23. helmikuuta 2016

Kirjavuosi 2015

Kuten jo neljänä aiempana vuonna, esittelen tänäkin vuonna edellisvuoden kirjakohtaamisia. Olin alkuvuodesta asettanut itselleni aika kunnianhimoisen tavoitteen goodreads-sivustolle, sillä ajatukseni oli saada kokonaiset 20 kirjaa luettua. Jäin tavoitteesta syksyn aikana pikkasen jälkeen ja luin lopulta vuoden 2015 aikana yhteensä nämä 17 kirjaa.

P1020826

Pia Heikkilä - Operaatio Lipstick
Jennifer Clement - Varastettujen rukousten vuori
Nadeem Aslam - Sokean miehen puutarha
Matti Kääriäinen - Kehitysavun kirous
Markku Saksa - Ihmisiä ja elämää Meksikosta Tulimaahan
Xinran - Kiinan kadotetut tyttäret
Cecilia Samartin - La Peregrina
Isabel Allende - De amor y de Sombra
Leila Kiiskinen - Terkkuja Leilalta Italiassa
Tuija Wetterstrand - Kirjeitä Somaliasta, maa joka lakkasi olemasta
Rauli Virtanen - Reissukirja; matkalla kaikissa maailman maissa
Satu Rämö - Islantilainen voittaa aina
Johanna Pohjola - Mate, Etelä-Amerikan voimajuoma
Julio Cortázar - Todos los fuegos el fuego
Tatiana Goldman - La gente anda diciendo
Katri Merikallio - Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina
Haruki Murakami - Los años de peregrinación del chico sin color

Vuosi 2015 näyttää olleen ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, etten lukenut yhtään kirjaa englanniksi. Onpa hassua! Tämä johtuu täysin siitä, että suurin osa (yhdeksän) vuoden aikana lukemistani kirjoista oli kirjastosta lainattuja. Ennen ostin hurjan määrän käytettyjä kirjoja Brittien Amazonin verkkokaupasta, muttei siihen ole nyt Suomessa asuessa enää ollut tarvetta. En itse asiassa ollut edes tajunnut tätä ennen kuin rupesin nyt kirjoittamaan tätä listaa.

Mulla kävi hyvä tuuri, koska moni näistä kirjoista oli mun mielestä tosi hyviä. Fiktiivisistä kirjoista lemppareita oli ehdottomasti Varastettujen rukousten vuori sekä Murakamin Los años de peregrinación del chico sin color (ilmestynyt suomeksi nimellä Värittömän miehen vaellusvuodet). Ensimmäisestä kirjoitin jo alkuvuodesta täällä. Samassa yhteydessä kommentoin myös floppikirjaa, Operaatio Lipstick sekä ihan ok-kirjaa Sokean miehen puutarha.

Murakamin kirjasta innostuin muutama vuosi sitten, kun espanjalainen luokkakaverini kertoi, että siinä seikkaillaan Suomessa. Hypistelin kirjaa usein kirjakaupoissa Barcelonassa, mutten ikinä raaskinut ostaa sitä. Kunnes sitten sain viime kesänä lahjaksi Kindlen lukulaitteen ja päätin ostaa kirjan siihen. Päädyin itse asiassa espanjankieliseen version sen takia, että se taisi olla hieman englanninkielistä halvempi. Käännös kun käännös, kai se on ihan sama, kun ei kuitenkaan pysty alkuperäistä japaninkielistä teosta lukemaan. Tämä oli ensimmäinen sukellus japanilaiseen kulttuuriin, joka ei ikinä ole minua sushia enempää kiinnostanut. Tykkäsin!

Kirjoja2015

Asiakirjoista mielenkiintoisimpia oli ehdottomasti Kehitysavun kirous sekä Kiinan kadotetut tyttäret. Ensimmäisestä voi olla montaa mieltä. Se oli kieltämättä vähän hutaisten kirjoitettu ja argumentoitu - liekö ollut kiire saada kirja joulumyyntiin toissa vuonna. Mielestäni siinä on kuitenkin aiheesta kiinnostuneella hyviä pointteja ja kipinää syvempään mietintään. Kiinan yhden lapsen politiikan seurauksista kertova Kiinan kadotetut tyttäret oli todella vaikuttava. Kirjassa kerrotaan usean kiinalaisen äidin ja tyttären karu tarina sekä avataan hieman Kiinan tilannetta, kulttuuria ja elämäntapaa tällaiselle Kiina-ummikolle. Mikään tässä maailmassa ei ole mustavalkoista.

Ulkomailla asumisesta kertovat Islantilainen voittaa aina, Kirjeitä Somaliasta sekä Terkkuja Leilalta Italiasta. Näistä ensimmäinen oli ihan reilusti lempparini! Islanti ei maana tai kulttuurina ole kovastikaan minua ikinä kiinnostanut, mutta tämä kirja sai ehdottomasti kiinnostumaan. Tykkään lukea Satun blogia, mutta kirja menee paljon pintaa syvemmälle, sekä avaa kulttuuria ja yhteiskuntaa monelta eri kantilta. Suosittelen ehdottomasti! Kirjeitä Somaliasta on nimensä mukaisesti kokoelma Tuija Wetterstrandin lähettämiä kirjeitä perheelle ja ystävilleen Suomeen 80-luvun lopun Somaliasta. Kiehtovia tarinoita maasta juuri ennen sisällissodan alkua. Terkkuja Leilalta Italiasta oli pienoinen pettymys, koska olen sillon tällöin lukenut Leilan blogia. Jos on vähänkään seurannut blogia, ei kirja tarjoa mitään uutta. Siihen on vaan koottu vanhoja blogikirjoituksia sellaisenaan.

Mielenkiintoisia toimittajien kirjoittamia reissukirjoja tuli viime vuonna luettua kaksin kappalein. Rauli Virtasen Reissukirja, jossa nimensä mukaisesti matkataan kaikissa maailman maissa, joissain vähän enemmän ja toisissa vähän vähemmän. Mielelläni olisin lukenut niistä tarinoista ja maista enemmänkin ja yksityiskohtaisemmin. Huikeita tarinoita mm. 70-luvun Etelä-Amerikasta -silloin oli vähän erilaista kierrellä maailmaa ilman internettiä, sähköposteja, whatsappeja ja visaelectroneja- ja maailman kriisialueilta.

Ihmisiä ja elämää Meksikosta Tulimaahan -kirjassa seikkaillaan myös Amerikoissa. Kirjassa käydään läpi Lattarimaiden historiaa ja nykyaikaa, kulttuuria ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Lattari-tuntijalle tässä ei ihan hirveästi mitään uutta ollut, mutta pointsit siitä, että kirjassa mennään todellakin vähän syvemmälle kuin Suomessa näkyvissä Lattari-uutisissa. Minua vähän häiritsi jotkut toistuvat (kirjoitus)virheet, mutta kirja tarjoaa oivan nojatuolimatkan kenelle tahansa Lattareista kiinnostuneelle.

IMG_7192

Ainoa kirja, jonka lukeminen jäi viime vuonna kokonaan kesken oli Petojen aika. Samartinin La Peregrina oli loistavaa lentomatkalukemista, tunnit rapakon taakse kuluivat kuin siivillä (myös kirjaimellisesti)! Todos los fuegos el fuego on (juuri suomennettu Tuli on kaikki tulet) argentiinalaisen jo edesmenneen kirjailijan novellikokoelma. Viihdyttävin oli ehdottomasti ensimmäinen absurdi tarina Pariisin kesäisestä liikenneruuhkasta, muut ovat jo muistipuuroa.

Martti Ahtisaaren elämäkerta Matkalla -kirjan lukeminen oli pitkä prosessi. Aloitin lukemisen jo huhtikuussa, mutta jouduin välillä palauttamaan kirjan kirjastoon ja jonottamaan uudestaan omaa lukuvuoroani. Kirja olisi ollut helppo jättää kesken, mutta halusin kuitenkin kovasti lukea sen loppuun. Onneksi sain sen vihdoin loppuvuodesta lainaan uudestaan ja luettua viimeiselle sivulle asti. En väitä etteikö Ahtaasaari olisi saanut elämässään suuria aikaan, mutta yli 650 sivuista kirjaa olisi todellakin voinut vähän tiivistää eikä kertoa jokaista presidentin vaalikampanjan tekemistä ja median kommenttia niin pirun yksityiskohtaisesti. Yhtä kaikki, suosittelen tätä, jos yhtään yhteiskunnalliset asiat ja Ahtisaaren elämä ja projektit maailmalla kiinnostaa.

Viime vuoden kokemuksesta oppineena asetin itselleni hieman realistisemmaksi tavoitteeksi vuodelle 2016 lukea yhteensä 16 kirjaa. Toistaiseksi vuosi on alkanut hyvin, olen tässä vaiheessa lukenut jo kolme kokonaista kirjaa ja goodreads ilmoittaa, että olen kirjan aikataulua edellä. Jee!

Onko joku muu lukenut näitä kirjoja tai heräsikö kiinnostus? Lukuvinkkejä saa edelleen jakaa kommenttiboksissa!

16 kommenttia:

  1. Mä luin pari vuotta sitten ihan hullunlailla. Haastoin itseni lukemaan sata kirjaa vuodessa ja goodreads oli loistava pitämään mut tahdissa ja loppupeleissä multa jäi vain kaksi kirjaa uupumaan :D Tänä vuonna lupasin lukea vähintään 20 kirjaa yliopiston ulkopuolelta, mutta en oo saanut luettua loppuun vielä ensimmäistäkään. Ehkä mä sit kesällä?

    Murakami on ihana ja oon lukenut tyypiltä pari kirjaa joskaan en tota sun mainitsemaa! Kiinan kadotetut tyttäret on ollut mun lukulistalla pitkään, mutta en oo saanut koskaan loppuun asti luettua. Kirjeitä Somaliasta ja Reissukirja kuulostaa hyviltä, pitää pistää korvan taa seuraavaa Suomen reissua ajatellen. Pitäis silloin myös lukasta loppuun Päivi Kanniston Elämäni nomadina ja saada jostain käsiini Heidi Nummen Kerran kuljin ja kumarsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, 100 kirjaa on mieletön saavutus. Mulla kans lukeminen on kausittaista, niin että välillä tulee lyhyessä ajassa luettua monta kirjaa ja sitten saattaa mennä kuukausikaupalla aikaa, etten lue yhtään kirjaa. Opiskeluaikoina lukeminen oli mullakin tosi vähäistä, joten ei hätää :) Täytyy tutkia tuota Kerran kuljin ja kumarsin, että mistä siinä on kyse.

      Poista
  2. No niin, tätä postausta mä jo odottelinkin. ;) Sun listassa ei ollut yhtään kirjaa, jonka olisin lukenut, mutta monta kiinnostavaa!

    Rauli Virtasen Reissukirjan, Satun Islantilainen voittaa aina, Kiinan kadotetut tyttäret ja Ahtisaari-kirjan olenkin aikonut lukea, ja nyt ne alkoivat houkuttaa entistä enemmän. Toi Ahtisaari löytyy jo kirjahyllystä poikaystävän omistamien kirjojen puolelta, joten siihen tulee ehkä todennäköisimmin tartuttua lähiaikoina. :)

    17 kirjaa on muuten mielestäni jo aika ihailtava saldo, hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, jes! Vihdoin sain aikaseksi :)

      Kerro sitten mitä tykkäsit noista kirjoista.

      Poista
  3. Vau, 17 kirjaa! Mua melkein hävettää kertoa, mut uskoisin, että mä oon lukenut ehkä 5 kirjaa viime vuoden aikana - jos sitäkään. Pitäisiköhän itselleenkin esittää jonkinlainen tavoite? Mulla on liian huono tapa katsoa jotain sarjaa tai leffaa ennen nukkumista... Jos laittaisin itselleni tavoitteeksi 8. Yks on jo luettu, kiitos siitä sulle! Mulla on toi Kiinan kadotetut tyttäret ollut jo pitkään kirjahyllyssä, mut en oo saanu sitä kokonaan luettuu. Se on sit "projektina" seuraavaksi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mäkään opiskeluvuosina varmaan lukenut edes viittä kirjaa. Mä melkein lukisin enemmän kirjoja kun katsoisin sarjoja, mutta Nicon kanssa tulee yleensä katsottua sarjoja yhdessä :)

      Poista
  4. Minun lukemiseni on aaltoliikettä. Siitä näkee, että onko aikaa vai eikö ole. Rakastan lukemista, mutta arjessa harvoin ehdin. Jos otan illalla kirjan käteen, uni vie välittömästi mennessään. Lomilla luen paljon, sillä olen nopea lukija. On mielenkiintoista nähdä mitä muut lukevat. Sinun lukulistasi sisältää paljon maita. Ei yllättävää:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minullakin lukeminen on aikalaista aaltoliikettä. Saatan olla viikko- tai kuukausitolkulla lukematta yhtään kirjaa. Parasta onkin lukea eri maista :)

      Poista
  5. Jes, kiitos kirjavinkeistä! Näistä kiinnostaa erityisesti tuo Kiinan kadotetut tyttäret, joka täytyy ehdottomasti poimia omallekin lukulistalle. Kirjoja on vaan tullut luettua viime aikoina ihan liian vähän! Pitää hankkia enemmän pitkiä lentoja, niin eiköhän se auta tähän ongelmaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipäs mitään :) Pitkät lennot on ehdottomasti hyviä lukemiseen. Varsinkin silloin, kun viihdetarjonta on olematon!

      Poista
  6. Mulla Satun kirja odottaa vielä omaa lukuvuoroaan hyllyssä. Muista en ollut kuullut, mutta Kiinan kadotetut tyttäret kuulosti kiinnostavimmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi Kiinan kadotetut tyttäret taitaakin olla se, joka on eniten kiinnostusta herättänyt!

      Poista
  7. Hyvä idea laittaa itselleen lukutavoite! Olen tässä jo pari päivää miettinyt että mitäköhän sinulle kuuluu, en ole vähään aikaan käynyt blogeissa joten nyt etsin blogisi ja tulin lueskelemaan. Kiva kun olette päässeet Argentiinassakin taas käymään.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä oikeastaan sitä tavoitetta vuoden aikana hirveästi mieti, mutta onhan se ihan kiva, kun näkee etenevänsä tavoitteen mukaan. Kiva, että tulit taas käymään. Hyvin menee, edelleen Suomessa :) Ihanaa, että pääsit taas Barcelonaan. Mukavaa viikonloppua sinne myös!

      Poista
  8. Toi goodreadsin lukutavoite on kyllä niin kätevä, pystyy seuraamaan hyvin paljonko tulee luettua. Oon aina listannut luettuja kirjoja kalenteriin, mutta niitä ei tuu samalla tavalla laskettua kuin tossa goodreadsin automaattisessa. Sun listasta en oo lukenut yhtäkään kirjaa! Vaikka luen paljon ulkosuomalaisten blogeja, en silti oo varmaan "ikinä" lukenut ulkomailla asumisesta kertovia kirjoja... paitsi Almost Frenchin, joka oli ehkä huonoin kirja koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lisäilen kans kirjoja käsin kalenteriin, mutta sieltä sitten unohtuu aina joku :)

      Poista