11. lokakuuta 2010

TGFS ja epätoivo

TGFS on mun uuden työpaikan nimi. Siellä olen viettänyt lähes koko viikonlopun. Lauantaina mut pyydettiin klo 10 töihin, "pariksi tunniksi, ennen ruuhka-aikaa", mutta parin tunnin päästä pomo kysyi "haluatko jäädä klo 17 asti?". Ja niinhän mä sitten jäin. Tuli pitkä päivä ja olin ihan poikki 7 tunnin työpäivän jälkeen. Mulle selvisi, että yksi supervisori on "puoliksi chileläinen" -täällä se voi tarkoittaa mitä tahansa, joten sunnuntain tavoite oli selvittää lisää.
Kotimatkalla rupesin laskemaan mun siihenastisia tienistejä ja meinas tulla masennus. Täällä on niin surkeat palkat. Suomessa olisin varmasti jo tienannut tuplasti enemmän, ellen jopa triplasti, ottaen huomioon siellä matksettavat viikonloppulisät.

Sunnuntaina mun piti myös mennä "pariksi tunniksi" töihin, mutta supervisori ehdotti, että jäisin klo 15 asti. Neljän tunnin työpäivä oli ihan okei, mutta vain kolmen tunnin yöunien jälkeen ei niin bueno. Selvisi, että tämä T on oikeasti jopa asunut Chilessä jokusen 7 vuotta; Santiagossa, Viñassa ja Iquiquessä. Ilmeisesti hän puhuu sitten kunnon espanjaa myös. Ehkä ensi viikonloppuna selviää lisää..
Luulen, että mun vakkari-päiviksi luonnistuu nyt tiistait, lauantait ja sunnuntait, mutta toivottavasti saan venkslattua jotain Halloween viikolla kun H tulee Suomesta käymään.

En siis vieläkään ole löytänyt kämppää. Mulla piti nyt olla pari tosi hyvää ja varmaa vaihtoehtoa, mutta kumpikin kusi. Ja pahasti. Toista ruvetaankin remppaamaan ja voisin muuttaa marraskuun lopussa, no thanks ja toinen on mennyt jo, vaikka sitä ei edes pitänyt päästä katsomaan kun aikaisintaan huomenna. Olen kyllästynyt kuulemaan "I'm sorry about that"-lauseen.
Jäin siis vkonlopuksi tänne L:n luo, vaikka L on itse poissa.. en tiedä mitä kämppikset tykkää, mutta se on nyt ihan sama.

Olin eilen illalla kaverini N: luona ja tehtiin milanesas de pollo argentiinalaiseen tyyliin. Nam. Tein salaattia, johon laitoin perus vihannesten lisäksi omenaa; se herätti kummastusta ja sai nimekseen "suomalainen salaatti". Ruuan, jälkkärin, keskusteluiden ja leffojen tiimellyksessä kello juoksi kovaa vauhtia ja kun lopulta lähdin "kotiin" en onnistunutkaan pääsemään sisään, enkä viitsinyt herättää koko taloa keskellä yötä. Tuli pienoinen tenkkapoo ja epätoivoinen "en-voi-enää-kun-nauraa"-olo. Onneksi N oli vielä hereillä ja pääsin heidän olkkariin nukkumaan, "so, now you're officially homeless". Jees..

Tän päivän kämppä-vastoinkäymisten jälkeen oli taas pakko juosta Tescoon ostamaan Ben & Jerry'siä. Phish Food sen olla pitää. N ei ollut ikinä maistanut B&Jtä joten hän sai luvan tuhota puolet purnukasta. Onneksi Tesco pakastimineen ei pettänyt tällä kertaa..

Sunnuntai-illan viihdykettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti