20. huhtikuuta 2011

back in business

Tulin tiistaina aikaisin aamulla takaisin Aberdeeniin. Kone lähti Helsingistä jo klo 6:35, joten yöunet jäivät lyhyiksi. Amsterdamin kentällä oli vihdoin aikaa käydä Starbucksissa kahvilla, mutta kokemus olikin aikamoinen pettymys. Etsin ensin kissojen ja koirien kanssa Starbucksia, kysyin yhdeltä ohikulkijaltakin jopa, kun näin hänen kädessään kahvimukin. Epätoivoista siis. Lopputuloksena oli valmiiksi jäähtynyt ja ylimakea cocoa cappuccino. Olin liian väsynyt mennäkseni valittamaan ja vaatimaan uutta. Aberdeenissä oli vastassa miellyttävämpi yllätys. Nico oli päättänyt yllättää mut ja tuli kentälle vastaan. Hoippuroin koneesta ja olin menossa automaatille nostamaan rahaa kun silmäkulmasta näin jonkun epämääräisen tyypin, johon melkein törmäsin. Kirosin pääni sisällä, että kuka kehtaa tulla mun tielle ja minkä takia se ei nyt vaan mene ohi kun olin ennen häntä ATM-jonossa. Kun nostin katseeni, pomppasin pari metriä ylös säikähdyksestä ja näinkin tutun naaman.

Otettiin ensimmäistä kertaa lentokenttäbussi kun kerrankin saavuin Aberdeeniin "ihmisten aikaan", ilman suuria matkatavaroita ja jopa kantoavun kera. Hypättiin "vahingossa" johonkin ylinopeaan bussiin, joka ei pysähtynytkään mun kodin lähellä vaan ajauduttiin melkein keskustaan saakka. Onneksi aurinko paistoi ja oli ihanan keväinen keli. Mikäs siinä kävellessä. Asteita oli varmasti yli +15.

Iltapäivällä kiirehdin tapaamaan paria luokkakaveria, sillä meillä on torstaina esitelmä sille Chilen arts of resistance kurssille. Ei millään jaksaisi. Onneksi se on vaan 15min eli n. 5min per nenä. Jaettiin aihe niin, että puhun historical contextista, joka on Pinochetin valtaannousu ja hänen diktatuurinsa, lähinnä naisten asema Pinochetin valtakauden aikana.

Sain onneksi perjantaina ihmisoikeusesseeseen muutaman lisäpäivän ja palautan sen vasta maanantaina. 4000 sanan esseessä on tällä hetkellä sellaiset 160 sanaa. Samalla mulla on nyt joku karsea allergia-vilustuminen päällä ja nokka vuotaa. Millään ei jaksaisi enää keskittyä koulujuttuihin, mutta viimisiä viedäään. Jostain pitäisi nyt saada rutistettua viimiset mehut, kun valmistuminen jo häämöttää.
Meillä on kämpillä taas jotain sökönä ja hanoista tulee vaan kylmää vettä, taas on kaasuinsinööri tulossa iltapäivällä tsekkaamaan tilanteen. Onneksi tämäkin päivä taitaa pikkuhiljaa kirkastua ja ulkona aurinko paistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti