10. heinäkuuta 2013

espanjan kielen oppimisesta

Jokin aika sitten Eveliina kertoi kokemuksistaan liittyen espanjan kielen opetteluun. Tämä sai minut muistelemaan omia kokemuksiani vuosien takaa. Vaikka toki kielen opettelu jatkuu edelleen, päivittäin. Tässä vähän pohdintaa omasta espanjan oppimisesta. Kuvituksena vanhoja vaihtarikuvia vuodelta 2005.


Ensimmäiset muistamani viittaukset espanjan kieleen taisivat tulla ala-asteella radiossa soitetusta Offspringin biisistä, jossa laulettiin kertosäkeessä uno, dos, tres, cuatro, cinco, cinco, seis. Aloitin espanjan opiskelun lukion ensimmäisellä luokalla, tokassa jaksossa. En silloin vielä tiennyt lähteväni vaihto-oppilaaksi. Samassa jaksossa alkoi ranskan kielen alkeet ja voitte vain kuvitella mitä siitä tuli. Sanakokeissa menivät cuatro ja quatre ihan sekaisin. Meidän lukiossa ei pystynyt opiskelemaan kuin kolme kurssia espanjaa, mikä oli aika harmillista. Tästä syystä toisen espanjan kurssin pääsin käymään vasta tokana lukiovuonna. Ennen Argentiinaan vaihto-oppilaaksi lähtemistä kävin vielä jotain alkeiskurssia istumassa työväenopistossa, muttei siitä oikein ollut mihinkään. Yritin avittaa kielen opettelua kuuntelemalla mahdollisimman paljon espanjankielistä musiikkia. Ainakin Aventura, Carlos Vives, Shakira sekä El Canto del Loco soivat cd-soittimessa alituiseen.  


Kun sitten pääsin Argentiinaan asti, osasin kömpelösti esitellä itseni ja kertoa säästä. Oli kyllä ihan luojan lykky, että päädyin perheeseen, jossa ei pahemmin englantia osattu. Host-siskot pystyivät juuri ja juuri selittämään että nyt mennään syömään tai illalla on sedän synttärijuhlat. Suomesta kantamani suomi-espanja -sanakirja oli siis kovassa käytössä. Ensimmäisien viikkojen aikana se kulki käsilaukussa ihan joka paikkaan.


Ensimmäisen Argentiinassa vietetyn kuukauden jälkeen lähdin pohjoiseen vaihtarien kanssa reissuun. Koin suuren shokin sveitsiläisen vaihtarin kanssa keskustellessa kun kaveri tuli kyselemään multa "cómo te llamas?" vahvalla cordobalaisella aksentilla, enkä ymmärtänyt kolmannellakaan kerralla kysymystä mikä sinun nimesi on. Mendozassa, jossa olin vaihdossa, y ja ll äännetään vähän kuin Espanjassa, eli llamas on "ljamas" eikä "shamas" kuten suurimmassa osassa Argentiinaa. Jotenkin kuitenkin pystyin soittamaan host-perheelle ilmoittaakseni, että olin päässyt perille Córdobaan matkustettua yhdeksän tuntia bussilla, vaikkei kielitaito vielä kummonen ollut.


Löysin sähköpostista pari siskolle lähetettyä mailia helmikuulta 2005 juuri kyseiseltä vaihtariretkeltä:

"Hola! Como andas?? Aka todo es muy bien.. espero que alli tambien. Hace mucho calor.. pero en el micro tengo frio.. es horrible!:) Fuiste a cinerama el domingo? que has hecho hoy y ayer? quiero saber.. Todo es bien.. pero creo que te extrañas un poco...;) o todos ustedes. tengo que ir a comer.. besos.. Anni saludos a todos.!"
[tässä epäilen siskon ikävöivän itseään, vaikka tosiassa varmaan halusin sanoa, että minulla oli ikävä häntä]


"Hola, como andas?? todo bien aka ahora..:) hoy veniamos (??!) a salta.. hace 2 horas, a un muy bueno hotel. Me gusta.. Somos 31 chicos de intercambio.. todos son amables.. creo.:) No los conozco tan muy bien todavia. Hay muchos chicos de alemania y una otra chica de finlandia. El lunes juntamos la primera vez pero ella vive muy cerca de mi casa en finlandia.. como 10-20 minutos solo, tambien en helsinki.. no puedo creer. Pero no hablamos mucho, tenemos diferentes amigos aka.. y cuando hablamos, hablamos castellano.. no queremos hablar mucho fines.. no me gusta escuchar mi fines ahora, es horrible.

Aa.. no me gusta oigar que fuiste a cinerama con todos los chicos. Extraño san martin..:) Como son celmira y papa? y tambien que pasa con el facu y roli?!? todo bien ahora? y que paso con la marsela, que me deciste?? quiero saber todo..  pero nos vemos despues una semana.. que bueno.. saludos a la familia y todos amigos tambien.. te quiero.. besos, annika"



No, kyllähän tuosta kai viesti perille menee, vaikka päin mäntyä monet verbitaivutukset kuitenkin on. Ser ja estar taitaa vielä olla vähän hakusessa. Suuri kiitos espanjan kielen oppimisesta kuuluu mun älyttömän kärsivällisille host-siskoille, jotka jaksoivat yrittää ymmärtää ja opettaa. Kun esimerkiksi ihmettelin minkä takia kaveri kysyi "querés?" eikä "quieres?" kuten olin Suomessa oppinut. Tai kun en ollenkaan ymmärtänyt minkä takia ir (mennä) ja ser (olla) -verbien mennyt muoto on täysin samanlainen. Muistan joskus parin kuukauden Argentiinassa olon jälkeen kerran illalla kuunnelleeni pitkästä aikaa Suomesta tuotua cd:tä espanjan kielisiä Aventuran biisejä. Aiemmin sanoitukset olivat olleet aikamoista hepreaa, mutta koin heureka-elämyksen tajuessani yhtäkkiä ymmärtäväni lyriikat. Tuplashokki. Ymmärsin sanat, mutten enää ollut varma halusinko ymmärtää. Olin kuvitellut kuuntelevani iloista dommarimusaa, mutta biiseissä laulettiinkin muun muassa abortista (No Lo Perdona Dios), hyväksikäytöstä (La Niña) ja perheväkivallasta (Mi Hermanita). Auts. Se siitä iloisesta bachatasta.

Kuuden kuukauden vaihdon aikana opin puhumaan sujuvaa espanjaa, vaikkei se kieliopillisesti missään nimessä lähellä täydellistä ollutkaan. Tämän mahdollisti se, ettei lähellä ollut ketään kenen kanssa puhua suomea tai englantia. Elin todellisessa kielikylvyssä. Ei ollut facebookkia tai skypeä, meseä ja mailia pystyi käyttämään, mutta netti oli kotona "kallista" ja super hidas. Uskon vahvasti, että tämä kaikki edesauttoi espanjan oppimista. Kun palasin Suomeen kirjoitin heti syksyllä lyhyen espanjan ylppäreissä. Taisin saada kuuntelusta pistettä, kahta vaille täydet. Espanjan kielen opettaja oli todella ihmeissään kuinka nopeasti olin lähes nollasta oppinut kielen. Syksyn ylppäreissä kirjoitin E:n, jonka sitten korotin keväällä L:ksi (vaikka saamani kokonaispistemäärä olikin alhaisempi).


Abivuonna Suomessa jatkoin espanjan opettelua aikuislukiossa, jossa "istuin" kaksi pitkän espanjan kurssia ja suoritin tenttimällä muut viisi kurssia. Kuvittelisin, että tässä vaiheessa oikeesti opin esimerkiksi subjunktiivin käytön. Kielioppia läpi käydessä huomasin kyllä, että tehtäviä tuli tehtyä pitkälti korvatuntumalla eikä niinkään sääntöjä miettimällä. Disneylandissa työskennellessä sain pidettyä espanjan taitoa yllä tosi hyvin, käytin sitä päivittäin. Kun taas yliopisto-opintojen alettua Aberdeenissä jatkoin espanjan opiskelua, mutta tunsin kielitaitoni heikkenevän kurssien alhaisen tason takia, koska kieltä ei varsinaisesti tullut paljonkaan puhuttua.

Neljä vuotta vaihdon jälkeen, toisella pidemmällä Argentiinan keikalla Córdobassa asuessa aksenttini muuttui ympäristön "painostuksesta" vihdoin "argentiinalaisemmaksi". Suuhun eksyivät suhu-ässät, mikä yleensä erottaa argentiinalaisen espanjan muiden maiden aksenteista. Kielestä tuli toki entistä sujuvampaa, vaikka se sujuvaa jo olikin. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että espanjan taitoni oli oikeasti vahvemmat kuin englannin taidot.


Nyt lähes neljä vuotta espanjaa päivittäin puhuneena on siitä tullut yksi vahvimmista kielistäni. Se on kieli, joka tulee automaattisesti ensin suusta ulos ja jonka sanoja joutuu vähiten hakemaan. Viidentoista sivun esseen kirjoittaminen espanjaksi ei enää tunnu missään, saati sitten työhakemusten kirjoittaminen. Lähes kuka tahansa ei-argentiinalainen luulee minua puheen perusteella argentiinalaiseksi kun taas suurin osa argentiinalaisista huomaa kyllä eron. Taannoisella Madridin matkalla kaverini kämppikset katsoivat hetken suut auki kun puhuin kaverini kanssa suomea ja ihmettelivät, missä oikein olin suomea oppinut, luullen minua argentiinalaiseksi. Nico on ahkerasti tarvittaessa korjaillut puhettani ja auttanut sanojen kanssa kun sitä on tarvinnut, mikä on tietysti ennestään auttanut kielitaitoani kehittymään.

En ole missään vaiheessa pitänyt espanjaa vaikeana kielenä ja suomalaisille ääntäminenkin on tosi helppoa. Kuten sanottu, paras tapa oppia on tietenkin laittaa itsensä kunnon kielikylpyyn, esimerkiksi latinalaisamerikkalaiseen pikkukylään, jossa kukaan ei puhu englantia. Lisäksi itseäni on suunnattomasti auttanut espanjankielisen musiikin kuunteleminen niin sanavaraston, sanontojen kuten kieliopinkin oppimisessa.

Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti. Ensi kerralla voisinkin kirjoitella argentiinalaisen aksentin erityispiirteistä, mikäli jotain kiinnostaa.

26 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tekstistä, oli tosi mielenkiintoista lukea ja verrata omaan kokemukseeni saksan oppimisesta.. ja ensi viikosta lähtien opettelen argentiinan espanjaa ;) Kirjoita ihmeessä sen erityispiirteistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, ole hyvä. Kiva, että jaksoit lukea! Katotaan ehdinkö kirjoittaa ennen kuin olet siellä kuulemassa kieltä livenä :) Voin antaa vinkin, että unohda tú ja verbien taivutussäännöt ;)

      Poista
  2. Uu, tosi mielenkiintoinen teksti. Olin juuri miettinyt samoja asioita kun "my exploration" -blogissa pohdittiin ranskan kielen oppimista. Taidanpa kopsata idean ja kirjoitella samantyyppisen tekstin, jos saan ;) (tähän tekis mieli kirjoittaa siitä elefantti-paidasta ja mitä sä siitä sanoit ;)) Todellakin kiinnostaa argentiinalainen aksentti. Ehkä en sitten seuraavalla kerralla kun tavataan kysy jotain tyhmää, niinkuin silloin Barcelonassa (en muista mikä sana, mut se oli jotakin yksinkertaista anyway).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tottakai. Hahaha. Niinhän minäkin tein ;) Se tais olla playa vai yo? :D

      Poista
  3. Ah, vähän söpöjä nämä kuvat :) Ja eikös se niin mene että tekemällä ja puhumalla oppii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, oon mä ehkä vähän 8 vuodessa muuttunut :)

      Poista
  4. Ai niin. Ps. Noi sun vuonna 2005 kirjoittamat s-postit kuvaa aika hyvin minkälaista espanjaa itse kirjoittaisin NYT :D
    Pps. Nicolle thumbs up, et jaksaa korjata jos satut tekemään jotain virheitä. Se on tosi tärkeetä!

    Ok. Nyt olen hiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, se on hyvä pohja! :) Ja kyllä siitä ymmärtää. Se on niin tarkka, että jaksaa kyllä korjata. Onneksi.

      Poista
  5. Jaksoin lukea suurella mielenkiinnolla loppuun! Itse olen juuri tuossa vaiheessa, että kursseja on käyty jo useita ja ymmärrän aika hyvin, mutta en juuri osaa puhua, koska ei ole ketään jonka kanssa puhua espanjaa. Korkeintaan kaupoissa ym. Mutta toivon, että jonain päivänä -varmasti suuren työn takana, voin sanoa, että minäkin puhun sujuvaa espanjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, jutustasi jäi puuttumaan, missä vaiheessa Nico tuli kuvaan mukaan? Hän lienee argentiinalainen? :)

      Poista
    2. Kiva kuulla! Sitten kun palaat Barcelonaan voisit vaikka kokeilla jotain "language exchange" -ryhmää tai sellaista kielikaveria, jonka kanssa käydä kahvilla ja harjoitella kieltä.. opettaa vastineeksi suomea tai englantia :)
      Nico on argentiinalainen ja tuli kuvioihin mukaan siitä reilut 3 vuotta sitten. Hänelle kuuluu kiitos tämän hetkisestä kielitaidon tasosta :)

      Poista
  6. Kiitos tästä tekstistä! Mä muutin noin kuukausi sitten Espanjaan ja oon välillä hätää kärsimässä tän kielen kanssa, kun nää espanjalaiset ei vaan ymmärrä mua! :D Oon siis itsenäisesti opiskellut espanjaa kotona, lukiossa sitä ei ollut meillä tarjolla ja nyt sitten yritän illat opiskella espanjaa, päivisinhän sitä kuulee töissä ja muualla. Pientä edistystä oon kyllä huomannut, nykyään jo pääsen jyvälle muiden keskustelujen pointista ja tietyt asiat osaan hoitaa itsekkin, mutta suurimmaksi osaksi menee sormi suuhun, kun pitäisi itse puhua.
    Asun siis tällä hetkellä Fuengirolassa ja syyskuussa muutan Barcelonaan, senkin takia on niin mielenkiintoista lukea tätä sun blogia! :) En vaan oo tainnut aiemmin uskaltaa kommentoida mittään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiinnosta ja kommentoimisesta! :) Paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä, kyllä ne pian sua ymmärtävät! Ootko muuten kokeillut jotain nettijuttuja auttamaan kielen oppimisessa, vaikka memriseä? (memrise.com) En oo ihan varma, onko siellä mitään edistyneimmille vai vaan aloittelijoille. Hyvää vaihtelua oppikirjan lukemiselle. :)
      Barcelona on varmaan erilainen kun Fuengirola, en Etelä-Espanjaa tunne ollenkaan, mutta täällä kyllä viihtyy!

      Poista
  7. Mielenkiintoista! Tätä oli kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ups, oon näköjään Carloksen tunnareilla liikkeellä, hahah. Siis Eveliina täällä.

      Poista
    2. Haha, katoin ensin, että joku uus lukija :) kiitos!

      Poista
  8. Hyva sina, nopeesti oot oppinut! Oispa mielenkiintoista tehda ylpparikuuntelu. Aika kamalaa, jos ei siita saiskaan mitaan selvaa... Aksentin erityispiirteet kiinnostaa, koska ympariston painostuksesta (mika naita vaivaa?!) on pitanyt yrittaa siirtya siihen itsekin :) Muuten, merirosvotyyli sopii sulle alyttoman hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi nopeasti oot sinäkin oppinut, vaikka englantia on ollut ympärillä auttamassa. Mä huomaan, että rupean automaattisesti imitoimaan ympäristön ja keskustelukumppanin puhetyyliä tai sanontoja ja sanoja. Välillä pääsee suusta jotain tosi "espanjalaista" ja jään kauhusta kankeana tuijottamaan Nicoa, että huomaako se ;)

      Eilen sitten tämän tekstin innoittamana etsin netistä vanhoja espanjan ylppäreitä ja löytyhän ne. Pitkät ja lyhyet. Valitettavasti vaan ei taida kuuntelumahdollisuutta olla. En jaksanut tekstinymmärtämisiä ruveta kattomaan, mutta oli siellä ollut tänä vuonna jopa La Nacionin artikkelista pätkä :) ja kielioppijutut vaikutti simppeleiltä.
      http://abitreenit.yle.fi/yo-kokeet/Espanja

      Poista
    2. Enon vanha Marimekon raitapaita, en tiedä miksi olin sen raahannut Argentiinaan mukaan, koska se oli vain tuona iltana päällä. Huomasithan papukaijan myös? Abuelan keksintö :)

      Poista
    3. Ehka erilaiset ilmaisutavat vaan tarttuu helpommin, kun ei ole omasta aidinkielesta kyse. Joskus teen asioita "contigo" ja neutritekstitysten lukemisen jalkeen asiat on "asombroso", o-ou ;) Kirjallisia yo-teksteja on nyt ladattu viihdykkeeksi. Ja onpa hyva, etta huomautit abuelan papukaijasta, meni aivan ohi!

      Poista
    4. Totta! Nico jaksaa aina ihmetellä kun täällä selkeästi argentiinalaiset ja aksenttia vielä puheessaan käyttävät "espanjalaistuneet" compatriotat käyttävät jotain erittäin espanjalaisia sanoja, kuten "coger" ja vale. Hän ei voi ymmärtää, että ne voi tarttua puheeseen.. mutta toisille se kai on helpompaa kun toisille.

      Poista
  9. Portugaliksi nuo IR ja SER on ihan samat, tosin taivutusmuodoissa tai vähintään lausumisessa mennään sitten varmaan eri teille ;) Kiva vaan huomata niin monia yhtäläisyyksiä espanjan ja portugalin kielen välillä. Välillä kyllä tuon lausumisen takia toivoisin opettelevani espanjaa enkä portugalia, kun suomalaiseen suuhun nuo espanjan ääntämykset sopii paremmin. Ja oot kyllä ollut onnekas, että olet elänyt täysin espanjalaisessa ympäristössä. Portugalilaiset eivät ole tottuneita "huonoa portugalia"-puhuviin ja he sitten aina vaihtavat keskustelun englanniksi, kaupoissakin. Turhauttavaa. Yritä siinä nyt sitten edes kahvi tilata kahvilassa, kun vastapuoli alkaa puhua sujuvaa englantia. Mutta ehkä tämä tästä, pikku hiljaa. ;) Kielten opiskelu vaatii kyllä aina kärsivällisyyttä ja aikaa. Kyllähän se aikanaan loksahtaa tajuntaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, espanja taitaa kyllä olla aika paljon helpompi lausua. Täällä kans aika usein yrittävät puhua mulle englantia, vaikka vastaisin espanjaksi. Joten ei se välttämättä johdu "huonosta portugalista" vaan ehkä ystävällisistä ihmisistä, jotka haluavat auttaa. En tiedä :)
      Tsemppiä portugalin kanssa, kyllä se siitä, ihan varmasti! Kuten sanoin, se vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.

      Poista
  10. Opin ranskan aikoinaan samalla tavalla. Ranskan maaseudulle vain, ja voila - eipa ollut mahdollisuuksia yrittaa kayttaa englantia :-) Tosin olin jo opiskellut ranskaa yliopistossa, joten pohja oli suhteellisen hyva, silla pystyin kommunikoimaan sujuvasti seka lukemaan ranskalaista kirjallisuutta ja katsomaan elokuvia, uutisia yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, paras mahdollinen tapa oppia kieltä -ja kulttuuria myös!

      Poista