mun huone...

Ajattelin vähän esitellä meijän Harkness Hallia ja mun huonetta täällä Kanadassa.. joten ohessa kuvia, jos jotakuta kiinnostaa nähdä, millainen paikka tämä on asua. Vaikka tilaa ei hirveästi olekaan, niin saa tulla kylään, jos haluaa! :)

Jokaisen oveen ilmestyi ekan parin päivän aikana nimikyltit ja itse täytettävät fakta-laput, joihin piti listata mm. harrastukset, lempiruuat, maat, joissa on asunut ja aineet, joita opiskelee, sekä piirtää oman maan lippu!

Toisen kerroksen keskiportaikossa mun kanssa asuu siis 11 muuta ihmistä, meitä on 7 tyttöä ja 5 poikaa. En ihan kaikkia edes tunne, eikä ikinä jutella muuta kun tervehditään ohimennen. Toisten kanssa törmätään aina keittiössä ruokaa laittaessa tai hengaillaan muuten vaan.
Me jaetaan 12 hengen kesken kylpyhuone, jossa on 2 suihkua (joista toinen on tilavampi amme) ja vessa, sekä yksi erillinen vessa + keittiö-olohuone.
Kylpyhuoneen ovessa on jännä muovitasku, johon on kolme eri kylttiä; women, men ja co-ed. Normaalisti se toimii unisex vessana, joten ovessa lukee "co-ed". Kuitenkin jos menet suikuun, etkä halua vastakkaisen sukupuolen edustajien käyttävän kylppäriä sinä aikana, voit vaihtaa oveen "women" kyltin siksi aikaa. Ensimmäisinä päivinä en vielä ollut tajunnut tätä hienoa tekniikkaa ja ihmettelin, että miksi juuri kerroksen tällä puolella oleva vessa on miesten vessa ja miten se seuraavana päivänä olikin yhtäkkiä muuttunut naisten vessaksi. :)

Tässä kuvia mun omasta huoneesta. Ovessa roikkuu mun Queen's haalari.








Mielestäni olen onnistunut hyvin ja saanut huoneeni "PIMP"attua oikein viihtyisäksi ja mun näköiseksi.

Tässä vielä pari faktaa meijän Homecoming viikonlopusta, mitkä kuulin tänään arabian tunnilla oppilaskunnan johtajalta. Poliisit pidättivät yli 130 opiskelijaa (joista reilu 100 lauantai-illan aikana), mutta niistä vain 24% oli Queen'sin opiskelijoita. Jos oikein muistan, niin vain n. 90 opiskelijaa sai sakot (mitä luultavimmin alkoholin nauttisimisesta julkisella paikalla), joista 30% meijän opiskelijoita. Yhteensä 150 Kingstonin poliisia ja toiset 150 ulkopaikkakuntalaista poliisia päivysti opiskelija-ghetossa. Lauantai-iltana Aberdeen kadulla ja sitä ympäröivillä kaduilla oli yhteensä 11 000 (JOO, yksitoistatuhatta) opiskelijaa! Kuulemma pelkästään Aberdeen st.llä oli 6000-7000 opiskelijaa. Siellä oli kyllä todella 'crowded', mutta en ois osannut kuvitella, että noin monia tuhansia... huh huh!

*** HoMeCoMinG ***

Perjantaista sunnuntaihin kesti tämä kauan odotettu Homecoming viikonloppu. Tänne Kingstoniin saapui yli 7000 ihmistä vierailemaan juuri täksi viikonlopuksi; satoja vanhoja täältä valmistuneita alumneja perheineen + tällä hetkellä täällä opiskelevien kavereita. Queen'sin Homecoming on kuulemma suurin ja kuuluisin kaikista Kanadan yliopistojen homecomingeista. Sen takia tänne tulee opiskelijoita ympäri Kanadaa ja jopa Jenkkien puolelta, juuri täksi viikonlopuksi. -Oli siis hurja viikonloppu!

Perjantaina kampuksen ja kampusta ympäröivät (opiskelija-gheton) kadut rupesivat täyttymään autoista ja ihmiset istuskelivat talojensa terasseilla/parvekkeilla/katoilla juhlimassa jo aamupäivästä lähtien. Vanhempia, jo vuosia sitten valmistuneita alumneja ilmestyi kaduille vanhoissa Queen'sin asuissaan tai nahkatakeissaan. Poliisipartioita rupesi kans näkymään joka puolella. Ilmassa tuntui, että jotain erikoista on tapahtumassa, olihan koko yliopisto odottanut tätä viikonloppua kuin kuuta nousevaa.

Illalla sitten päädyttiin kiertämään eri kotibileitä opiskelija-gheton alueella. Kadut, talot ja talojen pihat oli täynnä ihmisiä! Musiikki raikui talojen sisältä täysillä koko päivän. Ilma oli todella kostea ja vettä rupesi tihuttelemaan taivaalta. Poliisit oli varmaan tyytyväisiä, sillä sää vähän rauhoitti opiskelijoiden menoa viikonlopun aikana. Kahdet ekat bileet, joihin mentiin sisälle oli pikkasen laimeita, kun ei oikein tunnettu ihmisiä, joten sitten päädyin illaksi mun guatemalalaisen naapurin kaverin bileisiin, jossa oli suurimmaksi osaksi vain espanjankielisiä ihmisiä.. -olin innoissani tutustumassa lattareihin. Löysin sieltä jopa kolme argentiinalaista, joista yksi on mun Espanjan kirjallisuuden kurssilla. Andrésin veli ja kaveri oli Torontosta käymässä Homecoming viikonlopuksi. Siellä soi lattarimusiikki ja paljon argentiinalaista musiikkia, joten melkein tunsin olevani Argentiinassa kun kajareista pauhasi tutut rytmit. Tanssittiin tunteja niiden kämpässä, joka oli yhden kerrostalon viidennessä kerroksessa. Taisi lähes joka kerroksessa olla omat bileet, jotka jatkuivat myöhään aamuun asti.

Lauantaina hengailtiin ja syötiin aamupalaa meijän yhteiskeittiössä joidenkin kämppisten kanssa. Kello 13:00 oli sitten suuri Homecoming (amerikkalaisen jalkapallon) jalkapallo-ottelu, Queen's vastaan Western Mustangs. Laitettiin meidän Queen's haalarit ja Tam-hatut päälle ja lähdettiin hyvissä ajoin kävelemään West Campukselle, jossa Richardson stadion sijaitsee, jotta saataisiin hyvät paikat katsomosta. Suurin osa yleisöstä oli Queen'sin kannattajia ja lähes kaikki oli koulun sini-puna-keltaisissa väreissä.
Meidän puolella katsomoa oli lähinnä vain koulun opiskelijoita ja heidän kavereitaan. Toisella puolella näkyvä yleisö koostuu alumneista (jo valmistuneista vanhoista opiskelijoista). Hekin olivat hyvin pukeutuneet yliopiston väreihin, kuten kuvista/videoista näkyy.

Tässä video ottelun alusta, kun laulettiin Kanadan kansallislaulu, jota en valitettavasti ole vielä opetellut.. Huomaa "GO, GAELS, GO!" -huuto taustalla. Gaels on meijän yliopiston joukkueen nimi.



Meidän yliopistolla on oma Queen's bändi, joka esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa, joista tärkeimpiä on varmaan koulun pelit. Yliopiston skotti-juurten vuoksi bändi muistuttaa kovasti Skotlannista, koska kaikilla on kiltit päällä ja bändissä on useita säkkipillin soittajia.. luulin päässeeni vuodeksi säkkipillin vinkunasta eroon, mutta EI! :)

Tässä esiintyy Queen's Band (videolla näkyy myös yliopiston maskotti nalle):



Tässä videota kakkosluokan huiskujen-heiluttajista, cheerleadereistä. Mekin oltais pystytty tohon heiluttamiseen ja pomppimiseen! :) Valitettavasti en saanut videota paremmasta, varsinaisesta chearleader joukkueesta.



Lähes koko matsin ajan tihutti vettä, joten tunnelma stadionilla oli aika kostea. Se ei siltikään näyttänyt menoa haittaavan.


Peli koostuu neljästä 15min erästä ja kuten jääkiekossa, kello pysäytetään joka kerta, kun tulee pelikatko. Yksi matsi kestää siis ikuisuuden. Itse jaksoin katsoa vain ensimmäiset kaksi erää ja nekin kestivät yhteensä yli 1,5 tuntia. Puoliajalla (kuulemma perinteen mukaan) kaikki hullut insinööri-opiskelijat, jotka maalaavat itsensä liiloiksi -en tiedä mistä ihmeen syystä! -juoksivat keskelle pelikenttää ja rupesivat tapansa mukaan hakkaamaan omia insinööri-nahkatakkejaan maata vasten.

-Tilanne oli 23-1 meidän joukkueelle kun lähdettiin puoliajan jälkeen. Lopputulos taisi olla jotain 51-16 meille. Ensimmäistä kertaa ikinä tämä meidän Homecoming peli näytettiin Kanadan kansallisessa televisiossa. Ne, jotka eivät ehtineet hakea lippua itselleen katselivat kotona telkkarista tuota menoa.


Täällä yliopistolla eri aineiden laitosten opiskelijoilla on omat nahkatakit ja insinöörit värjäävät omat takkinsa liiloiksi ja mm. ekalla viikolla kulkevat öristen ympäri kampusta hakaten takkejaan maata vasten, muita "pelotellen". Mun insinööri-naapuri kertoi, että perinne tulee vissiin siitä, kun ennen vanhaan kovia nahkatakkeja "pehmennettiin" käyttöön sopiviksi juuri tällä tavalla maata vasten paiskoen..
Puoliajalla kaikki alumnit kulkivat kulkueessa stadionin ympärillä kantaen oman luokka-asteensa kylttiä. Taisi vanhimmat alumnit olla vuonna 1948 valmistuneita opiskelijoita. Hauskinta oli, että myös näillä vanhoilla oli omat Queen's aikaiset nahkatakit mukana ja he yltyivät nykyisten oppilaiden kanssa takomaan nahkatakkeja..

Tässä kuva insinööreistä, jotka ryntää keskelle pelikenttää:


Menoa on vaikea kuvitella.. joten tässä videota hulluista insinööreistä ryntäämässä keskelle pelikenttää:


(Lauran video)

Tässä insinöörit takomassa takkejaan (videon lopussa näkyy myös alumnit, jotka menevät leikkiin mukaan):



Queen'sin yliopisto on Kanadassa tunnettu todella erityislaatuisesta yhteishengestään! Opiskelijat ovat aidosti ylpeitä saadessaan olla osa Queen'sin yhteisöä. Täällä on kunnon Queen's spirit, kuten videoilta varmasti näkyy... välillä sitä tuntee olevansa jossain pahimmassa nuorten jenkki-leffassa! :)


Matsista lähdettiin tämän hurjan puoliaika-shown jälkeen. Iski niin kova nälkä ja vaatteet oli sateenjäljiltä läpimärät. Käytiin kodinkautta ja suunnistettiin muutaman kaverin kanssa keskustaan "lounaalle" (kello oli jo yli neljä kun saatiin ruokaa) Lone Star-nimiseen meksikolais-teksasilaiseen ravintolaan. Ruuan jälkeen iski niin kova väsy, että hädin tuskin jaksettiin kotiin asti kävellä. Oli siis aika ottaa pienet päikkärit.

Unten jälkeen soviteltiin kaikki vuorotellen mun insinööri-naapurin nahkatakkia meijän keittiö-olkkarissa. Kokeiltiin jopa paiskia sitä maahan muutaman kerran. -Kunnon anger management-puuhaa! :) En vaan ymmärrä, miten he jaksavat paiskia niitä takkeja, sillä ne painaa ihan mielettömän paljon!

Illalla piti valmistautua koko viikonlopun tähti-hetkeen (fudismatsin jälkeen), joka oli bilekaduksi muutettu Aberdeen Street. Ironista kyllä, joka vuosi katubileet järjestetään juuri Aberdeen tiellä. Poliisit, joita on satoja, sulkevat kadun molemmista päistä ja päivystävät ympäriinsä. Poliisipartioita tulee tänne Kingstoniin jopa 300km päästä Torontosta asti apuvoimiksi meidän Homecoming viikonloppua varten.
Lähdettiin Aberdeenille joskus kello 22-23 ja siellä oli varmaan kaikki yliopiston opiskelijat.. -tuhansia ihmisiä! Voi niitä raukkoja, jotka asuu sillä tiellä -onneksi ne on kuitenkin vaan opiskelijoita. Tänään kuulin, että yhdestä talosta oli terassin kaiteet hajonneet, kun liian monta ihmistä oli samaan aikaan seissyt niiden päällä. Muutaman talon pihalla oli vapaaehtoisia jakamassa ilmaisia vesipulloja kaikille. Valotolppiin oli kiinnitetty isot kyltit, joiden mukaan alkoholin nauttiminen oli kielletty ja jos kieltoa ei noudata, saa 125 dollarin sakot. Kanadan laki kieltää julkisilla paikoilla alkoholin nauttimisen (kuten myös Suomen laki), mutta poliisit ovat lain noudattamisen suhteen täällä paljon tarkempia kun kotona Suomessa. Kaikki opiskelijat yrittivät siis seistä talojen pihalla, nurmikolla, koska heti jalkakäytävälle astuttua tuli sakko käteen! -Aika naurettavaa puuhaa..

Kuvan talo ei liity hajalle menneen terassin tapaukseen.

-Ihan hulluna väkeä! Siellä ei jaksanut kauaa olla, koska väkijoukossa ei päässyt edes kulkemaan eteenpäin.

Tänään sunnuntaina heräsin aikasin ja aloitin päivän menemällä aamulenkille puoli yhdeksän aikaan. Kadut olivat vielä tyhjät, joten juoksin Ontariojärven rantaan hetkeksi katselemaan kun aallot löivät kivikkoon. Päivällä käveltiin keskustaan kaverin kanssa hakemaan Starbucksista kahvit ja vähän supermarketista ruokaa illaksi. Sen jälkeen olenkin lukenut ahkerasti politiikan teoriaa; Aristoteleen ajatuksia ja vääntänyt espanjan käännöslauseita. Rankan viikonlopun jälkeen onkin hyvä palata taas opiskelujen pariin, ainakin vähäksi aikaa. Huomenna on nimittäin myös ensimmäinen arabian testi. Waadii=laakso, waahid=yksi, kitaab=kirja, datsäägs=kana, uht=sisko, bääb=ovi...

P.S. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea loppuun asti! :)

oNNea PeTRa 11v!

Paljon
Onnea
Vaan
Petra!!!





Eilen illalla käytiin taas kaverin kanssa lenkillä. Hyvin ollaan edelleen pitäydytty meidän lenkki-diilissä. Nähtiin tuolla talojen välissä jotain ennennäkemätöntä. Yhtäkkiä yhden talon takaa ilmestyi joku pieni otus, joka juoksi kadulle kaveri kintereillään. Ensin ajattelin sen olevan kodistaan karannut koira, mutta hieman tarkemmin pimeässä zoomattua tajusin, että kyseessä oli mikäs muukaan kuin pesukarhu! En ole ikinä aikaisemmin moista otusta livenä nähnyt ja se oli paljon isompi kuin oisin kuuna päivänä osannut kuvitellakaan. Ainakin kolme kertaa meidän Oscarin kokoinen eläin, joka loikki eteenpäin jänis-tyylillä. Jotain aivan epätodellista. Lastensatujen pesukarhu on siis oikeasti olemassa.
Joka kerta kun mennään juoksemaan yritetään pikkasen pidentää lenkkiä muutamalla minuutilla, joten eiköhän toukokuussa juosta jo Suomeen asti.

Ennen kuin pääsin nukkumaan, kello oli yli puolenyön ja tämän joskus-niin-ikävän-pitkän-aikaeron takia kello oli Suomessa jo 7:00 aamulla. Päätin siis soittaa kotiin ja onnitella pikkusiskoa, ennen kuin hän lähti kouluun ja minä painuin pehkuihin unten maille. Kerrankin suuresta aikaerosta oli jotain hyötyä.

Harmi, että en tänäkään vuonna pääse juhlimaan Petran synttäreitä, mutta ainakin olen mukana ajatuksessa. Me juhlitaan täällä Queen'sissa Homecomingia ja siinä samalla sitten Petran synttäreitä myös. On muuten ihan eri asia olla yhteyksissä kotiin puhelimitse, koska kuullessa tuttuja ääniä tulee haikea olo ja ikävä näiden äänten luo...

Perjantaiaamun 8:30 Espanjan kirjallisuuden 1,5h luento tuntuu joka perjantai yhtä ylitsepääsemättömältä. Perjantaihin päästessä koko viikon univaje painaa päälle ja tunnilla vaan haukotuttaa yhtä mittaa.
Tänään oli ensimmäistä kertaa Political Theoryn tutoriaali, koska tutoriaalit alkoivat vasta tällä viikolla. Siellä meitä on vain n.15 oppilasta luentojen 250 sijaan. Tunteja vetää phd-opiskelijat ja niissä tarkoitus on keskustella edellisen viikon luentojen sisällöstä. Mun tutoriaali-porukka vaikutti ihan kivalta jengiltä, harva istui tuppisuuna nurkassa, ja monet osallistui keskusteluun.

Nyt on viikon opiskelut takana tältä erää ja ruvetaan valmistautumaan Homecomingiin. Täksi illaksi mulla on kutsu 3-4 eri paikkaan, joten vielä ei tiedetä, minne lopulta päädytään.

Hyvää viikonloppua kaikille!

vko 4/36 Kanadassa

Juu, hurjaa. Neljä viikkoa Kanada-laiffia takana ja vielä onneksi 32 edessä! :)
Tuntuu, että Suomesta lähtö olisi paljon kauempana menneisyydessä. Kingston ja kampus tuntuu jo niin tutulta, vaikka näitä katuja ollaan käppäilty vasta alle kuukauden ajan.

Viime viikon lopulla sää kylmeni sen verran, että aamulla yleensä heräsin viileään huoneeseen. Ulkoa taisi tulla pientä viiman poikasta, joka tuntui ikävältä, öisin kun ei enää pelkkä lakana ja fleece-peitto riittänyt lämmittämään. Yhtäkkiä kaikki muuttui. Maanantaina huomasin huoneen lämmenneen ja ihmettelin kun yöllä olikin kuuma.. mietin, että miten aurinko taas rupesi lämmittämään niin kovasti. Nyt huone muistuttaa enemmän saunaa kun jääkaappia.

Eilen selvisi, että jotkut taloni asukkaat olivat valittaneet kylmistä huoneista ja lämmitys oli pistetty päälle. Tästä seurauksena koko meidän toisen kerroksen siipi on erittäin kuuma ja kolmannessa kerroksessa ihmiset hikoilevat kuin Karibian auringossa. Nyt joudumme pitämään ikkunoita auki päivät ja yöt, mikä on hirveetä energian hukkausta. Kuulemma lämmitystä on jo pistetty pienemmälle, mutta varmasti kuluu muutama päivä, ennen kuin se tuntuu täällä huoneissa. Tänään on ulkona ollut +20 ja aurinko porottanut koko päivän mun huoneeseen, joten täällä on todella tukala yrittää opiskella. Tuntuu siltä, että lämmitys menisi kovemmalle koko ajan.

Koska täällä on tänään ollut niin hieno ilma, niin saapuessamme arabian tunnille Jeffery Hallin kellariin (jossa on aina todella kuuma), päätti opettaja, että kerätään kimpsut ja kampsut ja mennään ulos pitämään tuntia. Siinä sitten istuttiin asfaltilla keskellä kampusta, ringissä kaikki 30 oppilasta ja kerrattiin arabialaisia aakkosia samalla auringosta nauttien. Ei huono!

Viikonloppuna selvisi muuten, että Toronton yliopistolla voi lukea kurssin suomalaisesta elokuvasta; "Finnish Cinema, Survey of developments of Finnish cinema from its beginnings to the present in its historical context." Mielenkiintoista. Mitäköhän elokuvia kurssilla oikein käsitellään? Toronton yliopistolta löytyy myös kurssi Scandinavian Cinema, jolla tarkastellaan Norjan, Tanskan, Suomen, Ruotsin ja Islannin elokuva-alan kehitystä 1900-luvulla. Tekisi mieli lähettää yliopistolle sähköpostia, että Suomi ei kuulu Skandinaviaan, joten kannattaisi vaihtaa kurssin nimi. :)

Tänään kokeilin jotain uutta lounaaksi. Nimittäin banaania paahdetun bagelin päällä. Usein luovuuteni ruuan suhteen ei tunne rajoja (Hanna tietää!). Ei ollut huono yhdistelmä. Saatan jopa joskus kokeilla sitä uudestaan.

P.S. Selvisi viikonlopun aikana äidin soitettua, että Rogers laskuttaa yli dollarin (0,66 euroa) per minuutti ulkomailta vastaanotetuista puheluista! Uskomatonta!

opiskelua.

Tällä viikolla päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni opiskelun ja lukemisen suhteen. Tähän asti olen tainnut siirtää luku-urakkaa eteenpäin, käynyt vähän hitaalla ja ajatellut, että "tässä vasta alotellaan kursseja". Nyt se saa loppua, sillä onhan jo 3. viikko tunteja käynnissä.

Pelkään, että kohta olen jäljessä kursseilla ja sitten siitä ei mennä kun alaspäin, sillä luku-urakka kasvaa koko ajan. Tänään olen onneksi saanut kiinni politiikan kurssin lukemiset luettuani tunnin Aristoteleen tekstiä "The Nicomachean Ethics". Tajusin, että tämä Political Theory kurssi taitaa olla silkkaa filosofiaa koko vuoden ajan. Se ei siis varsinaisesti kuuluisi tutkintooni, mutta kurssin nimi on sopivan lähellä "International Relations Theories"ia, joka minun olisi pitänyt ottaa. Sitä ei täällä Queen'sissa tänä vuonna pystynyt valitsemaan muut kun neljännen vuoden opiskelijat. Ehkä pystyn huijaamaan Aberdeenin proffia Skotlantiin palatessa, vaikka kurssin sisältö on ihan väärä.. nyt sitten kärsin lukiessa filosofia kirjoituksia antiikin Kreikasta.

Ensi viikolla on ensimmäinen arabian Quiz maanantain tunnilla. Sillon pitää palauttaa kirjallisena muutama espanjan käännöslausetehtävä myös. Torstaina ja perjantaina pitää palauttaa Espanjan ja Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden kursseille lyhyet parin sivun kirjallisuusanalyysit espanjaksi.. Tästä se siis alkaa. Näen jo nyt, miten tehtävät pian kasaantuvat päälle! Tunnetusti jätän hommat aina viime tinkaan.

Tällä viikolla on pakko valmistella nuo tehtävät, koska viikonloppuna on Homecoming. Vielä en ihan tarkkaan tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa.. mutta siitä on vanhat oppilaat puhuneet ekasta päivästä lähtien. Kuulemma tänne Queen'siin palaa jopa 7000 vanhaa, täältä valmistunutta oppilasta/alumnia perheineen. Lauantaina meillä on Queen'sin (jenkki)fudispeli, jonne jo maanantaina jonotimme ilmaiset liput. Sen lisäksi pitäisi lukuisia bileitä olla tiedossa koko viikonlopun ajan.. varmasti ensi viikolla tiedän tästä enemmän, Homecoming-konkarina.

Eilen illalla leikimme Laten kanssa kampaajaa täällä Harknessin unisex-vessassa. Late oli päättänyt, että nyt pitää saada auringon jättämä juurikasvu hiuksista piiloon, joten mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun leikkiä kokenutta kampaajaa. Paljastin kyllä jo hyvässä vaiheessa, että en ole ikinä kotivärjäyksiä tehnyt, mutta se ei näyttänyt häntä haittaavan. Vaikka itse sanonkin, niin olen sitä mieltä, että Laten hiuksista tuli todella upeat! Late myös laittoi mun hiuksiin hieman ohuita, vaaleita raitoja ja lopputulos näyttää oikein hyvältä, eroa vanhaan tuskin huomaa.
Kuten hän sanoi, niin jos hänestä ei Jenkkien presidenttiä tule, eikä musta YK:n pääsihteeriä, niin meillä on loistava tulevaisuus kotikampaajina. Jopa niin hyvä, että siitä vois tehdä vaikka sivubisneksen sitten kun Ban Ki-Moonin paikalle New Yorkiin pääsen.

surulliset uutiset Suomesta.

Eilen aamulla herättyäni koin järkyttävän yllätyksen (kuten varmaan kaikki muut reilut 5 miljoonaa suomalaista johonkin aikaan päivästä) aamutoimia hoitaessa -joihin kuuluu läppärin avaaminen. Late oli jo ehtinyt laittaa viestiä mesessä Kauhajoen tapahtumista.
Hesarin sivuille päästyä kuvittelin hetken lukevani uusinta-kirjoituksia viime vuoden Jokelasta. Suomessa kello oli jo siinä vaiheessa 16:00, joten etusivu oli täynnä otsikoita pelkästään tästä Kauhajoen tapauksesta. Vaikka tämä on jo toinen kerta vuoden sisällä, niin silti sitä kysyy itseltään, että miten tälläistä tapahtuu Suomessa.

The Timesin toimittaja Roger Boyes on varmaan hyvillään, pystyessään toteamaan, "mitä minä sanoin". Jokelan tapausta hän kutsui viime vuonna 'todella suomalaiseksi tapahtumaksi', kolumnissaan "Similarities to other massacres -but this was a very Finnish affair".
Artikkeli alkoi näin: "In the old days Finns used to believe in the dark power of Tuonela, the mythical land of the dead. Now they believe in YouTube, the land of the virtual living." -Siis anteeksi mitä? Vähän liian hyvin taisi olla miehellä Kalevala hallussa.
Viime marraskuussa Boyes syytti Suomen synkkää ilmastoa ja ihmisten sisäänpäinkääntyneisyyttä Jokelan tapauksesta. "Clinical depression is high, the suicide rate too." -Tästä ulkomaalaiset lehdet näyttää tykkäävän, Suomen itsemurhatilastoista, kuten myös meidän aseiden lukumäärästä per kapita. Boyes meni jopa niin ääripäisyyksiin, että kuulemma Suomessa "Friendship in the traditional sense is often a summer luxury."
Artikkelia kommentoi yli 200 lukijaa, joten lopulta Boyes kirjoitti artikkelin: "Dear Finns, don't you thik a mass murder deserves debate?", vastineeksi lukijoilta saamalleen palautteelle.

Kymmenen kuukauden jälkeen Boyes on taas päässyt kommentoimaan Suomen järkyttävää kohtaloa the Timesissa, "It is time the Finns looked hard and close at their kids." Tällä kertaa hän onneksi pysyy asiassa, eikä lähde liitelemään jonnekin Tuonelan sfääreihin. Kerrankin joitain hyviä pointteja.

Jotain on pahasti Suomessa vialla, eikä tästä voi syyttää liian löysää aselakia tai Saarta kuullustelua poliisia.

Miksi ihmisen, joka vihaa ihmiskuntaa tai haluaa päästää itsensä hengiltä, pitää sotkea sitten muita siihen mukaan? Luulisi, että julkisuutta-tavoitteleva haluaisi edes olla itse paikalla sitten kun hän viimein pääsee lehtien etusivuille.

-Näin sitä brändätään Suomi-kuvaa maailmalla, eikä tarvita edes Stubbin kiisteltyä bränditiimiä.

ToRoNTo weekend

Perjantaina luentojen jälkeen lähti Coach Canada kampukselta Torontoon, täynnä opiskelijoita. Matka kesti reilut 3 tuntia ja viiden aikaan pilkotti CN Tower rakennusten takaa. Bussi jätti meidät keskelle Torontoa, mutta ei ainakaan bussiasemalle. Ei ollut hajuakaan missä oltiin.

Onneksi vanha kielikurssikaveri (Ranskan rivieralta 2004) opiskelee nykyään Toronton yliopistossa ja tunnisti kadun, jolle oltiin päädytty, puhelimessa sitä kuvaillessa. Häneltä saatiin ohjeet, miten päästiin yliopiston kampukselle ja löydettiin asuntolalle, jossa saatiin yöpyä. Nähtiin siis neljän vuoden jälkeen, koska sattumalta kontakti löytyi taas.. Hallelujah Facebook! :) ei tarvinnut maksaa yöpymisestä, saati sitten etsiä hostellia, jotka taisi Torontossa kaikki olla ihan täynnä.

Perjantaina nähtiin pikkasen Toronton yliopiston kampusta ja upeita opiskelijoiden asuntoloita, joiden vieressä myös tämä meidän kämppä kalpenee! -saati sitten viime vuoden Aberdeen-vankila Skotlannissa. Käytiin syömässä Nirvana-kahvilassa, joka oli yksi (varmaan) sadoista söpön kotoisista kahvila-baareista Torontossa. Humusta ja pitaa! Nam! Täällä saa lähes joka paikasta humusta ja sitä olenkin syönyt nyt kolmen viikon aikana enemmän kun sitten Isrealin aikojen. Illalla tutustuttiin vähän muihin opiskelijanuoriin ja Toronton yöelämään.. mutta ei valitettavasti päästy Supermarket'iin, koska kaikki porukasta ei vielä olleet 19-vuotiaita. :)

Lauantaina mentiin aamukahville Kensington marketeille. Siellä on monet kulttuurit edustettuina ja löysin lisää argentiinalaista yerbaa mateta varten kauppojen suurista valikoimista. Monista putiikeista löytyi myös Wasan näkkäreitä ja jopa Vaasan & Vaasan suomalaista hapankorppua (oli pakko ostaa paketti)! Paketissa luki vain hapankorppujen sijasta Finn Crisp.

Tässä söpö kasvi-auto Kensington marketeilta..



Kensington marketilta jatkettiin matkaa Chinatowniin. Siellä tunsi olevansa Kiinassa, eikä ympärillä paljon muita länsimaalaisia kyllä näkynyt. Jopa Canada Trust-pankin julkisivu oli muokattu kiinalaiseksi ja nimi käännetty seinälle kiinalaisin merkein!
Laten kanssa kaupungissa ympäriinsä käppäiltiin ja päädyttiin isoon Eaton Center kauppakeskukseen. Vihdoin näin, mitä tarkoittaa Abercrombie & Fitch kun niitä vaatteita Jamee ja mm. skottikämppikset viime vuonna niin ylistivät. Toronton kaupungintalon edessä oli isot meksikolaisten festivaalit. Taisi olla joku niiden juhlapäivä, koska siellä esiintyi perinteisiä meksikolaisia artisteja, kansansävelmiä soittaen ja tanssien. Paljon lapsia oli puettu kansallisvaatteisiin tai muuten vaan Meksikon väreihin.

Tässä Toronton uusi kaupungintalo


Löysimme iltapäivällä pitkän etsinnän jälkeen St. Lawrence marketin, joka oli täynnä vihannes- ja hedelmäkojuja. Niiltä kulmilta Toronton kaupunki on saanut alkunsa.


Matka jatkui Hockey Hall of Famelle, jonne emme maksaneet sisäänpääsymaksua, vaan ihastelimme ulkokuoria. Sieltä löytyi seinä täynnä kiekkoja..


Kiekkojen joukosta bongasimme myös muutaman vanhan suomalaisen jääkiekon!


Takasinpäin kävellessä bongasimme kadulla muutamia kerjäläisiä, joita tietysti kaikista suurkaupungeista löytyy. Yksi erikoinen tapaus jäi kuitenkin mieleen, koska kadunkulmassa istui nuorehko, meidän ikäinen poika, jonka kerjäläis-pahvissa luki: "Dumbledore (viitaten siis Harry Potterin rehtoriin) turned me into a Hobo, need money for wizzard training". Kuinka omaperäistä. :)

Iltapäivällä tapasimme taas hostimme, jonka kanssa käytiin yliopistolla nopeasti katsomassa pätkä opiskelijoiden tekemästä "elävästä" luku-näytelmästä, jonka aiheena oli Pariisin vuoden 1968. Periaatteessa nuoret luki tapahtumat paperilta täysillä tarinaan eläyten; osa päiväkirjamaisista merkinnöistä ja osaa historiallisesti tapahtumista kertoen. Mielenkiintoinen esitys!
Yliopistolta jatkoimme Green Garden -nimiseen kuppilaan, jossa tavattiin muita Toronton yliopiston opiskelijoita.. ja illalla mentiin vielä Lee's Palace-klubille, jossa esiintyi joukko kanadalaisia, meksikolaisia ja kuubalaisia artisteja. Mieleen jäi erityisesti nuori kuubalainen naisräppäri Telmary (youtubesta löytyy video tästä). Letkeän espanjan kielisen räpin taustalla soi salsa-rytmit. Oli todella erikoinen yhdistelmä lattarirytmejä ja räppiä.. :) kuulosti upealta!

Sunnuntaina lähdettiin Laten kanssa Starbucksin kautta aamulla klo 9:30 bussilla kohti Niagara Fallsseja. Kahden bussimatkan jälkeen, noin 2h jälkeen pääsimme vihdoin putouksille. Siellä oli kaksi isoa vesiputousta;

tämä Jenkkien puolella sijaitseva


ja sitten tämä Kanadan puolella sijaitseva "the Horseshow Falls" niminen, hevosenkengän-mallinen putous


Koko putouksilta vei hohdokkuuden niitä ympäröivä pieni Vegas-mallinen keskusta, joka oli täynnä neonvaloja, hotelleja, ravintoloita ja mitä erikoisimpia viihdykkeitä. Sieltä löytyi mm. kasino, Guinness World records museo, Maailman rikollisten vahakabinetti, rocki-starojen vahakabinetti, erilaisia kummitustaloja ja Rain Forest Café. Kävimme Frankensteinin talon kummitusreitillä, jolla oli oikeita näyttelijöitä leikissä mukana. Emme tietenkään päässeet sitä läpi ilman kiljahduksia..



Kotiin Kingstoniin pääsimme sunnuntaina illalla vasta klo 23 jälkeen. Pitkän bussimatkan jälkeen kaaduin heti sänkyyn.

Tässä vielä videokuvaa molemmista putouksista:

melkein viikonloppu!

Tänään on jo torstai. Se tarkoittaa sitä, että huomenna on perjantai.
----> me lähdetään Laten kanssa Torontoon! :)

Koko viikko on mennyt aika rutiinilla. Kampus tuntuu jo ihan tutulta ja viihtyisältä paikalta. Pikku hiljaa alkaa tämä Harknesskin tuntua "kodilta".
Ollaan hyvin pitäydytty sopimuksessa ja oltu jo kolme kertaa aika pitkällä juoksulenkillä; siis totaalisesti yllätetty itsemme! Eilen oltiin myös toista kertaa salsa-tunneilla. Kerrattiin vanhaa, edellisellä viikolla opittua, mutta opittiin myös monta uutta askelkuviota. Kuten arvata saattaa, niin jostain syystä tytöt on paljon innokkaampia tanssitunneillakävijöitä, mistä johtuen tällä kertaa oli mun vuoro olla mies ja opetella miesten askeleet. Ehkäpä jostain vielä löydetään jotkut miespuoliset uhrit, jotka huijataan meijän kanssa salsatunneille, niin voidaan pian tanssia vaan naisten osuuksia.
Toivossa on hyvä elää.

Ollaan myös panostettu vähän kokkauspuoleen. Toissapäivänä valmistettiin uskomattoman hyvää pastakastiketta kanan jauhelihasta, siitä riitti jopa kahdeksi päiväksi. Tänään paistettiin kananfileitä, sienien ja sipulin kanssa ja syötiin salaatin kera. Täältä saa aivan loistavia avokadoja, joita ei ikinä löydä Suomessa hyväkuntoisina. Nam!

Tuli mieleen pari asiaa, jotka täällä pikkasen ottaa pannuun.

1) Rogers -liittymä. Puhelimessa EI oikeesti ole kuuluvuutta ikinä. Tekstiviestit tulee perille vähän miten sattuu ja puhelin ei vissiin edes lähetä viestejä perille kaikkiin ulkomaalaisiin numeroihin. Positiivista Rogerssissa on kyllä se, että ei tarvitse huolehtia, että kännykkä on äänettömällä luentojen aikana, koska puheluiden vastaanottaminen on joka tapauksessa mahdotonta ilman kuuluvuutta. :)

2) TAX -verot! Sama ongelma kun Jenkeissä. Hinnoissa ei ole veroja laskettuna, vaan ne lisätään vasta kassalla ja ikinä et sitten pysty arvioimaan, että paljon tavarat oikeesti maksaa. Niin ärsyttävää! Ei ole mahdollista edes laskea valmiiksi kolikoita kassajonossa, koska et tiedä tarkkaa loppusummaa. Mikä on rasittavampaa?!?
Joku kanadalainen mulle selitti, että tää juttu on sen takia keksitty, että valtio ei pysty nostamaan veroprosenttia niin helposti, koska ihmiset huomaisi sen kauppalaskujen summan nousussa, vaikka hyllyissä on samat hinnat. ---- ja tästä pääsenkin toiseen raivostuttavaan asiaan...

3) Hinnan-puute, sillä aivan LIIAN usein täällä kaupassa törmää tuotteeseen, jossa ei vaan lue hintaa. Ei hyllyssä, eikä hintatarrassa. Kunpa ne oliskin ilmaisia, koska siinä tapauksessa täällä sais kämpän täyteen tavaraa maksamatta mitään. Yritä siinä sitten paistinpannua ostaessa etsiä sitä halvinta mahdollista kun puolista pannuista puuttuu hintatarrat, eikä niitä ole edes hyllynreunassa... tai ruokakaupassa asioidessa miettiä, että paljonkohan bagelit maksaa. -mutta toisaalta ei kai sillä väliä, kun lopullinen hinta on jokatapauksessa ihan muu kuin se, mikä hintatarrassa lukee! :)

Joka päivä kyllä yllätyn uudestaan kanadalaisten ystävällisyydestä. Enkä voi sitä liikaa korostaa. Nää on niin uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita. Jopa välillä vähän hirvittääkin näiden ystävällisyys, vaikka ei kai kukaan voi olla liian ystävällinen.

Olen päättänyt hakea töitä kampukselta. Mun opiskelija-viisumin mukaan voin tehdä töitä, mutta vain kampuksella. Yritän siis hakea johonkin kampuksen palveluun. Olis mageeta päästä töihin esim just siihen aikaisemmin mainitsemaani Walk Home Serviceen tai yhteen ihanaan Common Ground kahvilaan, mutta ne taitaa olla tosi suosittuja paikkoja! Haku menee umpeen tän kuun lopussa, joten pitää sitä ennen saada paperit valmiiksi. Töitä voi kuulemma tehdä vaikka n. 6h vkossa, eli siis yksi vuoro vaan, joten sen ei pitäisi häiritä opiskelua. Koko ajan oletan, että saan töitä täältä, mutta mun 3. vuoden opiskelija-naapuri sanoi, että ne on todella suosittuja, joten ei pidä pettyä jos ei saakaan töitä.

Nyt menen kyllä nukkumaan, huomenna on espanjan kirjallisuuden luento klo 8:30. Sitten pitää pakata laukut ja tarkistaa, mistä meijän bussi klo 13:20 lähtee kohti Torontoa. Lähes kaikki muutkin vaihtarin on näköjään päättäneet lähteä tänä vkonloppuna road tripille Torontoon, koska joka toinen vastaantulija sanoo myös viettävänsä tämän vkonlopun siellä. Eiköhän siis törmätä tuttuihin Toronton kaduilla..

Tänään aamupalaa syödessä katsoin muuten MTV3 Huomenta Suomen uutisia netistä ja kuulosti aika lohduttomalta uutisankkurin viimeinen lause: "Harmaa syyssää jatkuu meillä koko maassa."
Täällä aurinko vielä paistaa, mutta syysviima jo puhaltaa..

nostalgiaa

Aurinko paistaa taas Kingstonissa!
Valitettavasti lämpötila ei taida riittää enää edes +20. Kovin nopeasti näyttää sää viilenevän.

Sunnuntaina olisi ollut Terry Fox run. Siitä tuli mieleen Isreal ja vuosi 1996, kun Golanilla käveltiin kanadalaisten johdolla lenkki hyväntekeväisyyttä varten. Nyt olisi ollut tilaisuus mennä juoksemaan 10km reitti Kingstonin lähiympäristöön, mutta en laiskuuttani osallistunut tapahtumaan. Kävin kyllä illalla kaverin kanssa omalla lenkillä järven rannalla.

Maanantai-iltana menin katsomaan isrealilaisen naisen tekemiä lyhytdokumentteja, joiden aiheina oli Isreal-Palestiina suhde. Näin mainoksen meijän asuntolan ulko-ovessa ja päivällä arabian opettajani vielä mainosti kyseistä tilaisuutta. Yleisön joukossa oli paljon keski-ikäisiä aikuisia, muutama israelilainenkin (kuulin paljon heprean kieltä), mutta olin varmasti nuorin. Jerusalemilainen Dorit Naaman on yksi film studies opettajista meidän yliopistossa ja eilen järjestetyssä iltamassa hän esitteli 4 DIAdocumentaRY (päiväkirjamaisia dokumentti) videotaan. Täältä löytyy lisää tietoa hänestä.

Doritilla on nykyään Kanadan kansalaisuus ja hän on asunut Pohjois-Amerikassa monta vuotta. Ensimmäisessä videossa hän oli kuvannut asiaa, jota hän eniten kaipaa Isrealista Kanadassa ollessaan. Video oli 4 min pätkä Jerusalemin markkinoilta, joilla myytiin tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Vaikka kovasti yritin muistella, niin en usko, että koskaan kävimme juuri noilla kyseisillä markkinoilla Jerusalemissa käydessä.


Toinen video oli yhdeltä israelilaisten sotilaiden vartioimalta tarkastusasemalta Länsirannalta ja Doritin siellä tapaamista, pyöräilevistä, pienistä palestiinalaislapsista (jotka ovat kuvassa).

Kolmas video oli suuresta sementtimuurista, jota juutalaiset rakentaa Jerusalemin keskustaan erottamaan palestiinalais- ja juutalaisalueet toisistaan.
-tämä herätti paljon keskustelua muurista aiheutuvista vahingoista palestiinalaisille, mutta myös miten se hankaloittaa israelilaisten elämää ja sulkee heidät pois muulta maailmalta.

Neljännellä videolla oli kuvattu kahta erikoista rakennusta Jerusalemissa, jotka aikoinaan palestiinalaiset perheet olivat rakentaneet itselleen kodeiksi, mutta israelilaiset olivat vuonna 1948 ajaneet heidät kodeistaan, eikä nämä palestiinalaiset koskaan voineet palata lunastamaan omaisuuttaan takaisin. Ironista kyllä, toinen taloista on nykyään suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon museo.

Ennen jokaista videota Dorit selitti hieman taustoja ja jokaisen videopätkän jälkeen heräsi pieni keskustelu videon sisällöstä ja tämän hetkisestä poliittisesta tilanteesta. Hänen kantansa ei jäänyt videoista epäselväksi, mikä nostatti myös kiivaita kysymyksiä varsinkin yhdeltä kipaa-pitävältä ilmiselvältä israelilaiselta.
Videoiden teemana oli selvästi tuoda ilmi, miten huonot palestiinalaisten oltavat ovat ja miten surkeasti israelilaiset heitä kohtelevat (mikä oli mielenkiintoista, ottaen huomioon kuvaajan kansalaisuuden). Tämä aikaisemmin mainitsemani israelilainen mies ei ollut samaa mieltä Doritin kanssa. Tämä johti mielenkiintoiseen keskusteluun ja mies mm. tokaisi, että minkä ihmeen takia Israelin valtion pitäisi elättää palestiinalaiset, jos heillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia omilla alueillaan. Ja eivätkö sitten palestiinalaiset voisi mennä töihin muihin lähellä oleviin arabimaihin, kuten Jordaniaan, Syyriaan tai Libanoniin. -mikä logiikka?!!? Lopuksi hän vielä kysyi, josko joku on tehnyt dokumentin/elokuvan siitä kun jordanialaiset hyökkäsivät Israeliin ja monet juutalaisten synagogat ja kodit tuhottiin.

Mielenkiintoinen ilta. Lopputuloksena oli, että rauhaa ei saada Lähi-Itään, ennen kuin molemmat osapuolet ovat tulleet yhteisymmärrykseen historian tapahtumista ja kansojensa oikeuksista. -ei siis mitään uutta. Lopuksi selvisi myös, että illan järjestäjänä toimi "Solidarity for Palestinian Human Rights"-niminen järjestö, johon palestiinalainen arabianopettajani luonnollisesti kuuluu.

Tänään illaksi on hieman kevyempi ohjelma, kun yliopistolla järjestetään Clubs Night, jossa eri kerhot esittäytyvät. Jospa sieltä löytyisi jotain mielenkiintoisia juttuja, mihin osallistua...

P.S. Arabiankirja-paketti saapui Suomesta vihdoinkin tänään ja ilmeisesti huomenna saan sen hakea postista.

hikinen viikonloppu..

Viikonloppu on mennyt suht rauhallisissa merkeissä. Koko perjantai satoi vettä ja olin hurjan väsynyt ensimmäisestä kouluviikosta, joten jäätiin kotiin kaverin kanssa katsomaan leffaa (huippu hyvä Coach Carter). Olis kyllä ollut jos jonkun näköstä Hollywood dress up- tai kegger-bilettä tiedossa, samoin kun yliopiston oma Alfies-baari oli ensimmäistä kertaa perjantaina auki.

Lauantaina lähdettiin meijän asuntolan porukan kanssa (ehkä 1/5 osa asukkaista oli mukana) tuohon Wolfe Islandille, joka on siis Kanadan ja Jenkkien välissä. Lauttarannasta mentiin hevoskärry-kyydillä Corn Maze farmille. Siellä pelailtiin lentopalloa, syötiin lounasta, mentiin taas maissilabyrintti läpi ja grillattiin vielä vaahtokarkkeja. Vaikka olin jo toista kertaa labyrintissä, niin silti eksyttiin moneen kertaan.. siellä on meinaan kokonaiset 34 umpikujaa!

Takastullessa kuvasin vähän meijän kämpän hoodeilla..

Tässä kuva kampuksen kulmilta, läheltä meijän asuntolaa.

Näyttää ihan normaalilta lähiökadulta, kuin suoraan amerikkalaisesta elokuvasta, -eikö? Kuvassa kuitenkin osa Queen'sin "student ghettoa". Näissä taloissa opiskelijat asuu, iltaisin katu ei enää näytä yhtään näin rauhalliselta.

On kiva, että vaikka kävelis kotiin vähän myöhempään illalla, pimeän tultua, niin kadut ja talojen terassit ja pihat on vielä täynnä ihmisiä. Ainakin vielä tähän aikaan vuodesta!
Jos silti pelottaa kävellä yksin, niin voi soittaa 533-WALK (eli 9255) ja saa ilmaisen matkaseuran kotimatkalle yliopiston Walkhome-palvelusta, jossa on töissä opiskelijoita.

Tää paikka vilisee MUSTIA oravia. Niitä on niin paljon, että ne ei enää olekaan sulosia. Ne tunnetaan lempinimellä "ghetto rotat", koska niitä vilisee täällä opiskelijakämppien kulmilla.

Lauantaina illalla käytiin vielä Queen's Pubissa kampuksella ja sen jälkeen kaupungin keskustassa tsekkaamassa paikkoja Ale housessa. Takastullessa kastuttiin läpimäriksi, kun oli ruvennut satamaan.

(Tässä meidän kotikatu, Earl Street.)

Koko viikonlopun on ollut hirveän painostava ilma. Mittari näyttää +24, taivas on pilvessä, mutta ilma on hurjan raskas.
Tänään, sunnuntaina aamupäiväkävelyllä käytiin brunssilla keskustassa kahvilassa ja tuuli tuntui lämpimän märältä ja erittäin kostealta.

Sunnuntai on mennyt tavalliseen tapaan: ei-mitään-tehdessä. Paitsi, että sain onneksi ne kolmannen vuoden espanjan kirjat myytyä kaverille, jonka tapasin tiistai-illan pubiryöminnässä! :) pääsinpäs niistä eroon.

Nyt yritän vielä lukea vähän huomista varten politiikan historiaa antiikin Kreikan filosofeista.. (yök!) ja suunnitelmissa olisi lähteä kaverin kanssa pienelle juoksulenkille lämpötilan laskettua.

Ensimmäinen kouluvko Queen'sissa takana.

Perjantai, vettä sataa kaatamalla, mutta tunnit on tältä viikolta ohi.
Yllättävän hyvin ja nopeasti meni eka kouluviikko Kanadassa.
Eilen pääsin viimein vilkaisemaan neljännen vuoden espanjan kielen kurssia, joka painottuu kääntämiseen, ja taidan jäädä sille. Opettaja oli nuori-"sekopää"-heiluja Barcelonasta. Todella rennolta vaikutti, eikä varmasti ainakaan käy tunnit tylsiksi! Nyt pitää vaan löytää joku, joka ostaa mun kolmannen vuoden esp kirjat!
Tämän uuden, nelosvuoden kurssin kirjat oli kirjakaupasta loppu, joten en saanut ostettua uutta 90$ kirjaa. Siitä huolimattta sain taas rahaa kulutettua, koska piti ostaa English-Arabic sanakirja 46$ ja Espanjan kirjallisuuden kurssikirja 90$. Rahanmenoa ei vaan voi estää..
Yritin käydä kirjastosta katsomassa, josko meidän kurssikirja olisi siellä, niin voisin vkonlopun aikana tehdä läksyt, mutta sitä ei löytynyt valikoimasta.

Jostain syystä kuvittelin Suomessa ennen tänne lähtöä, että Kanada olisi suht halpa maa. Varsinkin nyt kun (jenkki) dollari on alhaalla. -Siis, shopping paradise! Harmikseni nopeasti jouduin toteamaan, että hinnat on täällä kyllä aika samaa luokkaa kun Suomessa tai Iso-Britanniassa. Täältä puuttuu halpiskaupat, tyyliin Primemark, joka oli opiskelijan paratiisi Skotlannissa. Kampuksen ruokaloiden ja kahviloiden hintataso on vähintäänkin yhtä korkea kun Skotlannissa ja varmaan reilusti korkeampi kun Suomessa. Onneksi kämppä on kampuksen nurkilla, niin tuskin tarvitsee kovin usein yleisiä ruokaloita käyttää.

Eilen tajusin, että mun paikallinen liittymä, Rogers laskuttaa myös ulkomailta tulevista vastaanotetuista puheluista. Törkeää! Sillä ei edes ole kuuluvuutta yhdessäkään rakennuksessa kampuksella ja just ja just mun omassa huoneessa. Minkä takia kännykät ja liittymät ei voi toimia muualla maailmassa yhtä hyvin kun Suomessa? ja minkä takia muualla maailmassa kännykällä puhumisesta laskutetaan kymmenen kertaa enemmän kun Suomessa?

Eilen illalla oli muutaman vaihtaritutun tuparit, johon mentiin tapaamaan kavereita. Talo oli täynnä väkeä, siellä oli varmaan kaikki Queen'sin vaihtarit. Tapasin muutaman ruotsalaisen, joiden kanssa rupesin puhumaan pikkasen ruotsia. Niklas Tukholmasta luuli mua ensin finlandssvenskiksi. Wau. Selvisi, että ruotsalaiset saa opintotukea kuukaudessa puolet vähemmän kun me suomalaiset. MUTTA tanskalaiset opiskelijat saa 1,5 kertaa enemmän kun me ja kesäkuukausilta kans, siis 12 kk vuodessa!

Tänään on ensimmäinen päivä kun on satanut pari tuntia putkeen, eikä loppua näy. Olisi hyvä tilaisuus siis yrittää opiskella ja pienentää luku-urakkaa ensiviikon tunteja varten.
Luin toissapäivänä joltain suomalaiselta uutissivustolta, että Helsingissä on ollut sateisin syksynalku 34 vuoteen. -Otan osaa siitä kärsiville! :) Onneksi täällä oli helteiset viikot juuri ennen koulunalkua.

Nyt oppikirjojen pariin..

(Ohessa muutama kuva meijän Harkness-asuntolasta; mun käytävältä ja keittiöstä. Jos tuntuu, että pikkukuvasta ei näe tarpeeksi, niin kuvaa klikkaamalla se suurentuu!)

Kurssien kanssa sekoilua..

Nyt on vihdoin kurssit alkaneet ja melkein on nekin reilassa..
Maanantaina oli heti aamulla 9:30 ensimmäinen luento, Political Theory. Kurssin nimi jo masentaa, mutta ei auta itku markkinoilla, kun teoriakurssi on pakko suorittaa omaa yliopistoani varten. Onneksi proffa vaikutti nuorekkaan reippaalta ja pikkasen huvittavaltakin, niin ehkä tästä selvitään. Valitettavasti kyseinen kurssi kestää koko vuoden, normaalin yhden lukukauden pituuden sijaan. Helpotus oli se, että syksyllä ei tarvitse yhtään esseetä aiheesta vääntää.

Päivällä piti kuitenkin vielä juosta toimistoissa ja selvitellä oikeita kursseja. Väliin ehti muutama professorikin sekoittamaan pakan ja piti vaihdella edestakas politiikan kurssilta toiselle. Onneksi vaihtokoordinaattori on super mukava ja hoitaa hommat kun vettä vaan (toisin kuin meidän vaihtokoordinaattori Aberdeenissä).
Maanantaina menin myös ensimmäiselle arabian kielen alkeiskurssin tunnille, vaikka kurssi oli jo täynnä. Arabia on sen verran vaativa kieli, että arvelin muutaman opiskelijan pelästyvän ensimmäisen tunnin jälkeen niin, että mahdunkin mukaan. Niinhän siinä sitten kävikin ja heti tunnin jälkeen juoksin taas toimistoihin ympäri kampusta hakemassa allekirjoituksia, jotta sain rekisteröityä itseni kurssille. Opettaja on nuori palestiinalaisnainen ja kurssi vaikuttaa oikein lupaavalta ja sopivan nopeatempoiselta.

Iltapäivällä lähdettin vielä etsimään halvempaa ruokakauppaa kaupungin toiselle laidalle. Kampuksen suuri lähimarketti, A & P on tietysti auki 24h ja myös kaupungin kallein ruokakauppa. Onneksi viimein löydettiin Food Basics ja melkein päästiin koko matka takaisin kotiin bussilla, ettei kädet venyneet polviin asti.
Illalla netissä kursseja kattellessa huomattiin vahingossa omasta opiskelijarekisteristä, että ollaan yliopistolle velkaa tuhansia dollareita asuntolasta. Maksun eräpäivä on 30. syyskuuta. Missä lasku? Ollaan ihmetelty, että miksi ei ole mitään ilmoitusta tullut maksutavasta tai eräpäivästä, mutta ilmeisesti on muutama paperi jossain välissä postissa kadonnut. Asuntoloiden päätoimistossa nainen väitti kivenkovaa, että paperit on meille keväällä lähetetty. Jaahas.
Siinä rekisteriä tutkiessa huomasin, että minulle oli myönnetty Queen'sin "Dean's International Award". 1000 dollaria mun velasta oli jo maksettu yliopistolle. Jee, jee! Keväällä väänsin tuskissani hakemuskirjettä ja yritin keksiä, miksi haluan juuri tänne yliopistoon ja Kanadaan ylipäätänsä, sekä miten pystyn kotiinpalattuani mainostaa Queen'siä muille. Enpä tiennyt, että hakemukseni oli edes koskaan tullut perille, saati sitten johtanut johonkin.

Tiistaina alkoi latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden kurssin tunnit. Opettaja on -yllätys, yllätys -nuori nainen Argentiinasta! Koko kurssi on siis espanjaksi, joten olen innoissani, että pääsen taas kuulemaan argentiinalaista aksenttia.

Koulukirjat on täällä hirveän kalliita ja mm mun espanjan kielen kurssikirja-paketti maksaa yliopiston kirjakaupassa 172 dollaria + verot päälle (eli noin 115 euroa!!!). Eilen kuitenkin löysin facebookin matketplace -sivulta juuri oikeat kurssikirjat käytettynä 50 dollarilla. Myyjä sattui juuri olemaan koneella ja pian tapasin hänet kirjaston kulmalla ja kirjat oli ostettu. Tämän jälkeen suuntasin kirjat kainalossa tälle kolmannen vuoden espanjan kielen kurssille, johon olin arvellut kielitaitoni riittävän. Pari minuuttia oppitunnin alkamisen jälkeen juttelin hetken opettajan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kurssi on ehdottomasti liian helppo ja minun pitäisi ottaa neljännen kielioppikurssi. Tämä tiesi siis lisää juoksemista toimistosta toimistoon, vaikka luulin, että kurssit oli jo selvitetty. Turhaan oli siis kirjat ostettu!
Espanjan laitoksen toimiston ihmiset ei ole niitä kaikkein avuliaampia täällä ja kertoivat mulle kylmästi neljännen vuoden kurssin olevan täynnä. Ainoa vaihtoehto oli lähettää sähköpostia suoraan opettajalle ja kysyä, josko hän kuitenkin ottaisi mut kurssille.

Illalla business, economics ja commerce vaihtariopiskelijoille järjestettiin Pub Crawl (=pubi röymintä) -pub kierros. Mentiin kuitenkin muutaman muun vaihtarin kanssa mukaan tutustumaan Kingstonin yöelämään, vaikka "ryömintä" ei suoranaisesti meille ollut tarkoitettu. Kierroksella oli varmaan lähemmäs 100 henkeä, kun pienemmissä paikoissa ei meinattu mahtua sisään kaikki yhtäaikaa. Teemana oli Kanada, joten punavalkoisissa väreissä yritettiin olla liikkeellä. Yhteensä viidessä eri paikassa pistäydyttiin ja tutustuttiin taas kymmeniin uusiin ihmisiin yhden illan aikana. Onneksi oli muutamia kanadalaisiakin matkassa mukana, niin ei ihan vaan vaihtariporukalla oltu liikkeellä.


Tänään keskiviikkona alkoi myös espanjalaisen kirjallisuuden kurssi. Jo viime vkolla tapasin proffan ja jouduin hänelle todistelemaan, että tarvitsen tämän kurssin ja lupaan tehdä kovasti töitä, jotta pysyn tahdissa mukana. Mr. Thompson ei kuitenkaan ollut vakuuttunut espanjan kielen taidoistani vaan oli vahvasti sitä mieltä, että kurssi on minulle ylitsepääsemättömän vaikea. Lopulta hän puoliväkisin allekirjoitti rekisteröimishakemukseni, kun olin hokenut kymmenen kertaa, että haluan jokatapauksessa yrittää.
Tämän keskustelun takia odotin mielenkiinnolla ensimmäistä tuntia! Heti kun olin esitellyt itseni ja pari vierustoveria espanjaksi muulle luokalle, totesi opettaja, että "mehän keskustelimmekin jo viime viikolla ja kyllä tämä on sinun tasoa ja juuri sinulle sopiva kurssi". -Se siitä siis!


Tänään aurinko vielä paistoi, mutta se ei enää lämmitä +26 asteeseen kuten viime viikolla. Tuulensuojassa pärjää kyllä t-paidassa. Käytiin campuksen yhdellä viheriöllä vähän opiskelemassa. Sain jopa 10 sivua luettua Socrateksen kirjotuksia politiikan teorian kurssille.
Illalla käytiin tsekkaamassa myös ensimmäinen salsa-tunti. Oli mun ensimmäinen kerta kun yritin tanssahdella salsan rytmiin ja se vaikutti sen verran hauskalta puuhalta, että varmaan mennään ensi viikolla jatkamaan.

Ensimmäiset kuulumiset Kingstonista...

Päätin pitkän pohdinnan jälkeen nyt vihdoin perustaa blogin, johon voin päivittää kuulumisia kotiväelle. Tämä sujuu varmasti kätevämmin, kuin erilaisten kiertomailien kirjoittaminen..

Kovin nopeasti on viikko Kanadasssa pyrähtänyt ja huomenna pitäisi jo aloittaa uudet kurssit ja kova opiskelu.
Viime viikolla pelkäsin, että tästä viikosta tulee hurjan tylsä ja pitää keksiä jotain erikoista tekemistä, mutta eipäs onneksi niin käynytkään. Ilmoittauduin yliopiston järjestämälle NEWT-vkolle, joka on lyhenne sanoista 'New Exchange and WickedAwesome Transfer students'. Eli uusille oppilaille vähän niinkuin ekaluokkalaisten freshers (tai täällä Frosh) viikko. Jouduttiin pulittamaan osallistumisesta 125 dollaria, mutta on kyllä ollut sen väärti!

Keskiviikkona meidät jaettiin 11 eri ryhmään, joissa jokaisessa oli 3 vanhempaa 'geckoa' ja n. 8 uutta oppilasta. Meijän ryhmän nimi oli Gangs of NEWTyork ja saatiin kaikki vesipyssyt ja kravatit rekvisiitaksi. Muita ryhmiä oli esim. Hakuna NEWTtata ja NEWTourious.
Meille opetettiin NEWTs-huutoja ja mm. koulun 'laulu', jota kaikki laulaa kybällä seisten esim fudismatseissa (amerikkalaista jalkapalloa) aina kun meidän joukkue "the Golden Gaels" tekee maalin. Lounaaksi oli barbeque puistossa ja iltapäivällä kierreltiin ympäri kaupunkia ja kampusta ryhmissä ottamassa kuvia omasta ryhmästä eri tilanteissa ja samalla tutustuen uuteen kotikaupunkiin.. mm. mistä saa ruokaa, missä on Starbucks, kirjasto, kirjakauppa, paras jäätelöbaari ja koulutarvikekauppa.
Illalla oli vuorossa karaokea Philthy McNasty-nimisessä kuulemma oikein kanadalaisessa pubissa.

Torstaina lähdettiin klo 8 aamulla mystery road tripille, joka osoittautui matkaksi Kanadan pääkaupunkiin, Ottawaan. Matka kesti n. 2,5 tuntia ja mentiin 4 keltaisella koulubussilla, joita näkee jokaisessa amerikkalaisessa leffassa. Ei mitenkään hirveen mukavat penkit, koska ne on varmaankin suunniteltu korkeintaan ½h matkailuun, eikä monen tunnin ajeluun.. mutta telkkarit kyllä löytyi ja katsottiin Blondin Kosto 2.
Ottawassa meillä oli vapaa aikaa ja saatiin mennä opastetulle kierrokselle Kanadan parlamenttiin. Samalla meille kerrottiin hieman Kanadan poliittisesta järjestelmästä ja noustiin ylös parlamentin rauhan torniin "Peace Tower"iin, josta avautui näkymä joka suuntaan yli Ottawan kaupungin ja Quebecin provinssiin puolelle asti (Ottawa on juuri Ontarion ja Quebecin rajalla, Ontarion puolella).
Päivällistä syötiin yhdessä kaikkien yli 100 ihmisen kanssa Ottawan Hard Rock Cafessa. Sen jälkeen poikettiin pienemmällä kaveriporukalla skotti-pubiin, joka oli sisustettu skotti-aiheisin kuvin ja tarjoilijat olivat pukeutuneet kiltteihin. Kello 20 lähdettiin busseilla jatkamaan matkaa joen rannalle, joka erottaa Ontarion ja Quebecin provinssit toisistaan, jossa meitä odotti meille varattu bile-laiva. Siellä oli kunnon valot ja DJ pelkästään meijän porukalle ja ajeltiin joessa pari tuntia, kunnes 23 aikaan hypättiin takas busseihin ja ajettiin kotiin Kingstoniin.

Perjantaina meillä oli aamulla klo 10 NEWT-olympialaiset omissa ryhmissä. Lajeina oli mm. köydenveto partavaahdolla päällystetyn pahvin ympärillä, frisbeenheitto yrittäen osua puihin sidottuihin pahvisiin ihmisiin, "polttopallo" märillä sienillä ja parranajon harjoittelu giletten terän, partavaahdon ja ilmapallojen kanssa sekä vesisota. Olympialaisten jälkeen alkoi suuri maalisota. Ruohikolla oli jättikokoinen pressu, jonka kulmissa ja reunoissa oli punaisia, keltaisin ja sinisiä (koulun värit) maalipurkkeja. Onneksi meillä oli päällä keskivkona ostetut haalarit, joiden selkään painettiin "Queen's 09", sillä maalisodan jälkeen oltiin yltäpäältä maalissa, naamaa ja hiuksia myöten. Oli uskomattoman hauskaa kaapata käsillä purkeista maalia ja räiskiä ympäriinsä kavereiden päälle ja sotkea ittensä kun pieni kakara. Suuri haaste oli sen jälkeen yrittää suihkussa putsata kynnet, hiukset, silmäripset ja jalat kuivuneesta maalista. Vielä muutama päivä sodan jälkeenkin hiuksista löytyy kuivuneen maalin palasia, punaisia raitoja, kynnenalusista puhumattakaan.


Illalla meidän yliopistolle oli järjestetty joen toiselle puolelle Military Academyn Fort Henry kukkulalle suuri konsertti, jossa esiintyi muutama tunnettu kanadalainen artisti, mm. The Stills ja Sam Roberts. Kuulemma täällä suuria nimiä! :)

Iltapäivällä meille esittäytyi Queens'in yliopiston bändi, joka skotti-tyyliin koostuu kilttiin pukeutuvista säkkipillin ja torven soittajista. Tänään kuulin, että yliopisto on perustettu kopiona Edinburghin yliopistosta, mikä oli yllättävää, vaikka tiesinkin, että tämä on alunperin juuri skotlantilainen yliopisto.

Lauantaina meillä oli ilmaiset pannukakku-brunssit ja iltapäivällä oli talent show, johon en itse osallistunut, koska olin kaupungilla etsimässä illaksi päällepantavaa. Meillä oli NEWTs viikon päätteeksi semi formal illallistanssit ja piti siis löytää joku sopiva mekko sitä varten. Omannäköinen mekko jopa löytyi alennusrekistä.'

Keskustasta oli illaksi Stoney's ravintola varattuna ja siellä meillä oli 3 ruokalajin illallinen pitkänkaavan mukaan, jonka jälkeen kasattiin keskeltä pöydät sivuun ja katsottiin slide show keskivkon kaupunkikiertueen kuvista ja ruvettiin bailaamaan. Kaikille uusille opiskelijoille jaettiin alla kuvassa näkyvät Tam-lakit, jonka jokainen uusi opiskelija saa Queen'siin tultuaan.


Tässä hurjat ensimmäisen viikon kuulumiset. Nyt nukkumaan ja henkisesti valmistautumaan huomiseen; varsinaisen koulun alkuun!