3. marraskuuta 2011

Oliivipuita, hummusta, aurinkoa ja korkkiruuveja

Tässä vähän kuulumisia mun Israelin reissulta. Pienestä ennakkojännityksestä huolimatta, matka oli oikein onnistunut ja uusien tuttavuuksien kanssa oli mukava olla. Tutut hajut, tuoksut, ilmaukset ja ympäristö toivat rutkasti muistoja mieleen 15 vuoden takaa. Ken, loo, rega rega, ima, toda ja muutama muu yksittäinen sana hepreaa, jotka olivat jo melkein unohtuneet, muistuivat nopeasti mieleen. 

Minun maahanpääsyni sujui lähes ongelmitta. Mitä nyt jouduin vastailemaan joihinkin typeriin kysymyksiin mua puoli metriä lyhyemmälle, nyrpeälle, israelilaiselle naispoliisille hädin tuskin koneestä ulos päästyäni. Mihin meet? Missä yövyt? Mikä on sun poikaystävän nimi? No mitä se sisko tekee? Miten se voi asua Jerusalemissa jos se on töissä Tel Avivissa? Siis miten et muka ole tavannut sun poikaystävän siskoa? yms. muuta mukavaa. Minä en sentään joutunut luettelemaan kaikkien sisarusteni nimiä ja opiskeluja 10 vuoden takaa, selitellä miksi en puhu hepreaa, selitellä miksi ipadini (ei sillä, että minulla sellaista olisi) ei läpäissyt räjähdystarkastusta, antaa matkatavaroitani tutkittavaksi ilman, että olen itse paikalla, olla kuulusteltavana ja rieputeltavana tunnin verran lähtöportilla ja sitten kuulla, että jonkun typeryksen tekemän virheen takia matkasuunnitelmani muuttuu ja pääsen perille vasta 8 h alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Maastalähtöni olikin hieman raskaampi kokemus. Menomatkalla kentälle stressarin shuttle-kuskin ajotaitoja ja jännitin miten nopeasti ehdin tarttua ohjaksiin kun hän nukahtaa rattiin. Samat vanhat kysymykset odottivat kentällä ja muutama typerä lisää, kuten onko noi muka tarpeeksi tavaraa koko reissulle? Ja mitä hittoa se muka sulle kuuluu. PRKL. Lentokenttäkuulutukset olivat siitä erikoisia, että normaalin "pitäkää huolta matkatavaroistanne, älkää jättäkö niitä yksin" lisäksi koko ajan kuului "huomio; aseiden hallussapito on kielletty kaikissa terminaaleissa".

Maahan saavuttuani ihmettelin lentokentän tuloaulan kattoa koristelevia kymmeniä ilmapalloja. 
Muutama sydän on lähtenyt karkuun.


Ensimmäisenä päivänä käveltiin keskellä jerusalemilaisia oliivipuita... 


nautittiin katukuppilan falafeleista, taivaallisesta hummus-tahnasta ja myös auringosta..


..ja tsekattiin myös paikallinen parlamentti, Knesset, joka israelilaisten mukaan löytyy maan pääkaupungista. Asiasta voi olla montaa mieltä!


Tokana päivänä lähdettiin seikkailemaan Jerusalemin vanhaan kaupunkiin.


Löydettiin erikoinen korukokoelma turistikaupasta...


samassa kaupassa oli laaja kipa-valikoima!


Ihailtiin Jerusalemin maisemia ja mm. auringon häikäisemää öljymäkeä..




Heprean lisäksi innoissani muistelin lähes kokonaan unholaan jääneitä arabian kielen alkeita..


Tätä maisemaa en ihastellut. Kuvassa näkyy Jerusalemin jakava muuri, josta olin juuri ennen lähtöä lukenut kirjan. Siitä kirjoitin aiemmin täällä


Asiat ovat hieman muuttuneet sitten 1996. Al-Aqsan moskeijaan (kulta-kupoli kuvassa) ei enää pääse niin vaan vierailemaan..


Myös Itkumuurin alue on entistä kontrolloidumpi. Naiset ja miehet on jaettu omille puolilleen (otin kuvan aidan yli) ja koko alueelle päästäkseen täytyy mennä turvatarkastuksen ja metallinpaljastimien läpi. Oltiin paikalla perjantai-iltana juuri shabbatin alkaessa ja joku kehtasi tulla valittamaan kuvien ottamisesta.. enkä silloin edes kuvannut itse muuria vaan ihan muita juttuja.


Näitä en vaan voinut olla ihmettelemättä. Mutta, kukin tyylillään.


Tässä vähän vanhan kaupungin basaaria, jossa tingittiin oikein urakalla..


sieltä löytyi taas joku yli-innokas myyjä, joka totesi mulle (suomeksi!) "ei oo rahaa, ei oo mahaa". Yritin sitten uskotella hänelle, että "nimenomaan, ei oo rahaa" ja tinkiä hintaa vielä alemmas.


Söin matkan aikana pitaleipää, falafeleja, hummusta, tahinia ja kaikkea hyvää niin paljon, että vatsa repeää. Välillä herkuteltiin myös empanadoilla ja alfajoreilla. Nam. Nam. Maahan on kaikesta hummusista huolimatta erittäin vaikea suhtautua. Siellä on paljon niin erikoisia juttuja, joita on mahdoton ymmärtää. Suomeen palattuani sain kuulla, että vkonlopun aikana maassa oli ollut väkivaltaisimpia yhteenottoja moniin kuukausiin. Eipä paikan päällä (Jerusalemissa) huomannut mitään. Muutama laukaus kuului parina päivänä, mutta epäiltiin niitä hääriennoiksi. Sen pituinen se. 

9 kommenttia:

  1. Jee, loistavaa että tuli matkakertomus! Kivoja kuvia! Täytyy jutella skypessä joku päivä neiti!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista nahda kuvia Isrealista. En tieda miksi, mutta jotenkin minulla ei ole koskaan ollut kasitysta, etta milta siellapain oikein nayttaa.

    VastaaPoista
  3. Oiii, kivalta kuulostaa. Tai mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista!!!

    Sait blogissani saman tunnustuksen kuin Sarilta ;)

    VastaaPoista
  5. En muistanut kuinka "vaalea" kaupunki Jerusalem on. Kaikki rakennukset ovat tuollaista vaalea kiveä -mikä on todellinen kontrasti esimerkiksi Aberdeeniin (jossa opiskelin), jossa kaikki on harmaata graniittia. Muuten Jerusalem on kuin mikä tahansa muu kaupunki! :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoitinkin jo aiempaan postaukseen kommenttia, mutta pakko vielä todeta että tää blogi on kyllä tajuttoman mielenkiintoinen ja käsittelee paljon asioita, mitkä kiinnostaa mua. Pitää varata kunnolla aikaa joku päivä ja lukea kunnolla läpi! (=

    VastaaPoista
  7. Kiitos oikein paljon tästä ihanasta kommentista Riikka! :)

    VastaaPoista
  8. Hehee, oli pakko tulla tänne uteliaana kaivelee lisätietoja Israelin rajakäytännöistä - aika uskomatonta syynäystä! :D

    Viime vuonna tuli Jenkeissä vastaan vähän samantapaisia kysymyksiä Meksikoon mennessä, kuten "ihan tosissaanko oot menossa sinne yksin kolmeksi viikoksi vain lomalle?". Kauhean kannustavaa kun luonnollisesti muutenkin jännitti koko rajamuodollisuustilanne saati sitten myös itse Meksikoon meno! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan helvettiä suoraan sanottuna. Maasta lähtiessä esim. mun pesupussi tutkittiin kaikin mahdollisin tavoin. Vissiin myös jollain räjähdystutkalla tai vastaavalla :D Kaikkein pahin on matkustaa maahan nuorena yksin matkustavana naisena, silloin ne kuulemma kuvittelee, että oot jonkun palestiinalaisen poikaystävän "asialla", joka on saattanut laittaa sun matkatavaroihin epämääräsiä juttuja. Just.
      Se on niin kauheeta, kun ne rajavirkailijat saa sut oikeesti epäilemään, että onko tässä nyt kaikki paperit kunnossa ja ootko vahingossa tehnyt jotain laitonta :)

      Poista