10. helmikuuta 2010

Aurinkoa Aberdeenissä.. what?

Jo kahtena päivänä peräkkäin on aurinko paistanut täällä Aberdeenissä. Onhan tää kuitenkin Skotlannin ja vissiin koko Brittein saarteen aurinkoisin kaupunki! -Vaikka ei uskois.

Alkuvko on mennyt yliopistolla ja luennoilla. Vieläkin on Hispanic-laitoksen proffia kipeenä, joten kurssit reistailee ja aikataulut myös. Tänään menin yhdelle "ylimääräselle" kurssille kuuntelemaan varmuuden vuoksi, jos vaikka mun valitsemaa kurssia ei järjestetäkään kun proffaa ei näy, niin en jää ihan pulaan. Bye bye vapaat keskiviikot siis..

Eilen palasin salille ja juoksumatolle kuntoilemaan. Paluu oli raskas, mutta kyllä se tästä lähtee. Onneks on kaveri, jonka kanssa käydä -muuten varmaan loppuis käynnit lyhyeen. Toimitaan toisillemme personal trainereina.

Tänään päätettiin Laten kanssa ottaa auringosta ilo irti ja lähdettiin käppäilemään rannalle. Aberdeen saa paljon anteeksi tälläisinä päivinä -tässä kaupungissa ehdottomasti parasta on meri ja hiekkaranta.


Löydettiin hylätyt kauppakärryt, joihin oli pakko kiivetä pelleilemään.



Käytiin lounaalla rantabulevardin kuppilassa ja kotimatkalla poikettiin ASDAssa (vrt. suomalainen Prisma/Citymarket), jossa kulutettiin varmaan lähes tunti tutkimalla DVDeitä, lamppuja, kirjoja, vaatteita yms. hyödyllistä. Mukaan lähti pari kirjaa, olohousut ja sukkia.

Eilen teki mieli juoda mateta, joten laitoin veden kiehumaan ja rupesin mate-puuhiin. Se loppui lyhyeen, sillä onnistuin kaatamaan ne kahteen kertaan (!!!). Ekalla kerralla mun salikenkiin (sisälle) ja tokalla kerralla kokolattiamatolle. Tässä samalla kuva mun huoneesta. 


Pari pientä kommenttia vielä meidän kämpästä.
Sitä on suomalaisena tottunut liian hyvään elintasoon, joten ulkomaille tullessa tippuu korkealta. 
Meidän talon rapun etuoven lukko on vissiin jotenkin jumissa ja sen avaaminen avaimella ulkoapäin on erittäin hankalaa. Tämän takia me käytetään vaan takaovea. Tätä ei kerrottu mulle kun vasta toisena päivänä kun kerroin mun ongelmista päästä kotiin. Ekana päivänä seisoin avuttomana rapunoven takana avain kädessä odottaen, että joku eksyis mua auttamaan.
Tältä etuoven pieli näyttää.


Meidän kämpässä on sellanen ovipuhelin, mutta se ei tietenkään toimi. Ei vissiin monessa muussakaan kämpässä, koska ovenpielus on täynnä ylimääräsiä ovikelloja. Sen sijaan, että yhden korjais, niin nää laittaa toisen tilalle. Meilläkin on siis periaatteessa kaksi ovikelloa, mutta niistä kumpikaan ei toimi. Onneksi asutaan ekassa kerroksessa, niin olkkarin ikkunaan voi koputtaa.

Meidän vessanpönttö periaatteessa vedetään painamalla sellasta pientä vipua alaspäin. Se ei toimi. Sain tästä valmennuskurssin kämppikseltä heti ekana päivänä. Vipua pitää painaa ylös-alas vimmatulla nopeudella ja voimalla, jolloin se ehkä toimii. Välillä ei niinkään. Pitää heittää vettä ämpärillä. 
Näin täällä Euroopan kehitysmaassa.

1 kommentti:

  1. Vitsit repesin tolle vessaveto-tarinalle.=D -miina

    VastaaPoista