11. helmikuuta 2015

Alkuvuoden lukemisia

Lukuinnostus nostaa taas päätään ja kuun vaihteessa on tullut urakoitua kirjojen kanssa pitkästä aikaa. Kollegan kanssa keskusteltuani muistin taas suomalaisten kirjastojen olemassaolon ja päädyin päivittämään kirjastokorttini. Edellisestä käynnistä taisi olla niin pitkä aika, että olivat heittäneet minut ulos järjestelmästä. Riemu oli suuri, kun tajusin kuinka paljon mielenkiintoisia kirjoja meidän pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyykään. Olen aina kuvitellut, että minun pitäisi tilata kaikki amazonilta ulkomailta asti. Mutta ei! Helmetin sivuilla henkilökohtainen varauslistani sen kuin vain kasvaa ja kotona ollaan tyytyväisiä, kun ostan vähemmän kirjoja omaksi. Nyt pelottaa, että kaikki varaamani kirjat osuu kohdalleni samaan aikaan ja sitten iskee paniikki. Ihan uskomatonta, että voin vain klikkailla kirjoja varaukseen ja sitten saan viestin, kun ne on matkustanut ympäri pääkaupunkiseutua minun luettavaksi ja haettavaksi haluamastani paikasta täysin ilmaiseksi. On meillä kyllä hieno systeemi!

Tässä vähän kommenttia alkuvuotena lukemistani kirjoista. Kaksi ensimmäistä on kyllä omasta kirjahyllystä, mutta viimeisin sitten ihan kirjaston hyllystä haettu. 

Sokean miehen puutarha - Nadeem Aslam

Sain Sokean miehen puutarhan viime vuonna tädiltäni synttärilahjaksi, enkä varmasti olisi muuten edes kirjasta kuullut. Kirjassa seikkaillaan Pakistanissa ja hitusen myös Afganistanissa, ajassa 9/11 jälkeen. Tarinassa käsitellään sotaa, rakkautta (kolmiodraamaa), ehkä hitusen politiikkaa ja myös inhimillisyyttä sekä ohimennen naisten asemaa. Kokonaisuudessaan tarina jättää vähän kylmäksi. Se on jotenkin repalainen, koska kirja on jaettu viiteen eri osaan. Pisteitä kauniista kannesta ja siitä, ettei tarina ole kokonaan ennalta-arvattavissa. Tämä kirja ei vaan yksinkertaisesti kolahtanut. Ehkä Hosseinin kirjojen jälkeen mikään "vastaava" ei enää yllä samalla tasolle ja tunnu sen takia miltään. Henkilöt jäävät vähän etäisiksi ja tarina tempaa mukaansa vasta ihan kirjan lopussa. Tässä oli jotain samaa kuin the House of the Mosque -kirjassa, jonka luin viime vuonna.

IMG_6766

Operaatio Lipstick - Pia Heikkilä

Jos edellinen oli pienoinen pettymys, niin Operaatio Lipstick sitä vasta olikin. Olin jo pitkään halunnut lukea suomalaisen naisen kirjoittamaa chick littiä, joka sijoittui vielä niinkin kiinnostavaan paikkaan kuin Kabuliin ja expat-bubble-elämään. Lopputulos on karmaiseva. Anna on sinkku toimittaja, joka tekee päivät sotauutisia ja illat bilettää erilaisissa baareissa. Tuntuu, että koko kirja on vain itsensä toistoa ja hutaistu nopeasti vasemmalla kädellä. En näköjään kestä lukea sellaista juttua, jossa tulee tauotta myötähäpeän fiilis kirjan päähenkilöstä. Pitikö siitä tehdä niinkin bimbo suomalais-brittiläinen toimittaja, joka ajattelee vain minkä miehen kaataa seuraavaksi sänkyyn? Jossain vaiheessa tyyli muuttuu ja mukaan tulee vähän actionia, mutta loppuhuipentuma on erittäin ennalta-arvattavissa ja tylsä. Että pitikin mennä ostamaan tämä kirja viime kesänä! 

IMG_6784

Varastettujen rukousten vuori - Jennifer Clement

Bongasin vahingossa joskus alkuvuodesta instagramista kuvan tästä kirjasta. Varastettujen rukousten vuori sijoittuu Meksikoon, köyhään kylään Guerreron osavaltiossa. Tarina on fiktiivinen, mutta perustuu kirjoittajan keräämään faktatietoon. Tästä tuli ehdottomasti mun uusi lemppari! Tykkään lukea tällaista tosi tapahtumiin perustuvaa fiktiota, joka ei ole pelkkää lässynlässyä. Pääosassa on Ladydi, joka elää äitinsä kanssa pienessä naisten ja lasten kansoittamassa kylässä. Miehet ovat lähteneet töihin muille maille ja jättäneet perheensä oman onnensa nojaan. Naiset ovat kaivaneet talojensa pihoille kuoppia, jonne tyttäret juoksevat piiloon huumeparonien saapuessa maastureillaan.

"Nyt laitetaan sinut rumaks, äiti sanoi. --- Katselin peilistä, kun äiti hieroi hiilenpalaa naamaani. Elämä on julmaa, hän kuiskasi. --- Ruma tyttö on parasta mitä Meksikossa voi olla. --- Pienenä äiti puki minut pojan vaatteisiin ja sanoi minua Pojaksi. Kerroin kaikille, että poika tuli, äiti sanoi. Jos olisin tyttö, minut vietäisiin. --- Ehkä sinulta pitää lyödä hampaat irti, äiti sanoi. --- Kun tulin isommaksi, väritin valkoisen hammaskiilteen keltaisella tai mustalla tussilla, jotta hampaani näyttäisivät mädäntyneiltä. Ei ole mitään niin inhottavaa kuin saastainen suu, äiti sanoi."

Tykkäsin siitä, että tarinan kertojana oli lapsi, Ladydi. Kirja oli helppolukuinen ja vei nopeasti mukaansa. Luinkin sen ihan parissa päivässä, mikä on minulle aika epänormaalia. Luettuani kirjan huomasin, että kirjailija oli ollut viime keväänä käymässä Suomessa ja puhumassa Maailma Kylässä -festareilla. Harmi, etten ollut silloin täällä. Sattumalta myös viime viikonloppuna osui silmiin YLEn uutisartikkeli, jossa kerrotaan, että väkivalta vähenee Meksikossa, mutta väkivaltaisin osavaltio on juurikin Guerrero, jonne kirjan tarina sijoittuu. Tällä hetkellä Meksikossa "katoaa" keskimäärin päivittäin yli 13 ihmistä kuin tuhka tuuleen. 

IMG_6773

Onko joku muu lukenut näitä?

10 kommenttia:

  1. En, mutta näiden kuvausten perusteella tuo Clement lähtee lukulistalle. Olen jo pitkään halunnut enemmän tietoa Meksikosta, ja tosiaan parasta on, kun on faktatietoon perustuvaa mukaansa tempaavaa fiktiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hienoa. Suosittelen lämpimästi :)

      Poista
  2. Oon itsekin hypistellyt tuota Operaatio Lipstickia. Eipa tarvitse siis vaivautua lukemaan/ostamaan :D Hyva tietaa!

    VastaaPoista
  3. Alkoi kiinnostamaan tuo viimeinen kirja! Nopean googlailun jälkeen selvisi, että kirja löytyy täältäkin espanjaksi nimellä Ladydi. Harmi ettei täällä ole yhtä loistavia ja toimivia kirjastoja kuin Suomessa, mutta eikohan kirjakaupasta loydy!

    Guerrero on tosiaan aika villi mesta tällä hetkellä. Harmi, siellä on kuitenkin kivoja ja suosittuja rantoja, mutta tällä hetkellä ei tulis mieleen matkustaa sinne. Vaikka turistit eivät olekaan rikosten kohteena, niin riittää kun sattuu väärään paikkaan väärään aikaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat sen jostain käsiin. Kattelin, että se oli just julkaistu pokkarina myös ja esillä Rautatieaseman kirjakaupassa. Sieltä on vielä pitkä matka Meksikoon kyllä :)

      Mulle toi Guerrero on alueena tuntematon, kuten koko muukin Meksiko. Joten en edes tiennyt, että se on just se alue, missä esim. Acapulco on. Sieltä kyllä aina tulee ikäviä uutisia..

      Poista
  4. Kirjastot! <3 <3 <3 Ekologista, ekonomista ja tilaa (ja muuttohermoja) saastavia ihania laitoksia! Niissa kulkiessaan myos loytaa kaikkea, mita ei olisi ikina hoksannut etsimalla etsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinpä. Olin jo unohtanut miten hienoja ne on. Ja nyt Helsinkiin meinataan keskustaan rakentaa ihan uusi, saunallinen :D

      Poista
  5. Jes, kirjavinkit on parhaita :) Toi viimeinen kiinnostaisi, pitääpä merkata ylös.

    Mä olen lukenut jo joulusta lähtien Donna Tarttin kirjaa Tikli, joka on kyllä tosi kiehtova. Vielä kolmasosa lukematta 900:sta sivusta, niin josko sitten saisin itsekin väännettyä muutamista viimeisimmistä kirjoista pienet arvostelut blogin puolelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, toi 900 kuulostaa pahalta. Vois olla, etten uskaltaisi tarttua noin paksuun kirjaan. Mutta olis kiva lukea sun blogista myös jotain lukuvinkkejä :)

      Poista