ravintolaan syomaan. Super isot ateriat, 18 henkea ja lasku 485 solia -eli noin 120 euroa. Se oli kuulemma tosi kallis lasku 18 hengelta. Peru on siis todella halpa maa.
Illalla lahdettiin ulos keskustaan Jonathanin kavereiden kanssa juhlimaan valmistumista.

Me tultiin kotiin jo aika ajoissa puoli neljan aikaan. Levattiin hetki ja sitten klo 5 aamulla otettiin bussi Punoon, joka on kaupunki Titicaca-jarven rannalla. Matka kesti reilu 5h, joten aamulla oltiin perilla. Bussimatka oli kunnon sirkus. Joka valissa joku nousi kyytiin myymaan jotain syotavaa tai kasitoita tai musisoimaan. "hyvat matkustajat, en halua hairita teita, haluan vain kertoa teille, etta olen nuori muusikko, entinen kasityolainen, mutta menetin kaiken 9kk sitten ja nyt musisoin ja haluan vain soittaa teille.. " plaa, plaa. Yrita siina nukkua. Tama nuori mies ensin musisoi ja sitten rupesi kuiteskin myymaan kasitoita, vaikka kuulemma ei enaa harjoittanut sita ammattia. Han oli yhteensa varmaan puoli tuntia bussissa holottamassa.
Sitten jotkut halus pysahtya pissatauolle ja toiset huus, etta "noo, vamos, vamos, vamos" koska niilla oli kiire ehtia Bolivian rajalle. Yksi vauva itki takapenkilla. Mielenkiintoista matkailua.

Punossa turistitarkoitus on Titicaca-jarveen rakennetut kaisla-saaret, joilla asuu "Los Uros"-inkkarit. Mentiin pienella veneelle yhdelle niiden saarelle, jossa ne kertoi sitten omasta elamastaan. Siella olisi kans voinut jaada yoks yhteen kaislamajaan, 15 solilla (vajaa 4e), mutta ei talla kertaa jaaty yoks. Yhteensa ne on rakentaneet reilu 40 saarta, joilla asuu yli 250 perhetta. Ne puhuu kans ayamaran kielta ja lapset opiskelee ekat kouluvuodet ayamaraksi.

Noi lehmätkin on siis raahattu veneillä tonne saarelle.



Punossa oli kylma, mutta kappailtiin silti hetki keskustassa, matkustettiin "riksalla" ja syotiin makoisaa anjovis-pizzaa. Lopulta ma lahdin klo 21:30 bussilla takasin Tacnaan (Chilen rajan lahelle) ja Jonathan takas Arequipaan. Herasin aamulla klo 7 aikaan, kun meijan piti jo olla perilla Tacnassa -bussi oli lahes tyhja ja ihmisia vaelsi kadulla. Oltiin onneksi vain 6km Tacnasta, mutta hiekkaa vain ymparilla. Tie oli poikki ja siella oli mielenosoitus, autoja sikin sokin ja mustaa savua vaan nousi kun autonrenkaita oli sytytetty tuleen.
Ihmiset rupes ottamaan kamoja ruumasta ja kavelemaan sitten jaloin kohti Tacnaa.


Mulla kavi tuuri. Rupesin juttelemaan yhdelle aussipojalle, jonka nain bussin ulkopuolella. Ensin kaytiin lahempana kattomassa mielenosoitusta ja kysyin niilta "kapinallisilta", etta kauanko ne meinaa pitaa tien poikki. Kuulemma ainakin klo 12 asti, kunnes media on paikalla. Just. Paatettiin sitten lahtea rinkkojen kanssa kavelemaan kohti Tacnaa. Paastiin vaan ekojen ihmisten ohi, kaveltiin ehka 5min kunnes yks mies kaveli vastaan, oletko sina Tom.. joku paikallinen opas oli tullut tata aussia vastaan, joten paasin autokyydilla, vanhalla kupla-volkkarilla, Tacnaan bussiasemalle.


Nyt olen sitten Tacnassa, sain taalta bussilipun Argentiinaan asti. Iltapaivalla meen rajan yli takasin Aricaan, Chileen. Sielta lahtee illalla bussi Calamaan (Chile) ja sielta aamulla jatkan Saltaan, joka on sitten jo Argentiinaa. Sielta meinaan jatkaa Córdobaan viela moikkaamaan ihmisia ennen kuin jouluksi menen Mendozaan hostperheen luo.

Talla kertaa jai mm. perinteinen perulainen ruoka, marsu (!!!) maistamatta. Taalla ne ei voi kuvitella, etta jollain on marsuja lemmikkeina. En viitsinyt enaa herkan vatsan vuoksi kokeilla muita erikoisuuksia, joten se saa jaada ensi kertaan. Olen varmaan ainoa turisti, joka on ollut Perussa ilman, etta on kaynyt Cuzcossa tai Machu Picculla, mutta ne sai nyt kans ajanpuutteen vuoksi jaada ensi kertaan. Varmasti tulen joku paiva takaisin. :)

2 kommenttia:

  1. Mä meinasin jo -ennen kuin luin ton lopun- sanoa, että mä tajusin nytten että nythän sä oot siel kiertelemässä ja meidähän piti joku päivä tehdä se yhdessä! Mutta, kuten sanoit, onhan sulla vielä näkemistä sielä joten kait me voidaan vielä joku päivä mennä sinne yhdessä :)

    VastaaPoista
  2. Joo, ihan varmasti. Mulla on viela koko Peru nakematta.. ja Venezuela ja Kolumbia ja Ecuador ja Bolivia. :D ja kaikki chilelaiset sanoi, etta miks et mee etelaan, se on paljon kauniimpaa... joten no worries!

    VastaaPoista