12. helmikuuta 2015

Väriä harmauden keskellä

IMG_6737_IMG_6734IMG_6728_
IMG_6725_

Meillä tuli kuun vaihteessa jo yhteensä viisi kuukautta Suomi-eloa täyteen. Tuntuu, että aika on mennyt hurjan nopeasti. Normaalia elämää omassa kämpässä ja arjessa on tosiaan asuttu kuukausi vähemmän, mutta kuitenkin. Tuntuu siltä, että elämä on vihdoinkin vähän asettunut aloilleen. Ainakin toistaiseksi. On erittäin todennäköistä, että asutaan vielä kuuden kuukauden päästä täällä ja tässä kämpässä, mikä on jo sinänsä saavutus. 

Nicolla on töissä koeaika ohi ja tällä hetkellä ääretön soppari taskussa. Mun kohdalla työn etsinnän ajat eivät vielä ole ohi - tuskin koskaan sitä tulevat olemaankaan, mutta silti nyt tuntuu siltä, että tässä on hyvä. Rutiineja ja tekemistä löytyy sekä ystäviä ja perhettä lähellä. Ollaan löydetty useampiakin samanhenkisiä pariskuntia ympäriltä, joten vertaistukeakin löytyy. Sen lisäksi Nico on onnistunut bongaamaan muutamia muita argentiinalaisia ja lattareita mm. couchsurfingin ja facebookin kautta - ehkä työkaveritkin rupeavat pikkuhiljaa lämpeämään ja sosialisoimaan lounastaukoa pidemmälle. Olen yrittänyt selittää, että me suomalaiset ollaan yleensä erittäin hitaasti lämpeävää kansaa. Välillä taidan itsekin edustaa sitä puolta, toisinaan taas ihmetellä näitä meidän geenejä.

Suomeen kotoutuminen on noin pääpiirteittäin sujunut ihan kivasti. Suomen kieltä on opittu puolin ja toisin. Eilen herra taisi heittää ilmoille ensimmäisiä kokonaan itse muodostamiaan lauseita. Sain kuulla olevani "kirjahullu", koska "sinä luet paljon kirjoja". Hyvähän se on jostain aloittaa.

Nyt vain odotellaan lämpeneviä kelejä, toivottavasti lämpenevät keskiverto suomalaista nopeammin. Sitä ja lisää valoa odotellessa!

P.S. Kuvat Töölöstä stadionin tornin huipulla otettuja muutama viikko sitten.

17 kommenttia:

  1. Wau, tuntuu hassulta ajatella että ootte ollut Suomessa jo noin kauan vaikka tuntuu siltä että just muutitte :) ihanaa että olette kotiutuneet niin hyvin, ja hauska että niconkin suomenkielen opinnot edistyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika menee niin nopeasti. Kyllä sen suomi paranee pikkuhiljaa. Ehkä ne voi jo ens kerralla Alanin kanssa puhua suomea keskenään ;)

      Poista
  2. Tosi kauniita nämä sun kuvat tuolta Stadikan tornista. Näiden innoittamana päätin, että pitää kipaista sinne itekin joku päivä. Viimeistään keväällä, kun alkaa vihertää :)

    Tsemppiä duunin etsintään! Ei oo helppoa hommaa se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Kannattaa ihmeessä kipaista ylös torniin. Täytyy itekin suunnata takaisin joku päivä kun näkyvyys on pikkasen parempi :)

      Poista
  3. Kiva, että alatte kotiutua :) Voin uskoa, että tämä talven harmaus tuntuu vuosien ulkomailla asumisen jälkeen aika.... noh harmaalta. Laura R:ää komppailen kuvien osalta. Tuonnehan voisi joskus suunnata itsekin. Toivottavasti pian löytyy jostain sulle unelmaduuni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmaalta, harmaalta ja jäiseltä. Varsinkin näin keskustassa, missä tuntuu että harmaus jyllää enemmän kuin muualla.

      Kiitos Elina, toivotaan niin :)

      Poista
  4. Onpa hurjan nopeasti kuluneet nama teidan Suomen kuukaudet! Ja viela nopeammin varmasti alkaa menna viela, kun tulee enemman aurinkoa ja vareja luontoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.. kyllä kai se vihreä kohta sieltä putkahtaa esiin :) Aurinkoa on näkynyt jo, mutta pakkasasteita on vielä liikaa.

      Poista
  5. Piti kirjoittaa ihan samalla tavalla kuin Elina tuossa yllä. Mutta tässä siis vielä munkin puolesta, että kiva että alatte kotiutua. Mä en häpeäkseni oo ikinä käyny Stadikan tornissa, vaikka kävin koulua tuosta ihan kivenheiton päässä. En tiedä haluanko oikeastaan mennäkään kun en niin välitä noista korkeista rakennelmista. Kauniit on silti Töölön maisemat! PS. oon sentään kerran hypänny kympistä uimastadikalla, mutta silloin se tais olla poikien yllytyksen tulosta seiskaluokalla. ehkei se kuitenkaan vedä ihan vertoja tuolle tornille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tykkään tsekkailla maisemia yläilmoista käsin, joten kivuttiin tonne torniin asti. Se on kyllä aika hyvin peitelty ylhäältä ja rautatankojen välistä joutuu maisemia ihailemaan, että varmasti joku pelokkaampikin pystyy nousemaan ylös asti.

      Mä en taas ikinä uskaltais hypätä kympistä :P enkä ole muuten ikinä käynyt uimastadikalla, vaikka helsinkiläinen olenkin!

      Poista
  6. Ihanat talviset kuvat:)
    Mukavaa kuulla että olette hyvin kotiutuneet.Mietin että miten menisi minulla jos palaisin taas Suomeen;tein sen jo kerran ja usean vuoden ajan kaipasin lämpimään talveen.,Mutta täällä kaipaan vähän sitä talveakin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jael. Kyllä täälläkin kaivataan lämpimään talveen, tai ainakin paikkaan, jossa se olisi himpun verran lyhyempi ja valoisampi!

      Poista
  7. Ihana kuulla, että Suomeen sopeutuminen on mennyt mukavasti! Syksy ei varmasti ole paras aika muuttaa, kun kylmyys ja pimeys lisääntyvät päivä päivältä, mutta kohta taas Suomessakin mennään valoa kohti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! Onneksi meillä sentään oli ensimmäinen kuukausi aurinkoa ja valoa täynnä, ennen pahimpaa kuraa ja pimeyttä. Eiköhän täälläkin ruveta kohta aurinkoa näkemään muutenkin kuin vain toimiston ikkunan läpi :)

      Poista
  8. Jee! Ja vitsit kun aika kuluu! :D

    VastaaPoista
  9. Jee! Ja vitsit kun aika kuluu! :D

    VastaaPoista