23. helmikuuta 2014

helmikuista arkea

En voi ymmärtää, että helmikuu on jo loppumaisillaan ja Sotshin kisat myös. Vastahan ne alkoi. En ole ikinä ollut näin perillä mistään olympialaisista tai urheilutapahtumasta (paitsi tietenkin lätkän MM-kisoista), mutta kerta se on ensimmäinenkin. Liikaa netitöntä vapaa-aikaa saa aikaan kummia. Tai lähinnä penkkiurheilua. Hyvä Suomi! Hyvä Leijonat!


Meillä oli torstaina vuosipäivä. Yhdessäoloa tuli täyteen kokonaiset kolme vuotta ja lähes nelisen vuotta on kulunut siitä kun tutustuttiin toisiimme pubissa Skotlannin pohjoisperukoilla Aberdeenissä Couchsurfing-kommuunin tapaamisessa. Miten aika rientää? Toisaalta tuntuu, että oltaisiin oltu yhdessä kokonaisen elämän verran, niin paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua. Ollaan asuttu erillään ja yhdessä kolmessa eri maassa, parhaimmillaan muutaman korttelin päässä toisistamme ja pahimmillaan muutaman kymmenen tuhannen kilometrin päässä toisistamme. Ja nyt jo lähes kaksi vuotta yhdessä.

Torstaina ei sen kummemmin juhlistettu päivää mitenkään, koska oltiin molemmat ajatuksissamme sovittu muuta menoa tahoillamme. Mikäs siinä. Kävin kaverin kanssa leffassa katsomassa 12 years a slave. Apua, mikä leffa. En ollut katsonut traileria etukäteen tai muutenkaan lukenut mistä on kyse. Osasin tietenkin nimen perusteella jotain odottaakin. Erehdyimme ensin salista ja istahdimme vahingossa kesken kaiken jotain toista leffaa katsomaan. Kun sitten tajusimme, että olimme ihan väärässä paikassa ja vaihdettiin salia, oltiin missattu ehkä pari minuuttia oikeasta leffasta. Täällä ei kai sitten hirmusesti mainoksia tällä kertaa näytelty. 12 years a slave vei kyllä ihan alusta asti mukanaan. Ei siinä tehnyt kummosesti mieli karkkia nakerrella kun se veti niin sanattomaksi. Tärkeä ja vaikuttava leffa, mutta ehkä hieman liian "paljastava". Kaikkea kidutusta ja ruoskintaa ei välttämättä olisi tarvinnut näyttää niin läheltä, niin kauaa ja niin paljon. Katsoja olisi vakuuttunut vähemmälläkin. Hieno leffa silti, muttei heikkohermoisille. Pahinta on tietenkin se, että kyseessä on tosi tarina.


Perjantaina käytiin haistelemassa iltamenoa El Ravalin kujilla, jossa kieltämättä tuntuu välillä vähän liian hämärältä seikkailla. Sen näköistä sakkia siellä viipertää. Juhlittiin Nicon kollega-kaverin synttäreitä Cassette -nimisessä baarissa, joka oli koristeltu mitenkäs muuten kuin kaseteilla. Viehättävä paikka, eikä tosiaan kaiken kansan keskuudessa tunnettu, koska sinne ei helposti vahingossa eksy. Maistelin lakritsi-flor de sauco-gin tonicia (Flor de sauco kääntyy wikipediassa selja-nimiseksi kasviksi!?!). Lasissa tuli pari pitkää lakua mukana. Nam. Mutta olen tainnut tulla vanhaksi, nimittäin yksi gin tonic ja yksi estrella oli näköjään liikaa, kun lauantaiaamu toi jäätävän päänsäryn auringonpaisteesta huolimatta.

Lauantai-iltana meidän oli tarkoitus lähteä ulos syömään juhlimaan kolmea yhteistä vuotta, mutta ei illan tullen jaksettu lopulta lähteä yhtään minnekään. Päädyttiin tilaamaan intialaista kotiinkuljetuksella. Se oli loistava päätös, niin hyvää ruokaa. Alle kahdellakympillä sai 2 L kokispullon, 2 riisiannosta (ei edes tilattu riisiä), valkosipulinaanleipää sekä kaksi eri kana-annosta. Kotiinkuljetus maksoi euron. Ei paha! Barcelonasta (ja kenties koko maasta?!) löytyy muuten muutama näppärä nettisivu, jolle kun näpyttää postinumeron saa listan kaikista lähialueen ruokaa kotiinkuljettavista ravintoloista. Kannattaa tsekata siis la Nevera Roja ja JustEat. Jälkimmäinen taitaa näköjään toimia useammassakin Euroopan maassa, sekä Kanadassa ja Brasiliassa.


Vuosipäivät menee vähän samaan kastiin kuin juhannus, vappu tai uusi vuosi. Sitä pitäisi muka keksiä jotain kivaa tekemistä ihan tekemisen vuoksi. Se ei yleensä onnistu meiltä kovin hyvin. Sen sijaan, juhlitaan usein yhdessäoloa ihan normaalina päivänä ja herkutellaan ravintoloissa sillon kun siltä tuntuu. Ei väkisin. Ja näin on meille just hyvä.

P.S. Mulla menee ihan hermo niihin spämmikommentteihin, joita on tänäänkin tullut jo kymmenen. Sanavahvistus ei niitä estänyt, joten kokeillaan tätä id:n vaativaa kommentoitia. Sori vaan, mutta nyt ei taida enää anonyymina kommentointi onnistua.

12 kommenttia:

  1. Tosi outoa mutta mulla ei nay enaa Bloggerissa sun paivitykset, siis tamakaan uusin teksti ei nay viela mun news feedissa...Ei vuosipaivaa sen kummallisemmin tarvitse juhlia, me kaytettiin sita lahinna tekosyyna etta lahdettiin Roomaan viime vuonna :D Munkin mielesta te olette olleet jo ikuisuuden yhdessa, vaikka kummaa etta siita on kulunut "vasta" kolme vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkään en ymmärrä mistä se johtuu, mutta huomasin just saman sun blogissa käydessä. Mulla oli joskus niin yhden toisen blogin kanssa, mutta kun poistin ja lisäsin sen uudestaan lukulistalle, niin asia korjaantui :)
      Rooman matka ei kyllä olis ollut huono vaihtoehto, ehkä pitäiskin ehdottaa sitä ;)

      Poista
  2. Onneksi olkoon vuosipäivän johdosta! :)

    Itselläni ehkä vähän sama homma noiden pakkojuhlien kanssa. Jotenkin ne tuppaa ennemmin ahdistamaan kun oikein pitää olla hauskaa ja tehä kaikkea. Nautin enemmän omalla ajalla järkätystä mukavasta puuhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Oon ihan samaa mieltä, ei tartte juhlapäivää ja pakkojuhlia juhlimista varten. Arkena ja muutenkin voi juhlistaa sillon kun siltä tuntuu!

      Poista
  3. Seljankukkadrinkit on mun suosikkeja, yleensä vielä holittomana! Mulla on aina seljankukkamehua jääkaapissa. :)

    Mä en tiedä pystynkö mä katsomaan tuota leffaa, vaikka kovasti kiinnostais. Taidan olla liian heikkohermoinen. Ja piti muuten sanoa, että sain vihdoin käytyä Barcelonan kuvia läpi, eli kohta blogissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jes, kiitos valaisemisesta! Seljankukkakakkua ja -marmeladia söin Guatemalassa, mutten ollut aiemmin tietoinen kyseisestä kukasta :)

      Jee, jään odottelemaan niitä kuvia!

      Poista
  4. Onnea vuosipäivän johdosta - myöhästyneesti. ♥

    Mä näin viime viikolla ensimmäisen kerran elämässäni kaupassa seljankukkamehua. En ollut tiennyt, että sellaista on olemassakaan. Miltähän mahtaisi drinksu maistua. :-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! :)

      Pitäisi kai siis itsekin etsiä tuota mehua jostain. Drinkissä en tosin huomannut mitään makueroa normi gin toniciin .

      Poista
  5. Ainakin Ikeassa on ollut myynnissä seljankukkamehua ja Itävallassa sitä tarjoiltiin myös ahkerasti. Ei välttämättä mun suosikki, mutta ei huonoakaan.

    Mä olen nykyään ihan tosi tarkka siitä, millaisia elokuvia suostun katsomaan. Tiedän aina kaikki uutuudet ja teattereissa pyörivät leffat aika tarkkaan: millainen juoni, mitä tapahtuu, onko väkivaltaa ja jos, niin paljonko ja minkälaista. Sitten en suostu ollenkaan edes yrittämään sellaisia leffoja, missä on vaara, että ovat liian kovaa kamaa meikäläiselle: pahimmillaan menee paitsi yöunet, niin tulee viikkoja kestävä ahdistus. Sen vuoksi olen rajannut myös tuon 12 yearsin jo aikoja sitten "ehdoton ei" -listalle. Tää mun valikoiva leffamaku on ehkä aika raivostuttavaa miehen kannalta, mutta sekin kyllä ymmärtää, miten paljon elokuvat muhun (negatiivisesti) voi vaikuttaa. Oon kyllä ihan yliherkkä :) Vaikka oon myös kuullut, että tuossa kyseisessä leffassa se väkivalta menee tosiaan ihan mässäilyn puolelle, että vähemmälläkin olisi pointti tullut selväksi...

    Onnea vuosipäivän johdosta! Meillä on vähän sama, että harvoin tulee juhlittua sen kummemmin. Vietetään muutenkin ylläriviikonloppuja ym. kivoja yhteisjuttuja, niin vuosipäivänä ei välttämättä enää tule erikseen juhlittua. Tai sitten ostetaan vaikka pullo shampanjaa ja that´s it. Nykyisellään vuosipäivä on jo vaihtunut hääpäiväksi, mutta sitäkään ei olla vielä koskaan "kunnolla" juhlittu... Kukin tavallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän kyllä jos haluaa rajoittaa mitä kaikkia kauheuksia sitä haluaa "rentoutuessaan" katsoa. Eikös kaikki kuitenkin yleensä rentoutuakseen leffoja katso?!? En onneksi ole ikinä nähnyt painajaisia yhdenkään leffan takia ja minusta on kiva välillä katsoa vähän "ikävämpiäkin" leffoja tietääkseni maailman asioista, mutta rajansa kaikella. Tuossa oltiin todellakin niillä rajoilla, että meneekö se jo ihan mauttomaksi se väkivallalla mässäily.

      Kiitos Terhi! Meillä on sama, että tehdään niin paljon yhteisjuttuja jo arkena ja muinakin viikonloppuina niin sitten tuppaa yleensä noi vuosipäivät menemään ihan ohi. Viime vuonna en edes muista mitä tehtiin vai tehtiinkö mitään. Houstattiin varmaan vieraita :)

      Poista
  6. Myohaiset vuosipaivaonnittelut! Multa on jo meidan tarkka paiva unohtunut, mutta kuukausi on sentaan viela tiedossa :D Seljankukkamehu on minusta hyvaa, mutta se taitaa olla niita makuja, joka jakaa mielipiteet kahtia. Stockalta taisin ostaa sita Suomessa, koska Ikea tuli pohjoiseen vasta muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän sillä päivällä niin väliä :) Täytyy jossain vaiheessa ilmeisesti metsästää tuota mehua jostain ja maistaa sitä.

      Poista