6. syyskuuta 2010

en la segunda patria..

Vielä elossa, ja Argentiinassa.
Matka oli normaalia pidempi tällä kertaa kun kone vaihtui ensin Pariisissa ja sitten vielä Rio de Janeirossa, jossa laukkukin piti tsekata sisään uudestaan. Puoli tuntia ennen kotoa lähtöa muistin tulostaa e-ticketin. Ajoissa taas. Lentoaikataulu olikin muuttunut, mulle ei ollu ilmoitettu mitään ja muutaman tunnin odotus Riossa olikin 12h! Kuolema. Pariisin lentokentällä lentokenttävirkailija yritti olla hauska tai vaan ihmetteli mun suoraa (ja kovin suomalaista) tyyliä kysyä neuvoa. Suoraan asiaan. "Kerron sulle ja jopa vien sut tiskille, jos hymyilet mulle". Joo ei paljon naurata, eikä jaksa hymyillyttää.
Ensimmäinen kerta TAM airlinesilla oli hyvä kokemus, loistava palvelu. Kone oli puoliksi tyhjä! Sain nukuttua leveästi ja katsoin super hauskan ja romanttisen "The Back-Up Plan" -leffan. Suosittelen. Kuinka moni lentoyhtiö enää jakaa yksitellen kuumat savetit ennen ruokailua?
Tunnit Rion lentokentällä kuluivat lukien, musaa kuunnellen ja ihmisiä ihmetellen. Brasilian portugali on tosi jännä kieli ja kommunikointi espanja-portugalilla sujuu onneksi suht helposti.

Buenos Airesiin laskeuduttua tuli tutut tuoksut ja tuttu olen kotona-fiilis. Uusia määräyksiä oli tullut, eikä häslingit sujuneet yhtä nopeasti kuin ennen sillä laukkujen kanssa piti mennä vielä turvatarkastuksen läpi ennen kentältä poispääsyä. N oli onneksi saanut muutettua bussilippunsa myöhäsempään bussiin, eikä joutunut odottamaan kauaa kentällä. Jälleennäkeminen (päivää vajaan) 8kk jälkeen. Mäkin mocca frappuccino vanhoja perinteitä kunnioittaen. Nam. Se oli vaan paljon isompi kun muistin.

Perjantai-ilta oli jo niin pitkällä ja aurinko laskenut, että taksi suoraan hostellille oli ainoa järkevä vaihtoehto. Taksikuski osoittautui pro-Kirchneriksi (pressan kannattaja), joten poliitikasta puhuminen jäi lyhyeksi. Hallitus on päättänyt, että koko maahan tulee ilmainen wifi. Näin ihmiset voivat sitten surffailla netissä puistojen penkeilläkin. Maassa, jossa tuhannet, ellei jopa miljoonat, ihmiset asuvat köyhyysrajan alapuolella ja slummeissa, jossa ei ole sähköa tai juoksevaa vettä. Mutta hei, rikkailla on läppärit ja ainakin ne voi sitten facebookkailla puistoissa -jos ne uskaltaa kantaa niita julkisesti mukana. Taksikuskin mielestä tää oli loistava veto, vaikka N:n kanssa vähän kritisoitiin sitä. N sanoi ironisesti, että miksi laittaa rahat koulutukseen tai terveydenhoitoon ja kuski totesi, että ilmanen wifi edistää koulutusta ja terveyttä. Jees. Keskustelu aiheesta ja presidentistä jäi siihen.
Taksikuski ihmetteli vähän mun suomalaisuutta ja samalla N:n cordobalaisuutta ja oletti, että oltiin tavattu/tutustuttu netin kautta. Ai, facebookin kautta? Joo, ei. Naurettiin jälkeenpäin, että olisi pitänyt sanoa, "nos conocimos luchando contra la pobreza y la injusticia" (tavattiin taistelemassa köyhyyttä ja vääryyttä vastaan), mikä olisi ollut aivan oikein.

Lauantai Buenos Airesissa kului leppoisasti. Ihmisiä oli yllättävän vähän liikenteessä, joten kadut oli suht tyhjiä. Käppäiltiin taas San Telmossa ja Florida-kauppakadulla matkalla Retiroon ostamaan bussilippuja illaksi. Ennen bussiasemalle menoa poikettiin haukkaamassa pientä purtavaa N:n äidin kaverin/naapurin veljen baarissa San Telmossa. Pieni, idyllinen saksalaishenkinen kulmakuppila, kuin suoraan leffasta. Listalla oli oluita joka puolelta maailmaa ja vaikka minkälaisia. Saatiin jopa vähän "tuttu-alennusta", haettiin laukut hostellilta ja hypättiin taksiin, joka vei bussiasemalle ja bussille, joka starttasi klo 23:59 (!) kohti Córdobaa.

2 kommenttia:

  1. "wifi edistää koulutusta ja terveyttä"???:D ei sais nauraa, mut uskomatonta miten voi sanoa noin..
    Ihana lukee buenosista, kun kerrankin tiedän, missä noi paikat on!:) ihanaa loppulomaa, nauti! mä sain just kuulla, et vaelluksella, johon lähen ens ti, on luvassa semmosta 5-10 pakkasastetta öiksi! hyrr..

    VastaaPoista