28. syyskuuta 2011

Israelista, Palestiinasta ja maailman vääryyksistä

Iänikuinen konflikti Israelin ja arabien välillä on taas tapetilla kun viime viikolla NYCissä järjestettiin YK:n yleiskokous, jossa Palestiina halusi muiden maiden tunnustavan valtion YKn täysivaltaiseksi jäseneksi. Siitä lähtien kun asuin perheeni kanssa muutaman kuukauden Israelissa vuonna 1996, on Palestiina-Israel ongelma kysymys aina herättänyt huomioni ja kiinnostukseni. Sen takia otin toissa vuonna yliopistossa Lähi-idän politiikkaa käsittelevän kurssin ja valitsin juuri arabien ja Israelin välisen konfliktin esseeni aiheeksi.

Jo silloin 9-vuotiaana tuntui uskomattomalta ja samalla ehkä pikkasen jännittävältä piilotella heprean kielellä varustettuja muovikasseja ja ruokapaketteja aina rajaa ylittäessä Israelista Syyrian puolelle. Ennen muuttoa Israelista Syyriaan kaikista vihkoista piti tussilla sotkea kaikki heprean kielinen teksti ja jopa pehmolelujen kangaslappuset ja pesuohjeet piti leikata pois, mikäli niissä oli yhtään heprean aakkosia. Suttasin sitten kouluvihoista heprean kielistä tekstiä piiloon ja jopa liimasin päälle tarroja ja paperin palasia. Sitten rajalla jännitettiin, ettei rajavartija vahingossakaan löytäisi auton takakontista mahdollisesti sinne unohtuneen jäljen israelilaisten kielestä. Kuinka naurettavaa? Rajalla kaikille oli päivänselvää, että tulimme maahan juuri Israelista. Mutta Syyriaan ei saanut kuljettaa sanaakaan kirjallista hepreaa.

Aihe on ihan henkilökohtaisistakin syistä nyt ajankohtainen, sillä ostin muutama viikko sitten lennot Israeliin lokakuun lopulle. Nico täyttää sillon vuosia ja on päättänyt juhlia niitä poissa Aberdeenin harmaudesta siskonsa perheen luona Jerusalemissa. En ole käynyt maassa sitten vuoden 1997, vaikka olen pitkään siitä haaveillut. Yks päivä rupesin miettimään, että mitä jos palestiinalaisten ja Israelin välit kiristyvät entisestään ja Lähi-idässä rupeaa taas pommit räjähtelemään. Toisaalta muistan kuinka Israelissa asuessamme huomasimme, miten mediassa liioitellaan monia juttuja, eikä tilanne ollenkaan tuntunut paikan päällä niin vakavalta kuin mitä Suomessa uutiset antoivat sukulaisille ymmärtää.

Viime viikolla posti toi amazonilta tilaamani kirjan "Extreme Rambling -walking Israel's barrier. For fun." Olin bongannut sen Akateemisen hyllyssä muutama viikko sitten kun kuljeskelin siellä tappamassa aikaa. Kirja kertoo englantilaismiehestä, joka päätti kävellä Israelin rakentaman, Länsirannan ja palestiinalaiset rajaavan muurin, päästä päähän. Ihan vaan huvikseen. En ole täysin varma kuinka suuri osa muurista on jo rakennettu, mutta valmistuessaan sen on tarkoitus olla yli 700km pitkä. Se rajoittaa lähinnä palestiinalaisten kulkua, sillä israelilaisten on paljon helpompi kulkea miten kukin haluaa. Muurin rakentaminen on pahentanut palestiinalaisten oloja entisestään aivan suunnattoman paljon.

Engelsmanni päättää kävellä osan ajasta palestiinalaisten puolella ja osan israelilaisten puolella ja samalla haastatella paikallisia. Kirjoitustyylistä huomaa heti, että kyseessä on englantilainen, eikä jenkki. Kaikki naiivuus on jätetty pois ja asioihin suhtaudutaan lähinnä ironialla ja jopa briteille tyypillisellä mustalla huumorilla. Brittityyli sopii mulle paljon paremmin.

Vuoden 1917 Balfour Declaration (Balfourin julistus) antoi juutalaisille luvan rakentaa oma valtio Palestiinaan. Tämä Mark saa tottakai kuulla asiasta jokaiselta vastaantulevalta palestiinalaiselta. Lord Balfour oli nimittäin britti, mutta syntynyt Skotlannissa, eikä monikaan tunne Englanti, Skotlanti, Britannia .käsitteiden eroja (apua siihen löytyy täältä).

Ongelma on se, että tämän, vielä minulta kesken olevan, kirjan lukeminen saa minut entistä vihaisemmaksi ja on mahdoton käsittää, miten joku voi puolustaa israelilaisia ja heidän julmaa sortopolitiikkaansa. Maailmassa on niin paljon vääryyksiä ja jostain syystä tykkään kituuttaa itseäni katsomalla leffoja ja lukemalla kirjoja niistä vääryyksistä.

Miten sitten voin esittää tuiki tietämätöntä kun vihdoin saavun Tel Avivin lentokentälle? Tiedän Israelin rajaviranomaisten jäykkyydestä ja stressaavista kyselytuokioista maahan pyrkiessä, vaikken ole sinne ikinä lentokoneella aikaisemmin mennytkään. On varmaa, että paras tapa on olla kuin ei oliskaan ja kuin ei tietäisi maailman politiikasta yhtään mitään.

8 kommenttia:

  1. Oon kyllä ihan samaa mieltä, se on ihan mahoton sotku..!
    Mä olin kolmisen kuukautta Israelissa kesällä 2009, just muutama kuukausi isojen pommitusten jälkeen, mutta ihan 'normaalia' elämä oli siitä huolimatta. Aika villejä kontrasteja tuo maa kyllä pitää sisällään, kun siis menee Länsirannan puolelle. Ja minä en kyllä tajua, miksei sitä muurin rakentamista voi lopettaa vaikka voimatoimin, sehän on julistettu Haagissa ja vaikka missä laittomaksi? Kellään ei vaan näytä olevan tarpeeksi valtaa israelilaisia vastaan...Ihme hommaa.

    VastaaPoista
  2. Joo, niin on. Ihan mahdoton. Ja vaikka oliskin valtaa, niin puuttuu halua, kun on muita intressejä -kuten vaikka myydä aseita ja saada rahaa (Jenkit!).

    VastaaPoista
  3. Olen itse ihan samoissa fiiliksissa tuosta tilanteesta ja siksi en ymmarrakaan miksi matkustat Israeliin? Oletan siis etta tulet siella ostamaan jotain ja tukemaan siis rahallisesti Israelin vaaryyden tekemista.

    VastaaPoista
  4. Joo, Elli, olet ihan oikeassa. Sen takia tämä onkin vähän kinkkinen juttu. Mun poikaystävä ja hänen synttärit menevät nyt kuitenkin maan boikotoimisen edelle. Ja toisaalta mua kiinnostaa hirveesti nähdä miten maa on kehittynyt viimisten 15 vuoden aikana.

    VastaaPoista
  5. Tulee vähän myöhässä mun kommentti, mutta miten siis selitit oman elämäntilanteesi rajalla? Eivät tainneet kysyä, minkä alan opiskelija/työntekijä olet?

    Mun mielestä boikotti ei ole ratkaisu, varsinkaan näissä ongelmissa. Jos boikotti onnistuisi täysin (epätodennäköistä, mutta you know, boikotillakin on tavoite :D), niin sehän jättäisi heidät oman onnensa nojaan, jolloin tilanne saattaisi jopa pahentua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Sonja, olin ihan älyttömän yllättynyt, ettei rajaviranomaiset kertaakaan kysyneet mitä teen Suomessa, mitä opiskelen, missä olen töissä tai edes missä asun. Yhteensä n. viidestä haastattelijasta ei yksikään! Olin jo etukäteen suunnitellut vetäväni pienet valkoiset valheet niin opiskelujen kuin työpaikankin suhteen, jottei mistään kävisi ilmi kv-suhteet ja alueen tilanteen tietoisuus. Kukaan ei myöskään kysynyt olenko aiemmin käynyt maassa.. sitäkin vähän jännitin, koska tosiaan edellisellä kerralla 15v aiemmin oltiin isän YK-töiden takia.

      Nicon sisko selitti, että rajalla yleensä he nimenomaan iskevät nuoriin, yksin matkustaviin tyttöihin, koska pahin epäily on, että heillä on palestiinalainen poikaystävä, joka käyttää tyttöä hyväkseen jollain tavalla israelilaisia vastaan.. tiedä sitten.

      Olen kyllä samalla kannalla tuon boikotin kanssa. Ei heitä voi oman onnensa nojaan jättää.. eihän palestiinalaisilla kohta olisi yhtäkään neliometriä tilaa asumiseen siinä tapauksessa!

      Poista
    2. Mä olen siis suunnittelemassa pientä reissua Tel Aviviin ja varmaan Jerusalemiin syyskuussa. Saa nähdä, toteutuuko, mutta toteutuessaan mukana on kaksi kv-suhteiden opiskelijaa ja yksi toimittaja-opiskelija, jolloin taidetaan kenties keksiä kaupankassa-tyyliset duunit itsellemme. Toivottavasti reissu onnistuu (vaikkakin näin takaan äidille sydänkohtauksen..)

      Poista
    3. Jännää! Suosittelen kyllä ehdottomasti reissua molempiin kaupunkeihin. Tel Avivista olen kuullut paljon hyvää, mulla ei enää ole omia muistikuvia koko paikasta vuosien takaa ja tällä kertaa visiitti kaupungissa keskittyi lähinnä lentokentälle.

      Älä missään nimessä matkusta el al israel -lentoyhtiöllä, niin olet suht koht turvassa! Jos siis haluat välttyä maraton kuulusteluilta, vältä tuota lentoyhtiötä.

      "Turvallisinta" varmaan on olla tuntematta yhtäkään paikallista ja mennä puhtaasti vaan lomamatkalle kavereiden kanssa. Majapaikka-varaukset kannattaa tosiaan olla kunnossa ja osoitteet tiedossa. :)

      Poista