1. toukokuuta 2013

Innostava teemestari

Vappuaattoiltana tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Pitkän, kirjastossa vietetyn päivän jälkeen tartuin joululahjaksi saamaani kirjaan. Olin niin ylpeä itsestäni, kun en viettänyt iltaa kone sylissä. Olinhan tuijottanut ruutua koko päivän esseetä kirjoittaessa. Sain tädiltäni jouluna lahjaksi Emmi Itärannan teoksen nimeltä Teemestarin kirja. Myönnän, että suhtauduin siihen aluksi aika epäluuloisesti, mutta olin päättänyt antaa sille tilaisuuden. Varsinkin sen jälkeen kun satuin näkemään kyseisen kirjan arvostelun Aamuvirkku yksisarvinen -blogissa.

"Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin -ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun- läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikalle hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista."

Kirjan takakannen perusteella en oikein tiennyt mitä odottaa. Onneksi en lukenut takakantta uudelleen sitten jouluaaton, vaan sukelsin kirjan maailmaan ihan ummikkona. Ensimmäisten sivujen aikana olin ihan eksyksissä ja mietin, mistä koko kirjassa oikein oli kyse. Tarina alkoi kuitenkin aueta pikkuhiljaa. Kirjan pääosassa oli teemestarin tytär, vasta ylioppilaaksi valmistunut Noria ja tietenkin vesi. Tarina sijoittuu jonnekin Pohjois-Suomeen, tulevaisuuteen. Aikaan, jossa eletään sodassa, vesi on säännösteltyä ja luminen talvi on muisto vain. 

"Yhdessä laatikossa pöydän alla oli halkeilleita muoviastioita: mukeja, lautasia, vesikannu. Niiden alla oli kaksi mustaa, muovista suorakaidetta, jotka olivat suunnilleen niiden kirjojen kokoisia, joita minulla oli kotona huoneessani, muutaman sentin paksuisia. Ne olivat toiselta puolelta sileitä, mutta toisella puolella oli kaksi valkoreunaista, hammastettua pyöreää reikää. Yhdestä suorakaiteesta oli lähtenyt reuna irti ja sen sisältä oli purkautunut esille tummaa, killtävänsileää nauhaa. Muovissa oli pientä kohokirjoitusta. Suurin osa siitä oli lukukelvotonta, mutta erotin kolme kirjainta: VHS.

En halua paljastaa kirjasta liikaa, koska minulle teki hyvää tarttua siihen vähän ummikkona. Harvoin enää luen fiktiivistä kirjallisuutta, enkä todellakaan ole scifi-fani, mutta onneksi sain tämän kirjan lahjaksi. En nimittäin laskenut sitä kädestäni koko iltana, vaan luin sen yhdeltä istumalta. Sitä ei ole minun kohdallani tapahtunut vuosikausiin, joten kyseessä tosiaan on erikoinen kirja. Olin täysin lumoutunut tarinan sisään. 

Kyseessä ei ole mikään feel good -tarina, mutta lukukokemus sai mut niin hyvälle mielelle. Olisipa tarina jatkunut vielä. Ihanaa lukea jotain suomalaista, omaperäistä ja innostavaa tekstiä, joka sai mielen kauas pois opiskelustressistä. Kannatti ottaa vapaa ilta kaikesta muusta. Kuka kaipaa irtiottoa ja pientä ajatusvirikettä, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan!

8 kommenttia:

  1. Kiitos suosituksesta, minä olen scifi- ja fantasiatarinoiden fani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, tähän kannattaa kyllä siinä tapauksessa tarttua! :)

      Poista
  2. Ahh, asia jota odotan ehkä eniten gradun valmistumisessa on se että pääsee taas lukemaan romaaneja! Tämä taitaa päätyä lukulistalle, niin monet sitä on jo kehuneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, odottelen vähän siinä mielessä maisterin loppumista ja syyskuuta kun on gradukin palautettu, että voi taas tarttua noihin kirjoihin :)

      Poista
  3. Joskus auttaa, että saa kuin puolipakosta jotain käsiinsä, oli se sitten luettavaa, ruokaa, vaatteita tms. Minulla on pino englanninkielisiä kirjoja, joita en koskaan olisi itse valinnut, mutta seassa on ollut mukaviakin yllätyksiä. Pieni ummikkous on minusta juuri hyvä, joten kiva, ettet paljastanut kaikkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta! Kerro ihmeessä mitä kaikkea olet sattunut lukemaan :)

      Poista
  4. Ah saisikohan tätä e-kirjana :D voi hitsi kun suomenkieliseen e-kirjavalikoimaan ei kuulu juuri mitään hyviä kirjoja, vain jotain vanhoja klassikkoteoksia. Oon kuullut tästä kirjasta ennenkin, joten ehkä munkin pitäisi nyt saada kyseinen kirja jotenkin käsiini ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa. Voi harmi! Tulee ehkä vähän jäljessä noi e-kirjat.. Mua harmittaa jo, että pokkareissa kestää niin kauan, en tykkää kovakantisista ollenkaan :)

      Poista