15. joulukuuta 2012

kuvatunnustuksia


Harvoin olen päivääkään syömättä karkkia tai suklaata. Asiaa ei yhtään helpota se, että Nico syö ainakin yhtän paljon suklaata kuin minä. Jos saan jonain päivänä hillitttyä itseni ruokakaupassa, saattaa hän illalla tulla kotiin suklaalevyn kanssa.


Mikään ei pienenä ollut ärsyttävämpää kuin se, että äiti halusi mennä nukkumaan, vaikka olisin itse keksinyt ainakin kymmenen parempaa suunnitelmaa mitä oltaisiin voitu tehdä. Nykyään mua ei saa sängystä ylös millään. Varsinkin viime aikoina olen kohdannut suuria hankaluuksia aamuisin ja mun on ollut lähes mahdoton nousta ylös ennen kello yhdeksää.


En ole mikään väkijoukko-fani. Ellei koko väkijoukko tosiaan ole kavereita ja tuttuja täynnä. Tästä syystä olen aina mielummin viettänyt iltaa kotona pienemmällä porukalla kuin lähtenyt suuriin kotibileisiin, jossa en tunne ihmisistä puoliakaan.


Tämä onkin ehkä jo tullut selväksi. Saan aina kuulla tästä, koska tykkään pysähtyä katukojuihin ja korttikauppoihin ihailemaan kaikenlaisia kortteja. Kivointa on lähettää niitä kavereille tai löytää muutama postiluukusta, mutta kyllä niitä seiniltäkin löytyy.


Ehkä vähän liioittelua. Meillä on kotona aina juotu hirmusesti kahvia. En silti myönnä riippuvuutta. Juon päivässä useita kuppeja kahveja ja kieltämättä epäilen usein satunnaisen päänsäryn johtuvan kahvivajeesta.


Mun silmäkulmat kostuu oikein herkästi ja se saattaa tiukan paikan tullen olla vähän noloakin. 


Tartten aina välillä omaa aikaa ja sellasta on ihan kiva saada kotonakin. Tällä hetkellä onneksi saan sitä aika paljon opiskelujen takia. Bairesissa asuessa olin neljän kuukauden aikana tasan kerran yksin kotona ja se oli ihan liian vähän.


Minussa asuu pieni idealisti, siitä huolimatta että usein olenkin aika kriittinen maailmaa kohtaa. Toivon, että jonain päivänä saisin tehdä työkseni jotain, jonka ansiosta maailma olisi edes vähän parempi paikka.


Sain jo jokin aika sitten blogitunnustuksen ihanalta Pariisitar Riinalta, joka kirjoittelee mielenkiintoisia tarinoita  rakkauden kaupungista. Kiitos Riina!

Tarkoitus oli kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä ja laittaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle bloggarille. Ajattelin tällä kertaa toteuttaa nämä kahdeksan minua kuvaavaa random asiaa tällaisin kuvin.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin muutamalle seuraamalleni bloggaajalle, jos joku vielä innostuu kertomaan lisää itsestään - Tarinoita Maailmalta kaimalleni Kanadaan, Not All Who Wander Are Lostin Saanalle, mikäli lattarimatkailuiltaan ehtii, Saksasta käsin kirjoittavalle, puzzle piecesin Nanalle ja My Life Here and Theren Annalle Dubaihin.

6 kommenttia:

  1. Haaste vastaanotettu! Mukavasti menee hiljaiset illat töissä tällä viisiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, loistavaa. Ajan hyötykäyttöä! :)

      Poista
  2. Naa oli tosi kivoja! Ollapa yksin kotona tuollaisella sohvalla erkkerin aaressa salmiakkipussin kera ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä olis huono! Mun unelmakämpässä on just tuollainen erkkeri isolla ikkunalaudalla :)

      Poista
  3. Kivan kun teit tämän, ja hauska toteutustapa! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tunnustuksesta, koitan keksiä jotain tunnustettavaa lähipäivinä.. Ton tumblr-jutun oon jo joskus tehnyt mut jospa keksin jotain muuta :)

    VastaaPoista