15. tammikuuta 2017

Me gusta viajar, me gustas tú

Viimeisen kuukauden aikana nojatuolimatkailuni lähteenä on toiminut espanjalais-ranskalaisen muusikko Manu Chaon elämäkerta ja reissukirja Manu Chao - Maailman kiertäjä. Jos oikein muistan, niin tiedostin kyseisen herran olemassaolon ensimmäistä kertaa reilu 10 vuotta sitten Argentiinassa yhdysvaltalaisen vaihtarikaverin toimesta. Luultavasti olin kuitenkin jo kuullut  Me gustas tú -biisin joskus aiemmin. Maailmasta tuskin löytyy ketään, joka ei olisi kuullut kyseistä rillutusta aivan kyllästymiseen asti. Sehän toimii esimerkiksi aivan loistavana espanjan kielen oppimateriaalina.

Me gustan los aviones, me gustas tú
Me gusta viajar, me gustas tú
Me gusta la mañana, me gustas tú
Me gusta el viento, me gustas tú
Me gusta soñar, me gustas tú
Me gusta la mar, me gustas tú



Manu Chaon musiikista huokuu sellainen rento nomadimeininki, vaikkei laulujen aiheet aina niin leppoisia olisikaan. Olen aina tykännyt siitä miten niissä sekoitetaan kieliä ja erilaisia musiikkityylejä täysin huoletta.

Asuessani syksyllä 2009 Córdobassa, Argentiinassa innostuin heti kun kuulin Manu Chaon saapuvan kaupunkiin keikalle. Reilun kolmen tunnin keikka oli aivan mieletön ja tunnelma oli niin huikea, että live-elämys oli yksi parhaimmista. Myöhemmin kuulin, että Manulla onkin aivan erityinen suhde Córdobaan, jossa hän on jo vuosikausia tukenut La Luciérnaga -nimistä katulasten perustamaa kansalaisjärjestöä.



Eipä siis ollut ihmekään, että Manun elämäkerta alkaa nimenomaan Córdobasta ja hyväntekeväisyyskonsertista, jonka tuotot suunnattiin La Luciérnagalle. Kirjan "alkusoitossa" eli introkappaleessa kerrotaan lyhyesti Manun suhteesta kaupunkiin ja katulapsia tukevaan järjestöön. Konsertissa lavalle hyppää mukaan paikallinen katuräppäri Negro Chetto, johon tutustuin töiden puolesta Córdobassa asuessani yhden järjestömme hyväntekeväisyystempauksen puitteissa. Negro Chetto kertoo tavanneensa Manu Chaon juurikin La Luciérnagan kautta.

Tätä tekstiä kirjoittaessa palasin noihin Córdoban aikaisiin blogiteksteihin ja niiden joukosta löytyi tällainen. Olen kirjoittanut blogiin 18. syyskuuta 2009 tekstin otsikolla "Prejuicios" (ennakkoluulot), jossa lukee mm. näin:

"Vaikka sitä kuinka kuvittelee olevansa ennakkoluuloton ja avoin kaikelle ja kaikille, välillä herää todellisuuteen ja tajuaa, että se on mahdotonta. 
Tapasin keskustan plazalla Maurin kanssa päivystäessä meidän ikäisen n. 24 v. katupojan, joka oli edellisenä päivänä ollut maalaamassa toista Techon taloa keskustassa ---.
Aika kului siivillä, vaikka oli uskomattoman kylmä ja istuttiin keskellä liikenteen hälinää, tuulessa. Kuunneltiin Maurin kanssa tämän Lalan tarinoita elämästä ja kokemuksista. ---
Lala oli La Luciérnagan avulla päässyt kadulta pois, perustanut siivousyrityksen muiden nuorten kanssa, matkustanut São Pauloon töihin ja pari kuukautta sitten palannut Córdobaan. Ja kaiken lisäksi tuntee Manu Chaon, joka oli täällä viimeksi keikalla helmikuussa ja on rahottanut mm. poikien siivousfirmaa. 
Lala kertoi meille seikkailuistaan São Paulossa, Córdobassa ja tapaamisista Manu Chaon kanssa. Kaiken lisäks Lala kerto aikovansa perustaa bändin kavereittensa kanssa ja luki meille jo kirjottamiaan lyriikoita, jotka kertoi elämästä, rikkaista ja köyhistä. Olin aivan ymmälläni siinä kello 10 aamulla kuunnellessa näitä tarinoita.
Sen lisäksi, että Lala oli kokenut vaikean lapsuuden, asunut kadulla, varastellut ja nyt ansaitsi elantonsa siivoten -oli hän aivan hollilla Argentiinan historiasta, maailman tilanteesta, maan poliitiikasta ja jopa Irakin sodasta."

Tuo samainen siivousfirma mainitaan Manu Chaon elämäkerrassa. 





Manu Chaon elämäkerta on tarina siitä kuinka Manusta tuli maailmankuulu artisti, mutta samalla se tarjoaa rutkasti taustoja ja kontekstia tälle tarinalle ja eri elämänvaiheille. Tarina vie mukanaan rahtilaivalla yli Atlantin ja junalla läpi Kolumbian. Se kertoo tarinat eri biisien takana. Tämä elämäkerta saa sinut laittamaan Me gustas tú, Minha galera, Desaperecido, Bongo bong ja muut rillutukset soimaan!


Kirja sai minut muistelemaan noita Córdoba-aikoja ja tutkimaan vanhoja kuvia. Se oli siis oikein antoisaa luettavaa vähintäänkin siitä syystä, että siinä seikkaillaan minulle rakkaissa paikoissa: Barcelonassa, Pariisissa ja Latinalaisessa Amerikassa - erityisesti Argentiinassa.

Annoin kirjalle neljä tähteä, koska vaikka se olikin viihdyttävä ja mielenkiintoinen, täytyy myöntää, että oli se samalla ajoittain myös pikkuisen puuduttavaa lukemista. Ensimmäisten kappaleiden aikana perehdytään vähän liiankin yksityiskohtaisesti jokaiseen pieneenkin bändihankkeeseen ja 70- ja 80-lukujen Pariisin musiikkiskeneen.

Jos kuitenkin tunnistat itsessäsi pienen kulkurin ja Manu Chaon kaltaisen muusikkokulkurin elämäkerta kiinnostaa, niin suosittelen tätä nojatuolimatkaa!

Kirjan tiedot:
Manu Chao - Maailman kiertäjä (Clandestino: In Search of Manu Chao), Peter Culshaw, 2013. Suomentaja J. Pekka Mäkelä. Löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista.

6 kommenttia:

  1. Me kuunneltiin Manu Chaota ja Me Gustas tu-biisiä lukion espanjantunneilla sinä syksynä kun mä olin tullut Dommarista. Tulee ihan ne pimeät illat Helsingissä mieleen odotellessa C:tä marraskuussa Suomeen. Oh god... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä :D no ollaankohan mekin sitten kuunneltu sitä espanjan tunneilla. Heitin sen vähän vitsillä!

      Poista
  2. Kiitos vinkistä! Manu Chao on ollut yksi lempiartisteja teiniajoilta, sittemmin jäänyt kyllä vähemmälle kuuntelulle, mutta jos keikalle olisi joskus mahdollita päästä, lähtisin heti. Mexicossa 2005 ollessamme bändi heitti ulkoilmakeikan 2 päivää ennen kuin saavuimme kaupunkiin. Silloin kismitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Harmi, että teillä meni just matkasuunnitelma ristiin. Itse asiassa unohtui tuosta tekstistä kokonaan, että kävin Manu Chaon konsertissa myös keväällä 2013 Barcelonassa.

      Poista
  3. Muistan toki tuon laulun,se oli sellainen tarttuva kappale.Kiva että sulla on ihan tuollainen yhteyskin häneen,jollain tavalla:)

    VastaaPoista