9. toukokuuta 2013

tasa-arvosta ja katuhuomiosta

Tän viikon kehityspolitiikan tunnilla käsiteltiin aihetta "gender" ja "gender mainstreaming in development policy", jonka rakas google kääntäjä kertoo olevan "tasa-arvon valtavirtaistaminen kehityspolitiikassa". En tiedä onko tuo ihan oikea käännös, mutta ehkä ainakin sinnepäin. Yksi luokkakavereistani piti aiheeseen liittyvän esitelmän, jonka lopuksi hän näytti kanadalaisten yliopisto-opiskelijoiden tekemän videon. 

Representations of gender in advertising.
Katso täältä.
(sitä ei valitettavasti pystynyt upottamaan)

Tässä muutama kuvakaappaus videolta.


Tässä vaiheessa herää kysymys, että kuinka helkutin moisen dollarisumman tuo American Apparelin tyttö on vetänyt kotiin tuossa mainoksessa poseeraamisesta?!? Toivottavasti aikamoisen.

Kaverin ajatuksena oli videon avulla näyttää, kuinka paljon meillä täällä "kehittyneissä länsimaissa" on vielä tehtävää tasa-arvon kanssa, kun me siitä niin paasaamme muille. Hyvä video. Kannattaa katsoa.

Luennolta kotiin matkatessa rupesin sitten miettimään tätä asiaa vähän enemmän ja mieleen muistui kaverini kanssa kohtaamamme huomio pari viikkoa sitten kun Anna oli täällä vierailemassa. Yleensä saan kulkea Barcelonan katuja ihan rauhassa, vaikka olisin yksin liikenteessä. Toisin kuin esimerkiksi Lattareissa, täällä ei tartte kadulla kuunnella vislausta ja huutelua. Ollaanhan täällä totuttu blondeihin ja varsinkin turisteihin. 

Muistan elävästi Kuuban reissulla kun lähdettiin päiväksi Havannaan pienellä autolla yhden saksalais-ranskalaisen pariskunnan ja paikallisen autokuskin, Lemayn kanssa. Lemay tööttäili kadun reunassa bussia odotteleville paikallisille ja selitti meille kuinka paikalliset naiset nauttivat tästä saamastaan huomiosta. Pikkasen tuli pyöriteltyä silmiä. Niin kai sitten.

Itse en kyllä yleensä nauti siitä, että kadulla tuijotellaan tai huudellaan perään. Eri asia on, jos liikennevaloissa töitä tekevä nuori jätkä heittää ironisesti "tipuitko taivaasta enkeli?" (te caiste del cielo ángel?) tai joku limanen rekkakuski tai raksamies köhii blondii, blondii.. tai kadulla vastaan kävelevä ukko heittää "hei kuningatar" (hola reina). Kaikki normikokemuksia Argentiinasta. Ensimmäinen ja viimeinen saivat aikaan huvittuneen naurun. Kuvittelevatko he tosiaan, että nautin siitä vai ajattelevatko he edes miltä musta tuntuu kuunnella sellaista? 

Annan kanssa Barcelonan kaduilla liikkuessa saimme paljon enemmän huomiota kun mitä olen kokenut yksin katuja kävellessä. Joko huomio keskittyi vain Annaan tai sitten kaksi vaaleaa, hassua kieltä puhuvaa tyttöä herättää vaan enemmän huomiota. Multa palaa helposti päreet tällasissa tilanteissa ja Parc Güellissakin manasin suoraan helvettiin meidän perään huutelevat itämaiset katukaupustelijat. Polku jatkui heidän alapuolella, mutta onneksi sieltä ei lentänyt mitään niskaan. Toisena päivänä kauppakeskuksessa luonasvaihtoehtoja tutkiessa kaksi paikallista ravintolassa istuvaa hemmoa tuijottivat meitä kesken ruokailunsa kuin oisivat avaruusolentoja nähneet. Kysyin ystävällisesti mikäli heillä oli joku ongelma ja kun sellaista ei ollut, kehotin heitä keskittymään ruokaansa. Häivyimme nopeasti paikalta. 

Mietin sitten, että ehkä nämäkin ovat vain kulttuurieroja ja paikalliset espanjalaiset ovat innoissaan saamastaan huomiosta. Itse en siitä nauti ollenkaan. Tätä kaikkea päässä pyöritellessä metrossa, astui sisään kaksi paikallista tyttöä puolialastomina. Siinä vaiheessa mietin, että kai sitten jotkut oikein tarkoituksella keräävät huomiota ja toivovat sitä saavansa. Tuli sitä ihmeteltyä tyttöä, jolla oli niin pienet farkkushortsit, että puoli pakaraa vilkutteli, jaloissa ei sukkiksia tai muuta, vain korkkarisaappaat. Toisella oli lyhyt trikoohame, alushouset vilkku joka suunnasta ja hän istahti jalat levälleen metron lattialle. Kukin tyylillään.

Oonko vaan stuck up blond biatch vai saanko ottaa itteeni typerästä huutelusta ja tuijottelusta?!?

Jottei menis liian tahmean negatiiviseksi tunnelma, laitetaan tähän vielä kuva Barcelonan kadulta löytyneestä yllätyksestä..


Kiva pieni tuulahdus lumisesta Tampereesta löytyi yliopiston porttien vierestä sähkökaapin ovesta. 
Kuinka lie sinne päätynyt.. 

20 kommenttia:

  1. Mä en voi sietää sitä kun miehet huutelee, vislailee tai maiskuttelee (jep, tätäkin tapahtuu) perään. Mulla meni Pariisissa asuessa joskus niin pahasti hermo että välillä teki mieli mennä vetää niitä nyrkillä naamaan.. Kivat ja kohteliaat kommentit sopivissa tilanteissa on ihan ok ja mukavia, mutta se tuijottelu ja ääntely hyi **atana.... Mä en voi uskoa että joku itseaan arvostava nainen vois oikeasti nauttia ton tyylisestä huomiosta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli vastaus kysymykseesi, et ainakaan mun mielestä ole stuck up biatch :D

      Poista
    2. Jee, kaima. Kiitos! En ole onneksi maiskutteluun törmännyt, mutta muuhun kyllä. Itsekin tekisi välillä tempasta oikein kunnolla. Kaipa sitä pitäisi vaan oppia hillitsemään itsensä.

      Poista
  2. Hitsit ton videon katsominen suututti! Siis noi mainokset! WTF? Kyllä suututtaa. En oikeastaan ajattele mainoksia niin paljon (ainakaan tietoisesti), mutta noin kun kaikki tuli peräkkäin, niin..hyi! Why oh why?
    Välillä tuntuu, että kaikissa etelän maissa huudellaan perään. Kyllä ne suututtaa, mut yleensä yritän vaan ignoorata. Ei oo pokkaa sanoa, et keskittykää vaan ruokailuunne ;) ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinpä. Noi mainokset yhdessä saa kyllä mielen ihan sekaisin. Ainakin osa niistä oli kuulemma kielletty Espanjassa. Suomesta en osaa sanoa. Tuskin Suomessa ihan tuollaisia saataisin julkaista.
      Parempi oliskin vaan ehkä ignoorata :)

      Poista
  3. Joo, tää on semmoinen aihe josta voisi avatua kyllä kunnollakin. Kai mä olen kertonut sen stoorin kun mua on Helsingissä ihan huoriteltu kun kävelin kesämekko päällä? Ja kyseessä oli ihan "normi" suomalaissälli. Joo-o.
    Ja joo, ihan off topic, mut mun mielestä se Suljettu Maa oli kyllä hyvä kirja! Kertoi mielenkiintosesti Pohjois-Korealaisten elämästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olet. Se vasta uskomaton juttu onkin. Ei mee kaaliin.

      Poista
  4. Hyi noita mainoksia! :/ Komppaan Annaa siinä, että ei tota asiaa tuu yksittäisten mainosten kohdalla edes niin paljon ajateltua, mutta tolla tavalla peräkkäin oikein korostuu. Mä saan aina välillä, no viikoittain, katseita ja huutelua ja viheltelyä ym perääni. Ignooraan ihan täysin, mutta se tuntuu inhottavalta silti.

    Viime viikonloppuna olin itse asiassa baarissa hyvästelemässä ystäviäni, kun rastapäinen tumma mies yritti koskea muhun (ilmeisesti pyytääkseen tanssimaan), Rui tuli siihen eteen saman tien puhumaan tyypille, mutta tämä ei uskonut ja itse sitten sanoin hienosti portugaliksi, että painu h*****ttiin :D ei vieläkään mitään ja hän yritti vaan ottaa mun kädestä kiinni. Ruille tyyppi sitten alkoi selittää, että hän hakee ovimiehen paikalle! Siis mua ahdistellut mies hakee turvamiehen paikalle, koska ei saa tanssia mun kanssa!? :D Mä lähettiin vetämään baarista, mutta tyyppi lähti vielä perään. Ehkä eniten just ärsyttää se, että näissä etelän maissa korostuu sellainen machomaisuus ja että miehillä on muka kaikki valta ja naisille saa sanoa mitä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen samaa mieltä. Vääryys korostuu noita peräkkäin kattellessa.

      Koskeminen on kyllä vielä järkyttävämpää kuin pelkkä huutelu. Vaikka olis vaan kädestä tarttumista. Viime vuonna buenosairesilaisessa baarissa tyttöjen kesken tanssiessa tuli yks kaveri just tolla tavalla käsiks ja kun tiukasti sanoin "älä koske muhun", niin siitäs se vasta innostu ja rupes kommentoimaan, että "miksi tekeydyn niin vaikeaksi" ja "yritä vähän nauttia" sun muuta. Kai se on juuri se valta, mitä pitää osoittaa.

      Poista
    2. en tiedä minkä takia kirjoitin "kaveri", ei siis todellakaan ollut kaveri, vaan joku hemmo.. haha

      Poista
    3. Joo koskeminen (tai edes ele koskettamisesta) on jotenkin ällöttävää! Etenkin jos näkee, että ollaan ulkona isommassa porukassa, johon kuuluu myös miehiä. Mun mielestä pitäisi ymmärtää heti, kun sanotaan, että "älä", ettei sitten oikeasti tulla liian lähelle. Jutella saa, jos se on asiallista, mutta väkisin tanssiminen ym. on todella inhottavaa. :/

      Poista
  5. Mainonnan maailmaan sukeltaessa tulee usein niin painava olo. Eniten minua harmittaa lasten osa, sekä kohteena että mainosten sisällössä. Sieltä se lähtee, katsos vaikka Cheekyn tyttöjä... Katunimittely ällöttää joskus muakin, mutta en uskaltais sanoa täällä vastaankaan. Onneksi ikinä ei kosketa. Siitä mulla napsahtaa heti, koska se on pelottavaa. Muualla sitäkin on sattunut, Suomen humalaiset mukaan lukien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whaaat. Piti googlettaa cheekyn tytöt. En ole onneksi törmännyt aiemmin. Vois tosiaan olla ihan fiksua pysyä vaan hiljaa, mutta en toisaalta jotenkin halua alistua kuuntelemaan tollasta.

      Poista
  6. Huutelua jouduin kuuntelemaan etenkin vaihtoaikana Etelä-Ranskassa, mutta Pariisissakin jonkin verran. Ihan viime vuosina sitä ei ole enää tapahtunut, kaikki nuoret pojaat nykyään vaan teitittelevät ja ovat huippukohteliata. ;D Olenkohan mä rupsahtanut? ;D Ei vaan, noita huuteluja ei kyllä ole ikävä!

    Mutta vallankäyttöähän se huutelu on. Tai valtaa sillä yritetään käyttää. Siksi ignooraus on tehokkainta (jos siihen vaan raivoltaan kykenee. ;)).

    Kirjottelin muuten tuosta huuteluilmiöstä myös joskus. Linkitän sen tähän täydentämään mun kommenttiani. ;) http://pariisistapaivaa.blogspot.fr/2012/08/huutelijat.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, tuskin olet rupsahtanut :) Nyt muistin tuon vanhan kirjoituksesi kun menin uudestaan lukemaan. Tuossa on jännä vasta-ilmiö, joka todistaa ainakin ranskalaisten nuorten naisten (yleistämättä ;)) huomionhakuisuuden. Jos tekstistä oikein ymmärsin :)

      Poista
  7. Onpas tärkeä aihe, etenkin tuo mainostaminen! Mutta ehkä myös siihen liittyen ajatus siitä, millaisia naisten pitäisi olla, näyttää tai pukeutua, että saisivat tai eivät saisi noita huuteluja peräänsä. Hyvin kirjoitettu ;) Katoin tuon videon, ja jos ketä aihe enemmänkin kiinnostaa, muistu mieleen myös toinen hyvä dokumentti: Killing Us Softly
    http://www.youtube.com/watch?v=sZ80GaNIPOQ&list=PLgUGvWXM-ZVWQ1JKqc9FeZFAjHnkndvmU

    Onhan se aika järkyttävää ja outoa, mutta aluksi ehkä myös imartelevaa, kuinka paljon etelässä vastakkaisen sukupuolen edustajat huutelee ja viheltelee perään. Kyllä moni nuori vaihtari/au pair ensi alkuun moiseen huomioon saattaa seota, tullut huomattua ja koettua!:D Mutta sitten alkaa miettiä, miten monelle ne samat tyypit perään huutelee, ja alkaa ymmärtämään, ettei sitä ole edes tarkoitettu kovin vakavasti otettavaksi. Pikkuhiljaa huutelu ja vihjailu alkaa rasittaa, etenkin hetkinä, jolloin ei itse yhtään tunnu hehkeältä olo. Pahinta on, ettei tiedä, miten reagoida: joskus vastaan sanominen tuntuu vain yllyttävän tai olevan suurempi voitto huutelijoille! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toisaalta musta tuntuu, että huomiotta jättämällä jotenkin alistuu kuuntelemaan tuollaista. Sekin on jossain määrin voitto huutajille. Noissa viimeisissä Barcelonan kokemuksissa ainakin huutajat taisivat mennä enemmän hämilleen. Onneksi niin. Joissain tilanteissa on tietysti parempi olla hiljaa. En välttämättä yksin ollessa lähtisi huutelemaan takaisin.

      Kiitos tosta linkistä, pitää katsoa ajan kanssa :)

      Poista
    2. Kiitos linkista minunkin puolestani! Olen nahnyt videon luennosta ja yritin googlettaa sen nimen juuri tahan liittyen, mutta ei sitten millaan loytynyt tai muistunut mieleen. Jatan uudelleenkatselun odottamaan jo valmiiksi sateista ja ankeaa paivaa.. :)

      Poista
  8. Tärkeä aihe, kiva kun kirjoitit tästä!

    VastaaPoista