22. tammikuuta 2014

Kirjavuosi 2013

Perinteiden mukaan, listasin taas edellisvuoden aikana lukemani kirjat. Vuoden 2013 aikana luin jopa kokonaiset 12 kirjaa, joten sain onneksi parannettua aika merkittävästi edellisvuoden seitsemästä.

Candelaria & Herman Zapp - Atrapa Tu Sueño
Emmi Itäranta - Teemestarin kirja
Barbara Demick - Suljettu maa, elämää Pohjois-Koreassa
Gaile Barkin - Baking Cakes in Kigali
Malalai Joya - Raising My Voice
Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa
Loung Ung - First they killed my father
Pirkko Lindberg - Maailmanmatka
Alicia Giménez Bartlett - Petra Delicado ja merkityt tytöt
Ingrid Betancourt - Even Silence Has an End: My Six Years of Captivity in the Colombian Jungle
Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot- Pjongjangin Akvaariot
Daniel Tunnard - Colectivaizeishon

Luin pitkästä aikaa enemmän suomeksi, mikä on aika hyvä juttu, ottaen huomioon, että suomen kieltä tulee nykyään puhuttua paljon vähemmän kuin ennen. 


Vuosi alkoi kepeällä kirjallisuudella. Atrapa tu sueño on argentiinalaisen pariskunnan matkakirja Buenos Airesista Alaskaan, siitä kerroin jo keväällä täällä. Kirja on käännetty ainakin englannin kielelle, joten sitä kannattaa tutkia, jos hieman erilaiset matkakertomukset kiinnostavat. Toinen tänä vuonna lukemani matkakirja on Pirkko Lindbering Maailmanmatka. Se herätti aikamoisia ristiriitaisia tunteita, joita kuvailin aiemmin täällä.

Luin tämän vuoden aikana ensimmäistä kertaa muutaman Pohjois-Koreasta kertovan kirjan. Ensin Suljettu Maa -teoksen, josta kirjoitin jo viime keväänä täällä. Se teki suuren vaikutuksen, minkä ansiosta päädyin myöhemmin lukemaan muita kyseiseen maahan sijoittuvia kirjoja. Syksyllä luin Pohjois-Korean vankileireistä kertovan kirjan, Pjongjangin Akvaariot. Sitä lukiessa osasin jo entuudestaan vähän odottaa mitä tuleman piti. Vaikuttava tarina tämäkin, vaikkei mielestäni ihan edellisen vertaiseksi yltänyt. Jos jotain Pohjois-Koreaan liittyvää kiinnostaa lukea, niin suosittelisin ennemmin Suljettu Maa -kirjaa. First they killed my father tulee vähän samalta suunnalta, nimittäin se kertoo Kambodžassa syntyneen ja kasvaneen Loung Ungin perheen tarinan ja maan hurjista tapahtumista vuosina 1975-1979. En tiennyt etukäteen maasta juurikaan mitään, mutta kirja oli oikein koskettava. Se kertoo työleireistä, lapsisotilaista ja nälästä Pol Potin hallinnon aikana. Suosittelen!


Jotain suomalaista kirjallisuutta tuli myös luettua. Teemestarin kirjasta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Tämä tarina sai minut innostumaan lukemisesta aivan uudelleen. Kirja tuli luettua yhdessä illallassa ja pisti kyllä miettimään maailman menoa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Kesällä gradua kirjoittaessa luin muutaman Afganistaniin liittyvän kirjan, ihan vain oikeaan tunnelmaan päästäkseni. Tuhat Loistavaa Aurinkoa oli mielestäni aivan loistava. Aivan niin juuri kuin sitä on joka tuutista ylistettykin. Yleensä suhtaudun tälläisiin massaylistyksiin hieman epäilevästi, mutta tässä tapauksessa se oli täysin turhaa. Kirja loppui ihan liian nopeasti, sillä olisin oikein mielelläni jatkanut tämän tarinan seuraamista vielä pidempäänkin. Siihen pystyi eläytymään niin täysillä, että oli vaikea muistaa kyseessä olevan vain fiktiivinen tarina. Toinen Afganistaniin sijoittuva kirja oli Malalai Joyan omaelämäkerta Raising My Voice. Malalai valittiin Afganistanin parlamenttiin vuonna 2005, mutta joutui pian vaikeuksiin puhuessaan suunsa liiankin puhtaaksi ja arvostellessaan entisten sotaherrojen ja -rikollisten pääsyä parlamentin jäseniksi. Siitä alkoikin uhkaukset ja murha-aikeet tätä nuorta naista kohtaan. Kirja oli odottanut hyllyssäni lukemista ainakin kolmisen vuotta. Onneksi sain sen luettua, nimittäin se antoi hyvää lisäperspektiiviä gradun kirjoittamiseen. Vaikuttava persoona ja mieleen painuva kirja, vaikkakin hieman itseään toistava.

Baking Cakes in Kigali on joskus vuosia sitten päätynyt muutaman klikkauksen jälkeen Amazonista kotiin ja odottanut sekin lukuhetkeä jo pitkään. Onneksi sain sen vihdoin luettua. Kyseessä on oikein hellyyttävä tarina kakkumestari Angelista, joka asuu Rwandassa expat-yhteisön sisällä ja leipoo kakkuja eri tilaisuuksiin. Erittäin miellyttävä lukukokemus, jonka teki minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoiseksi tuo kansainvälisten järjestöjen työntekijöiden muodostaman expat-yhteisön kuvailu "paikallisen" ja ulkopuolisen silmin. Angel ottaa kakun leivonnan tosissaan, jokaisen asiakkaan kanssa keskustellaan teekupin ääressä millainen kakku juhlaa varten leivotaan ja samalla autetaan kuuntelemalla asiakkaan huolia. Ihanan leppoisa tarina!

Petra Delicado ja merkityt tytöt on dekkari, joka sijoittuu Barcelonaan. Sen takia sen alennusmyynnistä alun perin ostinkin. Loppujen lopuksi kaupunki ei kummoisesti kirjassa tullut ilmi, mitä nyt välillä mainittiin muutama kaupunginosa ohimennen. En yleensä luo dekkareita, joten tämä oli kivaa vaihtelua. Sopi hyvin kevyeksi lomalukemiseksi, mutten välttämättä rupea lukemaan jatko-osia. En ainakaan tähän hätään. Tarina eteni ihan mukavasti, vaikka rikostutkimukset sujuivat hitaasti ja pääosan nainen oli hieman reppana. Espanjassa dokkarisarjasta on ilmeisesti tehty jopa tv-sarja. Oli muuten jännä lukea näinkin vanhaa kirjaa (90-luvulta), jossa kännyköitä ei vielä ollut olemassa ja puhuttiin pesetoista. Tuntui toisinaan siltä kun lukisi jotain historiallista opusta.


Ingrid Betancourtin kirja Even silence has an end oli todella vaikuttava. Kirja on yli 500 sivua pitkä, minkä ansiosta lukukokemus kesti hieman, muttei se mun mielestä käynyt yhtään tylsäksi. Betancourt kertoo kuusi ja puoli vuotta kestäneestä panttivankeudestaan Kolumbian viidakossa FARC:in vankina. Vaikkei median kertomia oikeita tapahtumia Betancourtin kokemuksista ja vapautumisesta muistaisikaan, kirjan nimestä käy ilmi, että hän oli vankina yli kuusi vuotta. Silti tarinaan ja pakoyrityksiin tuli lukuhetkellä eläydyttyä sen verran hyvin, että koko ajan toivoin hänen onnistuvan yrityksissään päästä pois FARCin käsistä ja jännitin.. vaikka siis tiesin jo etukäteen hänen epäonnistuvan. Jotenkin yllättävää oli mun mielestä lukea panttivankien välillä vallitsevasta kilpailusta ja vihamielisyydestä, olivathan he kaikki täysin "samassa veneessä", eivätkä niinkään toistensa vihamiehiä. Betancourt sai itse asiassa paljon kritiikkiä niskaansa julkaistuaan kirjan muutama vuosi sitten, erityisesti niiltä kanssapanttivangeilta, joiden mielestä tilanne leirillä oli usein ollut erilainen kuin mitä Betancourt antoi ymmärtää. Hän oli presidenttiehdokas Kolumbiassa, sekä Ranskan ja Kolumbian kansalainen kun hän joutui panttivangiksi, mikä tietenkin johti siihen, että hänen tilanteestaan puhuttiin ympäri maailmaa ja Eurooppaa ihan eri tavalla kun muiden vähän "tavallisimpien" panttivankien tilanteesta. Tämä osaltaan loi jännitettä panttivankien välille. Suosittelen tätä kirjaa oikein lämpimästi!

Colectivaizeishon oli ehdottomasti yksi vuoden viihdyttävimmistä lukukokemuksista. Kirjailija on Buenos Airesiin muuttanut englantilainen, joka päätti matkustaa kaikilla kaupungin sisäisillä bussilinjoilla edestakaisin. Kirja kertoo bussimatkoista, Buenos Airesista, katujen historiasta, englantilaisen kokemuksista Argentiinassa, maan kulttuurista ja hieman kaikesta. Se on täynnä huumorilla kirjoitettua tarinoita, joissa ei välillä ole päätä eikä häntää. Juuri kyseinen kirja sai minut haikailemaan Buenos Airesissa asuttujen kuukausien perään. Tunnardin blogista löytyy otteita kirjasta ja vähän muustakin. Jos vain kirjan jostain käsiinsä saa ja Argentiina lämmittää, niin suosittelen ehdottomasti!

Toivottavasti tänä vuonna saan luettua vähintäänkin yhtä monta kirjaa kuin viime vuonna. Suosituksia saa laittaa kommenttiboksiin!

12 kommenttia:

  1. Ihanan kuuloisia kirjoja, seuraavan kerran kun etsin uutta lukemista voisin ukea jonkun noista. Itse luin juuri Cecilia Samartinin kirjan Nora & Alicia, joka on ehdottomasti paras kirja jonka olen lukenut pitkään aikaan tai koskaan. Suosittelen lämpimästi :) Tuossa vielä linkki kirjan kuvaukseen:
    http://www.bazarforlag.fi/asema/nora--alicia/6140

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa saada suosituksia "pinnattavaksi". Viidakkopantivanki ja kakunleipoja menee heti listan karkeen. Colectivaizeishon oli ihanan sekalaisen hassunhauska! Saattaa menna vahan ohi, jos ei Buenos Airesia tunne, mutta suosittelisin jopa takalaisille luettavaksi. Paasee expatin ajatuksenjuoksuun ja huomiohin rennosti kasiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hyvä hyvä! Colectivaizeishon on saanut Niconkin koukkuun, vaikkei hän ikinä yhtään kirjaa lue.. teksti on muuten kuulemma yllättävän täynnä "englishmeja", jotka meni itteltä ihan ohi :D

      Poista
  3. Tassa oli monta kirjaa jotka tekisi mieli lukea, oletko lukenut Rajaa Alsanean Riadin tytöt- kirjaa? Se on jo jokusen vuoden vanha ja löytyy varmaan jo alelaaristakin, hyva kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Riadin tytöt löytyy omasta kirjahyllystä. Tykkäsin kovasti!

      Poista
  4. Heippa, aivan ihanan herkullinen postaus tällaiselle kirjahirmulle! :) Itsekin luin viime vuonna tuon Suljettu maa-kirjan ja pitää ehdottomasti hankkia tuo toinen P-koreaa käsittelevä kirja. Sittenhän on vielä se Leiri 14!

    Tässä on kyllä monta kirjaa, jotka pitää myös lukea jahka palaan Suomeen. Kevät taitaa mennä vain koulukirjojen ja yliopiston pääsykirjan parissa, snif.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Leiri 14 on ollut jo kädessä ja melkein lähtenyt kirjakaupasta mukaan, mutta päätin jättää sen myöhemmäksi, ettei tulee liiallista P-Korea annostusta.

      Uii, tsemppiä pääsykirjan parissa!

      Poista
  5. Suljettu maa on aivan todella hyvä! Luin sen kanssa nyt joululomalla. P.s. jostain syystä en pysty kommentoimaan kännykällä tähän sun blogiin, mutta hyvin usein on bussilukemisena.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi vitsi.. onpas hassua. Yritän kattoa, jos vika on jossain asetuksissa..

      Poista
  6. Kiva idea! Sain tästä minäkin idean kirjata ylös kaikki vuoden aikana lukemani kirjat. Eli siis varmaan ne kaikki kolme, hahaa. :-D

    Tuhat loistavaa aurinkoa on kyllä todella vaikuttava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, kirjakommentteja on ihan kiva lukea kaiken muun tarinoinnin välissä :)

      Poista