8. syyskuuta 2015

Vuosi paluumuuttajana Suomessa

Noin viikko sitten meillä tuli kokonainen vuosi täyteen Suomessa elämistä. Minulle vuosi paluumuuttajana ja Nicolle kokonainen vuosi suomalaisuutta. Viimeisten 12 kuukauden aikana olemme ehtineet muuttaa jo kahteen kertaan, ensin vanhempieni luota Töölöön ja sittemmin uudelleen Töölön sisällä. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina.


Vielä vuoden Suomessa olon jälkeen yritän silloin tällöin sopimattomissa tilanteissa pusutella tervehtiessä. Tämän aiheuttaa puhtaasti se, että ystäväpiiriini kuuluu muita pusuttelevia henkilöitä. Välillä tuntuu hassulta tavata vanhoja tuttuja ja tervehtiä vain etäisyydeltä. Tuntuu siltä, että jotain puuttuu kun vastapuoli ei tuokaan poskea lähettyville.

Ilokseni olen huomannut, että Suomestakin löytyy extempore-ihmisiä. Treffien pakollinen sopiminen oli yksi "pahin pelkoni" ennen Suomeen paluuta. Pitääkö kaikki suunnitella viikkoja etukäteen? Ei aina tarvitse. Onneksi meillä on ystäväpariskunta, jolle voi laittaa viestiä keskellä päivää ja sopia after work treffeistä samalle päivälle. Heille voi soittaa vaikka seitsemältä illalla ja sopia sushi-treffit Korjaamolle kello kahdeksaksi. Toisen kaverin kanssa voi sopia retkestä Nuuksioon edellisenä iltana tai leffareissusta samana päivänä. Tämä tekee minut onnelliseksi!

Toinen ilon aihe on, että Helsingistäkin löytyy pieniä, söpöjä ja omalaatuisia kahviloita. Niitä löytyy sen verran monta, että vuodenkin jälkeen uusia tuntemattomia kahviloita putkahtaa tielle harvase päivä. Eipä ole tarvinnut harmitella eteläeurooppalaisten kahviloiden perään. Paitsi ehkä kahvin hinnan ja kahviloiden aukioloaikojen suhteen (kuka sulkee ovensa klo 18 vasta kun ihmiset pääsee töistä?).

Positiivinen hämmästyksen aihe taas on, kuinka paljon englantia Helsingissä joutuu käyttämään esimerkiksi kahviloissa ja ravintoloissa. Nykyään todella usein tilaukset tehdään englanniksi, koska tarjoilija ei osaa suomea. Mua tämä ei haittaa ollenkaan, päinvastoin, sitä tuntee olevansa melkein kuin ulkomailla ja on hienoa, ettei kieli näytä olevan esteenä työnsaannille. 

Vielä vuodenkin jälkeen koin onnellisia tyytyväisyyselämyksiä silloin kun asiat toimii kuin luistaen. Soitin kaasuyhtiöön laittaakseni kaasusopimuksen poikki, muuton vuoksi. Ei mitään ihmeellisyyksiä tai kyselyjä, muuta kuin että "mihin osoitteeseen voidaan viimisin lasku lähettää?". Niin helppoa! Tai internetin tilaus. Menin palveluntarjoajan nettisivuille, klikkailin pariin kertaan ja homma oli hoidossa. Vaikka tilauksessa ilmaantui pieniä ongelmia, sain soiton kännykkään ja loistavaa palvelua. Yhteys luvattiin alkavaksi puolen tunnin päästä siitä, kun olin ilmoittanut lähettimen sarjanumeron puhelimitse. No arvatkaapa, menikö edes puolta tuntia? Ei! Ja arvatkaa kauanko kesti Skotlannissa netin saaminen? 30 päivää! Skottien puolustukseksi todettakoon, että tapahtumasta on viisi vuotta aikaa. Ehkä tilanne on sittemmin kehittynyt parempaan suuntaan.

Uusi työ, muutto ja kesä veivät mehut ja ajan niin täysin, että blogi jäi kokonaan hunningolle. Luottavaisin mielin suuntaan katseeni pimeneviin syysiltoihin. Eiköhän silloin taas blogi-inspis löydy. Toivotaan niin!

P.S. Mahdollisesti pian postailen ainakin Nicon kuvia Islannin seikkailulta. Hitto vie, onnekas maahanmuuttaja pääsi työpaikan vaellusreissulle Eyjafjallajökull-maahan!

35 kommenttia:

  1. Tiedätkö me saatiin netti tänne uuteen asuntoon kahdessa päivässä! Siis kahdessa päivässä! En ollut uskoa korviani, tosin olen varma että se johtui siitä että edelliset asukkaat oli jättänyt kaikki Virginin kaapelit tänne valmiiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, jes :) mutta vielä piti hankkia lankapuhelin vehkeet samalla, vai?

      Poista
    2. No ei kuule tarvinnut :) tosin luulen että tämä onnistuu vain Virginillä :)

      Poista
  2. Ihana kuulla että teidän Suomessa asuminen sujuu hyvin! Kaikki uutiset surkeasta taloustilanteesta ja etenkin maahanmuuttajien nousevasta työttömyydestä lannistaa ja saa epäilemään paluumuuttoa mut teidän tarina muistuttaa että kaikki on mahdollista ja et asiat järjestyy.

    Toivottavasti blogi-inspis löytyy pian :) ja Islanti-seikkailut kiinnostaa kovin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toivottavasti voin vähän luoda toivoa kaikkien huonojen uutisten keskelle :) Kyllä täällä pärjää ja voi elää hyvinkin "kansainvälisesti", jos tulee ulkomaille ikävä :P

      Poista
  3. Onnea yksveen johdosta!

    Tavallaan en kyllä tykkää tosta enkun puhumisesta, koska tarjoilijamiehelleni pitkään sanottiin, et muuten saisit töitä, mutkun et puhu suomea (ja osasi kyllä jo tyydyttävästi)...

    Islannin kuvia ja teidän seikkailujen jatko-osia odotellessa; Hyvää syksyä Hesaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :)

      Katsotaan, jos Nico haluais laittaa jotain Islannin kuvia tänne!

      Ihanaa syksyä teille myös!

      Poista
  4. Meillä kesti täällä Yhdysvalloissa netin kanssa 2 viikkoa eikä vieläkään 4 kuukauden jälkeen toimi kunnolla... Luxemburgissa meni kanssa kaksi viikkoa, kun piti saada joku asentaja käymään paikan päällä. Kaipasin silloin todella paljon Suomen toimivuutta näissä asioissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhe, ihana kuulla :D On täällä mukavuudenhaluisen helppo asustella!

      Poista
  5. Hei tästä muistuikin mieleen ne lounastreffit! Miepä laitan viestiä... :D

    VastaaPoista
  6. Kiva, et oot back! Vuosi on mennyt tosi nopeasti, eikö? Olis kyllä tosi mielenkiintoista nähdä Nicon Islanti-kuvia! Että se onkin ollut onnekas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On menny ihan älyttömän nopeasti! Niillä oli niin huippureissu, että itkettää, kun en päässyt mukaan :P

      Poista
  7. Onko siitä jo vuosi,oho! Onneksi on ollut paljon ilon aiheita, parempi niin :)

    VastaaPoista
  8. Onnea yksivuotisjuhlaan! <:-) Ihanan positiivisia asioitakin on onneksi loytynyt ja vielapa samoista aiheista, joita itsekin jannittaisin paluumuutossa. Tuo byrokraattisten asioiden helppous ei yllata. Jos en olisi sita taalla tehokkaasti delegoinut toiselle puoliskolle, niin varmaan oisin pakannut jo laukkuni ja karannut :D

    Pitääkin ehdottaa täällä töissä, että eikö voitais lähteä vaeltaan vuoristoon koko porukalla. Siis kävis ihan omassa maassa ainakin mulle, joten ei pitäis olla liian vaikeeta toteuttaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irina! Onneksi vielä vuodenkin jälkeen osata iloita näistä, vaikka toisaalta välillä kyllä ottaa toiset asiat pannuun. Pitäisi vaihteeksi avautua niistä, muuten annan liian ruusuisen kuvan paluumuutosta :)

      Meillä ei "pomot" varmaan edes tunne käsitettä virkistyspäivä.. puhumattamaan virkistysviikko!

      Poista
  9. Ihanaa, että on tuttuja, joiden kanssa voi sopia tuolla tavalla tapaamisia! Se on valitettavan harvinaista nykyään. Aina pitää kaivaa kalenterit esiin ja päättää kaikki menot viikkoja etukäteen, blaah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin on. Onneksi on muutamia tuttuja, kellä on kalenterissa vapaata ja mieli avoin extempore-jutuille :)

      Poista
  10. Hurjaa, jo vuosi! Mukava kuulla teidän kuulumisia näin koosteen muodossa, mielenkiintoisia juttuja aina nämä paluumuutot. Kiva, että kaikki on mennyt hyvin. Tuo extemporeus on ihanaa, ahdistun liiasta suunnittelusta ja on kiva aina vaan soittaa jollekin ja pyytää käymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinpä. Mä ahdistun kans siitä, että pitäis suunnitella kaikki tosi pitkälle. Sen takia multa jää mm. Helsingin brunssit kokeilematta. En mä tiedä haluttaako mua kolmen viikon päästä lauantaina mennä jonnekin brunssille.

      Poista
  11. Mukava lueskella paluumuuttajahuomioita :) Kiva, että ootte sopeutuneet niin hyvin. Mäkin olen sellainen, että tykkäisin sopia tapaamisia aika extempore ja enemmän melkein häiritsee, että kaikki pitäisi sopia viikkoja etukäteen. Tosin lapsiperheiden kohdalla toki ymmärrän, ettei homma toimi ihan niin extempore. :D Minuakin jaksaa aina hieman yllättää Helsingissä, jos baarimikko tai tarjoilija ei puhu suomea, mutta eihän se tietenkään mikään ongelma ole! Tuntuu, että viimeisen parin vuoden aikana on ollut melkein yleisempää, ettei tarjoilija puhu suomea kuin että puhuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi lapsiperheiden kanssa on vähän eri juttu. Luulen, että enimmäkseen kyse on myös asenteesta. Ihmiset ei ehkä osaa tehdä extempore-päätöksiä, vaikkei mitään erikoista syytä kieltäytymiselle oliskaan. Joskus huomaan ittestänikin sellasia piirteitä.
      Ihan totta muuten, että nykyään on ehkä enemminkin sääntö kuin poikkeus, että baarimikko puhuu vaan englantia!

      Poista
  12. Nopeasti se meni se teidänkin eka vuosi. Minulla alkaa vähän kulttuurishokki nostaa päätään, kirjoitinkin siitä blogissa. Muutoin olemme olleet kovin tyytyväisiä paluumuuttajia, mutta suomalaisten marina harmittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin meni. Varmaan yhtä nopeasti teilläkin. Oon ollut omasta ja muidenkin blogeista tosi pitkällä tauolla, mutta enköhän mä pian palaa teidänkin kuulumisia lukemaan.

      Poista
  13. Hankin juuri netin uuteen asuntoon Skottilassa. Se vaati kaksi pitkää puhelinsoittoa ja sitten netin saamiseen meni melkein kaksi viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, jes. No odotusaika on lyhentynyt puoleen, on sekin jo saavutus! :P

      Poista
  14. Mulla meni Hollannissa kaksi viikkoa tilaamisesta ennen kuin sain netin kotiin. :D

    Suomessa toimii kyllä moni asia hirveän sujuvasti. Sen jälkeen kun olin asunut Kreikassa, ei käynyt mielessäkään, että valittaisin siitä, jos Kelassa joutuu jonottamaan jonkin asian takia vartin - Kreikassa siihen pitäisi valehtelematta varata ainakin varalta koko päivä. Hollannissa onneksi asiat sujuvat vähän paremmin. :D

    Kiva kuulla, että ootte edelleen viihtyneet Suomessa ja osaatte edelleen nauttia noista arjen pienistä helpotuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se seitsemän vuotta ulkomailla oli tarpeeksi, ettei näiden arjen pienten helpotusten hohdokkuus ihan heti haihdu ilmaan :) Ei sitä tosiaan tajua ennen kuin on kokenut jotain paljon pahempaa. Lähinnä noi oleskelulupa-asiat on vuorostaan Suomessa turhan hitaita prosesseja..

      Poista
  15. Kivaa että olette kotiutuneet hyvin. uskon että siellä Helsingin seudulla se onkin helpompaa, jossain syrjemmässä pikkukaupungissa voisi teitä alkaa ahdistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisinko taas, että yllättävänkin hyvin :) Olet varmaan ihan oikeassa, tänne on helppo kotiutua, kun tekemistä ja ihmisiä riittää. Vaikka täällä onkin todella rauhallista Barcelonaan verrattuna :D

      Poista
  16. Hyvä että kaikki on sujunut hyvin ja helposti.
    Minulla on ollut juuri Helsingissä netin kanssa useita ongelmia, esim. kun otin mokkulanetin se ei toiminut koko aikana kunnolla ja pätki 2 sekunnin välein. Kun valitin asiasta niin silloinen työntekijä luuli että tarvitsin nopeamman netin ja pisti siis kysymättä lisälaskua nopeammasta netistä, vaikka ei ollut kielimuuria tai muuta sellaista. Tämän sai kyllä myöhemmin sovittua, mutta vaikeaa silti oli ja joskus näitä ongelmia tulee myös Suomessa. Olen huomannut että ulkomailla on helpompi palauttaa kauppoihin esim. vaatteita, kun Helsingissä jos palautin jotain niin vaate otettiin kovaan syynäykseen ja kysyttiin aina miksi palautan, ulkomailla yleensä kukaan ei kysy palautukselle syytä. Aika pieni ero mutta tuli mieleen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi. Olen tosiaan kuullut vähän huonoja kommentteja noista mokkuloista yleensä. Mulla taas on ollut sellanen käsitys, että Suomessa saa välillä liiankin helposti palautella tavaroita kauppoihin. Ehkä se riippuu liikkeestä ja tavarasta :)

      Poista
  17. Hei! Heitin sinua haasteella, jos haluaisit taas palata bloggailun pariin..? :) Siulla on mielenkiintoinen blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Vivi Vinna, lupaan harkita asiaa :)

      Poista