24. elokuuta 2011

Eurotuur - Potsdam

Prahasta matkattiin 4,5 tuntia Eurolinesin bussilla Berliiniin. Matka maksoi vajaa 30 euroa, vaikka ostettiin liput netistä vain pari päivää ennen lähtöä. Voinkin lämpimästi suositella Eurolinesin busseja. En ole niillä aiemmin kulkenut, mutta reissaaminen sujui täysin mutkitta, ilmastointi ei ollut liian kovalla eikä tullut kuumakaan, langaton toimi vallan mainiosti ja penkit oli mukavat. Rajalla saksalainen rajaheppu tuli tsekkaamaan passit ja arvatkaa vaan kenen passi lähti miehen matkaan lisätarkistukseen.. herra N argentiinalainen passi, tottakai! (vaikka bussissa oli ainakin 4 muuta argentiinalaista -kaikki tyttöjä)

junassa matkalla Potsdamiin
Berliinistä jatkettiin suoraan junalla Potsdamiin, sillä siellä oli seuraavana päivänä N kolleegan, vietnamilaisen Hienin häät. Selviydyin puhelinsoitosta vanhan saksalaisukon kanssa, vaikka hän ei puhunut sanaakaan englantia enkä minä sanaakaan saksaa. Silti jotenkin ymmärsimme toisiamme ja hän oli meitä vastassa pensionaatissa, joka muistutti enemmänkin kerrostaloa, josta meille oli varattu kaksi kämppää kahdeksi yöksi. Ilmeisesti suurinosa muista asukkaista asui talossa pidempään, mikä koitui helpotukseksi kun lähdimme kyselemään naapureilta silitysrautaa lainaksi.

Kaikki sai muistoksi puisen viuhkan, jota oisin mielelläni viuhotellut enemmänkin.. mutta ulkona oli kylmä!

Hääseremonia oli Potsdamin kaupungintalolla ja sinne suunnistaessa tajusimme itseasiassa yöpyvämme kaupungin ulkopuolella.. ei ihme, että kaupunki vaikutti aavemaisen kuolleelta edellisenä päivänä. Koska olimme jo panneet merkille saksalaisten huonot englannin kielen taidot päätimme välttää kieliongelmat ja painuimme suoraan lähimpään ravintolaan, jossa ystävällinen tarjoilija soitti meille taksin. Itse vihkiminen oli saksaksi (morsian on asunut Saksassa suurimman osan elämästään), mutta yksi morsiusneidoista tulkkasi kaiken vietnamiksi. Ymmärryksemme koko seremoniasta jäi siis hyvin vähäiseksi. Hauskin hetki oli kun sulhaselta kysyttiin saksaksi halusiko hän ottaa morsiamensa vaimokseen, eikä hän heti tajunnut mistä oli kyse, sillä hän ei osannut sanaakaan saksaa.

hääväkeä
Itse häävastaanotto oli kauniissa Cecilienhof linnassa järven rannalla. Linnan on rakennuttanut 1900 luvun alussa keisari Vilhelm II. Paikka on tunnettu vuoden 1945 kuuluisasta Potsdamin konferenssista, jolloin Stalin, Churchill ja Truman jakoivat Euroopan keskenään kyseisessä linnassa pidetyssä kokouksessa. 


Heti vihkimisen jälkeen suuntasimme autokyydeillä Cecilienhofin puutarhaan, jossa meitä odotti kuohuvat juomat ja herkulliset canapét. Tarjolla oli kaikenlaista sushia ja kevätkääryleitä. Siinä vaiheessa vatsa huusi niin kovaa, että tarjoiluja santsattiin useaan kertaan.
Sääli, että ulkona oli uskomattoman kylmä. Meillä oli pari tuntia aikaa tutustua ympäristöön ennen kuin illallinen alkoi. Kylmyyden takia päätettiin kierrellä puistossa ja järvellä mahdollisimman vähän ja mennä sen sijaan oppimaan lisää historiaa linnan museoon.. audiotour kesti ainakin tunnin ja loppuvaiheessa rupesi jo nukuttamaan tarinat Cecilian merimieltymyksistä ja prinssi Vilhelmin lempikirjoista.


Osa linnan puutarhaa.


Häiden ruuat oli ihan parhaita. Syötiin alkupalaksi lammasta, pääruuaksi ankkaa ja jälkkäriksi oli crème brûléetä, semi jäätynyttä omenatiramisua ja mansikoita kerman kera. Siis kaikkia noita yhdessä. Nam!


Hääkakussa oli vaivaiset neljä kerrosta, kaikki eri makuisia! Oli passionhedelmä-persikka, mansikka-amaretto, valkosuklaa ja ananas-chili. Ensimmäinen oli ehdottomasti mun lemppari.


Häät ei varmaan olleet mitenkään erityisen vietnamilaiset tai erityisen saksalaiset. Kaikki vaikutti aika normaalilta. Ainoa ero oli ehkä siinä, että vastavihityt eivät tanssineet häävalssia vaan ns. koreografin hitaaseen vietnamilaiseen biisiin. Morsian, sulhanen ja ainakin osa vanhemmista vaihtoivat vaatteet illalliselle, joten morsiamellakin oli tavallaan kaksi eri hääpukua. Yksi morsiusneito veti muutaman leikin ja siihen kaikkien tuntemaan "pitää kiertää tuoleja kunnes musiikki soi ja yksi jää ilman istuinta"-leikkiin jouduin itsekin mukaan. Jäin valitettavasti toiseksi. Kaiken kaikkiaan häävieraita oli ehkä n. 70 ja edustettuina oli monia eri kansallisuuksia.


Ehkä koko häiden hauskin yllätys oli sulhasen (ja bestmanin) kiltti! Ilmeisesti kiltti tuli yllätyksenä kaikille häävieraille (jopa vanhemmille), en ole varma tiesikö morsiankaan asiasta etukäteen. Hien on opiskellut vuosia Skotlannissa ja päätti tehdä jotain erikoista.. linnan ohi kävelevät turistit vähän ihmettelivät näitä vietnamilaisia häitä, jossa sulhasella oli skottiruutukiltti päällä.

4 kommenttia:

  1. Vitsi... noi ruoat kuulosti niiiiiin hyvältä! :D

    VastaaPoista
  2. Joo, ne oli taivaallisen hyviä! :) Ja huhun mukaan ruoka oli samanlaista mitä maailmanjohtajat söi 60 vuotta aiemmin.. hehe.

    VastaaPoista
  3. Oi kuin ihanan erikoiset häät! Toi kakkuidea pitää sitten kopsata. Miksi tyytyä yhteen makuun jos on monta kerrosta?! :)

    VastaaPoista
  4. Nimenomaan! Jokaiselle jotakin! :D

    VastaaPoista