3. maaliskuuta 2014

Helmikuu se taakse jäi

Söin viime viikolla yllättävän monta kertaa ulkona. Maanantaina nimittäin vietettiin yhden Nicon hollantilaisen työkaverin läksiäisiä, jonka kunniaksi suunnattiin Borniin baskiravintolaan. Päätin kerrankin tilata jotain erilaista, joten söin ankkaa omenan kera. Oli hyvää! Jos siis etsii laadukasta baskiruokaa keskustasta, kannattaa suunnata Sagardiin. Herkullista, vaikka hieman hintavaa.


Barcelonan metro lopettaa arkisin (su-to) kulkemisen jo puolen yön aikaan, mikä on aika hassua ottaen huomioon näiden paikallisten myöhäisen ruokakulttuurin. Niin meilläkin meni ilta pitkäksi ravintolassa, joten metrolla ei enää kotiin päässyt. Onneksi joku keksi muistuttaa meille Bicing -palvelun olemassaolosta ja niinpä me pyöräiltiin täysin tyhjiä ja sokkeloisia keskustan katuja pitkin kotiin. Lempeä helmikuinen yö ja me pyörien selässä autioilla Barcelonan kaduilla. Siinä oli taikaa. Tuli niin vapauttava fiilis ja muistin kuinka rakastankaan tätä kaupunkia.


Barcelona oli muuten viime viikolla parrasvaloissa World Mobile Congressin vuoksi. Tapahtuman ansiosta yksi Kanadan vaihtariaikojen kaveri Pariisista suuntasi tänne ja koettiin miellyttävä jälleennäkeminen vajaan viiden vuoden jälkeen. Kuulumiset vaihtui paella-lautasten äärellä. Kiitos facebookin, joka mahdollistaa tälläiset yllätykset ja jälleennäkemiset. Niinpä torstainakin päädyttiin kävelemään hämäriä keskustan katuja pitkin, vaikkei vielä myöhäinen ilta ollutkaan.


Perjantai-iltana suunnattiin Razzmatazz -klubille Poblenouhin. Olin luvannut lähteä Nicon seuraksi Transatlanticin keikalle, sikäli mikäli hän ei ketään muuta seurakseen löytäisi. Hämärä klubi liian täynnä ihmisiä ja liian vähän happea saa mut kuitenkin yleensä voimaan pahoin ja niin tälläkin kertaa. En ymmärrä kuinka ihmiset kestää hillua tuollaisissa paikoissa, koska itseäni yleensä rupeaa pyörryttämään heti kättelyssä. Onneksi ulko-ovi ja raikas ilma oli lähellä, joten vietinkin sitten lähes koko keikan oven laidalla. 

Tässä kohtaa ei vielä ollut hapen puutetta kun suurin osa ihmisistä oli ulkopuolella.

Sunnuntaina suunnattiin tutustumaan vanhaan Hospital Sant Pau -kylään. En siis tiennyt mitä odottaa, mutta kun huomasin että kivan näköisessä rakennuksessa on avoimet ovet, niin sinnehän me suunnattiin. Kyseessä onkin L'Hospital de la Santa Creu i Sant Pau (Hospital of the Holy Cross and Saint Paul) joka on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1997. Se toimi sairaalana aina vuoteen 2009 asti, jolloin kunnostustyöt aloitettiin. Tästä sairaalasta lisää myöhemmin.

Oli hieman pilvinen päivä.

Joku ehkä muistaa, että viime vuonna näihin aikoihin kirjoittelin häämatkailusta. Näyttää siltä, että joka vuosi joku kaveri menee naimisiin mitä eksoottisemmassa kohteessa, minkä vuoksi päästään matkustamaan ties minne. Kesällä 2011 se oli Potsdam Saksassa, heinäkuussa 2012 Quito Ecuadorissa ja kesäkuussa 2013 Istanbul. Kuvittelin vielä viikonlopulle asti, että kesän 2014 jännittävä hääkohde on Ahvenanmaa, jossa päästään elokuussa viettämään hyvän ystäväni häitä. Mutta kuinka ollakaan, lauantaina Nicon sähköpostiin kolahti hääkutsu Intiaan kesän lopulle. Voi pojat, mikä tilaisuus matkustaa Intiaan ja intialaisiin häihin. Tätä ei osattu odottaa. Oletettavasti meidän tekisi aivan hirmusesti mieli lähteä elokuussa Intiaan, mutta toistaiseksi en tiedä tuleeko se järjestymään. Se jää nähtäväksi. 

16 kommenttia:

  1. Teille on kyllä järkkääntynyt tosi hyviä kohteita joihin pääsette matkustaa häiden vuoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin on. Mutta kohtahan säkin pääset mitä eksoottisempaan paikkaan häihin! :)

      Poista
  2. Vähän hienoa matkustaa häiden perässä! Tulee varmasti mentyä sellaisiin kohteisiin joihin ei muuten niin helposti lähtisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja aivan mainio tekosyy lähteä lomalle :)

      Poista
  3. Toivottavasti saatte tuon elokuun järjestymään, olisi varmasti ikimuistoinen kokemus! Mä muistan myös yhden yön, kun silloisen Disney-kämppikseni ja hänen kaverinsa kanssa pyöräiltiin pitkin öisiä, autioita Pariisin katuja. Oli kyllä omanlaisensa elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ihan mahtavaa päästä viettämään kolmipäiväisiä intialaisia häitä. Harmi vain, että se on niin kaukana, joten aikaakin tarttisi, eikä vaan rahaa :)
      En ikinä päässyt pyöräilemään autioita Pariisin katuja, mutta kävelemään kyllä. Pitäisi päästä takaisin!

      Poista
  4. Olisipas hienoa matkustaa ulkomaille häihin! Toivottavasti elokuu järkkääntyy teillä jotenkin :)
    Mä olen aina aatellut, että ulkomaille suuntautuvat häät ovat aikamoinen riskibisnes sen suhteen, että pääsevätkö vieraat mukaan. Jos itse pitäisin kemut ulkomailla niin siellä ei varmaan olisi ketään omista ystävistä paikalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne varmaan aikamoinen riskibisnes, jos hääpari ja suuri osa vieraista on kaikki samasta maasta, esim. Suomesta. Noissa edelliskesän häissä häitä on vietetty aina morsiammen/sulhasen asuin-/kotimaassa. Intiassa menee elokuussa naimisiin latvialais-intialainen pariskunta, joka kuitenkin asuu Skotlannissa. Kaipa se sitten on helpompi viettää juhlia jomman kumman kotimaassa.. ainakin kutsun perusteella intialaisiin häihin kutsutaan naapurit, naapurin naapurit ja kummin kaiman serkut, joten häät on kai helpompi järjestää siellä missä suurin osa vieraista on. Monikansallisissa häissä aina joku joutuu matkaamaan ja joskus viisumiasiatkin voi hankaloittaa juhlintaa. Tietääkseni esim. kyseinen intialainen henkilö tarvitsee viisumin vieraillessaan Brittien ulkopuolella Euroopassa, joten ehkä Latvia ei olis tässä tapauksessa hyvä vaihtoehto :)

      Poista
  5. Onpa hassua! Appi fanittaa kovasti San Telmon Sagardia ja totta tosiaan, se on sama kuin sun testaama! :) Sen verran hintava myös täällä, että en ole käynyt itse, ainakaan vielä. Ankka kyllä maistuis, slurps!

    Kuulostaa kyllä taianomaiselta pyoräillä öisen Barcelonan katuja. Bairesin Ecobicit on kiinni öisin ja esim. nyt karnevaalipyhinä. Eikä mulla oikeastaan tekisi mieli täällä pyöräillä yöllä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mikä sattuma! Ei siis olekaan mistään ihan pienestä ravintolasta kyse :) Meidän 10 hengen loppusumma oli sen verran korkea, että jotenkin ihan rauhassa kuvittelin laskussa olevan kyse pesoista.. kunnes sitten tajusin, että ei nyt ihan!

      Ootko muuten jo kokeillut niitä Bairesin (tai La Platan) ecobicejä? Kuinka ne toimii? :) Täällä ne on kai huoltotöitä varten "kiinni" klo 3-5 yöllä (ma-to), mutta sitten viikonloppuisin käytössä 24h.

      Poista
    2. En ole kokeillut, koska oon tykännyt kävellä ja katsella hitaasti kaikkea :) Pyöriä ei saa pyhäpäivinä, kun liikennettä ois vähiten. Pisteet on auki ma-pe 8-20 ja la 9-15, tunniksi saa kerrallaan. Pitää rekisteröityä ja voi käyttää passiakin, mutta pitää olla tuore lasku omalla nimellä tai varmaan käy myös certificado de domicilio. Paitsi voi turistitkin käyttää eli ei se nyt niin vaikeeta olis, kun omasta saamattomuudesta pääsis yli ;) Mun eka kohde tulee oleen Reserva Ecologica, tranqui!

      Poista
    3. No just, onpa hömppää että pyhinä pyörät on käyttämättömiä! Reserva Ecológicaan halusin palata nyt tammikuussa, muttei sinnekään ehditty :( Niin monta paikkaa jäi taas näkemättä! Lähtisin sinne sun kanssa pyöräilemään heti.

      Poista
  6. Kiva lueskella Barcelonasta, olen aina haaveillut visiitistä sinne (muutakin kuin lentokentälle). Ei heti yhdistäisi mielessään sanoja Barcelona ja autiot kadut... Toi viimeinen kuva on kuin sellainen vanha postikortti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, täällä harvemmin pääsee kulkemaan autioita katuja. Mutta maanantai-ilta-yö ei taida näin talvella olla kaikkein vilkkainta aikaa :)
      Niin onkin muuten ja vielä ihan uusi kuva puhelimella otettu :)

      Poista
  7. Nyt heti järjestämään sitä Intian-matkaa. ;-D Kyllä kerran elämässä on yhdet intialaiset häätkin koettava. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua Satua mietenkin heti kun hääkutsu tuli lauantaina :) Kyllähän ne pitäisi päästä kokemaan!

      Poista