7. joulukuuta 2009

San Pedro de Atacama

San Pedro de Atacama on siis pikkuriikkinen kyla Pohjois-Chilessa. Taalla on pelkkia turisteja ja sellaset hinnat myos. Esimerkiksi internet maksaa kahvilassa yli 3 (!!!) kertaa enemman per tunti kun maan paakaupungissa Santiagossa. Nice.

Eilen aamulla herasin klo 4 yolla koska mentiin retkelle vuoristoon kattomaan niita geysireita. Kukaan ei kertonut, etta siella on sitten pakkasta, -8 astetta, joten kylma oli ja olin ihan jaassa.. Oli hienot maisemat, maa sylki vetta suihkeena ja myos hoyrya. Vesi kiehui siella +85 asteessa, joten ei ihan sama kun kotona kattilassa. Oltiin siis yli 4300m korkeudessa. Yks jos toinenkin rupes voimaan pahoin niissa korkeuksissa. Itsekin paluumatkalla voin pahoin -tuli vaan huono olo ja huippas.





Takastulomatkalla poikettiin pienessa Machucan kylassa, jossa on asukkaita 40. Talvisin kuulemma vain 2-8 asukasta. Pienia savesta ja heinista rakennettuja taloja, joissa jokaisessa katolla aurinkopaneelit -lahja Chilen hallitukselta! Hah. Moderni kyla vuoristossa.



Iltapaivalla sekoilin taalla kylassa kun en saanut rahaa automaatista ulos ja tuli pikkasen paniikki kun 1000 pesoa (1,30 erkkia) kateista jaljella ja piti maksaa hostelli 2 yota + kaikki retket. Onneksi sitten loyty toinen automaatti lopulta ja sain rahaa. Siina meni paivauni aika umpeen.

Sitten kavelin pikku kylan aukion lapi kun yhtakkia kuulin, etta joku huus mun nimea.. saksalainen Adri (joka oli kans Techossa Cordobassa) olikin Chilessa kaverin kanssa. Adrin piti olla viela Cordobassa, mutta se olikin tullut pariks paivaks Chileen. Se ei tiennyt, etta ma olin San Pedrossa, enka ma tiennyt, etta Adri oli taalla. Jei. Maailma on pieni.


Iltapaivalla olin toisella retkella Lagunoilla. Kaytiin ensin Laguna de Cejarilla, jonka suolaprosentti on 56% (oppaan mukaan). Siella kelluttiin kivasti ja sen jalkeen iho oli taynna suolaa. Siita jatkettiin toiselle laguunalle, jossa oli makeaa vetta. Keskella aavikkoa siis oltiin. Niista viela jatkettiin eteenpain ja paastiin sellaselle suolajarvelle, jonka syvyys on 30cm joka paikassa ja se on taynna suolaa. Tuntui kun lumessa olisi kavellyt.




Illalla nain viela Adria ja sen kaveria ja syotiin yhdessa, vaikka olin super vasynyt pitkasta paivasta.
Aamulla mentiin yhdessa aamiaiselle ja sitten saatoin ne klo 14 bussille.


Tanaan sitten illalla matka jatkuu Aricaan, pohjoseen.

1 kommentti:

  1. haha, mä en ole kellunut missään muuaalla kun Aberdeenin vesilätäköissä - säälittävää :)
    Ihanaa kun päivittelet noin reissun päälläkin!

    VastaaPoista