7. joulukuuta 2014

Suomalaista oleskelulupabyrokratiaa

Vuorossa erittäin pitkä sepustus jo kauan odotetusta ja luvatusta oleskelulupaprosessista. Olen asiasta halunnutkin jo jonkin aikaa kirjoittaa, mutta tarina on pitkä. Toisaalta olen odotellut, että prosessi olisi kokonaisuudessaan ohi, muttei se sitä ihan vieläkään täysin ole. Tässä kuitenkin nyt tähänastinen tarina.

Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos päättää toteuttaa paluumuuton ja tuoda mukanaan EU-passittoman siipan? Tämä ei ikinä oikein selvinnyt minulle kunnolla, ennen kuin jouduin itse byrokratian kiemuroihin. Kuten jo aiemmin mainitsin, meidän kohdalla päätös Suomeen muutosta tehtiin erittäin nopealla aikataululla, alle päivässä. Kesäisen Suomen loman päätteeksi sain tietää, että olin saanut täältä työpaikan (Nico oli juuri häipynyt omastaan Barcelonassa), kerroin asiasta herralle puhelimitse ennen kuin nousin koneeseen Helsinki-Vantaalla ja Barcelonaan perille päästyäni hän ehdotti El Pratin lentokentällä, että muutettaisiinkin Suomeen. Asiaa oli tottakai pohdittu edellisen vuoden aikana muutamaan kertaan, joten se ei tullut ihan tyhjästä - jollain henkisellä tasolla siihen oli siis jo pikkasen valmistauduttu ja sitä pidettiin yhtenä mahdollisena vaihtoehtona. 

Noin vuotta aiemmin, olin esimerkiksi laittanut sähköpostia Suomen Madridin suurlähetystöön ja kysellyt tarvitseeko argentiinalainen mieheni erillisen oleskeluluvan Suomeen, jos sellainen on jo Espanjassa myönnetty seuraaville neljälle vuodelle. No tottakai tarvitsee, onhan sentään kyse kahdesta täysin eri maasta, joilla on molemmilla oma maahanmuuttopolitiikkansa ja siihen liittyvä lainsäädäntö.

Me haimme lopulta Nicolle oleskelulupaa sen perusteella, että olen itse Suomen kansalainen ja olemme naimisissa. Aika lailla saman prosessin joutuu käymään läpi, jos kyse on poika- tai tyttöystävästä (avoliitto), eikä siis välttämättä olisi naimisissa. 

En ollut tarpeeksi hyvin selvittänyt oleskelulupaprosessia etukäteen, minkä ansioista koimme aikamoisen yllätyksen marssiessamme ensimmäisenä päivänä poliisiasemalle, jonne oleskeluluvan hakupaperit jätetään. Meiltä kysyttiin heti ovella, oliko meillä mahdollisesti aika varattu. Eipä ollut, joten jonoon vaan aikaa varaamaan ja kyselemään lisää info-tiskistä. Oli perjantai, elokuun 29. päivä ja virkailija kertoi, että seuraava vapaa aika oleskelulupahakemuksen jättämiselle oli 4. marraskuuta. Voitte kuvitella meidän ilmeet. Tunsin itseni aikamoiseksi idiootiksi, kun kuvittelin vain voivani talsia sisään jättämään paperit muitta mutkitta. Tajusin onneksi kysyä, josko paikalle voisi jokunen aamu tulla jonottamaan ilman ajanvarausta, kuten tiedän ihmisten tekevän esimerkiksi passien kanssa. Saimme siihen luvan, mutta sain sellaisen käsityksen ettei tätä mahdollisuutta erikseen mainosteta vaan ihmisiä kehotetaan varaamaan aika kuukausia etukäteen. Kahden kuukauden odotus ennen oleskeluluvan hakuprosessin alkamista ei olisi tullut meillä kuuloonkaan.

Ensimmäisellä käynnillä poliisiasemalla infotiskin virkailija oli erittäin ystävällinen ja kehotti meitä rohkeasti tulemaan ilman ajanvarausta, koska hyvällä tuurilla saataisiin homma hoidettua parin tunnin odotuksella. Meitä palveltaisiin siinä vaiheessa, jos joku ajanvarauksen tehnyt jättäisi ilmaantumasta paikalle. Toisin oli muutama päivä myöhemmin kun poliisiaseman infotiskillä oli hapannaama, joka katsoi minua kun idioottia, kun ilmoitin tulleemme paikalle odottamaan ilman ajanvarausta. "Kai te tiedätte, että tässä voi sitten mennä koko päivä?".

Ovet aukeavat vähän ennen aamukahdeksaa ja olimme paikalla varttia vaille, pikkasen liian myöhään. Jonossa oli poliisiaseman ulkopuolella meitä ennen useampikin henkilö, vaikka onneksi heistä suurin osa meni passia hakemaan. Ulkomaalaisasioiden jonossa oli kuitenkin yksi henkilö ilman ajanvarausta ennen meitä ja se koituikin kohtalokkaaksi. Hän oli varmaan saapunut paikalle korkeintaan viisi minuuttia ennen meitä, mutta sai asiansa hoidettua noin kolme tuntia ennen meitä. Opimme siis, että harva jättää ajanvarauksensa käyttämättä..

Tällainenkin lomake pitää täyttää..

Jos olisin etukäteen tiennyt minkälainen meininki paikan päällä on, tuskin olisin mennyt asemalle jonottamaan. Tiskillä palveli aamun aikana 2-3 virkailijaa kerrallaan, jokaisella oli yksi asiakas aina 30 minuuttia kohden, eli siis vain kaksi asiakasta tunnissa. Olin ällistynyt! Kyseessä on kuitenkin ainoa paikka Helsingissä, jossa näitä asioita käsitellään. Nimen huuto alkoi tasan kello kahdeksan, aina tasatunnein ja puolelta. Harmiksemme ihmiset olivat tulleet ajoissa paikalle. Koko ajan jännitettiin, josko jossain vaiheessa nimen huudon jälkeen kukaan ei nousisi seisomaan. Kaikkein uskomatonta oli, että vaikka ajanvarauksella tullut tyyppi olisi saanut asiansa hoidettua viidessä minuutissa, ei tullut kuuloonkaan, että virkailija olisi ottanut palvellakseen ilman ajanvarausta saapuneen, vaan sitten jännitettiin seuraavaa kellonlyömää. Lounasaika läheni ja kuulin yhden virkailijan huutavan samaa nimeä kahteen kertaan, muttei kukaan odotussalissa liikahtanutkaan. Päätin mennä tsekkaamaan, josko meidän vuoro olisi vihdoinkin koittanut, mutta virkailija puhui puhelimeen ja hävisi pian näkyvistä - ehkä aikaistetulle lounastauolle. Meille tuli aika nopeasti sellainen fiilis, ettei kenelläkään tosiaankaan ollut mitään intressiä palvella ilman ajanvarausta saapuneita henkilöitä. Käytiin muutamaan kertaan jopa tarkistamassa, että meidän nimi tosiaan oli jossain listassa, koska välillä tuntui että ihmisiä pääsi ihan jonon ohi palveltaviksi.

Koko ulkomaalaisasioiden sali oli muutenkin erittäin huonosti organisoitu, hävetti suomalaisena istua siellä ja katsoa mikä sekasorto paikalla vallitsi. Yksi luukuista oli ns. infopiste, jossa ihmiset jonottivat useita kymmeniä minuutteja vain saadakseen lisätietoa prosesseista tai vaikka varatakseen ajan. Paikalla vallitsi jonkinmoinen viidakon laki. Osa kyllästyi jonossa seisomiseen, vanhoille ihmisille voi olla aika rankkaa jonottaa puoli tuntia seisoen. Joku keksi mennä istumaan ja huikkasi vaan seuraavalle, että olen jonossa. Se toimi niin kauan kunnes paikalle tuli henkilö, joka ei tykännytkään istumajonotusjärjestelystä ja meni suoraan viereisen huoneen jonoon seisomaan, ohittaen samalla useamman ihmisen. Siitäpäs vasta soppa ja riita syntyi. Tämä kaikki olisi vältetty yksinkertaisella vuoronumero-systeemillä, joka ei liene kovinkaan haastavaa toteuttaa.

Kun olimme jonottaneet lähemmäs viisi tuntia rupesimme jo miettimään lähtöä, josko sittenkin palattaisiin vielä aikaisemmin seuraavana päivänä. Eihän meille oltu edes annettu mitään takeita siitä, että meitä tultaisiin jossain vaiheessa palvelemaan ennen kuin poliisiasema menisi iltapäivällä kiinni. Maha rupesi kurnimaan, eväitä ei tietenkään ollut tullut otettua mukaan, eikä paikalta voinut lähteä vessaa pidemmälle. Välillä googlailtiin netistä muita vaihtoehtoja ja lisätietoa prosessista, josko sittenkin mahdollinen työviisumi olisi helpompi hoitaa. Päätettiin siirtyä odottelun ratoksi tuoleilta takaisin infotiskin jonoon kyselemään tarkentavia tietoja sekä mahdollisista muista vaihtoehdoista. Tässä välissä olimme jo ehtineet selvittää mm. erityisasiantuntijalle kahdessa viikossa myönnettävästä oleskeluluvasta maahanmuuttoviraston sivuilta. Erityisasiantuntijan ehdot eivät vaikuttaneet kummoisilta. Tässä vaiheessa Nicolla oli jo ollut kontaktia muutamaan yritykseen, joten mietittiin, josko se oleskelulupa tulisi kivuttomammin jonkun työpaikan kautta. Infotiskin virkailija oli aiemmin todennut, että työluvan voi saada neljässä kuukaudessa kun taas oleskelulupa puolison kautta tulee keskimäärin viidessä kuukaudessa. Suurin ero oli kuulemma hinnassa.

Mietin kyllä vähän, että onko nää jotain kompakysymyksiä?

Sitten vihdoin koitti hetki kun virkailija huusi nimeä eikä salissa liikahtanut kukaan. Nico ampaisi heti kyselemään, josko vihdoin olisi meidän vuoro. Kuulemma virkailijan täytyi ennen sitä huutaa ajanvarauksen tehneen nimeä kaksi kertaa. Odoteltiin vielä. Uusi nimenhuuto, eikä kukaan taaskaan liikahtanut. Meidän nimeä huudettiin. Meidän vuoro oli vihdoinkin koittanut! Vain reilun viiden tunnin odottelun jälkeen.

Onneksi meillä oli kaikki oikeat paperit huolellisesti täytettyinä, mukana passit, passin kopiot ja passikuvat. Yritimme vielä kysellä, josko sittenkin olisi nopeampaa odottaa mahdollisen työtarjouksen tuloa ja hankkia työn puolesta myönnetty oleskelulupa ns. erityisasiantuntija statuksella. No, poliisiaseman virkailija ei osannut sanoa tähän yhtään mitään, koska kuulemma maahanmuuttovirasto hoitaa ne asiat. Hän kyllä epäili vahvasti mahdollista kahden viikon myöntöaikaa, josta olimme lukeneet maahanmuuttoviraston sivuilta. Pasilassa hoituu vain suomalaisen puolison kautta hoidettava oleskelulupa, joten maahanmuuttovirastosta olisi pitänyt kysellä muita vaihtoehtoja. Jaahas. Perus "mä oon vaan töissä täällä" -tilanne. Saimme kuitenkin uutta tietoa siinä mielessä, että hiukan hanakasti virkailija totesi mahdollisen työtarjouksen ja sen myötä toimitettavan työnantajan kirjoittaman vapaamuotoisen kirjeen nopeuttavan oleskeluluvan myöntämistä. Epäselväksi jäi, kuinka paljon tämä nopeuttaisi asioita. Nico yritti kysellä, josko asia olisi siinä tapauksessa vain muutaman viikon tai jopa muutaman päivän kysymys, mutta meille ei haluttu oikein sanoa juuta tai jaata. Kuulemma pelkästään oleskelulupakortin valmistamisessa kuluisi kaksi viikkoa. "Se kirje kyllä nopeuttaa käsittelyä". Infotiskin hapannaama oli vajaat kuusi tuntia aiemmin puhunut keskimääräisestä viiden kuukauden (!) odotusajasta. Vajaat 150 euroa köyhempänä ja lähes kuusi tuntia myöhemmin selvisimme ulos poliisiasemalta. Ja sitten alkoi uusi odotus.

Yritin kysellä virkalijalta, josko prosessin edistymistä voisi jotenkin seurata, esimerkiksi netissä jonkin koodin avulla tai puhelimitse. Meitä kehotettiin olemaan soittamatta, koska he eivät voi puhelimitse (ei voi varmistaa soittajan henkilöllisyyttä) kuitenkaan antaa väliraporttia tai tietoa kenenkään henkilön tilanteesta. Annoimme asian siis olla, ainakin muutaman viikon ajan. Sitten päätimme soitella ja tiedustella tilanteesta varmistaaksemme, että Nicon toimittama työnantajan kirje oli tosiaan mennyt perille (Nico oli saanut työtarjouksen ja toimittanut kirjeen viikkoa aiemmin). Soittaminen on tosin tehty erittäin haastavaksi, koska jonotusmahdollisuutta ei ole. Numero tyyttää varattua päivästä toiseen, ellei ole erittäin onnekas. Puhelinpalvelu aukeaa kello 9, joten parasta on soittaa sillä sekunnilla kun kello lyö tasan. Muuten saa kuunnella varattua tuuttausta koko päivän. Nico soitti, pääsi läpi ja virkailija totesi oleskeluluvan myönnetyksi ja heti siihen perään "en oikeastaan saisi kertoa tätä, mutta ota meihin yhteyttä, jos et ole saanut postia viiden päivän kuluessa". No eihän sitä postia sitten ikinä ajoissa tullut, joten perään soiteltiin uudelleen ja lopulta Nico kävi itse hakemassa päätöksen ja oleskelulupakortin poliisiasemalta.

 Minäkin sain täyttää ihan oman lomakkeen!

Eikä tässä vielä kaikki. Sen jälkeen piti juosta maistraattiin rekisteröitymään sekä Kelaan hakemaan sosiaaliturvatunnusta. Verokortin sai matkaan saman tien, joten Nico pääsi aloittamaan työt heti seuraavana päivänä. Onneksi jotain kehitystä on jo tapahtunut, nimittäin jatkossa sosiaaliturvatunnuksen saa samalla kun myönteinen oleskelulupapäätös tulee.

Nicon oleskelulupakortissa lukee päivämäärä, jolloin oleskelulupa on myönnetty, vaikka hän itse sai asiasta tiedon vasta muutama viikko myöhemmin. Mielenkiintoista siinä päivämäärässä on se, että päätös on tehty kaksi päivää sen jälkeen kun työnantajan kirje toimitettiin poliisiaseman postilaatikkoon. Eli kyseinen kirje todellakin nopeutti asioita huimasti!

Mielestäni on ihan käsittämätöntä, että siitä hetkestä kun joku päättää hakea Suomen oleskelulupaa menee vielä yli kaksi kuukautta, että saa ajan oleskelulupapereiden jättämiselle. Sen jälkeen odotellaan keskimäärin viisi kuukautta oleskeluluvan saapumista. Kauhuskenaariot vilisi kieltämättä meidänkin silmissä.. jos meidän olisi pitänyt odotella yli seitsemän kuukautta (!) Nicon oleskeluluvan tuloa, oltaisiin aika varmasti jo muutettu muille maille. Ei kai kellään ole varaa istua tyhjän panttina noin pitkään. Ymmärrän kyllä, että oleskelulupaa voi hakea myös ulkomailta käsin, se kai on suotavaakin, mutta aina se ei ole mahdollista. Meidän olisi käsittääkseni pitänyt matkustaa Barcelonasta Madridiin asti. Sitä paitsi, nykypäivänä ihmisten työ- ja varsinkin elämäntilanteet muuttuu niin nopeasti, etten minä ainakaan ole pystynyt moneen vuoteen edes suunnittelemaan elämääni noin monta kuukautta etukäteen.

On ihan älytöntä, että ilman oleskelulupaa ei saa edes ostettua normaalia, henkilökohtaista matkakorttia julkisilla liikkumiseen - pitäisihän se pystyä tekemään esimerkiksi passin avulla. On vielä älyttömämpää, että ilman suomalaista henkilökorttia ihminen, jolla on oleskelulupa ja työpaikka ei pysty avaamaan suomalaista pankkitilia. Poliisiasemalla oltaisiin voitu saman tien kertoa, että henkilökortti on haettava erikseen. Opimme sen kantapään kautta pankissa. Sitten piti erikseen palata poliisille ja maksaa henkilökortista, jota odoteltiinkin reilu seitsemän viikkoa (tuli tällä viikolla). Oleskelulupakortti ja henkilökortti eroavat toisistaan siinä, että jälkimmäisessä on sotu. Eikö olisi kaikkien etu, että nämä kaksi korttia yhdistettäisiin? Kelakortti ei ole vieläkään tullut postissa. Soittelin asiasta Kelaan viime viikolla ja kuulemma "asiasta tehdään päätös ulkomaalaisyksikössä", siinä voi kestää 2-3 kuukautta. WTF? Siis henkilö, jolle on oleskelulupakortti myönnetty ja sotut yms. niin vielä erikseen mietitään kuuluuko hän nyt Suomen sosiaaliturvaan. Luulisi asian olevan ihan läpihuutojuttu. Sen sijaan, että kaikki olisi yhdessä kortissa, niin lompakossa täytyy sitten kannella kolmea eri korttia. Me taidetaankin olla muoviläpysköjen luvattu maa.

Kaikenlaisia kysymyksiä..

Voitte kuvitella, että tässä on nähty punaista useaan kertaan. En onneksi ole monessakaan maassa joutunut byrokratian kierteisiin, mutta kyllä täällä Suomessa osataan mutkistuttaa asioita ihan kybällä. Ja kaiken tän jälkeen täytyy rehellisesti todeta, että meillä sentään oli onnea matkassa. Nicon onnistui saada ensimmäinen työtarjous tasan kahden viikon Suomen olon jälkeen, joka tietenkin nopeutti oleskeluluvan saantia huomattavasti. Hän pystyi aloittamaan työt tasan kuukauden Suomessa olon jälkeen. Pankkitili on vielä avaamatta, eikä se itse asiassa pankkien korkeiden palveluhintojen takia edes kannattaisi (koska EU:n sisällä voi siirrellä rahaa suuntaan tai toiseen ilman palvelumaksuja), ellei niitä samperin pankkitunnuksia kysyttäisi joka tilanteessa. Jopa työterveyslääkärille pitää rekisteröityä pankkitunnuksilla, joten se on saanut toistaiseksi odottaa.

Toivon todella, että tässä koko prosessissa on jokin logiikka. Siltä se ei nimittäin tämän kokemuksen perusteella tunnu. Hävettää suomalaisena myöntää, että Espanjassa nämä asiat ovat paljon, paljon, paljon paremmin hoidettu ja koko oleskelulupaprosessi on huomattavasti sutjakkaampi, inhimillisempi ja edullisempi. Suomella on kyllä erittäin paljon parannettavaa.

En voi tarpeeksi painottaa, että käsittääkseni koko prosessin hoituminen on hyvin yksilöllistä ja riippuu kovasti jokaisen tilanteesta, ehkä myös kotimaasta. Kenties meidän prosessia nopeutti sekin, että Nicolle oli jo kertaalleen myönnetty oleskelulupa Espanjaan (sen saa muuten saman tien viideksi vuodeksi, kun Suomessa se myönnetään ensin yhdeksi vuodeksi) - laitoimme kopion siitä hakemuksen liitteeksi ihan varmuuden vuoksi. Olin etukäteen kuullut ja lukenut hurjista useamman kuukauden (jopa 10!) odotusajoista sekä pariskuntien ristikuulusteluista, joten en todellakaan osannut odottaa asian ratkeavan näin nopeasti. Meidän onni taisi kääntyä Barcelonasta lähtiessä. 

Maahanmuuttoviraston sekä poliisin sivuilta oli mielestäni todella vaikea saada ymmärrettävää tietoa tästä koko prosessista, sen takia halusin erityisesti kirjoittaa meidän kokemuksesta. Toivottavasti tästä tiedosta on jollekulle hyötyä - sikälimikäli joku jaksoi lukea tekstin loppuun asti.

38 kommenttia:

  1. Varmasti tästä on jollekin hyötyä! Muistan kun itse aikoinaan selasin ja selasin nettiä löytääkseni infoa näistä asioista... Ja tosiaan niille jotka asuvat ulkomailla eikä kovaa kiirettä muuttamisen kanssa ole, suosittelen hakemaan oleskelulupaa sieltä käsin! Tai niin me teimme ja homma hoitui alle kahdessa kuukaudessa. Mitä noihin muihin asioihin tulee, niiden hoitamisessa ei onneksi ollut kiirettä kun sitä työpaikkaa saatiin odotella hieman kauemmin. Siinä ajassa ehti tosiaan käydä kurssin jos toisenkin ja lampsia toimistosta toiseen... heh. Näin jälkeenpäin muistelen kyllä hyvällä niitä aikoja mutta onneksi ne ovat kuitenkin jo kaukana menneisyydessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa helpolta! En tiedä miten asia hoituisi nykyään käytännössä.. otettiinko sillon jotain sormenjälkiä? Ei kai Dommareiden konsulaatissa sellaisia laitteita ole? Käsittääkseni nimittäin jossain tapauksissa pelkkää viisumiakin varten joutuu nykyään reissaamaan lähimpään Suomen suurlähetystöön.

      Nicolla tosiaan tuskin olisi riittänyt kärsivällisyys kielen opiskeluun ja asioiden odotteluun ilman varmuutta työpaikasta.

      Poista
  2. Aika painajaismaisen ja alkeellisen kuuloista, kiitos, että jaoit tämän...
    Pystyykö prosessista antamaan palautetta mihinkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaksoit lukea. Hyvä kysymys. Pitääkin ottaa selvää. Meinasin sillon heti, että laitan poliisille palautetta, mutta sitten totesin, että parempi odottaa päätöksen tuloa ensin ;)

      Poista
  3. Apua, mikä prosessi! Ja uskomatonta, että Espanjassa ollaan jossain asiassa tehokkaampia... Toivottavasti teidät vaikeudet alkais olemaan tässä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Espanjassa ei kyllä tarvinnut täyttää kun yksi hassu lomake, jossa ei todellakaan mitään noin eriskummallisia juttuja kyselty. Eiköhän hommat ole kunnossa, kun Nico joskus saa kelakortin ja pankkitilinkin avattua :P

      Poista
  4. Iso kiitos tästä postauksesta! Olen yrittänyt ottaa tolkkua maahanmuuttoviraston nettisivuista, mutta siellä on vain yleistä lässytystä. Tämä teksti oli 100 kertaa hyödyllisempi ja selkeämpi. Olin myös kuvitellut että suomessa nuo maahanmuuttoasiat hoituisivat sutjakasti ja minimaalisella byrokratialla mutta kokemuksistanne päätellen se onkin kaikkea muuta. En olis uskonut sanovani tätä, mutta jopa Meksikon mamutoimistokin kuulostaa nopeammalta ja paremmin organisoidulta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä, ja kiva että jaksoit lukea. Joo, sieltä nettisivuilta on erittäin vaikeaa kaivella mitään konkreettista infoa aiheesta. Kuulostaa absurdilta, jossa Meksikossakin on helpompaa :P

      Poista
  5. Todellakin jaksoi lukea ja on varmasti hyödyllinen postaus jollekin. Olisi itsekin pitänyt kirjoittaa oma prosessi kaikkine vaiheineen muistiin, jotta osaisi auttaa samassa tilateessa olevia, koska ajan kuluessa kaikki unohtuu ja kultautuu ja virallisilta tahoilta ei joksus tahdo saada kunnollisia vastauksia, saati heidän nettisivuiltaan.

    Pitäisköhän kaiken varalta alkaa nyt jo miettiä, että milloinkas se parisuhde alkoikaan ja muita yksityiskohtia. Juuri tällä viikolla kysyttiin, että paljonko vuosipäivänä tulee täyteen, enkä oikein vieläkään ole varma suoriltaan, laskemalla juuri ja juuri! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun olisi kyllä todellakin pitänyt kirjoittaa kaikki mahdolliset prosessit muistiin, nimittäin siellä se taitaa olla enemmän arpakauppaa :P

      Kannattaa ehkä päättää joku vuosipäivä, jos sitä rupee viranomaiset kyselemään, niin on ehkä ihan hyvä, että teillä on sama vastaus ;)

      Poista
  6. Huh. Ja Suomessa kun aina sanotaan, että meillä byrokratia on vähäistä ja niin edespäin, mutta parantamisen varaa näyttäisi löytyvän. Ja se, että palveluhenkilökunta on nyrpeää ja epäasiaspalveluhaluista -noh, se taitaa olla sääntö eikä poikkeus. Onneksi niitä kivojakin asiakaspalvelijoita kuitenkin löytyy!
    Mietin tässä, että mahtaako luparuljanssi olla yhtään kevyempi / helpompi / nopeampi jossain pienemmässä kaupungissa kuin Helsingissä..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei kyllä ole byrokratia vähäistä. Se mun mielestä käy ilmi, mm. tästä artikkelista, jonka satuin juuri eilen lukemaan :)

      Onneksi täällä on noin muuten asiakaspalvelu ihmisillä hallussa. Mietin myös eilen ihan samaa, että ehkä jopa Espoon puolella tai jossain pienemmässä kunnassa olisi asiat hoituneet sutjakkaammin, en tiedä.

      Poista
  7. No huh, kiva kun kirjoitit ja todellakin jaksoin lukea loppuun asti. Olen ihan samaa mielta, etta sivuilta on vaikea saada selkoa monista prosesseista, olen ollut töissa viisumiosastolla lahetystössa ja ainakin itse koin etta maallikon kielella oli vaikea ymmartaa valilla eri prosessien eroja ja kulkua, viranomaistahoja mihin ottaa yhteytta jne. Maahanmuuttovirasto on kai vuosia ollut aika ruuhkautunut joten jarjestelmassa on varmaan jotain vikaa.

    Taalla on kova byrokratia mutta taytyy sanoa, etta yllattavan moni asia sujuu nopeasti kunhan on pinot papereita mukana, henkilökuntaa kun on niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun käsittääkseni maahanmuuttovirasto on myös joskus saanut EU:lta palautetta näistä erittäin hitaista käsittelyajoista. Näin muistelisin. Mutta on se mun mielestä erikoista, että eri viranomaiset hoitelee näitä asioita tietämättä tasan tarkkaan mikä on homman nimi noin kokonaisuudessaan.

      Barcelonassa asia hoitui myöskin ajanvarauksella, mutta pari viikkoa ennen riitti ja virastossa oli ehkä 50 työntekijää samaan aikaan palvelemassa - ehkä eri asioita, mutta kuitenkin. Suomessa kai vaan on vedetty kaikki minimiin kun säästetään, Etelä-Euroopassa sentään on vielä työntekijöitä ;)

      Poista
  8. Urgh... Meillä ei ollut oleskelulupajuttuja kun tultiin EU-maasta toiseen, mutta ekalla yrittämällä ei ollut kaikkia tarvittavia papereita Espanjasta mukana, mies ei saanut sos.turvatunnusta ja 5kk jälkeen piti palata takaisin. Uusi yritys tarvittavin paperein ja sitten onnistui heti! (ja kaikki sotku, koska ennen muuttoa kysyin Kelasta, mitä papereita tarvii tuoda Espanjasta, että saa sos.turvatunnuksen, ja vastaus oli "ei mitään")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole yhtään yllättynyt. Tuntuu uskomattomalta, että harvoin nykyään edes työntekijät tietää mitä vaaditaan. Luulin, että EU:n sisällä asia olisi pelkkä läpihuutojuttu. Vaikka kyllä munkin piti Espanjassa tuntitolkulla jonottaa paikallista NIE-numeroa aikoinaan.

      Poista
  9. Oli kyllä mielenkiintoista ja verenpainetta nostattavaa luettavaa! Kuinka voidaan pompotella ihmisiä noin paljon Suomessa? Huh mikä byrokratian määrä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, en tiedä. Uskomatonta pompottelua. Varsinkin kun kyseessä on henkilö, joka maksaa korkeita veroja Suomeen heti kun vain saa aloittaa työt.. mitä sitten jos pitäis kuukausitolkulla odotella.

      Poista
  10. Olen joskus hoitanut työkseni oleskelulupa-asioita ja maahanmuuttamiseen liittyviä asioita (olin HR:na firmassa, jossa tarvittiin paljon ulkomaista osaamista), ja omat kokemukseni ovat aika lailla toisenlaiset. Muistelen kaiken sujuneen yleensä aika sutjakkaasti, vaikka kyllähän se poliisiasemalla istuminen hyviä perslihaksia ja oikeaa ajoitusta vaati (silloin ei vielä tarvinnut varata aikaa). Luulen, että asioiden sujumiseen vaikutti sekin, että olin työntekijän tai perheenjäsenten mukana työnantajan puolesta, ja voi olla, että se jollakin tavalla helpotti prosessia?

    Mutta omista kokemuksistani on jo aikaa, kymmenisen vuotta, ja voi olla, että käytäntö on näissä asioissa nykyään aivan erilainen kuin tuolloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja unohdin sanoa, että asioimme aina Espoossa, mikä sekin saattoi vaikuttaa.

      Poista
    2. Luin tosi mielenkiinnolla sekä itse blogitekstin, että näitä kommentteja. Tosi hyvää keskustelua ja itse teksti oli tosi yksityiskohtainen. Itse ihan pohdin, että muistatpas Annika kaikki yksityiskohdat vielä tosi hyvin :) Viiden tunnin odottelukohta tuntui hurjalta.

      Nimenomaan tähän Satun kommenttiin laitoin vastausta, sillä olen itse kovasti pohdiskellut sitä, että miten mielestäni olisi tärkeää, että ulkomaista osaamista saataisiin Suomeen helposti ja sujuvasti. Juttelin sitten aiheesta tutulleni, joka on töissä HR-asioiden parissa. Hän sanoi, että ulkomaalaisen työntekijän paperiasiat saa suunnilleen päivässä kasaan, jos on hoitanut pohjatyöt kunnolla. Mietin, että liekö näin, mutta uskon samoin kuin sinä, että työnantajan edustajan mukana olo helpottaa asioita :)

      Anita
      http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen/

      Poista
    3. Työnantajan myötä haettava oleskelulupa painii ihan eri sarjassa. Pakkohan esim. isoille yrityksille (kuten Nokia) on olla ihan omat kanavansa - ehkä toi erityisasiantuntijan viisumi -keissi yms. On ihan eri juttu hakea työviisumia ja oleskelulupaa asua Suomessa työn perusteella, kun tulla maahan asumaan ensisijaisesti täysin muista syistä (puoliso tms.) vaikka sitten töihin päätyisikin. Jos työnantaja on kuvioissa mukana, niin silloin on varmasti jonkinnäköinen työsopimuskin (ainakin luonnos) olemassa - ihminen tulee Suomeen suoraan työhön liittyvistä syistä. Jos taas tulee esim. puolison takia, useimmat kai aloittaa ensin kotouttamiskursseilla, kärjistetysti sanottuna - kelan ja työkkärin asiakkaina. Ymmärrän kyllä, että tämä jälkimmäinen hoituu vähän hitaammin ja tilanne arvioidaan tarkastellen, mitkä ovat ne oikeat motiivit minkä takia tänne tullaan. Mutta en ymmärrä, että käsittely on silti tehty noin hankalaksi.

      Nico kun yritti työpaikaltaan sillon ekoilla viikoilla kysyä tosta työviisumista, niin vastaus oli "kysy kelasta" - eli heillä ei siis todellakaan ollut hr-tyyppiä, joka tietäisi näistä asioista yhtään mitään. Varmasti suuremmissa yrityksissä asiat hoituu parissa päivässä, mutta sitten taas pienemmissä paikoissa ei ehkä ihan niin helposti olla rekryämässä ihmisiä toiselta puolelta maailmaa, ja haluta ottaa sitä "vastuuta", että joku muuttaa näinkin erikoisiin olosuhteisiin ihan ummikkona työn perässä :P

      Poista
    4. Oho, puolet hävisi..

      Kiitos molemmille kommentoinnista :) Mulla on aika hyvä muisti, joka toimii vieläkin. Jotkut asiat vain jää elävästi mieleen. Kuten se päivä poliisiasemalla syyskuun alussa! :P

      Poista
    5. Vielä selvennykseksi sanon, että itse työskentelin varsin pienessä yrityksessä (en siis missään Nokialla tmv.), mutta henkilöstö oli sen verran kansainvälistä, että maahanmuutto- ja muihin ulkomaalaisasioihin oli pakkokin panostaa.

      Anitalle vielä lisäisin, että ulkomaisen osaamisen saaminen Suomeen on (tai oli ainakin silloin) loppujen lopuksi yllättävänkin helppoa, kunhan vain oli tarpeeksi hyvät ja asialliset perustelut. Koskaan ei tullut asian kanssa ongelmia, vaikka meille tosiaan tuli aika monta ulkomaalaista työntekijää.

      Poista
  11. Onhan tiellä ollut työlästä! Me pääsimme huomattavasti helpommalla, mutta mieheni on kotoisin toisesta EU-maasta ja sitä kautta "oleskeluluvallinen". Pankkitilin sai osoitteella ja työpaikalla, suomalaista henkilökorttia ei tarvittu. Henkilötunnus tippui käynnillä verotoimistossa, kun se työpaikka kerran oli. Kela-kortti tuli 1,5 kuukaudessa -kaikkihan Kelassa yleensä ottaa aikansa. ;-) Bussikortissa mielestäni taas on ihan loogista, että vaaditaan vakituinen osoite -haltijakohtaisenhan saa kuka vaan. No joo. Kunhan jaoin vähän rennomman kokemuksen, teidän kuulosti sen verran epätoivoiselta. Tsemppiä jatkoon! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, free movement of peoples ja sitä rataa - eikös se ole yksi EU:n perusjuttu :) On tosiaan vähän kevyempi prosessi. Tähän sopis kampanja "rakastu EU:n kansalaiseen". ;)

      Ei Helsingissä haltijakohtaista bussikorttia saa kuka vaan ilman sotua. Tätä en ymmärrä. Kyllä "muualla maailmassa" (niissä paikoissa, joista itselläni on kokemusta) saa bussikortin ostettua ilman paikallista henkilötunnusta. Sitä paitsi, sähän maksat erikseen jokaisesta bussimatkasta, millä perusteella on loogista, että siihen vaaditaan vakituinen osoite? Minkä takia joku, joka vaikka asuu Saksassa, mutta käy säännöllisesti Suomessa työmatkalla tms. ei voisi ostaa normaalia matkakorttia?

      Poista
    2. Helsingissä haltijakohtaisen nimenomaan saa ilman hetua. Se on myös matkailijoille tarkoitettu.
      https://www.hsl.fi/liput-ja-hinnat/matkakortti
      Paikalliset sitten halvemmalla.

      Poista
    3. Äsh, joo, mulla meni nimet sekaisin. Niin siis sitä henkilökohtaista ei saa, jolla matkustaa halvemmalla (aikaa ostaessa). En silti ymmärrä, ettei esim. synt. aika ja passin nro kelpaa matkakortin ostoon. Oleskelulupaa odotellessa pitää ensin ostaa haltijakohtainen matkakortti ja sitten taas uusi kortti hetun saatua. Ei järkeä.

      Poista
  12. Luin alusta loppuun. Uskomantonta! Huhhhuhuh!!! En muuta sano Suomen byrokratian kiemuroista, pistää vihaks tuommonen pompottelu. Eikö noita byrokratian mutkia vois vähän oikaista Suomessa? :O Ja uskomatonta, että tuo assii olisi hoitunut täällä päässä jouhevammin. :D Yleensä Espanjassa kaikki on niin hankalaa. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olis kyllä varaa oikasta mutkia - luulis sen olevan taloudellisempi vaihtoehto kaikinpuolin. Nyt kun kaikesta säästetään, niin olis kyllä paikallaan :) Yllätyin kyllä useampaan kertaan, kuinka vähän sellasta oikeeta byrokratiaa Espanjassa tuli vastaan. En kai ikinä joutunut tekemään mitään kovin monimutkaisia juttuja!

      Poista
  13. Wau, kuulostaapa prosessilta! Onhan tuota itsekin tullut monenlaista järkättyä, mutta täällä Kanadan päässä kaikki hoituu kyllä etänä, ei ole tarvinnut yhdessäkään toimistossa jonottaa..! Mahtava kuitenkin, että saitte tuon järjestettyä noinkin nopeasti, ettekä tyytyneet odottamaan pari kuukautta pelkän ajan saamista. Naurettavan kuuloista touhua kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää kyllä vähän naurettavaa.. ja minä kun luulin, että työterveyslääkärille rekisteröinti hoituu kun saa verkkopankkitunnukset. No ei, vielä pitää odottaa sitä helkkarin Kelakorttia.. tää ei lopu ikinä! :D

      Poista
  14. Huh, kuulostaapa monimutkaiselta ja epäselvältä prosessilta. Varmaan 10 vuoden aikana on moni asia muuttunut, kun me aikoinaan vaan vietin hakemus liitteineen poliisiasemalle ja oleskelulupa tuli vähän yli kuukauden sisällä siitä. Mutta nykyään passihakemuksissakin on ihan naurettavan pitkät jonotusajat pelkän ajanvarauksen saamiselle! Huomattiin kesällä, että pojan passi oli mennyt vanhaksi ja oltais saatu aika poliisiasemalle vasta yli kuukauden päähän. Mentiin sitten lähikunnan pienelle poliisiasemalle ja päästiin heti ilman ajanvarausta jättämään passihakemus. Ketäköhän tämä nykyinen ajanvaraussysteemi oikein palvelee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja vieläkin taistelut jatkuu.. saa nähdä miten asiat hoituu ens syksynä lupaa uusiessa, jos sellainen tulee eteen. Onpa teillä hoitunu oleskelulupa-asiat helposti ja nopeasti!

      Poista
  15. Moi! Siis eikö oleskelulupa maksa n. 500€ eikä 150€?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Me maksettiin vain 150e poliisiasemalle (en nyt muista ihan tarkalleen oliko se 156 tms.). Olin etukäteen lukenut jostain 450 euron maksuista, joten toi tuli vähän yllätyksenä, mutta en sitten ruvennut siinä kyselemään, että miksi et laskuta enempää :D

      Poista
    2. Kysäsin tuota maistraatista niin kyllä vaan jos hakee Suomesta poliisilaitoksella hinta on tuo n. 150€ mutta sitten suurlähetystöstä haettaessa se onkin melkein 500€! Kiitos avusta nyt täytyykin ruveta papereita kasaamaan.

      Poista
    3. Okei, hyvä juttu. Niin mä vähän epäilinkin, että toi vois olla suurlähetystöjen hinta. Tsemppiä paperityöhön! :)

      Poista