29. tammikuuta 2013

Kirjavuosi 2012

Ajattelin taas vähän listata vuoden aikana lukemiani kirjoja. Edellisen kerran tein vastaavan vuosi sitten täällä. Vastoin alkuvuoden suunnitelmia, luin viime vuoden aikana aivan liian vähän kirjoja. Lukeminen lähti käyntiin ihan kivasti alkuvuonna, mutta taisi vaihtua aika nopeasti sarjojen katseluun ja sen sellaiseen Argentiinaan päästyä. Pikkasen harmittaa, mutta tuolla hyllyssähän ne kirjat edelleen odottaa eivätkä karkaa minnekään.  Ja on hyllyihin kertynyt vuoden aikana useita uusiakin opuksia. Vuoden 2012 aikana luin yhteensä seuraavat seitsemän kirjaa, joista vain kaksi viimeistä syksyn aikana.

Alicia Dujovne Ortiz - Evita, köyhien kuningatar
Helen Constantine (kääntäjä) - Paris Metro Tales
Åsne Seierstad - The Bookseller of Kabul
Matias Nespolo - Seven ways to kill a cat
Khaled Hosseini - Leijapoika
Dambisa Moyo - Dead Aid
Ayaan Hirsi Ali - Nomad


Evitan elämäkerran sain lainaan työkaverilta heti alkuvuodesta. Se oli hurjan mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tarina. Vastapainoksi taisin katsoa heti perään Madonnan tähdittämän Evita -leffan. Ei huono sekään. Argentiinan entisen presidentin vaimon elämän yksityiskohdat, kuten vanhemmat ja nuoruus on hieman hämärän peitossa eikä edes ole varmaa syntyikö hän 1919 vai 1922. Kirja oli todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja se oli aika epätavanomainen elämäkerta siinä mielessä, että Evitan nuoruudesta ei ole hirveästi tietoja -joitain tietoja hän on tarkoituksenmukaisesti jopa yrittänyt hävittää -ja tästä syystä kirjailija on joissain vaiheissa joutunut arvuuttelemaan tapahtumia. Jotkut tarinat on kirjoitettu niin, että "Evita saattoi tehdä näin ja noin ja päätyä tätä kautta tai sitten hän saattoi myös olla siellä ja täällä tekemässä sitä ja tätä tavattuaan tämän tai tuon ihmisen". Aikamoista arvuuttelua siis, mutta todella mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka köyhän perheen tyttö nousee yhdeksi Argentiinan historian vaikuttavimmista naisista. Evita on vielä tänä päivänäkin vahvasti esillä Argentiinan yhteiskunnassa, kaduilla ja politiikassa.

Kabulin kirjakauppiaasta olen kirjoittanut blogissa aiemmin täällä ja Pariisin metrotarinoista täällä. Argentiinalaisen Nespolon kirja taas oli aika randomlöytö. Taisin lukea siitä the Economist-lehdestä ja sitten tilasin sen Amazonista. Se kertoo parin nuorukaisen slummielämästä Buenos Airesin kulmilla. Kuvittelin tarinan pahamaineiseen Retiron Villa 31-slummiin Bairesin bussiaseman kulmille ja mieleen tuli monta vuotta sitten näkemäni brassislummeista kertova City of God, vaikka leffan tapahtumat olenkin onnistunut unohtamaan. Ei mikään kaunis tarina, kuten kirjan nimestä saattaa päätellä.


Listan kolme viimeistä kirjaa luinkin sitten todella hitaata tahtia, kuukausien ajan. Saattoi helposti kulua useampikin viikko, etten koskenutkaan kirjaan. Luulen, että lukukokemukset kärsi tästä vähän. Leijapoika oli silti tosi koskettava tarina, aivan kuten olin kuullut siitä puhuttavankin. Katsottiin vielä porukalla kirjaan perustuva leffa saatuani kirjan luettua. Leffakokemus oli sitten vähän eri luokkaa, nimittäin torkahdin kesken tarinan. Suosittelisin molempia -kirjaa ja leffaa- silti muillekin.

Zambialaisen Moyon Dead Aid on the New York Timesin bestselleri ja ollut pitkään minunkin lukulistalla, sanoisinko että jopa useiden vuosien ajan. Kirja oli tosi mielenkiintoinen varsinkin kun viime vuonna olin enemmänkin tekemisissä kehitysyhteistyöhön liittyvissä jutuissa. Kirja toi esiin monia epäkohtia, joita olen itsekin miettinyt. Pääasiassa tämän kirjan kantava argumentti vähän yksinkertaistettuna on se, että kun länsimaista syötetään suht ehtoitta rahaa Afrikan hallituksille esimerkiksi koulutus- tai terveysbudjetteihin, voivat presidentit ja muut valtionpäämiehet huoletta käyttää omat rahansa aivan muuhun -kuten vaikkapa omaan palatsiin tai armeijaan. Länsimaista tuleva raha toimii usein sopivana lisäkkeenä, joka ei motivoi maata nousemaan omille jaloilleen ja pääsemään irti ulkomailta tulevan avun riippuvuudesta. Suosittelen lukemista, jos nämä asiat yhtään kiinnostaa!

Ayaan Hirsi Ali taas on vanha tuttu. Olen jo vuosia seurannut tämän somalinaisen elämää -enemmän tai vähemmän ja lukenut hänen omaelämätarinansa Infidel. Tämä Nomad on tavallaan jatkoa tuolle edelliselle, mutta siinä myös toistetaan aika paljon jo edellisessä kirjassa esille tulleita juttuja, joten niitä ei ehkä kannata ihan heti perään lukea. Ali on elämässään kovia kokenut ja pitkälle -jopa Hollannin parlamenttiin -päässyt nainen, joka toisin muutti pari vuotta sitten Jenkkeihin Hollannin turvattomuuden vuoksi*. Hän karkasi nuorena Hollantiin ja haki sieltä turvapaikkaa, hänen isänsä myytyä hänet vaimoksi tuntemattomalle somalialaismiehelle Kanadaan. Kovana islamin kritisoijana hän on saanut paljon tappouhkauksia ja joutunut elämään useat viime vuodet turvamiesten kanssa. Vaikka en olekaan ihan kaikesta samaa mieltä tämän naisen kanssa, on hänessä silti jotain ihailtavaa vahvuutta. Koskettava tarina tämäkin.

Tänä vuonna on kyllä ihan pakko päihittää edellisvuoden surkea kirjasaldo. Onko kukaan lukenut näitä kirjoja -mitä piditte?

*Aika ironista ottaen huomioon viimeaikaiset kirjoitukset Suomessa, vaikkei näillä asioilla olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa.

14 kommenttia:

  1. Ootko lukenut Waris Dirien kirjoja? (http://en.wikipedia.org/wiki/Waris_Dirie) Niitä oon pari lukenut, eka oli todella hyvä ja vavisuttava, muut lähinnä toistoa. Tuli vaan tosta Ayaan Hirsi Alin kirjan kuvauksesta mieleen. Paljon enemmän pitäis kyllä lukea, mutta yliopistotekstit vie jo niin paljon aikaa että jää muu lukeminen vähemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs muuten ole, mutta olen nähnyt sen Aavikon kukka-leffan. Pitääkin tutkia noita kirjoja myös! Kiitos.

      Poista
  2. Mun on pitänyt kanssa tehdä tää yhteenveto jo koko tammikuun ajan kun sain sen idean sulta viime vuonna :) näitä on kiva lukea! Pääsin vaan alkuun tossa dead aidissa mut sit se vaan jäi kesken. Pitää kyl tarttua uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tee ihmeessä, haluan kuulla lisää sun lukemista kirjoista :)

      Poista
  3. Åsne Seierstad on mielestäni erinomainen kirjailija, oletko tutustunut hänen muihin kirjoihinsa? Suosittelen! Leijapoika oli mielestäni todella kaunis kirja, toisaalta niin kovin surullinen. Muistelin leijapojan tunnelmia matkallani Intiassa, vaikka väärä maa olikin kyseessä. Intiassakin pienet pojat lennättelevät leijoja kattojen päällä. Evitan elämänkerta on vielä lukematta, kiitos vinkistä!

    Oletko huomannut eroa lukuvauhdissa lukiessasi suomeksi ja muilla kielillä kirjoitettuja kirjoja? Itse tuntuu välillä, että hotkaisen suomalaiset kirjat yhdessä illassa, aivan liian nopeasti, vain siitä syystä, että kieli on niin helppo. Englanniksi kirjoitetut kirjat kulkevat vastaavasta syystä mukana monta päivää, jos ei viikkoja. Usein mieleen jäävätkin paremmin ne tarinat, jotka olen englanniksi lukenut.

    Minulla viime vuosi oli huima kirjojen osalta. Luin yhteensä 90 kirjaa! Yksi merkittävä syy huimaan määrään olikin varmasti se, että koko syksyn keskityin vain suomalaisiin kirjoihin (siis suomeksi suomalaisilta kirjailijoilta). Toisaalta sitten syksy tuntui synkkääkin synkemmältä kun suomalainen melankolia puski läpi. Nyt saan taas lukea ihan mitä vaan ja elämäkin näyttää valoisammalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en varmaan itse ikinä yllä noin suuriin lukemiin. Hieno saavutus! :) En itseasiassa tunne Seierstadin muita kirjoja ollenkaan, mutta ehdottomasti tutkiskelen hänen julkaisujaan lisää. Kiitos vinkistä.

      En ole vielä huomannut eroa lukuvauhdissa, mutta voihan siinäkin olla perää. Harvemmin luen kirjoja suomeksi ja reilusti enemmistö omista kirjoistani on kyllä englanniksi. Se ei varmaan ole tietoisesti tehty kielellinen valinta, vaan lähinnä sen takia, että monia mielenkiintoisia kirjoja ei edes käännetä suomeksi. Vaikka tottakai suomeksi kirjoitetaan myös mielenkiintoisia kirjoja.. mutta varmasti vähemmän sellaisia ei-fiktiivisiä kirjoja, joita mielelläni luen. :)

      Poista
  4. Oisin sun kirjaston aktiivisin vierailija, jos asuisin Barcelonassa ;) Satutko tietamaan, mista Bairesissa voisi ostaa kaytettyja englanninkielisia kirjoja? Siis jos ne ei maksa ihan kohtuuttomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, en tunne käytettyjen kirjojen kauppoja Bairesissa.. mutta voisin yrittää kysellä. Muuta tänne! :)

      Poista
  5. Olen noista lukenut vain Leijapojan,josta pidin paljon ja nyt odotan kovasti Husseinin kolmatta kirjaa,jonka pitäisi ilmestyä keväällä.

    VastaaPoista
  6. Ootko lukenu Husseinin Tuhat Loistavaa Aurinkoa? Saman tyylinen kirja kuin leijapoika, mutta koskettavampi. Ite ainaki valutin kyyneleita kirjan lopussa. Aina ei pystynyt ees jatkamaan ku oli niin todentuntuinen ja rankka. Mutta suosittelen kaikille tuota kirjaa! Ja tosiaan kolmas tulossa toukokuussa...
    Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin lukemaan sitä -valitettavasti ruotsiksi (jonkun ihmeellisen päähänpiston takia)- ja lopulta se jäi kiireiden, sekä ehkä myös kielivalinnan takia kesken. Pitäisi ehdottomasti hankkia se käsiin suomenkielisenä.

      Poista
  7. Mä oon ollut vielä huonompi lukija viime vuonna, kun taisin ainoastaan kaksi kokonaista kirjaa lukea! Tänä vuonna petraan! Toi leijapoika on ollut mun lukulistalla jo yli kolme vuotta, eli sen haluaisin tän vuoden aikana myös lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi.. no eihän tää mun saldo sitten niin huono olekaan :) Leijapoika on siinä mielessä vähän haastava, että niitä sivuja riittää aivan turkasesti. Sen vois melkein laskea kolmeksi kirjaksi ;)

      Poista