20. toukokuuta 2015

Paluumuuttajan fiiliksiä 9 kk jälkeen

IMG_7195
IMG_7193
IMG_7196

Tapasin eilen lyhyesti kahvilla vanhaa Skotlannin opiskeluaikojen kaveria, joka asuu nykyään Espanjassa. Tiemme on ollut jokseenkin samanlainen, nimittäin siinä missä itse päädyin Skotlannin kandiopintojen jälkeen parin mutkan kautta tekemään maisteria Barcelonaan, päätyi kaverini Madridiin. Toisin kuin minä, hän asuu etelän auringon alla edelleen. 

Oli jotenkin mukava peilata ja ihmetellä viimeisiä yhdeksää kuukautta Suomessa, ulkosuomalaisuutta ja suomalaisuutta sekä paluumuuttoa ja omia elämän tilanteita. Kaverini oli jokseenkin yllättynyt, kun sanoin etten ole näiden yhdeksän kuukauden aikana hetkeäkään katunut paluumuuttoa Suomeen. Vaikka toki ajoittain erilaisia juttuja Barcelonasta ikävöinkin, olen tyytyväinen että päätimme muuttaa Suomeen.

On täällä toisaalta niin tuttua ja turvallista. Kaveri kertoi huomanneensa suomalaisuutensa nyt uudessa työpaikassa, jossa hän hoitaa kontakteja suomalaisiin asiakkaisiin. On helppo kokoustaa suomalaisten kanssa, kun tietää jo etukäteen miten toimitaan. Suomalainen ei keskeytä, vaikka vastapuoli pitäisi 15 minuutin monologia eikä juttele niitä näitä ennen virallista kokousta. 

Mietittiin siinä muitakin maiden ja kansalaisten eroja. Muistui erittäin hyvin mieleen ne jotkut pienet älyttömyydet ja turvattomuuden tunne. Varsinkin se viime keväinen lohduttomuus töiden kanssa. Eihän mulla tosin vieläkään ole vakinaista työsopimusta taskussa, mutta olo on paljon luottavaisempi kuin vuosi sitten Barcelonassa. 

Kaverilla ei nykyisessä työpaikassa eläke kerry eikä sairasvakuutusta työn puolesta ole. Periaatteessa työsopimus on vakituinen, mutta Espanjassa sitä ei ikinä tiedä mitä käy. Potkut saattaa silti tulla yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Ja opintolainojakin pitäisi maksella. Mietin kyllä, kuinka hyvä onkaan nyt asua Suomessa. Tuntuu paljon turvallisemmalta olla täällä juuri nyt. 

Toisaalta täällä ollaan jotenkin niin kapeakatseisia. Kaverinikin on kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen hiljattain miettinyt, olisiko paluumuutto sittenkään huono vaihtoehto. Viime vuonna hän haki Suomesta töitä, mutta ei päässyt yhteenkään haastatteluun. Asiaa ei helpoita se, että Suomessa ulkomailla kartoitettua työkokemusta ja opintoja ei välttämättä aina arvosteta. Tuntuu siltä, ettei pääse edes työhaastatteluun, koska ei ole valmistunut Helsingin yliopistosta samalta linjalta kun kaikki muut. Ei katsota hyvällä ulkomaalaisissa ja niin erikoisissa korkeakouluissa suoritettuja varsin kummallisia ulkomaalaisia tutkintoja, joiden nimiä ei ymmärretä. Hiljattain yksi ammattilaisrekryihminen kysyi tutkinnoistani vastaako ne suomalaisia vastaavia (kandia ja maisteria). Tuli vähän lohduton olo. Jos ei alan ammattilainen ymmärrä, niin kuinka sitten joku muu.

No, onneksi valoa näkyy jo tunnelin päässä. Ehkä pian minullakin on vakituinen työsopimus taskussa ja joku päivä Suomessakin osataan ymmärtää, että muissakin maissa on ihan hyviä yliopistotutkintoja.

17 kommenttia:

  1. Kiva ettet oo katunut paluuta ja ymmärrän ihan täysin ton ns. turvallisuuden tunteen :) Musta myös tuntuu siinä mielessä helpottavalta tehdä maisteria nyt Suomessa, että on mahdollisuus kotimaan työharjotteluun ja sellaisiin, joten sitten kun joskus saatan hakea Suomesta töitä niin ihan kaikki ei ole vaan ulkomailla suoritettua..

    Tuo jonkinlainen kapeakatseisuus on välillä raivostuttavaa. Mulla käy vieläkin kiehumaan, kun mietin sitä työkkärin tyyppiä, jonka luona jouduin käymään välivuoden alussa juuri kun oli tutkinto taskussa ja se ei oikeasti tiennyt mistään mitään, mutta päti silti kovasti ja suhtautu muhun jotenkin tosi ylimielisesti. Jaksoi myös hokea, kuinka se mun kandintutkinto oli liian Kansainvälinen, jotta mä voisin päästä sillä Suomessa yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Ei se varmaan raukka itsekään tajunnut, kuinka idiootilta se kuulosti ja oikein hyvin se mun tutkinto kelpasi sekä Turun että Tampereen yliopistoille. En yleensä jää ns. kiinni tälläsiin, mutta se koko kokemus oli niin raivostuttava, että mun teki mieli laittaa sille sähköpostia sen jälkeen kun olin saanut kaikki 7 jatko-opiskelupaikkaani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, turvallisuus on ehkä sellainen asia, jonka varsinaisesti ymmärtää vasta tänne takaisin muutettuaan. Tai en mä siis oikeastaan osannut kuvitella sitä ihan noin ennen paluumuuttoa.

      Maisteri Suomessa on varmasti hyvä vaihtoehto, jos mielii täällä luoda kontakteja ja jatkossa töitäkin tehdä. Muistan nyt sen sun työkkärikokemuksen ja toivon, ettei kukaan muu ikinä enää saa tuollaista kohtelua. Mä hankin alkuvuodesta Opetushallitukselta hyväksynnän, jotta mun ulkomaan tutkinnot on nyt rinnastettu Suomen vastaaviin, mutta siinäkin oli vähän sekoilua, koska eihän ne ymmärtäneet, että Skotlannissa Master of Arts on kanditutkinto :D Piti sitten lähettää lainaus wikipediasta avuksi! Kai laitoit työkkäriin palautetta asiasta?

      Poista
  2. Hmpf. Juuri tällä hetkellä, näin muutoksien alla omassa elämässä, olen miettinyt näitä asioita aika paljonkin. En vain tiedä, enkä osaa päättää, mitä pitäisi tekisi ja miten asiat menisi parhaiten. Ja että noita eläkejuttujakin pitäisi miettiä. Toistaiseksi mullahan on kertynyt eläkettä, mutta en tiedä tuunko tulevaisuudessa asumaan Suomessa ja silloinhan asiaa pitää miettiä vielä vakavemmin. Masentavaa miettiä liikaa. Ihanaa, että ootte tyytyväisiä, että muutitte Suomeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikella on puolensa. Mikään ei ole kovin mustavalkoista enkä mäkään toisaalta voi sanoa, ettenkö enää ikinä muuttaisi Suomesta pois. You never know..

      Poista
  3. Kiva lukea kokemuksistasi paluumuutosta :) Meitä on mietityttänyt monta mainitsemaasi asiaa, etenkin tuo olisiko työkokemuksellamme tai tutkimuksillamme mitään arvoa Suomessa. Harmi jos siihen suhtaudutaan noin kuivasti, mutta varmaan riippuu vähän että kenen kanssa asioi.

    Oon kans huomannut suomalaisuuteni töissä etenkin kokouksissa, joissa kaikki puhuvat (tai huutavat) samaan aikaan ja huitovat käsillään eikä kukaan odota yhden puheenvuoron päättymistä. Välillä menee hermo kun on niin vaikea saada omaa ääntään kuuluviin tässä porukassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Una! Ihan varmasti riippuu paljon henkilöstä, miten kukakin suhtautuu ulkomailla saatuun kokemukseen. Valitettavasti kuitenkin vallitseva ajatus näyttää olevan, että aika nihkeästi. Toki poikkeuksiakin löytyy. Aiheesta on muuten ihan mielenkiintoinen pätkä radiossa kuunneltavissa täällä.

      Musta on jostain syystä tullut aika kova keskeyttäjä, oon ihan viime aikoina huomannut, että helposti puhun muiden päälle.. käsiä nyt en sentään vielä ole ruvennut huitomaan :D

      Poista
  4. Olen ehkä sanonut tästä aiemminkin, mutta ihan älytöntä on tuo, miten Suomessa suhtaudutaan ulkomaisiin tutkintoihin. Ihan kuin Helsingin yliopisto olisi maailman paras yliopisto - eihän se ole edessä missään kärjessä, vaikka sinällään onkin toki tasokas. Äh.

    Toivottavasti saat pian vakkarisopimuksen ja kiva kuitenkin, että Suomeen paluu on tuntunut oikealta ratkaisulta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun mielestä se on aika älytöntä. Ulkomailla opiskellut ja asunut kaveri kertoi hänen veljensä firmassa palkattavan vain Helsingin kauppikselta valmistunutta porukkaa. Kuulostaa jotenkin älyttömältä, että jokin kansainvälinen firma haluaisi palkata pelkästään samasta muotista tulleita ihmisiä. En tiiä.. ehkä ajat muuttuu Suomessakin joskus :)

      Poista
  5. Oon jotenkin vähän järkyttynyt tuosta, ettei edes alan ammattilainen osaa tunnistaa ulkomailla hankittua tutkintoa ihan _oikeaksi_ tutkinnoksi. Olen aiemminkin kuullut vähän samantapaisia kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat ulkomailla esim. yliopistovuotensa viettäneet, mutta kyllä tuo silti lyö aina aika ällikällä ! Todellakin sääli.

    Ja jotenkin ihana lukea tällaisia positiivisia juttuja ja mietteitä paluumuuttajien puolelta! Itselläni paluumuutto kun on ollut silkkaa vuoristorataa, enimmäkseen myös siksi, että suomeen piti palata ennakoitua aiemmin ja syistä, joihin en itse voinut vaikuttaa. Eli päätöstä ei tehty ns. kaikessa sielun ja ruumiin ymmärryksessä. :D Mutta kieltämättä suomessa asumisessa on aivan mielettömän hyvät puolensa, vaikka itse ainakin joudun ihan kunnolla toisinaan niistä itseäni muistuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, olinkin jo ehtinyt miettiä minne olit kadonnut, mutta nyt huomasin uuden blogin :)

      Joo, itselleni se toimi jotenkin sielmien avaajana. Pitää vaan osata avata itselle niin selviä asioita vielä tarkemmin CV:ssä ja papereissa. On usein vaikea ymmärtää mitkä asiat ei välttämättä ole muille itsestäänselvyyksiä, vaikka itselle olisikin. Täällä on muuten yllä kommentoineen Marikan kokemuksia työkkäristä ulkomaisilla papereilla.

      Kyllä se siitä, eiköhän aurinko ja tuleva kevät auta suakin sopeutumaan Suomeen edes pikkasen paremmin :) Paljon tsempipä!

      Poista
    2. Hehs juu, tuli aikamoinen stoppi nettimaailmalle tuossa hetkeksi.. Tosin nyt on taas intoa ja ideaa täällä virtuaalimaailmassakin pyöriä!

      Ja ei jessus kyllä, täähän näyttää olevan ihan oikea ongelma täällä suomessa! En sitten tiedä miten muissa maissa suhtaudutaan vaikkapa suomalaisten tutkintoihin, mutta mitä nyt esim. saksassa olen käsittänyt, niin ei kukaan ole mitenkään ylenkatsonut ulkomaalaisten tutkintoja taikka vastaavaa. Niitä on pidetty enemmänkin kiehtovina ja mielettöminä. Itsekin näen sen vain rikkautena, jos suomalainen on opintonsa jossain muualla suorittanut!

      Ja kiitos, kieltämättä tuo astetta kesäisempi sää vaikuttaa mielialaankin ihan uudella tavalla. :) Kyllä ne paluushokit on jo aika hyvin alkaneet hälvenemään, on meinaan vaikea olla suu mutrulla kun Helsingissä(kin) tuntuu aina tapahtuvan niin paljon kaikkea ihanaa, varsinkin näin kesän tullessa!

      Poista
  6. Ihanaa että elämä on asettunut uomiinsa ja paluumuutto on tuntunut mieluisalta. Mulla oli joskus suuria vaikeuksia sopeutua takaisin Suomeen, vaikken edes niin pitkää yhtäjaksoista aikaa olekaan ollut pois. Puhutaan vain muutamista vuosista... nyt olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että mun paikka on nykyään Suomessa. Lähes joka päivä on onnellinen, mitä en voi sanoa ulkomailla asutusta ajasta. Silti haikailen jatkuvasti uusien matkojen ja seikkailujen perään, mutta nyt tuntuu siitä että elämään on löytynyt jonkinlainen balanssi. Silloin kuin arki on mieluisaa, ei koko ajan halua paeta ulkomaille sitä karkuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että säkin oot ymmärtänyt missä sun oma paikka on ja mikä tekee onnelliseksi. Tällä hetkellä mullakaan ei ole mitään tarvetta lähteä ulkomaille karkuun, mutta en mene takuuseen, etteikö sellainen tarve vielä joku päivä ilmaantuisi :)

      Poista
  7. Tosi kummallista tuo ammattilaisten suhtautuminen ulkomaisiin tutkintoihin! Ja eikä sun tutkinnot ole vielä eurooppalaisista yliopistoista?
    Olen tulossa Helsinkiin yhteen konferenssiin 10.-12.6. Olis tosi kiva mennä vaikka kahville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmi vain.. Suomessa kai koetaan kuitenkin vielä olevamme niin spessuja ton koulutuksenkin suhteen, kun eurooppalaiset yliopistot ei sano mitään :)
      Vitsit, olis tosi kiva nähdä, mutta mä olen matkoilla just noi päivät!

      Poista
  8. Kiva lukea paluumuuton fiiliksiä :) Onhan se paluumuutto suht realistinen asia lähes jokaiselle ulkosuomalaiselle jossain vaiheessa (kai) ja ihana saada vähän kosketuspintaa siihen, miten hyvin toiset sopeutuu. Itselläni on kyllä suomalainen tutkinto, mutta olen vähän pohtinut, että milläköhän tasolla ulkomailla kerättyä työkokemusta arvostetaan, mutta enpä ole ainakaan ajatustasoa syvemmin jaksanut murehtia asiasta kun kuitenkin koko ajan tämä maailma muuttuu globaalimmaksi ja nämä asiat (koulutus tai työ ulkomailla) tulevat jatkossa olemaan varmasti enemmän arkipäivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti kaikki sitä jossain vaiheessa pohtii. Ei mun mielestä tuollaisia kannata etukäteen pohtia. Kyllä minäkin olin tietoinen jo ulkomailla lähtiessä, että Suomessa voidaan olla vähän nihkeitä asian suhteen, mutta en antanut sen vaikuttaa lähtöön. Eihän sitä ikinä tiedä minne tie vie ja mitä kautta. Ei näitä juttuja voi ennustaa, mutta toki on hyvä tiedostaa ja pitää mielessä, niin eivät tulee niin suurena yllätyksenä :)

      Poista