21. lokakuuta 2011

Mapuche, mapuche, mapuche.

Olin keskiviikkona Helsingin yliopistolla kuuntelemassa mielenkiintoista luentoa. Nuori, chileläinen Mapuche -johtaja oli paikalla puhumassa Mapuche -kansan tilanteesta nykypäivän Chilessä. Señor Mijael Carbone Queipul vaikutti päällepäin aivan tavalliselta, nuorelta, vajaa kolmekymppiseltä chileläiseltä, farkut ja villapaita päällä. Tummat piirteet kertoivat hänellä olevan intiaanitaustaa. Puhe alkoi minulle tuntemattomalla kielellä, jota yritin hämmentyneenä kuunnella sillä olin lukenut jostain luennon olevan espanjaksi suomen kielisellä tulkkauksella. Mijael aloitti siis puhumalla omaa äidinkieltään, mapudungunia. 

Noin tunnin ajan hän kertoi ensin Mapuchejen alkuperästä, onneksi espanjaksi. Kyseessä on siis intiaaniheimo, joita pidetään Argentiinan ja Chilen alkuperäisinä asuttajina. Heimo, joka on taistellut oikeuksistaan ainakin viimeiset 500 vuotta, siitä lähtien kun espanjalaiset miehittävät Latinalaisen Amerikan. Mapuchet ovat mm. tunnettuja siitä miten he ovat ainoa kansa, joka uhmasi Inkojen valtakuntaa ja yksi ainoista alkuperäiskansoista, jonka onnistui pitkään taistella espanjalaisia vastaan. Espanjalaisten valloitus Chilessä tyssäsi moniksi vuosiksi Mapuche-vastarinnan vuoksi. 

Minulle selvisi vasta viime keväänä, että myös Argentiinassa on Mapucheja, kun yksi saksalainen opiskelukaverini kertoi tekevänsä aiheesta lopputyötä. Mapuchet vain aina yhdistetään Chileen, jo senkin takia, että siellä heitä on aina (?) ollut paljon enemmän. Argentiinassahan on todella vähän alkuperäiskansojen jälkeläisiä jäljellä, sillä 1800-luvun lopulla yksi maan presidentti päätti julistaa sotilasoperaation nimeltä "autiomaa" kaikkia maassa asuvia inkkareita vastaan. Selkokielellä tiivistettynä tarkoitus oli, että laiskat gauchot joko ajaisivat kaikki inkkarit maasta pois tai vaihtoehtoisesti tappaisivat heidät, sillä Eurooppaa ihailevan presidentin mielestä juuri inkkarit olivat este Argentiinan kehityksen tiellä. Aikaisemmin olen maininnut Argentiinan Mapuchet lyhyesti tässä

Mapuche-lippu.
Mijael on yhden Chilen Mapuche-organisaation (Alianza Territorial Mapuche) johtaja ja kiertää Euroopassa, ilmeisesti vain Pohjois-Euroopassa (Norja, Ruotsi, Suomi) kertomassa kansan nykytilanteesta ja samalla hakemassa tukea heidän taistelulle oikeuksiensa puolesta. Mijaelin mukaan nykypäivän Chilessä Mapuchet muodostavat 10 % koko väestöstä, mikä on mielestäni aika paljon siihen nähden, että heillä ei esimerkiksi ole mitään edustusta maan parlamentissa. Mapuchejen suurin ongelma on, että heillä ei ole oikeuksia maahan, madre tierraan, joka on heille kaikki kaikessa. He yrittävät parhaillaan vallata esi-isilleen kuuluneita maita takaisin, mutta Chilen valtio ei tunnusta Mapucheilla olevan minkäänlaisia oikeuksia yhteenkään maaplänttiin koko valtion alueella. Sen sijaan, maahan tulee monikansallasia yrityksiä, jotka Mijaelin puheiden mukaan istuttavat sinne kuulumattomia kasveja, kuten eukalyptyspuita, jotka sitten pilaavat maaperän ja tekevät sen käyttökelvottomaksi satojen hehtaarien alueella. Tämä johtaa siihen, että Mapuchet eivät voi elää viljelemällä maata saadakseen siitä elantonsa, vaan he joutuvat muuttamaan ja tekemään "paskaduuneja" sortopalkalla. Tämä taas johtaa heidän yhteisöjen sirpaloitumiseen ja kulttuuriperinnön häviämiseen. 

Lisäksi Chilen valtio harjoittaa erikoista politiikkaa Mapucheja vastaan. Mapuchet nimenomaan eivät ole valtion kehitystä vastaan, Mijaelin sanojen mukaan, mutta he haluavat oikeudet heille kuuluviin maa-alueisiin voidakseen jatkaa omaa elämäänsä autonomisesti Chilessä. Mapuchet käyttävät rauhanmukaisia toimia, mm. nälkälakkoja, taistelussa oikeuksiensa puolesta, mutta tästä huolimatta Chilen valtio pitää monia Mapuche-johtajia terroristeina. Tämän vuoksi valtio on ottanut uudelleen käyttöön Pinochetin aikana säädetyn terrorismin vastaisen lain, jonka myötä kapinoivia Mapucheja tuomitaan vuosikausiksi telkien taa. Mijael kertoi, että heidän alueella toimii mm. yksi suomalais-ruotsalainen metsäalan yritys, jonka myötä heidän elämisensä on yhä rajoittuneempaa. Se on osa syy, miksi hän nyt kiertää pohjoismaissa. Toinen syy on se, että tällä hetkellä Chilen valtio rakentaa kansainvälistä lentokenttää alueelle, jota Mapuchet pitävät omanaan.  Mijael sanoi myös toivovansa, että esimerkiksi Suomi (ja muut maat) lähettäisi ihmisiä vartioimaan Chilen valtion kyseenalaisia toimia Mapucheja vastaan, jotta tämä intiaaniheimo saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mijaelin on tarkoitus tavata myös saamelaisten edustajia Suomen vierailullaan ja kuulemma norjalaisten ja ruotsalaisten saamelaisten kanssa on jo oltu yhteyksissä.

Tässä Mijaelinkin näyttämä kuva Mapuchejen maanmenettämisprosessista viimeisten vuosisatojen aikana. 

Tämä luento oli oikein mielenkiintoinen ja opin paljon uutta. Mijael kertoi ensin asiansa suomalaisen tulkin avulla ja häneltä sai sen jälkeen kysyä aiheesta lisää. Itse kysyin, josko Argentiinan valtion rajojen sisällä asuvat Mapuchet ovat samassa tilanteessa kuin Chilessä ja mikäli he tekevät rajat ylittävää yhteistyötä. Ilmeisesti Argentiinassakin ollaan ruvettu käyttämään samanlaisia toimia valtion puolesta Mapucheja vastaan ja sen takia myös yhteistyö Mapuchejen välillä on lisääntynyt. Mikäli joku on kiinnostunut asiasta, lauantaina esitetään dokumentti aiheesta. Siitä mainitsinkin viime viikolla tässä.

6 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoinen juttu ja sopii teemaan kun olen paljon miettinyt viimeaikoina sitä Perun gente andinan sortoa ja vihailua täällä... huh huh miten kurjaa :(

    VastaaPoista
  2. Joo, niin on. Puhuin itseasiassa tästä Mapuchejen tilanteesta Argentiinassa yhden Nicon kaverin kanssa Barcelonassa pari vkoa sitten. Tämä Lucho on kotoisin Patagoniasta ja toi "toisen näkökulman" siinä mielessä, että hän kertoi kuinka vaikea tilanne juuri maanjako esimerkiksi on. Jossain tilanteissa argentiinalaiset perheet on vuosikausia asuneet jollain maalla ja sitten mapuchet yhtäkkiä vaativat maita itselleen. Ilmeisesti he ovat aika "kiertävää kansaa". Joten toisaalta he eivät voi loputtomasti haluta maita heille palautettavan. Se on tosi kinkkinen juttu.
    Me muuten opiskeltiin yliopistossa tuosta Perun tilanteesta yhdestä kirjasta toissa vuonna. Se on "El zorro de arriba y el zorro de abajo", perulaisen José María Arguedasin kirjoittama.

    VastaaPoista
  3. Hei, Kiva tuo sun teksti, löysin sen sattumalta googlettamalla Mijael Carbonea. Sitä on luettu jo Chilessä saakka ja olivat kovin iloisia siitä, että olet sen kirjoittanut. Haluaisin kommentoida ystäväsi Luchon näkökulmaa. Onhan se ikävää, että ihmisiä häädettäisiin kodeistaan, mutta samoinhan mapucheille aikoinaan tehtiin. Ei tämä mapuchejen maan vaatimus ole "yhtäkkistä" vaan he ovat vaatineet niitä takaisin siitä hetkestä lähtien kun ne menetettiin, tosin nyt yhä näkyvämmin, koska Pinochetin aikaan se ei ollut mahdollista. Ennen Pinochetiahan Allende palauttikin jonkin verran maita, mutta Pinochetin aikana ne sitten uudestaan vietiin. On kansainvälisten alkuperäiskansojen oikeuksien sopimusten mukaista, että he saisivat asua perinteisillä maillaan, sillä ne ovat sidoksissa heidän oikeuteensa harjoittaa kulttuuriaan. En tiedä mistä ystäväsi sai tuon kiertävän kansan idean. Päinvastoin, mapuchet ovat hyvin sidoksissa juuri siihen yhteen maa-alueeseen jossa heidän esi-isänsäkin ovat asuneet. Vuorilla asuvat mapuchet eli pewenchet ovat toki puolinomadeja, eli asuvat kesäisin eri alueella ja talvisin eri, mutta heilläkin on vuosisatoja vanhat tiedot siitä, mitkä alueet millekin suvulle ovat aina kuuluneet.

    VastaaPoista
  4. Hei Laura, kiitos kommentistasi! Luulen, että ongelma on Argentiinassakin juuri se, että ei-mapuchet tietävät mapuchejen asioista liian vähän. Suuri syy siihen on tietenkin poliitikoilla ja maan johdolla, joille ei välttämättä ole mieleistä ajaa mapuchien oikeuksia. Lucho kertoi myös, että Argentiinassa on kyliä, joissa mapuchet ja muut argentiinalaiset ovat vuosikausia asuneet sovussa keskenään.

    VastaaPoista
  5. Hauska törmätä Chilestä kertoviin juttuihin Suomessakin. Mä olen saannut vähän erilaisen kuvan tästä Mapuche asiasta, mulle kerrottiin Chilessä että sen jälkeen kun joillekkin Mapucheille oli palautettu maita, joutuivat he jonkin ajan kuluttua ne myymään takaisin pilkkahinnalla koska heidän elintasonsa ei ollut riittvä ja tarvitsivat rahaa lasten koulutukseen yms. Ja luultavasti näitä maita sitte vaativat takaisin.

    Asia on kuitenki paljon monimutkaisempi koska Mapuchejen maailmankäsitys on todella erillainen länsimaalaiseen verrattuna. Mapuche-kultuurissa ei ole johtajia ja jos joku nousee johtajaksi ja epäonnistuu tehtävässään, oli ennen vanhaan kylällä oikeus tappaa hänet. Johtajuus on siis vieras elementti heille ja siksi organisoituminen tai asioiden ajaminen Winkojen (ei mapuchejen)kanssa on vaikeaa. He ovat myös aika sulkeutunut kultuuri erityisesti etelä-Chilessä eivätkä ole halukkaita olla yhteyksissä winkojen kanssa. Mapuchet kunnioitavat perinteitään eivätkä halua muuttua ja näiden asioiden ajamiseen tarvittaisiin kultuurin muutosta länsimaalaisempaan suuntaan. Moni nuori onki päässyt opiskelemaan juuri näillä maanmyynnin rahoilla päässyt opiskelemaan ja omaksuneet länsimaalaiset "aseet" taistelussa oikeuksistaan. Mutta tässä ei pitäisi olla kyse Mapuchejen muuttamisesta vaan Chilen valtion pitäisi mukautua, ymmärtää ja kunnioittaa tämän vähemmistöryhmän kultuuria ja tapaa elää omasta aloiteestaan.
    Mutta jos nyt vaikka aloitettais sillä mitä opiskelijat on jo melkeen vuoden verran mieltään osoittaneet eli ilmainen ja tasokas opetus kaikille. Jos Chilessä lapset ja nuoret joutuvat taistelemaan oikeuksistaan kunnon opetukseen on vaikea nähdä tällaista suvereena aloitetta valtion puolelta mapucheja kohtaan.

    VastaaPoista
  6. Hei iina, enpäs ole tajunnut vastata tähän ollenkaan. Koko mapuche-asia on todellakin erittäin monimutkainen, kuten alkuperäisväestöihin liityvät kysymykset yleensä ympäri maailman.
    Mun mielestä on vaan niin uskomatonta, että juuri mapucheilla ei ole mitään virallisia oikeuksia Chilessä (huomioidaankohan heidät perustuslaissa jotenkin? en tiedä) vaikka heitä on niinkin suuri osa väestöstä. Olin todella yllättynyt kuinka paljon heitä edelleen on.

    Ja todellakin, lähes kaikilla lattarivaltioilla on vielä pitkä matka eriarvoisuuden poistamisen ja yhteiskunnan kehityksen tiellä. Niissä valtioissa missä alkuperäisväestöjen edustajia edelleen on, tulevat alkuperäisväestöjen ongelmat ja oikeudet varmasti viimeisinä kuntoon verrattuna muuhun väestöön.

    VastaaPoista