22. joulukuuta 2010

Home sweet home

Pääsin kuin pääsinkin Suomeen, vain 15min alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Sunnuntaina olin vielä koko päivän töissä ja sitten treffasin CS-kavereita the coffee shopissa. Uusi kahvila-tuttavuus mulle Aberdeenissä. Tosi kodikas paikka Belmont st.n kupeessa. Kahvittelut venyivät ja jatkettiin vielä illallistamaan Union SquareWagamamaan. Wagamamoja olen ihmetellyt ympäri Brittejä, mutta en ole aiemmin eksynyt sisään ruokailemaan. Hyvää ruokaa "Aasiasta".

Tarkoitus oli tilata taksi maanantaiaamuksi valmiiksi jo sunnuntai-iltana. Helpommin sanottu kuin tehty lumisessa Aberdeenissä. Yksikään taksifirma ei suostunut ottamaan varauksia aamuksi klo 7 (he pelkäävät, että jos lunta tulee ja tiet ovat jäässä). "Soita myöhemmin" oli vastaus monesta paikasta. Yö jäikin sitten unettomaksi. Aamulla klo 5 aikaan yritin uudestaan, osa taksifirmoista oli vielä kiinni ja muualta vastaus oli "soita myöhemmin, klo 6 jälkeen". Kun sitten soitin klo 6 jälkeen, niin vastaus oli "sorry, we're fully booked" yhdestä jos toisestakin firmasta. What the heck? Siinä vaiheessa rupesi jo pikkasen tärisyttämään ja melkein iski paniikki. Muutaman lisäpuhelun jälkeen onneksi sain taksin tilattua ja mukava ukko odotti pihassa jo 15min etuajassa. Tuli pikkasen kiirus heittää kamat matkalaukkuun ja muistaa ajastaa lämmitin kämpässä kun taksi jo odotti pihassa. Ajomatka kentälle sujui yllättävän leppoisasti rupatellen ja kiitokseki annoin kunnon tipit, "are you sure?" -"Yeah, just keep it! You saved my Christmas". Kuski pyysi soittelemaan toistekin.

Lentokentällä olin jo yli 2,5h ennen lennon lähtöä. Aamupalaton ja uneton aamu/yö rupesi tuntumaan silmissä ja mahassa, mutta Costa Coffeen hyllyt huusivat tyhjyyttään. "Kun ei olla saatu tavarantoimituksia ja on kaikki loppuunmyyty". Haloo! Joulunalusaika lentokentällä eikä mitään myytävää kun jengi on jumissa ja ihmisiä riittää. Kentällä näkyi useita tuttuja yliopistolta ja haikeena katselin kun Köpiksen lento lähti ennen meitä, aikataulussa. Olisko sittenkin pitänyt ostaa SAS:n lennot? Onneksi loppujen lopuksi lento Aberdeen-Amsterdam oli vain reilun tunnin myöhässä.

Koneessa viereeni sattui istumaan aberdeeniläinen tyttö, joka oli matkaamassa Suomeen tapaamaan veljeään, joka oli mennyt suomalaisen IR (yllätys, yllätys!) opiskelijan kanssa naimisiin. Lentoemot ilmoittivat matkustajille yksitellen jatkolentojen tilannetta ja kertoessamme matkustavamme Helsinkiin vastaus oli "I'm sorry to tell you, but you are not going to make it!". Emon naama oli kuin kuoleman julistaneella ja niin pahalta se tuntuikin. Se oli kyllä arvattavissa kun oli tunnin vaihto ja lento tunnin myöhässä. Jullian ehdotti, että jospa sittenkin yritettäisiin juosta Helsingin koneeseen, koska sekin saattaisi olla jälkeenjäänyt.

Ängettiin siis ensimmäiseen bussiin, joka vei meidät terminaaliin ja pistettiin juoksuksi. Passintarkastus oli onneksi hiljainen ja siitä päästiin nopeasti läpi. Oli pakko viiletttää Starbucksin ohi ja haaveilemani viimeiset peppermint mochat sai jäädä. Turvatarkastuksessa oli onneksi ystävällisiä ihmisiä, joista muutama päästi meidät ohi. Portille päästyä selvisi kuitenkin, että meidät oli jo "heitetty koneesta ulos", koska KLM oli päätellyt, ettei ehdittäisi. Ei taas näin. Viimeksi kesäkuussa NYCistä lennettäessä jouduttiin taistelemaan, että päästäisiin meidän alkuperäiselle lennolle, josta meidät oli buukattu toisaalle kun oltiin juuri juostu hikihatussa portille. Taas KLM ja taas Amsterdamin lentokenttä. Pienten kinailujen (vieressä oli törkeä suomalaismies, joka rupesi valittamaan, että hän oli seurueensa kanssa ensin ja on matkustettu tunteja ja naiset aina pääsee edelle ja hänkin haluaa koneeseen yms) ja odottelun (piti odottaa, josko lennolle buukatut henkilöt saapuisivat vai saataisiinko heidän paikat) jälkeen mukava virkailija kuitenkin päästi meidät koneeseen. Huh. 

Olin superonnekas, että saavuin Helsinki-Vantaalle vain 15min alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Niin moni kaveri joutui viettämään tunteja ja öitä lentokentillä tai siirtää lentonsa päiviä myöhemmäksi. Matkalaukku jäi tietenkin jonnekin matkanvarrelle ja piti jonottaa yli puoli tuntia, että pystyi ilmoittamaan matkalaukun kadonneeksi, mutta pääsinpä kotiin. Alunperin halusin varata ennemmin KLM:n kuin SAS:n lennot, koska tiesin, että KLM antaa sentään jotain purtavaa lennoilla. Nämä voileivät olivat kuitenkin vielä hirveempiä kuin Köpiksen lentokentän antimet. Yök. 
Olen jo kyllästynyt lentomatkustukseen, mutta se onkin matkustamisen varjopuolia, joka pitää vaan kestää.

Hesarissa oli tänään vitsi:
Mitä eroa on joulupukilla, autolla, lentokoneella ja junalla? -Joulupukki matkaan jo käy. 

Nyt, koti & joulu. Happy happy joy joy!

2 kommenttia:

  1. haha toi vitsi on kyl niin hyvä :D

    VastaaPoista
  2. Hei Annika, kuulin sun blogista ja tulin heti kattomaan! Hyvä että pääsit kotiin! Mullakin oli kyllä niin täpärällä etten jäänyt eurooppaan jumiin! Laukku jäi mullakin jonnekin (kuudetta päivää odotan että josko ne löytäis sen..). Mutta pääasia että päästiin jouluksi kotiin! vietä oikein ihana joulu ja uusi vuosi ja nauti oikeasta talvesta! :)
    -
    Ida

    VastaaPoista