14. maaliskuuta 2010

Nimetön.

Meillä on kotona tilanne rauhoittunut, sillä puolalainen kämppis muutti maanantaina pois. Nyt meillä on enemmän tilaa käytössä kun olohuone on vapaa. Kämppä on myös paljon siistimpi, keittiötä en ole kertaakaan nähnyt näin hyvässä kunnossa, vaikka tyypin jäljet vielä näkyykin ja hänen käsityksensä tiskatuista astioista on täysin erilainen mun käsitykseen verrattuna.
Vuokra vaan on kalliimpi vain kahdelle jaettuna.

Viikonloppu alkoi perjantaiaamun klo 7:30 spinning-tunnilla, aivan kuten tämä viikkokin maanantaiaamuna. Hyvin mukavasti alkaa päivä tollasella herätyksellä. Eikä mulla oikeastaan ole vaihtoehtoa, jos haluan spinninnöidä, sillä seuraavat tunnit on aina puolenpäivän aikaan, jolloin olen luennoilla.

Aberdeenissä vietetään tällä hetkellä Spanish and Latin American Filmfestivalia. Perjantai-iltana oltiin kavereiden kanssa katsomassa meksikolainen elokuva Sin Nombre  (Without a name). Elokuva kertoo mm. nuoren hondurasilaisen tytön, hänen isän ja setänsä matkasta laittomina siirtolaisina (Guatemalan ja) Meksikon kautta Jenkkeihin. Matkaan sattuu mukaan nuori meksikolanen jenginuori, joka pakoilee entisiä ”jengiveljiään”. Elokuvassa kuvattiin Väli-Amerikan karua todellisuutta hyvin todentuntuisesti -välillä vähän liiankin todentuntuisesti, sillä mm. raakoja jengitappeluita ja tappamisia ei oltu jätetty pois. Voin ehdottomasti suositella tätä kaikille. Sin Nombre on kaukana feel good-leffoista, mutta näitä tälläisiä elokuvia mä just rakastan.
Samalla oli jännä kuulla, ja pakostakin analysoida, meksikolaista ja hondurasilaista aksenttia ja puhetyyliä. Varsinkin kun elokuvassa esiintyneet meksikolaishahmot olivat kaikki ”alemman luokan kansalaisia”, jokainen repliikki oli slangia ja täynnä minulle tuntemattomia espanjan sanoja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti