16. lokakuuta 2014

Paluumuuton fiiliksiä ja haasteita

Ennen Suomeen muuttoa jännitin vähän etukäteen, kuinka Suomeen takaisin sopeutuminen käytännössä sujuisi. Olisinko mielessäni kullannut kaiken, olisiko kaikki niin helppoa ja tuttua kuin joskus muistelin, silloin kun muualla maailmalla heidän tapojaan kirosin. Toimisiko kaikki kuin rasvattu vai löisikö todellisuus vasten kasvoja - eikä vain syyssateen muodossa. Samalla jännitin, olinko vahingossa onnistunut luomaan Nicolle jonkinlaisen kiiltokuvamaisen Suomi-todellisuuden. Hän ei ole aiemmin Suomessa muutamaa viikkoa pidempään kerralla viettänyt, vaikka onkin maassa lukuisia kertoja vieraillut. Ja kaikki nyt tietää, että loma on täysin eri juttu kun arki, oli se sitten täällä Pohjolassa tai tuolla etelässä.

IMG_6199

Tulos on se, että kaikki on mennyt helpommin kuin odotin. Minkäänlaista paluushokkia ei vielä ainakaan toistaiseksi ole päässyt kehittymään. Rehellisesti sanottuna en ole hetkeäkään miettinyt, että olisinpa takaisin Barcelonassa. Joitain pieniä asioita on tälläkin kertaa kirottu tai ihmetelty, mutta monet asiat ovat yllättäneet edukseen. Vieläkin ihmettelen ihmisten ystävällisyyttä, siis suomalaista asiakaspalvelua ja kanssamatkustajien hymyilyä. Meidän lähi-Alepassakin on niin monta mukavaa kassaa, ettei se ole todellistakaan. Ei meillä vaan Barcelonassa.. Perjantai-illan ruuhkaostosaikaan kassa toivottaa aidon iloisesti hyvää viikonloppua, sen jälkeen kun hän on vetänyt small talkia sipulin hintalapun puutteesta, joka "ei haittaa, koska on tää älypuhelin ja hieno sovellus, josta tsekata tuotteiden hinnat nopeasti". Viikonlopun toivotukset tulevat vielä kertaalleen englanniksi, koska hän huomaa Nicon puhuvan englantia siskoni kanssa. K-raudan kassa pahoittelee viivästystä, kun hinnan tarkastuksessa kestää - naulakosta puuttuu hinta. Että pitikin mennä nappaamaan se yksilö, jossa ei ole hintalappua, eikä kassa tiedä minkä niminen naulakko on kyseessä. Pahoittelen, etten tarkastanut hintalapun löytymistä, mutta "ei se ookaan sun vastuulla" minulle todetaan. Ratikassa nainen kysyy kuskilta neuvoa, mutta jääkin juttelemaan niitä näitä. Katsomme yllättyneinä toisiamme ja Nico kysyy, "flirttaileeko tuo kuski todellakin asiakkaan kanssa?". Samalla nauramme vastapäätä istuvan pariskunnan mukana, kun ratikan perästä kuuluu yllättävä huudahdus "voi eiii... ne on Eijan lasit".  Ei siis onneksi mitään vaarallista. Tämä kaikki täällä Suomessa!

IMG_6200

Suoraan sanottuna jännitin myöskin etukäteen vähän sitä, että joutuisin meistä kahdesta ainoana suomen kielen osaajana niin sanotusti "hoitamaan kaiken" tai toimimaan tauotta tulkkina. Joissain tilanteissa on haasteellista kun pitäisi hoitaa molempien/toisen asioita ja ajatus englannin kielen puhumisesta toiselle suomalaiselle kuulostaa mun mielestä ihan järjettömältä. Tämä johtaa siihen, että puhun suomea asiakaspalvelijalle (esimerkiksi hankkiessamme Nicolle puhelinliittymää) ja välillä käännän Nicolle espanjaksi (tai englanniksi), hän saattaa väliin esittää kysymyksen englanniksi, johon asiakaspalvelija vastaa englanniksi ja niin edespäin. Soppa on valmis. Ajoittain en edes tajua kääntää hänelle kaikkea ja sitten kuvittelen jälkikäteen, että asiasta ollaan jo puhuttu. Esimerkiksi silloin kun käytiin viimeisessä asuntonäytössä, välitysfirman heppu oli niin apaattinen, ettei Nico pystynyt lukemaan tilannetta kieltä ymmärtämättömä yhtään mitenkään. Heppu totesi mulle, että kämppä olisi erittäin todennäköisesti meidän, mutta oltiin jo rapussa menossa kotiin kun Nico varovasti kyseli, että miten kävi. Hän oli ilmeistä päätellyt ettei meitä olisi onnistanut.

Toisaalta joskus annan Nicon itse hoitaa asiansa englanniksi ja tarvittaessa autan vieressä. Pankissa virkailija katsoi mua kysyvästi, puhutko suomea? (jonka jälkeen tuli kysymys: onko Argentiina EU:ssa?) Matkakortin osto ja käytön neuvonta taas sujui ilman mun väliintuloa. Onneksi Helsingissä pystyy todella hyvin asioimaan englannin kielellä, joten siinä mielessä mitään ongelmaa ei ole ollut. Kaikki mun perheenjäsenet puhuu onneksi sujuvaa englantia, joten kommunikointiongelmia ei ole, eikä kukaan vaadi multa simultaanitulkkausta sunnuntain illallispöydässä. Poliisilla, hammaslääkärissä, Kelassa ja maistraatissakin on hommat hoituneet ilman mun läsnäoloa, asunnon avaimia hakiessa välitysfirman respa oli jopa puhunut espanjaa. Silti tää on tottakai ihan eri tilanne, koska Barcelonassa oltiin molemmat yhtä päteviä hoitamaan mitä tahansa juoksevia asioita, kun taas täällä mä olen se, joka automaattisesti selvittää sähkösopimukset ja hoitaa asioinnin isännöitsijäfirman kanssa. Puhelinoperaattorin nettisivut ei toimikaan englanniksi, eikä leffaan voi mennä katsomaan suomalaisia leffoja, koska tekstitykset on vain ruotsiksi. 

IMG_6235

Meidän sosiaalinen elämä on myös noussut ihan uusiin sfääreihin Suomeen muuton myötä. Pelkäsin etukäteen, ettei kenelläkään Suomessa kuitenkaan ole aikaa, tapaamiset pitää sopia viikkoja etukäteen ja syksyn tullen kaikki nyhjää kodeissaan. Kuinka väärässä olinkaan! Illalliskutsuja, kävelylenkkejä, treffejä ystävien ja perheen kanssa olisi tarjolla enemmän kuin aikaa riittää. Arki-illat täyttyy menemisistä ja viikonloput on täynnä ohjelmaa. Vielä toistaiseksi erittäin harvassa on olleet ne illat, että ollaan pystytty rentoutumaan uudessa kodissa työpäivän jälkeen. Tähän asti on ravattu huonekalujen sun muun perässä tai nähty ihmisiä. Enkä valita ollenkaan!

IMG_6224

Ainoa kulttuurinen seikka, joka mulle itselleni vielä aiheuttaa hieman jänniä tilanteita on tämä tervehtiminen. Muiden monikulttuuristen pariskuntien kanssa saatetaan vielä suukotella, ehkä yksi tai kaksi poskipusua, ei se ole niin just. Toisten ystävien ja sukulaisten kanssa ehkä vielä halataan, koska edellisestä näkemisestä on kulunut ikuisuuksia. Joidenkin kanssa vaan tervehditään suullisesti. Jostain syystä vielä tällä viikolla yritin vaistomaisesti lähestyä puolituttuja suukko-etäisyydelle, kunnes onneksi juuri ajoissa tajusin, että sellainen suullinen "moi" hymyn kera riittää. Saavuin kokoukseen uuteen paikkaan, jossa yksi vetäjistä tervehti kätellen, kun taas toinen paikalla ollut ei edes nostanut katsettaan ylös. Kesällä hyökkäsin veljeni tulevan anopin syleilyyn vahingossa poskipusuttelemaan, tajuten samalla, että mitä hittoa sitä nyt taas tulikaan tehtyä. Miehensä tajusi salamannopeasti ojentaa käden tervehdykseen. Tunsin itseni vähän naurunalaiseksi ja nauroin itsekseni jälkeenpäin. Eiköhän tässä muutaman kuukauden sisällä jää poskipusutkin unholaan. 

IMG_6188

Toistaiseksi paluumuutto on sujunut erittäin kivutta, vaikka pieniä ahdistuksen tunteitakin ehdittiin ensimmäisinä viikkoina byrokratian sun muun kanssa kokea. Niistä myöhemmin lisää. Ehkä yllytän Nicon jakamaan fiiliksiään tänne myös!

Kuvituksena luontokuvia taannoiselta Kirkkonummen reissulta Friolandian perheen kanssa.

23 kommenttia:

  1. Olis ihan supermielenkiintoista kuulla Niconkin mietteitä Suomesta!

    Mutta eikö olekin hassu tilanne tuo, kun ollaan tuttuja, mutta ei _niin_ tuttuja, ja sitten moikatessahan me suomalaiset tosiaan vaan moikataan ja hymyillään, mutta ei muuta... Vaikka Koreassa on ihan sama juttu, niin jotenkin sitä kaipaa jotain, vaikka kättelyä tai jotain semmosta. Tuntuu keskeneräiseltä "vaan" moikata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan suostuuko se :) On kyllä hankalaa kun ei tiedä miten päin olisi ja sellasia puolituttuja on hankala moikata. Toisaalta mun mielestä käden ojennus ei virallisessa tilanteessa tuntuu erittäin hassulta, siis jos vaikka tapaa oman ikäisiä ihmisiä.

      Poista
  2. Kiva kuulla että jollakin paluumuuttajalla on näin positiivisiakin kokemuksia. Mullakin pelkästään lomaltapaluun jälkeen on jo tullut niitä pieniä paluushokkeja törkeän huonon asiakaspalvelun vuoksi :D

    Ihana tuo "onko Argentiina EU:ssa". Eivät ole pelkästään amerikkalaiset siis pihalla maantiedon kanssa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä voin kuvitella.. siis Suomen törkeän huonon asiakaspalvelun vuoksi? Ei tosiaankaan ole jenkit ainoat pihalla olijat. Kyseessä oli kuitenkin pankkivirkailija ja nuori nainen, luulis että sitä EU:ta ja maantietoa on opiskeltu aika hiljattain koulussa :D Mutta oli noin muuten niin superystävällinen tyttö etten viitsinyt alkaa huomauttaa maantiedon taidoista!

      Poista
  3. Tosi kiva kuulla kokemuksia, ja hienoa, että teillä on mennyt asiat noin hyvin! Itsekin varmasti pelkäisin, että minkäköhänlaisen utopian on onnistunut luomaan toisen mieleen, ja vastaakohan se yhtään oikeaa kokemusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä mä just jännitin vähän etukäteen, mutta toistaiseksi nou hätä.. toisaalta ehtiihän se tästä muuttumaan vielä :)

      Poista
  4. Heh, mulla tuli kanssa Espanjasta paluumuuton jälkeen (vaikkei siis 8 kk pidempää asuttukaan) mukavana yllätyksenä suomalainen asiakaspalvelu. Silloin kiinnitin siihen ekaa kertaa oikein kunnolla huomiota. Oli ihanaa, että kassa edes tervehti ja kiitti kun Espanjassa sekään ei aina ollut itsestäänselvyys.. Eli vaikka Espanjassakin saatiin tottakai välillä todella hyvää palvelua niin siellä se vaihtelevuus oli suuri, toisin kuin Suomessa missä laatu ei vaihtele niin suuresti vaan suurin osa asiakaspalvelijoista on edes neutraaleja. Mutta tuo riippuu niin mistä tulee takaisin, kuten Emmin tapauksessa. Voisin kuvitella, että kun Emmi tulee Jenkeistä Suomeen niin shokki on suuri ja suomalaiset tuntuvat hyvin töykeiltä :D.

    Ja tokihan varsinkin Suomessa (missä ei eletä tipeillä / olla riippuvaisia turistin rahoista) siihen palvelun laatuun vaikuttaa myös asiakas itse. Voin kuvitella, että tekin olette niin aurinkoisia ihmisiä, että teitä on helppoa palvella hyvin. Kyllä itse ainakin myönnän, että supermukavat asiakkaat saavat parempaa palvelua kuin sellaiset neutraalit, vaikka sitten pyrkii heitäkin palvelemaan tottakai hyvin. Mutta esim. kantiksille tai muuten iloisille tyypeille on vain helpompaa olla joustava ja antaa vähän ekstraa, ylimääräisiä etuuksia ja tehdä heidän eteen enemmän :)

    Ja olis kyllä tosi kiva kuulla myös Nicon fiiliksiä muutosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin just, hyvä Teea! joku muukin jonka mielestä täällä on parempi asiakaspalvelu kun Espanjassa, kukaan ei usko mua :) Barcelonassa oli erittäin harvassa ne kaupan kassat, jotka edes osas moikata, piti olla suomalaisena tuppisuuna rohkasemassa etelän ihmisiä! Jotenkin Suomessa otetaan asiakaspalvelu tosissaan ja kunnia-asiana, ihan eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Myönnän kyllä itekin, että aikoinaan kassatyöskentelyssä tuli palveltua iloisempana niitä ihmisiä, jotka itsekin levittävät positiivistä energiaa ja sitten taas niitä töykeitä tuli kohdeltua neutrimmin.

      Poista
  5. Kiva, että asiat on sujuneet sutjakasti.
    Oi, toi tulkkina olo on niin tuttua (edelleen), koska mieheni "inglish is not veri gud lukin", mutta onneksi enää vain kapulakieleen liittyvissä asioissa.
    Ja tottakai heti kun ennätätte, Nicon ensivaikutelma arjesta Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se tulkin homma käy kyllä välillä aika raskaaksi. Joskus mun vanhemmat saattaa heittää, että "hei kerro Nicolle, että.." niin sitten sanon vaan, että "kerropas ite" :)

      Poista
  6. Oh god, tää sun postaus kuulosti niin hyvältä, että tekee melkein mieli muuttaa Suomeen!! Mutta vain melkein, ainakin toistaiseksi.
    Olisi tosi kiva, jos Nico vois tulla kirjoittamaan tänne kans jotakin. Sillä kun on myöskin kirjoittajan lahjat, eikö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis.. Piti vielä tähän lisätä, että jos voi tulla kertomaan omia fiiliksiä samasta aiheesta. Ei vain "jotakin"! :) :)

      Poista
    2. Haha, tänne vaan! :) Ainakin sulla on loistava majapaikka ens kerralla kun tuut Suomeen. Katotaan saanko yllytettyä sen kirjottamaan :P

      Poista
  7. Haha, aika jännä toi asiakaspalvelu koska mun kokemukset nykyään asiakaspalvelusta Suomessa on lähinnä töykeitä tai nyrpeitä :D Itseasiassa todistin Veikkolan R-kioskin kassalla kuinka myyjä (tai asiakas) ei sanonut MITÄÄN toisille koko myyntitapahtuman aikana :) Vitsit että mua rupesi naurattaa! Mutta tietty asiakaspalvelukin vaihtelee suuresti!

    Mutta joo, sama fiilis tuli kun Annalla että mäkin haluan nyt Suomeen asumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Mä oon kyllä viimeisten vuosien aikana aina yllättynyt hyvästä asiakaspalvelusta Suomessa, mutta ehkä tässäkin näkyy se, että tuut Briteistä ja mä Espanjasta :) Toisaalta voin kyllä kuvitella tonkin tilanteen R-kioskilla.. on se silti hassua, jos ei edes kassa moikkaa :P

      Poista
  8. Hih, vähänkö hienoa että teidän kokemukset on olleet näinkin positiiviset! Ehkä mä nyt siis ainakin hetkeksi tuudittaudun ajatukseen että asenteet täällä ovat muuttumassa. Sun täytyy tehdä sitten joskus talvella uusiksi tää postaus ni nähdään onko jatkunut samaan tyyliin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, katsotaan miten positiivisinä ne pysyy ja kuinka kauan ;) No ei, kyllähän Suomikin kehittyy, ja toivottavasti vain parempaan päin! Täytynee ottaa retake tästä muutaman kuukauden kuluttua, viimeistään kun talvi on ohi.. haha

      Poista
  9. Tosi ihanaa kuulla alun sopeutumisesta ja hyvältä vaikuttaa :) Jotenkin kyllä tuntuu, että Suomi on jotenkin hurjasti muuttunut ihan muutamassa vuodessa? Vai onko tämä vain tätä omaa mielikuvaani, jossa muistot ovat kultaisia. ;) Mutta olisi kyllä kiva kuulla myös myöhemmin, että miten sujuu, siis reilun puolen vuoden päästä tms, koska omalle poikaystävälle se suurin kynnys iski vasta joskus helmi-maaliskuussa. Niin ja poskipusuttelu jää helposti päälle, mutta olen myös sen huomannut, ett ulkomailla ulkomaalaisten kanssa tulee helposti sellaisia "öööh, mites me nyt tervehditäänkään" tilanteita :D itse yleensä joko halaan tai antaan poskipusut ja sitten siitä tulee sellaista sekoilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kyllä ihan selvästi muuttunut. Nykyään Helsingissäkin saattaa usein törmätä ravintolan/baarin työntekijöihin, jotka eivät edes puhu suomea. Ei se mun mielestä kauhean vanha juttu ole, ihan selvästi muutosta näkyy siinä suhteessa. Tuntuu kans, että sellasia söpöjä kahviloita ja putiikkeja löytyy yhä useammin, eikä ne ole vaan niitä ketjupaikkoja. Katsotaan siis tammi-helmikuussa uudestaan, mitkä on fiilikset :)

      Poista
  10. Suomii! <3 Heh, ihanaa lukea positiivisista kokemuksista :)

    Ja itsekin kallistun siihen, ettei Suomi nyt ihan toivoton ole asiakaspalvelun suhteen. Thaimaassa, jota kuitenkin pidetään "hymyjen maana", on välillä esim. ravintolassa vieraileminen melkein tuskallinen kokemus, kun tarjoilijat kaikilla elkeillään näyttää kuinka hankalaa nyt onkaan, kun tyhmät asiakkaat tulivat häiritsemään kesken telkusta tulevan saippuasarjan. Tilaus otetaan vastaan ilmeettömästi, mitään ei kommentoida, ruoka tuodaan pöytään yhtä apaattisesti ja laskua saadakseen joutuu suorittamaan haasteelliset silmäakrobatiat, sillä vaikka paikalla olisi 10 tarjoilijaa niistä kukaan ei "näe" sua. Ja sitten odotetaan tippiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihanaa, kun voi joskus kirjotella positiivisiakin juttuja tänne :P

      Haha, voin kuvitella noi haasteet.. Barcelonassa vähän törkeesti aina kun meni hermot painoin suoraan kassalle maksamaan laskut, enkä jäänyt pöytään odottelemaan, että joku vaivautuisi tulla kyselemään maksun perään. Jäipähän tipitkin antamatta :)

      Poista
  11. Voi niin mahtava kuulla kerrankin näin päin näitä kulttuurijuttuja! Kuulostaa kyllä suorastaan epäsuomalaiselta osa noista tilanteista, mutta Helsinki on varmasti vähän enemmän kansainvälinen ja avoimempi mitä meikäläisen seudut pohjoisessa.

    Aivan ääneen käkätin täällä noille sun poskipusuyrityksille :D Siellä on Suomen kansa ihmeissään ;) Täällä tuota poskipusuilua harrastetaan jonkin verran, kun on tuo Quebec niin vieressä. Ja aina kun joku tulee Montrealin toimistosta käymään niin tietää poskipusukierroksen tulevan. Hauska kulttuuritapa kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä varmaan totta, että Suomenkin sisältä löytyy paljon eroja. Tähän asti kuitenkin meidän kokemus on pääosin positiivinen monessa suhteessa.

      Mulle oli jo jäänyt päälle noi poskipusut Barcelonassa yllättävänkin hyvin, vaikka yleensä sitten sekoiltiin oliko yksi vai kaksi pusua oikein.. Barcelonassa se oli pääosin 2, mutta Argentiinassa vain 1. On se kiva huomioida ihmisiä ja moikkaamista henkilö henkilöltä sillon kun niitä ei ole toistakymmentä :)

      Poista