24. heinäkuuta 2013

täydellinen kesäpäivä ja sattumanvaraista turisteilua

Vajaa viikko ennen Argentiinan vieraita saatiin ihana kaveripariskunta Suomesta viikonloppuvisiitille. Heidän kanssa muutama päivä aikaa vietettyämme rupesi ajatus Suomeen muuttamisesta tuntumaan ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Jos siis työnhausta Barcelonassa ei tule mitään. Toisinaan olisin aika valmis muuttamaan Suomeen, vaikka toisaalta en millään haluaisi lähteä Barcelonasta ja Barcelonan auringosta. Jos vain löytäisin täältä mielenkiintoisen työn, voitaisiin kuvitella jäävämme tänne. No, aika näyttää.

Toissaviikonloppuna Barcelona näytti parastaan, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä riitti.  Ei sillä, etteikö sitä olisi viime aikoina riittänyt. Piknik Ciutadelan puistossa oli loistoidea. Leppoisaa kitaransoittoa kuunnellessa ja papukaijojen tekemisiä seuratessa oli helppo nauttia kesäpäivästä tekemättä oikeastaan yhtään mitään.


Puistosta matka jatkui rantahiekalle ihastelemaan Välimerta ja nauttimaan hiekasta varpaiden välissä. Sitten päädyttiinkin El Borniin ja käveltiin sattumalta Santa María del Mar -kirkon ohi, sinne ei ollakaan ennen päästy sisälle asti. Nyt siellä oli yllättäen avoimet ovat ja kun kurkistettiin sisään, löydettiin hääpari ja häävieraat kesken hääseremonian, kera turistien. Huvittava tilanne, upea kirkko ja sitä ihastellessa rupesi Ave Maria kaikumaan. 

Matkalla illalliselle tapaspaikkaan törmättiinkin Castellets-ihmistorneihin Barcelonan katedraalin edustalla. Nähtiin tällä kertaa jopa esivalmistelut ja vaatteiden vaihto. Vyön laittaminen ainakin vaikutti haastavalta, sillä sen pitää olla niin kireällä, ettei se muiden painosta aukea. Tornien rakentamisen välissä nautittiin perinteisestä katalaanimusiikista ja kansantansseista.


Päivän lopuksi todettiin Nicon kanssa, että olisi hyvä seurata tarkemmin kaupungin tapahtumia. Täällä kun tapahtuu vaikka mitä, jos vain ottaisi selvää. Eilen meinattiin sitten viedä toiset vieraat katsomaan ihmistornien rakentamista, oltiin oikein selvitetty etukäteen. Lopputulos oli kuitenkin floppi, sillä kyseessä olikin castellets harjoitukset suljetuissa tiloissa. Mitä tästä opimme. Assaig on katalaania ja tarkoittaa harjoitukset. Ehkä ensi kerralla parempi onni, tai sitten on vaan jätettävä tällaiset kokemukset sattuman varaan.

P.S. Suurin osa kuvista Nicon ottamia.

8 kommenttia:

  1. Heh, meinasinkin sanoa että eih, ei tänne, täällä ei tapahtu yhtään mitään verrattuna Barcelonaan! Vaikka toki olisi kiva saada teidät tänne, mutta tosiaan, jos sieltä löytyis töitä niin ennemminkin lähdettäis myös itse sinne :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, niinpä. Kyllä me mielellään jäätäis tänne, mutta ei sitä tiedä mitä tästä seuraa.. rupeaa ahdistamaan, jos liikaa miettii! :) Aika näyttää!

      Poista
  2. Miten onkin niin haastavaa tuon rakkaan Suomen kanssa. Ainoa maa, jossa puhutaan omaa äidinkieltä ja johon tulee aina liittymään tiettyjen asioiden helppous. Samaan aikaan ei tarvi herätä kuin kerran pilkkopimeään aamuun kylmässä kodissa ja tulee mieleen, miten olisi sama 250 kertaa vuodessa... :D

    Ootte ihanan ulkoilmahenkisiä Nicon kans ja kiva, kun löydätte uusia paikkoja asioita koettavaksi vieläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se haastavaa kun tietää, että mihin sitä ikinä päätyykin tulee aina kaipaamaan jonnekin muualle. Ainakin ajoittain. Viime viikolla myös jossain vaiheessa mietin, että voishan se Argentiina olla yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta ehkei nyt kuitenkaan. :)

      Juu, me kyllä nautitaan ulkoilmasta ja talsitaan ympäri kaupunkia vapaa-ajalla oikein mielellämme. Onneks Nico pitää pitkistä kävelykierroksista -kunhan ne ei sisällä näyteikkunoiden tuijottelua ;)

      Poista
  3. Ulkosuomalaisen ikuinen dilemma, suomi vai muu maa. Musta tuntuu, etten kyllä ole vielä valmis Suomeen palaamaan. Kaveritkin näyttää vain katoavan sieltä maailmalla. :) Perhettä kyllä ikävöin kovasti. Pitääkö teidän päättää teidän tulevaisuudesta heti kun sun gradu valmistuu vai jo ennen sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielessä Suomi siintää jotenkin sellasena pysyvä kiintopisteenä, ehkä sen takia ajatus sinne muuttamisesta tuntuis ihan hyvältä vaihtoehdolta. Nyt kun oon viimeiset 6 vuotta asunut aina max. 8 kk samassa osoitteessa niin tekis mieli asettua aloilleen vähän pidemmäksi aikaa. Vaikka tää Barcelona taitaa nyt olla ennätys kun on jo 10kk tullut täyteen :)
      Ei meillä onneksi ole mitään kiirettä päättää tulevaisuudesta, koska vuokrasopimus on toistaiseksi lokakuun alkuun voimassa ja Nicolla jatkuu työt ihan normaalisti.

      Poista
  4. Olisin tosi onnellinen, jos asuisitte täällä! Teidän seurassa on aina niin helppo olla. Mutta pääseehän teitä kuitenkin näkemään säännöllisen epäsäännöllisesti. Aivan varmasti joko sulle tai Nicolle ilmestyy kohta jostain joku mielenkiintoinen mahdollisuus ja sitten voitte vain valita, haluatteko tarttua siihen vai ette.

    Meistä Suomi tuntuu tällä hetkellä ihan hyvältä - toisaalta epäilen, että hyvä seura, sopiva ajanviete ja rakas asunto voi saada melkein minkä tahansa kaupungin tuntumaan kodilta. Ja te olette niin luovia, aktiivisia ja rentoja, että olisitte varmasti onnellisia melkein missä tahansa <3 Varmasti asiat ratkaisee kohta itse itsensä!

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, ei olis huonosti asiat asua pikkasen lähempänä teitä. <3 Eiköhän asiat pian jotenkin päin järjesty, ei pidä stressata liikaa.

      Poista