29. lokakuuta 2014

Melkein normipäivä

Mulla on jo pitkään ollut suunnitteilla tällainen "päivä Annikan kanssa" -kirjoitus. Se on jäänyt syystä tai toisesta aikasemmin tekemättä, lähinnä sen takia ettei viimeisinä kuukausina Barcelonassa ollut mitään arkea, minkä takia ajatus vastaavan tekstin kirjoittamisesta olisi ahdistanut enemmän kuin laki sallii. Mutta nyt olis sen aika! Tykkään lueskella näitä muissa blogeissa, vaikka oman vastaavan tekeminen tuntuikin vähän hassulta. Ihan kun mun elämä olis niin mielenkiintoista. Varsinkin nyt, kun kirjoitan kaiken lisäksi vielä Suomesta käsin, enkä ole enää "cooli" ulkosuomalainen. Kiinnostaa tai ei, kirjoitanpa kuitenkin. Tässä siis tämä keskiviikko pikakelauksena.

Untitled

7:15 Herätyskello soi, Nicon kello soi pikkasen aiemmin, mutta en yleensä edes kuule sitä. Sekään ei ole vielä noussut, joten mun suihkuvuoro saa odottaa. Jatkan unia.

7:35 Herään sattumalta just kun suihku menee kiinni, vihdoinkin mun vuoro, eli pakko nousta ylös!

7:45 Kun pääsen suihkusta ulos, on aamupala jo lähes valmiiksi katettu, eli ei kun vain pöytään ja kahvikuppi käteen. Meidän taloudessa mä olen se, joka harvemmin aamupalaa valmistaa. Paitsi ehkä vuosipäivänä joskus tai Nicon synttärinä.

8:30 Kun aamupalat on nautiskeltu ja turistu mukavia, siirryn sohvalle tsekkailemaan uutisia, laitan aamu-tv:n päälle ja samalla selailen blogeja. Nico lähtee juoksemaan bussia kiinni.

9:20 Koska aurinko paistaa monen päivän tauon jälkeen niin kauniisti, päätän tehdä jotain niinkin vallankumouksellista kun kävellä töihin. Siis ensimmäistä kertaa! Ah, mikä aurinko. Pian rupeaa hikoiluttaa, että pitikin laittaa se toppatakki päälle, vaikka lämpötilat on nousseet jo +10 asteeseen.

Untitled

9:30 Hidastelen Töölönlahden kulmilla ja ihailen sorsia aamupuuhissa.

9:45 Saavun töihin, aika ruveta hommiin. Tietsikka auki, ja sähköpostien luku voi alkaa. Välillä keitellään vähän teevettä ja taas jatketaan hommia. 

12:50 Huomaan, että kello on jo aika paljon ja vatsa kurnii. Pikkuhätään tulikin jo avattua pähkinäpussi, joka tarttui kaupasta mukaan viikko aiemmin. Lähden happihyppelylle lähi-Alepaan lounasta hakemaan, yleensä kollegojen kanssa, tällä kertaa yksin.

Untitled

13:00 Mikroruoka lämmitykseen ja namskis. Olen erittäin huonosti onnistunut mun suurissa suunnitelmissa viedä töihin lounaseväät kotoa. Se on tapahtunut ehkä kolme kertaa koko syksyn aikana. Rupeaa noi Alepan lounasvaihtoehdot käymään vähiin. Tänään voiton vei kirjolohikeitto. Kaverina vähän tuoretta ruisleipää. Lounaan syön koneen ääressä, selailen uutisia ja somea, päädyn linkkien kautta lukemaan Allerin uutta, suurta blogitutkimusta. Oli muuten ihan mielenkiintoinen.

13:20 Nyt viimeistään töiden pariin. 

14:15 Lähden toimistolta tapaamiseen muualle. Siellä meneekin pari tuntia. Onneksi tarjolla on teetä ja viinirypäleitä. Sopii hyvin jälkkäriksi.

Untitled

16:30 Tapaaminen on ohi, törmään siellä kaveriin, jonka kanssa suunnataan Tennispalatsiin hankkimaan leffalippuja seuraavan päivän tuplatreffeille. Tennari on tietenkin täynnä väkeä, koska on jotkut superpäivät. Muistan kun super tarkoitti viiden euron lippuja, nyt ne maksaa jo pari euroa enemmän.

17:00 Käydään kaverin kanssa tsekkailemassa, josko Indiskassa olisi vielä sohvatyynyjä alessa. Viime viikolla löytämäni hienot tyynyt ovatkin nyt 30 prossan lisäalessa edellisen 50 % alennuksen lisäksi. Ostan kaksi viimeistä kappaletta. Jee, jee!

Untitled

17:15 Kaveri lähtee jooga-tunnille, päätän lähteä kotiin. Muutan mieltäni ja lähden sittenkin vielä tsekkailemaan vähän vaatekauppoja, se on harvinaista herkkua. Yllätyn myyjien ystävällisyydestä Kampin kaupoissa, ne huhuilee sovituskopeilla, josko joku tarvitsisi eri kokoja. Ei meillä vaan Barcelonassa - siellä kerran erehdyin myyjältä pyytämään apua, koska olin yksin liikenteessä, enkä olisi jaksanut pukea uudestaan päälle hakemaan eri kokoa ja sain aika nyrpeän vastauksen, ei myyjä kuulemma saanut poistua sovituskopin ovilta minnekään. Kampin Vero Modassa kaikki myyjät moikkailee, heittää juttua ja auttaa kokojen etsinnässä, vaikkei apua pyydäkään. Olenko oikeasti Suomessa? Sitten vielä kassaa rupee heittämään small talkia. Taidan nähdä unta. Hortoilen vielä Anttilassa, käyn hakemassa salaattiottimet. Sielläkin kassa on yliavulias. 

18:00 Kävelen ratikkapysäkille, vaikka reittioppaan mukaan odotusaika on seitsemän minuuttia. En kuitenkaan jaksa kävellä kauemmas. Ratikka tuleekin parissa minuutissa. (Välihuomautuksena, että olen viime päivinä kulkenut suhteellisen paljon kakkosratikalla ja se on joka päivä aikataulusta myöhässä. Jos argentiinalaisessa tuppukylässä näkee bussien aikataulut reaaliajassa netistä kaupungin kartasta, niin miksei meillä täällä mahtavan upeassa ja teknologian huippumaa-Suomessa?)

18:20 Saavun kotiin, olo on aina uupunut, mutta iloitsen siitä, että tänään onkin viikon ainoa vapaa ilta ja ruokakin on jo puoliksi tehty. Voin rauhassa heittäytyä sohvalle ja avata telkkarin. Välillä laitan pyykkiä pesuun ja selailen blogejakin. Kyselen Nicolta viestillä, koska herra meinaa saapua kotiin, koska mulla alkaa vatsassa kehittyä sudennälkä.

Untitled

19:05 Nico tulee kotiin, laitan riisin tulemaan ja heitän jääkaapista sekaan vanhat kanakasvis-wokit. Ruoka on onneksi nopeasti valmista. Vaihdetaan päivän kuulumisia ja kuunnellaan musiikkia. 

19:45 Päätetään katsoa jakso Homelandia, mutta tiedostossa onkin jotain hassua, joten ruvetaan katsomaan The Walking Dead -sarjan uuden tuotantokauden ensimmäistä jaksoa. Se on yllättävän hyvä, vaikka säikkyilen aina niitä takaa tulevia zombeja. Välillä ripustellaan pyykkejä kuivumaan.

21:20 Lähdetään alakertaan saunaan, meidän saunavuoro on keskiviikkoisin. Parempi puoliskoni jaksaa ylistää saunavuoron loistovuutta vielä kolmannellakin kerralla. Ja onhan se huippua, että sellaiseen on mahdollisuus, vaikkakin maksullinen.

22:00 Palataan kotiin. Juuri kun käppäilen käytävässä naama punasena, päättää meidän naapuri ilmestyä ensimmäistä kertaa samaan aikaan rappukäytävään. Sujahdan äkkiä ovesta sisään, mutta onneksi Nico on reipas ja jää juttelemaan mukavia naapurin kanssa.

22:30 Nautitaan vielä iltapalaksi palat Nicon tekemää herkkupommia, argentiinalaista chocotortaa, teen kanssa. Herkkuun tulee suklaakeksejä,  sekä dulce de lecheä (karamellilevitettä) ja kermavaahtoa sekaisin

23:00 Kirjoittelen vielä blogia, koomaan koneella ja samalla seuraan telkkarista jotain Syyriasta kertovaa ohjelmaa, josta isä ystävällisesti ilmoitti viestillä. Nukkumaan päästään vasta vähän ennen puoltayötä.

Tässä mun ei-niin-normaali arkipäivä. Onhan se ihan hauska, että nääkin jutut tulee dokumentoitua jonnekin.

P.S. Nico on lupautunut kirjoittelemaan vierailevana tähtenä tänne blogiin, ehkä jo tällä viikolla!

32 kommenttia:

  1. Mun mielestä näitä on kiva lukea, varsinkin tietty sun kirjoittamana :) ihanat nuo tyynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva :) Ne tyynyt on vielä paljon kivemman näköset meidän sohvalla kun kaupassa. Onneksi :)

      Poista
  2. Mäkin tykkään lukea näitä! :)

    Veromodissa ja Viloissa ainakin on selvästi tuo asiakkaiden"palvelukonsepti" ja "tyrkyttäminen", kun taas H&M:llä ja Ginassa (oon ollut kahdessa jälkimmäisessä töissä) ei myyjän kuulu mennä asiakasta itse ahdistelemaan. Asiakasta autetaan toki jos hän apua tarvitsee, mutta muuten siellä vallitsee ns. itsepalvelukonsepti ja se lukee jo ihan kaupan perehdytysmateriaaleissa:) Mä tykkään ite ainakin kierrellä kaupoissa rauhassa enkä tykkää kun myyjät tyrkyttää ja tulee kuikuilemaan sovituskoppeihin haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ainakin usein pikkuliikkeisiin on inhottava mennä kun tuntuu että myyjä seuraa katseellaan ja oisi melkein pakko ostas jotain.
      Se onkin jännä et VM isompana kauppana on ottanut tuon palvelukulttuurin. Laskeskelinkin kerran Vaasan VM:ssä että siellä oli yhteensä 7 myyjää perus arkipäivänä kun Ginassa (joka on Vaasassa isompi ja kaksikerroksinen) oli 1-2 :D

      Poista
    2. Kiva kuulla, että muutkin tykkää. Ei tule niin tyhmä olo kirjoittaa tällaista.
      Sulla on näköjään enemmänkin tietoa näistä palvelukulttuureista ja -konsepteista. Mä en kestä, jos kaupassa ei saa kierrellä rauhassa, mutta tuolla VM:ssä se ei jotenkin ollut tungettelevaa. Oli vaan kiva, että myyjät huomioi ja moikkaili, mutta antoi silti katsella rauhassa. Vasta kun rupesin yhdellä kädellä vaikeasti etsiä kokoja, tuli myyjä apuun.

      Poista
  3. Nama arkijutut on tosi kivoja! Tuo saunavuoro saa mut kateudesta vihreaksi, mun on pakko löytaa edes kohtuuhintainen ja hyva hamam tasta lahettyvilta, paasisipa saunaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Petra, tuosta ensimmäisestä, ei siis kateudesta :) Eiköhän sieltä joku ihanan tunnelmallinen hamam löydy!

      Poista
  4. Aika hyvät tyynyalennukset sait, oot ihan tarjoushaukka-ainesta! Hauska postaus muutenkin.

    Mä jään innolla odottamaan vierailijakirjoittajaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, siis ihan älytön säkä. Kerrankin.

      Hyvä, että vierailijakirjoittajalla on nyt painetta. Ilmeisesti tekstiä on jo suunniteltu ranskalaisin viivoin :P

      Poista
  5. Ihanan leppoisa työpäivä sulla. Luin tän heti aamulla herättyäni ja siitä lähti munkin päivä mukavammin käyntiin... en ole aamuihmisiä ollenkaan! Tykkäsin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no ei se ihan joka päivä ole noin leppoisa.. mutta kiva, että säkin tykkäsit ja onnistuin piristää sun päivää :)

      Poista
  6. Näitä juttuja on kiva lukea :). Ihanaa Suomi-arkea!

    VastaaPoista
  7. Kauhee aamuvirkku, jos työt alkaa vasta kympin maissa! :)
    Kiva oli lueskella muidenkin päivistä! Vierailevaa tähteä odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no niin on. Yleensä saavun toimistolle aikaisintaan 9 ja viimeistään klo 10 - ja kaikkea siltä väliltä. Mulle on kuitenkin tärkeää, että nautitaan aamupala yhdessä, joten sen takia herään aikaisin. Sitä paitsi, rakastan hitaita aamuja :)

      Poista
  8. Mäkin tykkäsin tästä, jotenkin ihanan arkista! Ja saunavuoroa kadehditaan täälläkin, vaikken sitä Suomessa asuessani koskaan käyttänyt, ja käyn kuitenkin saunassa vähintään kerran viikossa uimahallireissulla. Heti kun aloin lukea, niin tuli mieleen, että hei, tällainenhan olisi kiva tehdä - kunnes tajusin, että kotityöläisen päivä olisi harvinaisen tylsää luettavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu.. mäkään en ollut niin halukas ottamaan saunavuoroa, tai siis en varmaan olisi sitä varannut, ellei Nico olisi välttämättä halunnut. Se kestääkin kuumuutta paremmin kuin mä, joten sauna on sille kuin paluu lapsuuden kesään ;)
      Kirjoita ihmeessä säkin, mun mielestä olisi kiva lukea kotityöläisen päivästä!

      Poista
  9. Tätä oli hauska lukea! :)

    Muutama ajatus:
    a) Ihana Nico!
    b) Musta on tosi kiva, kun myyjät joskus auttaa. MUTTA jos ei oikeasti oo etsimässä mitään tiettyä, se saattaa olla hieman ärsyttävää. Muistan kun kerran riitelin asiasta turkkilaisen T:n kanssa. Mua ärsytti, kun Istanbulissa kaikki oli auttamassa aina saman tien. Sen mielestä se oli oikeaa asiakaspalvelua ja mä en voinut sietää sitä, kun ei edes Cittari-tyyppisessä kaupassa saanut jotain meikkejä katsoa rauhassa :D
    c) Impressive että jaksatte käydä joka viikko saunassa :) Mulla on sauna täällä Dubaissa, kerros ylempänä. Arvaa kuinka monta kertaa olen käynyt? Täällä on muuten yllättävän monessa rakennuksessa sauna, ja vieläpä Finnish Sauna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hyvä :) Siis mä en varmaan jaksais käydä joka viikko saunassa, mutta Nico kyllä jaksaa ihan varmasti. Mun tulee käytyä ehkä sen takia, että kun siitä kuitenkin maksaa, niin pitäähän se käyttää :D

      Argentiinassakin pikkukaupoissa ei voi katsoa mitään itse, koska vaatteet on myyjien takana hyllyissä, joten pitää tietää tarkkaan mitä menee katsomaan. Se on karseeta. Mutta tuolla VM:ssä ne oikeesti osas hoitaa homman jotenkin kivuttomasti ja häiritsemättä. Oli oikeesti aika hauskaa, että kun myyjä haahuili sovituskopissa ja kyseli ohimennen tarttisko joku apua, niin aika monen verhon takaa kuului "ei kiitos". Mä vaan kuuntelin hämilläni, että mitä täällä tapahtuu :)

      Poista
  10. Hups. Sori pisteestä. Mun kommentti tais kadota... eli uusiksi: mä just eilen otin uuden kameran innoittamana kuvia tehdäkseni samanlaisen postauksen! :D Aika hyvä. Oon kans jo pitkään suunnitellut tekeväni tälläisen mutten oo saanut aikaiseksi... nyt aamuaurinko inspiroi ottamaan kameran heti aamusta käteen. Ja tätä oli tosi kiva lukea, toisten arkeen on kiva kurkistella tälleen! Ja jee jos Nicokin on suostunut vähän bloggaileen! Odotan mielenkiinnolla mitä herralla on sanottavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei hätää. Hauska sattuma! Mä just tiistai-iltana keksin tän idean uudelleen ja päätin toteuttaa heti seuraavana päivänä, ettei sit jäis miettimään, että "mistä päivästä teen?". Vaikka työpäivä jäi vähän lyhkäseks niin mietin, että kaikki pitää mua ihan lusmuna ;) Ihana aamuaurinko tosiaan, on paljon mukavempi herätä uuteen päivään!
      Juu, katsotaan koska se saa tekstin aikaa, luonnostelua on kuulemma jo tapahtunut :)

      Poista
  11. Itselle myös tuli ekana mieleen, että kuinka symppistä kun toinen on innoissaan viikkosaunasta! :) Mullakin on taloyhtiössä saunavuoro aina perjantaisin klo 20. Siitä on tullut jo ihan vakiopuuha, vähän kuin riitti jolla siirtyy virallisesti viikonlopun viettoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin on. Etelästä tulija kestää paljon paremmin sitä lämpöä, kuin mä. Mua rupee heti ahdistamaan, jos tulee liian kuuma, mutta Nico kestää paremmin. Se itse asiassa alun perin etsi kämppää, jossa olis oma sauna. Taloyhtiön sauna oli siis ainakin ihan must :)
      Toi perjantai-sauna oli meilläkin kun olin pieni. Meillä oli keskiviikkona hyvä vapaa aukko ja sitten toisaalta on kiva, että jos lähtee vkonloppuna muualle, niin ei saunavuoro mene ohi.

      Poista
  12. Minäkin tykkäsin tästä postauksesta, ihan arkielämästä voi saada mielenkiintoisen jutun aikaan! Toki monikulttuurinen arki tuo siihen vähän lisäsäväystä. Musta kuulostaa ihanalta ja aika luksukselta, että mies valmistaa aamupalan, oot kyllä onnekas! Ja Nicon tulevaa tähtivierailukrjoitusta odotellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Mari. Tuntuuhan se vähän hassulta tsekkailla kellon kanssa mitä tekee, mutta on se varmaan ihan hauska, että jää näistäkin ajoista tällaisia muistoja. Joo, mä en pääse sängystä ylös ennen kuin Nico tulee haahuilemaan, että kahvi on valmista :)
      Katsotaan, jos saan patistettua sen kirjoittelemaan vkonlopun aikana!

      Poista
  13. Olipas kiva ja mukaansatempaava postaus! Pitäisipä itsekin saada aikaiseksi tehtyä vastaavanlainen.

    Meillä on saunavuoro aina torstaisin (eli tänään, itseasiassa noin tunnin kuluttua, jee!) ja se on kyllä yksi viikon kohokohdista :) Oma sauna olis kiva, mutta toisaalta tämän taloyhtiön saunatilat on niin siistit että ei todella oo mitään valittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, tee ihmeessä vastaava omasta päivästä!

      Omaa saunaa mekin aluksi vähän etsittiin (tai ainakin Nico), mutta taloyhtiön sauna kelpaa hyvin. Meilläkin kun on päivä vika vuoro, niin ei tartte miettiä paljonkohan kello on :)

      Poista
  14. Näitä postauksia muiden arjesta on kyllä tosi kiva lukea! Sitähän se kaikkien elämä kuitenkin enimmäkseen on: arkea.

    Olen joskus ajatellut itsekin tekeväni tällaisen arkipostauksen, mutta kun arki on juurikin se osa elämääni, jota en halua "paljastaa".

    Mäkin odottelen innolla sitä vierailevaa tähteä! Suostuisikohan mun ukkeli kirjoittamaan mun blogiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Satu.. niinhän se on. Ymmärrän, ettei toisaalta halua kaikkea paljastaa, mutta voihan siitä arjestakin kirjoittaa erittäin valikoidusti :)

      Nyt vissiin rupes vieraileva tähti luonnostelemaan postausta.. katsotaan, kuinka käy. Olis kyllä hauska lukea sunkin ukkelin kirjoitusta :P

      Poista
  15. Olipa tosiaan kiva juttu! Itsellänikin oli tälläinen joskus mielessä, mutta muistan sen aina vasta joskus tyyliin iltapäivällä, et ai nii tänää piti miettiä tekemisiä vähän tarkemmin :D Nyt pistin ihan puhelimeen muistutuksen keskiviikolle, että muistan tehdä vastaavan jutun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, jään odottamaan sun vastaavaa :) Otin kyllä päivän mittaan puhelimeen muistiin aikoja ja tekemisiä!

      Poista