eihän sulla voi olla kylmä, sä oot Suomesta!!!

Kuka muu on kyllästynyt tähän lauseeseen? :)
Miksi ulkomaalaiset aina heittää suomalaisille tän saman kommentin kun tulee kylmät ilmat?
Eilen sain taas kuulla sen. Vaikka oon Suomesta, niin kyllä mulla silti tuntoaisti on tallella. :) Kanadalaiset yrittävät silti koko ajan pelotella Kingstonin kylmällä talvella. Kuulemma lämpötila normaalisti laskee aina -40 (celcius) asti. O-ou!

Tiistaina ensimmäinen työvuoro sujui hyvin. Meitä oli kaksi baristaa tekemässä kahveja ja smootheja. Onneksi oli sulkuvuoro ja suht hiljasta, niin pystyi rauhassa opettelemaan. Ihmiset vaikuttaa tosi mukavilta ja kukaan ei ainakaan stressaa mistään. Eilen (keskivkona) olin toista kertaa töissä ja meitä olikin kaksi uutta yksin kahvien kanssa, joista toinen ensimmäistä kertaa. Onneksi MOD (manager on duty) auttoi meitä välissä. Aluksi oli rauhallista, koska vain toinen kassa toimi, niin ei päässyt tilaukset kasaantumaan. Jostain kumman syystä viimeinen tunti olikin yhtä juoksua ja piti yrittää tehdä vähintään 2-3 juomaa samaan aikaan. Kello 20:00 on näköjään aika kun ihmiset haluavat ostaa smootheja.

Tänään paistaa aurinko! :) ja illaksi taas töihin..

Lunta?!?

Täällä Kingstonissa on tullut taivaalta jotain koko päivän.
Aamulla oli vain tuulista, mutta päivällä rupesi satamaan.
Iltapäivällä tuli räntää ja sitten se muuttuikin jo lumeksi. Tästä väittelin arabian tunnilla paikallisten kanssa. Mun mielestä se oli räntää, koska se ei jäänyt maahan valkoisena. Heidän mielestä se oli lunta, koska se tuli alas suurina hiutaleina.
Lopputulos on se, että isoja hiutaleita tuli, jotka jäi takkiin valkoisina, mutta märkään maahan tietenkin sulivat.
Loppuviikoksi on kuitenkin luvattu plusasteita, joten vielä ei vähään aikaan hankea nähdä.
Mun on vissiin pakko mennä ostamaan lapaset NYT!

Saatiin tänään takaisin Latinalaisamerikan kirjallisuuden kokeet, tulos 97/100. Jee!
Illalla edessä ensimmäinen työvuoro ja huomenna arabian koe.

päivitystä..

Perjantaina oltiin porukalla kattomassa oikeeta NHL lätkämatsia Ottawa Senators - Anaheim Ducks, Ottawassa. Kahden tunnin matka Kingstonista jäähallille sujui taas epämukavassa keltaisessa koulubussissa. Suomalaisista Senatorseissa pelas Jarkko Ruutu ja Duckseissa Teemu Selänne. Meillä oli paikat tosi korkealla, mutta nähtiin hyvin koko kenttä ja numerot 73 ja 8 erottu hyvin muiden joukosta. Me suomalaiset lähinnä kannatettiin Duckseja Selänteen johdosta ja saatiinkin tuntea aika monia tiukkoja silmäpareja selissämme, sillä koko Scotiabank Place oli tietenkin täynnä Senators-kannattajia.

Meitä oli yhteensä varmaan joku 40 Queen'sin opiskelijaa, joista suurin osa oli vaihtareita. Päästiin suomalaisten kanssa selittämään jääkiekon sääntöjä muille ulkomaalaisille, jotka oli ensimmäistä kertaa lätkämatsissa.
Ducksit johti parhaimmillaan 4-0, mutta niiden peli lipsui loppua kohden ja Senatorsit pääsi kaventamaan niin hyvin, että jännittävien viimeisten 10min jälkeen peli päättyi 4-3. Onneksi Senatorsit saivat myös maaleja, sillä se sai aikaan uskomattoman näyn, kun koko halli nousi seisomaan samalla sekunnin sadasosalla, kovasti tuulettaen. Valot välkkyi ja huudot raikui.


Jos tarkasti katsoo, niin tässä näkyy valkoisessa paidassa Selänne #8 ja punaisessa paidassa Ruutu #73. Ruvettiin miettimään, että onkohan ne kavereita keskenään ja menee vaikka kahvittelemaan yhdessä pelin jälkeen?!? :)


Lauantaina oli herätys aikasin, sillä klo 7 lähti bussi Torontoon, Wonderland -huvipuistoon. Siellä on koko Pohjois-Amerikan suurin vuoristorata valikoima. Aamulla sää oli vähän sateinen, joten koko puisto oli ihan tyhjä. Se sopi meille hyvin, kun vihdoin reilun 3 h matkan jälkeen päästiin laitteita kiertämään. Käytiin vaikka kuinka monessa vuoristoradassa. Yhdessä oltiin makuuasennossa (sama laite, joka löytyy Särkänniemestä), yhdessä oltiin seisoma-asennossa ja yhdessä mentiin jopa taaksepäin puolet ajasta. Tämän vuoden uusi laite Wonderlandissa oli hurja Behemoth vuoristorata. Se on Kanadan suurin, nopein ja korkein vuoristorata. Pituutta on yli 1600m, nopeus 120km/h, korkeus yli 70m ja kulma, jossa parhaimmillaan laskeudutaan on 75' astetta. Hurjaa! Siinä vauhdissa tuntui hetkittäin, että naama lähtee irti. :)
Huippulaite oli myös Drop Tower, jossa noustaan 70m korkeuteen ja sitten tullaan "vapaapudotusta" alas. Kaikkien näiden laitteiden jälkeen oli koko kroppa ja mieli vähän sekaisin, pikkasen huippas.

Puisto meni kiinni klo 17, joten kuuden tunnin kiertelyn jälkeen lähti bussi takaisin kotiin. Illalla käväisin vielä yhdissä vaihtareiden kotibileissä moikkaamassa tuttuja ja näkemässä uusia naamoja.

Sunnuntai meni taas normaalisti sunnuntain tavoin. Mun piti lähteä ruokakauppaan ensimmäistä kertaa yksin tekemään suurostoksia. Late jätti mut tänne yksin ;) joten ei auttanut muu kun tallustaa A & P:hen shoppaamaan. Siellä oli sata muuta opiskelijaa, jotka oli päättänyt tehdä ruokaostokset sunnuntaina aamupäivällä. Mun kassa oli sen oloinen, että hän olis ollut ensimmäistä kertaa kassakoneen ääressä ja kysy multa mm. sipulia "skannatessa", että "minkälainen sipuli tämä on?" jotta hän löytäis koodilistasta oikean koodin. Olis pitänyt sanoa, että se halvin niistä. Meni hermot, kun jouduin jonottamaan yli puoli tuntia pelkästään, että pääsin maksamaan ostokset.
No, kaikilla on joskus eka työpäivä.. mullakin huomenna! :S

Pari tuntia opiskelin sanoja arabian koetta varten, kunnes luin yliopiston sähköpostin, johon ope oli laittanu viestiä, että maanantain tunti peruttu ja koe siirretty keskiviikolle. Sitten luin vielä vähän politiikan teoriaa. Teki mieli mennä ajoissa nukkumaan, mutta kello 21 oli Common Ground kokous, jossa keskusteltiin joulukuun työvuoroista. Kahvila on koeviikkojen ajan 24h auki, joten ehkä pääsen tekemään muutaman yövuoronkin.

Tänään maanantaina vietin historialliset 4 hyppytuntia kirjastossa, opiskellen. Kun meillä ei ollut arabiaa, päätin mennä kirjastoon tekemään espanjan käännöslauseita. En ostanut siihen kurssiin kirjaa ja sen saa lainata vain kolmeksi tunniksi, joten tein tehtävät kirjastossa. Sitten luin vielä lähes 3h politiikan teoriaa. Kyseessä oli varmaan jonkinlainen mielenhäiriö.

daddy, on täällä opiskeltukin

Tämä kulunut viikko on mennyt hurjan nopeasti, lähinnä opiskellessa..

Maanantaina vuokrattiin auto ja ajettiin viiden vaihtarin kesken Ottawaan, Scotianbank Placeen katsomaan Coldplayta. Oli aivan mahtava keikka! Tulikin loppujen lopuksi aika kallis reissu, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Britti-pojat veti hurjan, valojentäyteisen keikan, joka oli täynnä energiaa. Lähinnä uusimman "Viva la Vida" -levyn biisejä, mutta myös vanhoja hyviä.

Tiistaina tein koulujuttuja ja tavattiin Laten kanssa yks kanadalainen tyttö, joka on kiinnostunut lähtemään ensi vuodeksi Aberdeeniin vaihtoon. Istuttiin Starbucksissa ja kerrottiin mahdollisimman nätisti juttuja Aberdeenistä, mikäs sen mukavampaa. Tuli vähän haikea olo jopa viime vuoden kommelluksia muistellessa. Meillä oli niin mahtava porukka Skotlannissa.

Koko tiistain satoi vettä, mutta päätin silti lähteä keskustaan hoitamaan pankkiasioita. Menin Canada Trustin toimistoon avaamaan paikallisen tilin, jotta joskus saan palkkaakin ensi viikolla alkavasta työstä. Homma hoitui yllättävän mutkattomasti ja jo alle 20 min sain paikallisen maksu- ja nostokortin mukaan.
Illalla oli varsinainen työharjoittelu-ilta. Meillä oli kaksi tuntia preppausta kahvilassa ja kierrettiin takahuoneet ja varastot, jotka ei ole hirveän isot. Mut hyväksyttiin Barista-ryhmään, mikä tarkoittaa sitä että tulen oppimaan mm. lattten, mochan ja smoothien valmistuksen, enkä joudu tekemisiin rahan kanssa. Hirveä tietotulva yhdellä kertaa, mutta ehkä siitäkin selvitään. Ensimmäinen työvuoro on ensi tiistaina.

Tänään mulla oli viimeinen mid-term -nimellä kulkeva välikoe. Neljä koetta jo takana. Yksi ollaan saatu takaisin ja se meni paljon paremmin kuin odotin, joten toivottavasti niin käy muidenkin kokeiden kanssa. Onneksi huomenna alkaa jo viikonloppu..
Ensi maanantaina on kuitenki taas jo arabian koe.

Huomenna (perjantaina) illalla lähdetään tuonne samaan Scotiaback Placeen, Ottawaan, mutta tällä kertaa mennään katsomaan NHL-lätkää. Siellä pelaa Ottawa Senators vastaan Anaheim Mighty Ducks. Suomalaisista toivottavasi näkyy Teemu Selänne ja Jarkko Ruutu! :)

PaRTy PaRTy PaRTy..

Tänä viikonloppuna tuli juhlittua monen viikon edestä. Eipä onneksi tarvitse vähään aikaan lähteä minnekään. :)

Perjantaina Commerce department järjesti taas huippuhauskan illan. Kyseessä oli International Flip Cup Tournament. Osaatte ehkä kuvitella ne punaiset muoviset mukit, jotka näkyy jokaikisessä amerikkalaisessa leffassa nuorten bileissä. Juuri sellaisista juotiin perjantaina.

Yhdessä opiskelijakämpässä oli olohuone ja ruokasali koristeltu kansainväliseen tyyliin ja yhdellä seinälle tulostaulukko. Ikkunat peitetty muovisäkeillä, jotta sisälle ei näe. Siellä meitä oli varmaan lähemmäs 100 opiskelijaa ja kokoonnuttiin pelaamaan flipcuppia -joka ehdottomasti yksi Kanadan kansallispeleistä. Joukkueita oli varmasti lähemmäs 20. Meijän jengi oli team Öky Pöky, joka koostui 2 suomalaisesta, aussi-irkusta, guatemalalaisesta, kanadalaisesta ja hollantilaisesta. Valitettavasti tiputtiin pelistä jo ekalla kierroksella kun kohdattiin britit, team 'Save the Queen'.



Idea oli se, että ovella maksettiin kaikki 10 dollaria ja sisällä sai juoda kaljaa yllin kyllin. Yök! :S Sitten juokkue vastaan joukkue juotiin ns viestin-omaisesti yksi ihminen kerrallaan muki tyhjäksi. Kun oli kuppi tyhjä, niin piti "flipata" se ympäri pöydän reunalla sormella näpäyttäen ja vasta kun se oli laskeutunut alaspäin pöydälle, sai seuraava ihminen juoda oman mukinsa tyhjäksi. Kovat kannustushuudo raikui ja ihmiset oli hyvällä päällä häviöistä huolimatta..
Finaalissa oli britit vastaan kanukit ja valitettavasti kanadalaiset voitti, vaikka kaikki vaihtarit kannusti tietysti eurooppalaisia.

Lauantaina oltiin kaverin kanssa brunssilla keskustassa, kunnon jenkki-dinerissa syömässä omelettia. Sitten piti vähän hoidella kouluhommia ja valmistautua illan bileisiin.
Kyseessä oli yhden kaverin 23v. synttäribileet, joiden teemana oli "tropiikki". Vedettiin tietenkin kaislahameet päälle ja kukat kaulaan, jotka löydettiin dollarma:sta (jossa kaikki maksaa 1 dollarin +verot).
Oli hauska ilta kavereiden kesken ja syötiinpäs oikeaa kookospähkinää myös.


Sunnuntai on mennyt rauhallisissa merkeissä.. sain vähän politiikkaa luettua, tehtyä arabian tehtävät ja espanjan käännöstä.
Menin mun "buddyn" luo illalliselle syömään spaghettia. Vuoden alussa kaikki halukkaat vaihtarit saatiin omat kanadalaiset 'kaverit' joiden kanssa meijät matchattiin omien hakemusten perusteella. Tänään tapasin Meaghanin toista kertaa. Hän on mukava kolmannen vuoden opiskelija ja vietti viime vuoden vaihto-oppilaana Edinburghissa.

Meillä oli myös ensimmäinen Common Ground tapaaminen, jossa meille kerrottiin vähän työpaikan tavoista ja yleistä pientä. Tilaisuus kesti vajaan tunnin ja saatiin mm. työsopimukset allekirjoitettaviksi. Olen oikein innoissani aloittamassa siellä työt.. meidät uudet laitetaan jo seuraaviin listoihin, joten viikon päästä pääsen paikan päälle harjoittelemaan.

Tänään olen koko päivän popittanut Coldplayta, koska huomenna lähdetään illaksi Ottawaan kattomaan britti-poikia livenä! Wau! :)

Jee, jee! :)

Nyt sain vihdoin tiedon, että mut on hyväksytty Common Ground kahvilan uuteen tiimiin.. mulla on töitä! CoGro (frendien kesken) on siis yks kampuksen kahviloista. Mun mielestä ehdottomasti paras niistä. Nyt pääsen sinne töihin! Sunnuntaina on illalla klo 21 ensimmäinen n. tunnin mittainen infotilaisuus ja ensi tiistaina kahden tunnin valmennus. En malta odottaa. Pitänee mennä avaamaan kanadalainen pankkitili pian.

Oon tosi hyvällä päällä nyt ton työpaikan takia. Myös sen takia, että tänään tajusin, miten hieno ilma täällä Kanadassa on tähän asti ollut. Joku sanoi, että tämä ei ole ihan normaalia tähän vuodenaikaan nähden, mutta tant pis.. mä nautin. Viime vuoden Skotlannin aamujen vastakohta on herätä täällä kirkkaan sinisen taivaan ja auringon hehkuun. Ei siis harmaista harmainta joka päivä. Loistavaa!

Helpotuksen tunnetta luo myös se, että kahden vähemmän ikävän aineen välikokeet oli ja meni. Ei tarvitse vähään aikaan panikoida niistä aineista. Viikonlopuksi kyllä riittää tekemistä siitä huolimatta. Maanantaina pitää taas palauttaa kirjallisena arabian läksyjä, torstaille tehdä yksi iso käännös englannista espanjaksi ja Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden koe on kans torstaina.

Onneksi huomenna on taas lauantai ja voi nukkua pitkään! ;)
Hyvää viikonloppua tout le monde!

Republic by Plato, help!

Tänään olen enemmän tai vähemmän koko päivän yrittänyt opiskella huomista välikoetta varten. Political Theory. Se on niin tuskasta luettavaa, että ei pahemmasta tietoa.
Eilen luin netistä, että Alexander Stubbin yksi lempikirja on "Republic by Plato", -yöäk. Tuli melkein oksennus.
Siis tämä kamala Platonin teksti, josta mäkin joudun pätkiä takomaan päähäni huomista varten. Miten se voi kuulua kenenkään normaalin ihmisen lempikirjoihin?!? -----> Hoitoon!

Viikonloppuna ajattelin, että Platon ja muut rupes vihdoinkin aukeamaan, kuten Late innoissaan tokaisi: "nyt tää rupee tekee järkee". Tarkoittaen siis, että nyt hän rupeaa ymmärtämään tekstiä. :) Nyt en enää ole yhtään niin varma. Huomenna pitää siis hallita Plato, Aristotle, Epicurus & Epictetus -suomeksi; Platon, Aristoteles (heppu kuvassa), Epikuros & Epiktetos.

Saatiin arabian tunnilla takas jotain tehtäviä ja eilisen sanelutesti. Siinä aineessa vielä toistaiseksi menee oikein hyvin. Onneksi!
Mun pakistanilainen vierustoveri kertoi osaavansa muutaman sanan suomea. Ajattelin, että sieltä tulee heti pahimmasta päästä jotain kirosanoja... mutta ei. "Koris" oli yksi, joka hänellä muistui mieleen. Joku on kerrankin opettanut ulkomaalaiselle kunnon suomea, ei pelkästään kirosanoja. :)

Illalla on Spanish departmentin 'Nachos with profs' Grad clubilla. Sinne voi mennä tutustumaan espanjan laitoksen proffiin ja saa ilmaiseksi nachoja ja juomia. Ajattelin siis käydä siellä pikaisesti kääntymässä.

Uskon, että tämän Kanada-vuoden suurimmaksi haasteeksi tulee Ben & Jerry's. Jäätelö. Meijän pienessä kulmakaupassa on koko Kingstonin halvinta Ben & Jerry'siä. Puolen litran paketti maksaa 5$ (siis vain 3,16 erkkiä). Eikö ne Suomessa maksa tuplasti enemmän? Turhan usein tulee haettua jätskiä.. en ikinä ennen syönyt Ben & Jerry'isä ja nyt muka sitä pitäis saada melkein joka päivä. Tähän ehkä vaikuttaa se, että aika usein keittiössä meidän keskustelunaiheena on juuri Ben & Jerry's. En siis ole ainoa suurkuluttuja. Eikä me suomalaiset olla ainoa Ben & Jerry's suurkuluttuja kansa täällä.

Tässä kaks ihan huippumakua. Nam! :)

Kanadan lämmin, golfvirraton ilmasto

Tänäänkin on ollut ihana syyspäivä.. -näyttävät onneksi vielä jatkuvan.
Tunneille kiirehtiessä tunsin lämpimän syysviiman, juu lämpimän.
Olen todella positiivisesti yllättynyt tästä Kanadan golvirrattomasta ilmastosta. :)

Eilen illalla selvitin oman koeaikataulun joulukuulle. Päivämäärät on vihdoin julkaistu. Selvisi, että mulla on onneksi vain 3 koetta itse koeviikoilla. Espanjan kirjallisuus 5. joulukuuta, arabia 12. joulukuuta ja politiikan teoria 13. joulukuuta (lauantaina!!!).
Mun joululoma alkaa siis jo 13. joulukuuta! Jei! (eräillä vähemmän onnekkailla kokeet jatkuvat 18. päivälle asti)

Meillä oli täksi päiväksi arabian läksyksi pari kirjallista tehtävää, jotka piti antaa opettajalle. Siitä huolimatta, luokkaan saapuessa hän huusi, "Marhaba class, we're gonna have a Quiz, so put off your books and grab a piece of paper". Vaikka kuinka yritettiin sanoa, että ei ole reilua, heti loman jälkeen (eilen, maanantaina oli Thanksgiving holiday), niin ei auttanut. Opettaja oli ihan jipoissa ja sanoi, että ensimmäistä kertaa hän saa tehdä tän. Istuin eturivissä ja sanoin pilke silmäkulmassa, että "you're really enjoying this, aren't you?". Siihen meijän ihana palestiinalainen vastasi, että "yeah, actually I am". Hahaa.. ei auttanut itku markkinoilla, vaan sanelukoe oli edessä.

Huomenna on ensimmäinen kunnon välikoe, en oikein jaksa stressata niistä. Tämäkin koe on onneksi vain 15% Espanjan kirjallisuuden lopullisesta kurssiarvosanasta. Saa nähdä, miten mun käy...

p.s. ei vielä mitään uutta tietoa työpaikoista.

Kampus, Starbucks & Politics

Täytyy sanoa, että olen viettänyt nyt oikein rauhallisen ja produktiivisen (!?!) vkonlopun -olosuhteet (flunssa) huomioonottaen. Olen saanut opiskeltua aika paljon politiikan teoriaa ja ehkä nyt ymmärrän paremmin, mistä ollaan viimeinen kuukausi luennoilla puhuttu.

Lauantai ja sunnuntai oli aivan uskomattoman kauniita syyspäiviä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta molempina päivinä useita tunteja. Ulkona, auringossa lämpötila nousi ainakin +18 asteeseen. Aika lämmin siis oli.. varsinkin Starbucksin pihassa, kiviseinän vieressä. :)

Tässä muutamia kuvia lauantain kampus-kierrokselta.
(kuvaa klikkaamalla näkee paremmin, jos haluaa)

*Ontario Hall University Avenuella

*Ontario Hall eri kulmasta.


*Tässä Jeffery Hall (ei mikään kaunistus!) Ontario Hallia vastapäätä.
Täällä on 3/4 mun arabian tunneista. Jefferson Hall on siitä mutkikas rakennus, että se on suuremmaks osaks maan alle rakennettu. Kun menet noista pääovista sisään, olet kolmannessa (!!!) kerroksessa. Ensimmäisenä päivänä kun etsin huonetta 115, jonka piti olla ensimmäisessä kerroksessa, olin siis pikkasen hukassa. Nyt tiedän, että pitää mennä kaksi kerrosta alaspäin, jotta pääsee ensimmäiseen kerrokseen. Logiikka?!?

*Tämän rakennuksen suunnittelija ajatteli, että kellotornin pitää olla koko kampuksen korkein rakennus, jotta opiskelijat näkevät kellon jokapuolelta ja saapuvat luennoille ajoissa (tämän opin kampus-kierroksella ekalla vkolla). Sen takia siis, monet rakennukset ovat osittain maanalaisia.

*Tässä näkyy Kingston Hall. Siellä on mun kaikki espanjan - ja kirjallisuuden luennot. Kingstonin pääovista kun menee sisään onkin tokassa kerroksessa, joten tää on kans vähän 'tricky' rakennus.



*tässä on kampuksen oma kirjakauppa 'the Campus bookstore'. Hieman metsittynyt?!?

*tässä on JDUC (John Deutsch University Centre), jossa on mm. Common Ground-kahvila, Tim Horton's kahvila, posti, kopio-ja printti-keskus, vaihtareiden tuki-/infopiste, kampaamo yms muuta sekalaista.

*tässä Stauffer library, joka on nelikerroksinen, kampuksen suurin (myös pää)kirjasto. Ihan kivenheiton päässä mun kotoa ja suoraan JDUCia vastapäätä.

Lauantaina ja sunnuntaina vietin useita tunteja tuossa opiskellessa. Oli oikein mainio t-paita keli.

Äsken eksyin taas hesarin sivuille uutisia lukemaan.. muutama otsikko erityisesti herätti mielenkiintoni. Esimerkiksi nämä: "Tuomioja: Ulkopolitiikan johto ajelehtii", "Paasio arvostelee Stubbin toimintaa HS:n toimittajana" tai Väyrysen kommentit yleensä. Nää papparaiset on tainneet jäädä viime vuosikymmenille ja viimeaikoina myös kovasti innostuneet arvostelemaan Stubbin jokaista liikettä ja sanomista.. ei siinä, että ne Stubb ois aina oikeassa, mutta esimerkiksi tämä uskomaton skandalisointi niistä suurlähettiläiden raporteista, jotka julkaistiin Hesarissa -tuntuu uskomattomalta.
En yhtään ihmettelisi, jos vaikka kohta kun he vielä vähän innostuvat, niin joku heistä keksisi, että Stubb pitää ajaa ulos ulkoministeriöstä.. ja muutama älypää kun vielä rupeaa skandalisoimaan tätä, niin on taas uus soppa syntynyt.

Tänään on Kanadassa Thanksgiving, mutta multa taitaa jäädä kalkkunat syömättä..

Hyvää uutta, alkanutta viikkoa kaikille!

Wal Mart-reissu

Perjantaina oli ihana herätä aamulla ja ajatella, että vielä yksi päivä...
ja sitten koittaa 3 päivän loma ja rauha.

Onneksi perjantaisin on vain 2,5h koulua. Ensin puuduttava Espanjan kirjallisuuden 1,5 tuntinen ja sitten puol tuntia välissä ja perään tunti politiikan teoriaa. Tämä jälkimmäinen tutoriaali sai mut tajuamaan, että mulla ei ole hajuakaan koko kurssista. Kaikki Platonit, Aristoteleet ja Epicurukset yms on mennyt ihan yli hilseen.. ja kuinka moni mun tutoriaali-ryhmässä onkaan viime vuonna ottanut filosofian kursseja? damn. Miksi en muista mitään lukion filosofiasta?!? Ensi viikolla on koe. O-ou..

Kipeenä tulee aina ikävä kotiin ja nyt kun mun flunssa vaan näyttää pahenevan, niin yritin ottaa yhteyttä kotiin.. mutta turhaan. Siellä tais olla kiireinen päivä, joten en päässyt puhumaan kotiväen kanssa.
Tuntien jälkeen lähdettiin kaverin kanssa seikkailemaan Cataraqui centeriin (läheinen kauppakeskus), joka ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta siitä jatkettiin vielä Wal Martiin. Kolme eri bussia otettiin, jotta päästiin sinne asti.. onneksi meijän opiskelijakorteilla voidaan käyttää paikallisbusseja ilmaiseksi!

Wal Martista oltais saatu halvalla oma kurpitsa Halloweeniksi, mutta ei sitten viittitty ostaa sellaista tänne nurkkaan homehtumaan. Bussimatkalla näkyi muutaman talon pihassa jo Halloween-koristeita; pari luurankoa ja lepakkoa roikkui oven pielessä.


Mukaan tarttui kuitenkin muuta mukavaa.. ostin mm. Brita vedensuodatin-kannun, koska juon kraanavettä ihan turkasesti ja se maistuu välillä aivan uskomattoman pahalta ja hajukin on hirveä. Jospa mun uusi Brita tekisi vedenjuonnista hieman suuremman nautinnon..
Ostin myös termari-mukin, joita täällä on kaikilla! Monesta kampuksen kahvilasta saa alennusta, jos vie oman mukin.. sitten kun löysin sellaisen söpön vaaleanpunaisen, jonka hinnasta osa meni vielä hyväntekeväisyyteen, niin se oli pakko ostaa. :) Näin säästän jatkossa luontoa.

torstai, missä rokka?

Tänään mulle selvis yks mielenkiintonen juttu, jota oon miettiny kurssien alusta lähtien..
meinaan mun Espanjan kirjallisuuden ja espanjan kääntämisen kursseilla on yksi sama mummo tai vanhahko rouva, jonka alkuperä on ollut iso kysymysmerkki. :) ja munhan on aina ihan pakko tietää ihmisten kansallisuus ja syntyperä!
Hän on aina aktiivisesti tunneilla mukana, ehkä joskus kulkee vähän hitaalla, mutta ikää on varmasti reilusti yli 60 vuotta -aurinko on tehnyt tepposensa..

Jostain syystä oon päätellyt, että hän vois olla Romaniasta tai Albaniasta, koska välillä espanjan väliin sujahtaa muutama italian sana 'porque'n sijasta 'perche' tai italialainen aksentti tulee läpi (mutta ei niin vahvasti, että vois olla italialainen). Tänään sitten kävelin espanjan mid term-välikokeesta ulos käytävälle, jossa hän oli napittamassa paitaansa ja pyys multa, nuorelta apua, kun peiliä ei ollut näkyvillä. Hän sanoi olevansa matkalla Synagogaan. Ahhaa.. siis juutalainen mummo. Sitten rohkaistuin ja kysyin suoraan, että 'where are you from?' Tähän mummo vastas, että 'from Syria'.
Wauu.. mun siniset silmät varmaan loisti super kirkkaina. Hän kertoi olevansa Aleppon kaupungista alunperin. Siihen jäi meijän keskustelu, mä lähdin kotiin ja mummo lähti painamaan Synagogaan.. ehkä vielä joku päivä saan selville lisää. ;)

Koe meni ihan hyvin. Meillä oli ensin n. 20 käännöslausetta englannista espanjaan. Viimeisintä en ymmärtäny edes englanniksi -kyseessä oli varmaan joku ihme sanonta, niin tuskin käänsin oikein espanjaksikaan. Se oli jotain tyyliin.. -they left/took off on their heels. Tarkoittaa luultavasti jotain, että 'lähtivät nopeasti'. Käänsin sen sitten sanasanalta espanjaksi, joka tuskin oli tarkoitus. Kakkososa koostui pienestä tekstinpätkästä, joka piti kans kääntää eng-esp. Siinäkin muutama lause meni jo englanniksi vähän yli hilseen, mutta eiköhän se siitä. Koe on 15% koko kurssin arvosanasta, joten ei sillä paljon painoarvoa lopulta ole.

Tänään oon ollut vielä kipeämpi kun alkuvkosta, vaikka eilen luulin kuntoni edistyvän parempaan suuntaan. Finrexinit loppui jo ja nyt on ruvennut nokka vuotamaan.. päätä on jomottanut ja kuuma-/kylmäaaltoja on tullut koko päivän. Kunhan ei vaan kuume nousisi.. onneks huomenna alkaa vkonloppu, niin voin levätä.

Olisi ollut täydellinen syystorstai syödä hernekeittoa.

lisää työhaastatteluja ja muita erikoisuuksia

Maanantai oli ihan kipeä päivä. Oli pakko lähteä tuntien välissä keskustaan käymään Shoppers Drug martissa (joo, mikä nimi!?!) ostamassa vähän kurkku- ja särkylääkettä. Valitettavasti mun finrexin varasto on kohta tyhjä, enkä täältä vielä ainakaan ole löytänyt mitään vastaavaa.

Maanantai-iltana mulla oli kolmas ja viimeinen (ellen pääse johonkin jatkoon toiselle kierrokselle) työhaastattelu. Se oli Walkhome-palveluun. Haastattelu meni mun mielestä ihan hyvin, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi hyvin. Haastateltavia oli joku 340 ja tiistaina ilmestyi lista jatkoonpäässeistä, eikä mun nimeä sieltä löytynyt.. mutta vielä on toivoa, josko kahdesta muusta vaihtoehdosta töitä saisin.

Tiistaina meillä oli aamuyöstä ensimmäinen palohälytys-harjoitus. Se oli kuitenkin vähän inhimillisempään aikaan, kello 7 -joku voi tässä ihmetellä, että onko se muka aamuyötä, mutta kyllä se oli todella aikasin-, kun Aberdeenissä normaalisti (yöllä klo 3-4 aikaan). Ikävä puoli oli se, että jouduttiin seisomaan kadulla, mutta ei se onneksi kestänyt kun n. 5 minuuttia ja sitten päästiin takasin nukkumaan. Meille oli jo vkonloppuna lähetetty mailia, että tämä vko on paloharjoitus-vko, joten osattiin varautua tähän etukäteen. Täällä hälyttimen sireenikin on paljon inhimillisempi kun Aberdeenissä, onneks. En usko, että se tulee yhtä tutuksi tän vuoden aikana kun skottien palohälyttimet viime vuonna.

Tiistai kului muuten Espanjan kirjallisuusanalyysiä vääntäessä tuntien välissä. Sain kun sainkin sen valmiiksi ja illalla mentiin vielä Laten kanssa pienelle iltakävelylle ihailemaan syksyistä Kingstonia järven rannalle. Eilen oli täydellinen "aurinko paistaa pilvettömältä, kirkkaan siniseltä taivaalta -syyspäivä."

Täällä esimerkiksi politiikan luennolla, jossa on yli 200 opiskelijaa n. 60-70% opiskelijoista kirjoittaa muistiinpanot suoraan läppärille luennon aikana. Tää on suuri ero siihen, että Aberdeenissä viime vuonna ehkä 10% opiskelijoista oli läppäri mukana luennoilla.
Itse paljon mieluummin kirjotan muistiinpanot käsin, koska niistä on myöhemmin mukavampi opiskella, vaikka se on hitaampaa, kun koneelle kirjoittaminen. Huvittavinta on se, että kun isossa auditoriossa istuu yläreunassa, näkee mitä kaikkea opiskelijat läppärillä tekevät luennon aikana.. luentosalissa on tietysti langaton netti, joten yks sun toinen on samaan aikaan facebookissa, selailee netistä hiusmalleja (mm. tänään meijän vierustoveri), lukee BBC:n uutisia, lukee sähköpostia tai selailee netistä tilattavia iskulause-rintamerkkejä (maanantain luennolla edessä istuva tyttö) yms.
Pitäydyn muistikirjassa ja käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa myös tämän takia. Muistikirja ja kynä kädessä on suurempi todennäköisyys, että ajatus pysyy luennon aiheessa, vaikka ilman internettiäkin se tuntuu välillä aivan mahdottomalta.

Ensi maanantaina on Thanksgiving -Turkey time siis. Kaikki on lähdössä koteihinsa tai kaverin kotiin pitkäksi viikonlopuksi. Vaan en minä. Meinaan jäädä tänne Harknessiin. Odotan jo innolla viikonloppua, kun voin kerrankin nauttia siitä, että EI tarvitse lähteä minnekään.. kaikki vaihtarit käyttää hyväkseen pitkän vkonlopun ja on jo suunnitellut matkat ties minne, mutta olen päättänyt jäädä "kotiin" opiskelemaan ja nauttimaan siitä, että voin esimerkiksi vaan istua ja katsoa leffaa. Jee! :)

Täällä Kanadassa on muuten ihan mielettömän paljon ampiaisia! Kuka on istunut esim Espalla Helsingissä syömässä jäätelöä, tietää, että lokit tulee ja nappaa kaiken syötävän ihmisiltä.. täällä ampiaset tulee pörräämään ympärille samalla lailla heti kun istuu alas jonnekin ulkona. Niitä on joka paikassa ja tusinoittain.

Nyt lähden lounaalle muutaman kaverin kanssa ja sitten illalla menen salsan sijasta kuuntelemaan paneelikeskustelua, jonka aiheena on: Afghanistan: why we say "troops out now". Siitä lisää myöhemmin..

ToRoNTo Nuit Blanche

Lauantaina lähdettiin viiden vaihtarin kesken ajamaan kohti Torontoa. Kesti hetken, ennen kuin löydettiin Kingstonista ulos -vaikka ei uskois, kun tää on niin pieni paikka- ja oikealle motarille. Meitä oli kaks norjalaista, kaks suomalaista ja yks skotti.
Matka vuokra-autossa taittui suht mutkattomasti, norjalaiset hoiti meijät siististi Torontoon ja saatiin jätettyä auto parkkihalliin. Ei maksettu kun 17 dollarin (siis ~12 erkkiä) parkkimaksu, 21h Toronton keskustassa, China Townissa. Tuntui halvalta verrattuna esim Helsingin hulluihin parkkimaksuihin!

Päädyttiin kahvittelemaan Kensington Market-kortteliin, jossa kulttuurit kohtaavat. Join strawberry-mocha kahvin. Jotain ennenkokematonta ja -näkemätöntä. Todella makeaa, mutta hyvää! Nam.
Sen jälkeen vähän hajotettiin porukkaa ja mentiin Laten kanssa käymään Eaton Center-kauppakeskuksessa muutamassa kaupassa. Löysin itselleni syksy-talvi-siirtymäaika takin suht halvalla. Jee!

Illalla mentiin kaikki yhdessä japanilaiseen ravintolaan syömään sushia. Täytyy myöntää, että vähän nyrpeänä otin vastaan norjalaisten ehdotuksen mennä sushittelemaan päivälliseksi, mutta ruoka oli uskomattoman hyvää! Ja halpaa. Ostettiin kaksi isoa annosta erilaisia susheja, joita oli yhteensä 40kpl ja jaettiin ne viiteen pekkaan. Paljon lohta ja avokadoa yms. Uskomattoman makusta. En tiennyt, että sushi voi olla niin taivaallisen hyvää. Nyt tiedän! :)

Sushi-ravintolasta jatkettiin Red Roomiin chillailemaan, joka oli meille tuttu paikka jo kahden viikon takaa.. Siellä käytiin läpi Toronto Nuit Blanche (Valkoinen Yö) vihkonen ja ruksattiin kartasta kaikki erikoisuudet, joka haluttii nähdä. Kyseessä oli siis auringonlaskusta auringonnousuun kestävä ns. taiteiden yö, joka oli merkitty alkavan lauantaina klo 6:52 pm. Ympäri Toronton keskustaa oli yli 100 juttua meneillään koko yön.
Oltiin vähän kunnianhimoisia, eikä kyllä nähty läheskään kaikkia kartalta ruksattuja juttuja. Oltiin päätetty kävellä välimatkat, eikä käyttää metroa, joten aikaa kului pitkiä välimatkoja kävellessä.

Ensimmäinen taideteos, joka sattui meijän matkalle oli "vesiputous", joka oli tehty tyhjistä muovipulloista ja siihen kohdistetut siniset spotit sai sen muistuttamaan oikeaa vesiputousta, tarpeeksi kaukaa katsottua.

Sen jälkeen suunnistettiin keskustaan Eaton Square:lle, jossa heilui mies puutornissa spottivalon kanssa ja osoitti randomisti väkijoukkoon. Taideteoksen nimi oli "15 seconds of fame" ja tottakai meijän porukka sai osansa kuuluisuudesta ja pistettiin sekopäätanssiksi.. äkkiä meijän ympärillä oli kameramiehiä ja salamat välkkyi. Puuttui enää punainen matto!

Keskusta oli täynnä ihmisiä. Asfalttiin oli myös maalattu taideteoksia. Kaupungin talon ikkunoissa oli hieno valoshow.


Välillä käytiin Tim Hortons'issa (kanadalaisten oma, halpa, Starbucks-versio) kahvilla ja lämmittelemässä.. ulkona oli aika kylmä! Olisi pitänyt olla lapaset kädessä.

Toronton taidekoululla oli rakennuksen seinään heijastettu hevosen varjo. Ihmiset sai mennä kuntopyörää ajamaan ja sitä polkiessa hevosen varjo lähti seinällä laukkaamaan, mitä kovempaa polki, sitä kovempaa hevonen laukkasi ja oma varjo näkyi ratsastajana.

Kolmen aikaan lähdettiin vähän eri suuntiin, koska Laten kanssa haluttiin mennä zone C-alueelle, joka oli paljon kauempana. En edes tajunnut, miten kaukana. Jouduttiin kävelemään lähemmäs tunti länteen downtownista. Meillä ei tietenkään ollut edes kunnon karttaa ja kello lähestyi jo aamuneljää, kunnes vihdoin löydettiin Lamport Stadium ja Yoko Onon Imagine Peace -installaatio.

Yhden kadun puihin oli tuhannet ihmiset kiinnittäneet pieniä valkoisia paperinpalasia, joihin he olivat kirjottaneet omia toiveitaan. I wish... saimme sieltä omat Imagine Peace-rintaneulat muistoksi. Läheiseltä parkkipaikalta kuului erikoisia ääniä, joten menimme lähemmäs katsomaan, mitä ihmettä siellä tapahtui ja kyseessä oli joku erikoinen stressin-/vihanpurku menetelmä. Aidatun alueen sisällä oli muutama ihminen turvakenkien ja -hattujen ja isojen moukareiden kanssa tuhoamassa erinäköistä toimisto- ja taloustavaraa.. mm. tietokoneen ruutu, lehtikori, toimistotuoli yms mitä kuvitella saattaa. Ihmiset aidan takana hurrasivat ja yllyttivät näitä sitten rikkomaan tavaraa.. sekoa?!? -jonkun näkemys modernista taiteesta.

Kun kello läheni viittä, päätimme suunnistaa takaisin parkkihalliin auton luo. Matkalla ei tietenkään näkynyt yhtään tieautoa (street car), joksi Toronton ratikoita kutsutaan, vaan jouduimme kävelemään koko matkan takaisin. Välissä poikkesimme kyllä Mäkkäriin teelle, koska oli niin kylmä. Aamukuudelta vihdoin löysimme takaisin parkkihalliin ja auton luo. Takapenkillä sitten pantiin koisuvei ja nukuttiin reilu 3 tuntia.

Sunnuntai-aamuna kello 10 aikaan lähdettiin Kensington Marketille aamupalalle ja käppäiltiin vielä vähän ympäriinsä, kunnes lähdettiin ajamaan takas Kingstoniin päin.
Oli meidän suomalaisten vuoro olla ratin takana ja Late veti ekan puolet matkasta Omena-farmille asti. Tienvieressä oli aivan jättimäinen omena, joka oli merkki levähdyspaikasta. Sieltä löysimme kyltin jopa ihkaoikeaan kotiimme. Helsinki 6458km.
Maistoimme "kuuluisaa" omenapiirakkaa, joka ei kyllä ollut oikein mistään kotoisin, mutta silti syötävää.
En ymmärrä miksi suurinosa tienvarsi-kuppiloista aina tarjoaa ihan kökköruokaa. Jos kerran laittaa keskelle ei mitään ruokapaikan matkaajille, niin eikä sitten voisi edes tarjota kunnon syötävää ja juotavaa. Kaakao oli aivan järkyttävää.



Farmilla oli myös muutama hanhi ja laamoja, joita jäimme ihastelemaan.
Matka jatkui siitä vielä reilun tunnin verran, kunnes pääsimme Kingstoniin..
Ajoin onneksi ihan hyvin ja päästiin turvallisesti perille illalla kuuden jälkeen. Väsymys painoi päälle ja pikkanen vilustuminen taisi tulla tuliaisena Torontosta.
Menin nukkumaan jo yhdeksältä, eikä siis opiskelusta tullut enää mitään.


Autonvuokraus ja bensat kustansi meille 46 dollaria (30 euroa) per nenä, mikä ei ole mitään verrattuna 80 dollariin, jonka saa pulittaa edestakaisesta bussimatkasta.

sivistyksen parissa...

Katsoin tänään toissailtana (keskivkona) Suomessa telkkarista tulleen vuoden 2008 Kunnallisvaalien tv-tentin mtv3:lta. Kaveri suositteli tsekkaamaan, kun tunnelma kiihtyy studiossa Kataisen, Urpilaisen ja Vanhasen kesken. En olisi ikinä osannut kuvitella nauttivani vaalitentin katselemisesta, mutta tämä oli kyllä jotain todella huvittavaa. Vaikutti siltä, että jos kamera olisi kääntynyt tästä triosta poispäin, niin pian olisi yks jos toinenkin ollut kolmannen kurkussa kiinni. Tämä oli paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa kun eilen pikkasen näkemämme USAn varapresidenttien vaalivättely.
Suomen väittelyn aluksi kaikki kolme arvostelivat toistensa puolueiden vaalikampanjan julisteet -siis haukkuvat ja selittävät, miten ne on aivan surkeat. Ja Urpilainen on ällöttävä!

Innostuin tästä vaalitentistä sen verran, että päätin samaan syssyyn katsoa ylen Ulkolinja: Turha Sota -dokumentin (24.9. näytetty), joka kertoo viime elokuun Georgian ja Venäjän välisestä sodasta. Loistava dokumentti (by Vesa Toijonen)! Vaikka aihe oli surullinen ja haastateltujen, varsinkin sodasta kärsineiden ihmisten kohtalo valitettava, niin venäläisten hommat ovat aina yhtä naurettavia.
Toimittaja kysyi Venäjän tiedeakatemian Eurooppa-instituutin johtajalta, että "Mikä on Georgian ja Venäjän suhteiden tulevaisuus?" Sergei Karaganov vastasi tähän päättäväisesti, että "Meitä ei kiinnosta, koska se ei ole itsenäinen valtio." -"Eikö Georgia ole itsenäinen valtio?" -"Ei" hän vakuutti hymyillen. :)

Dokumentissa näytettiin myös otteita Venäjän kansallisesta televisiosta.
Sodan aikana näytettiin venäläisille kunnon faktoja Georgian presidentistä, Saakašvilistä. Venäläisten uutisten mukaan mm. "Seitsemän asiantuntijaa Saksasta, Hollannista, Itävallasta ja Sveitsistä päätyi siihen, että Saakašvilillä on psyykkisiä ongelmia, jotka johtuvat vaikeasta lapsuudesta."
Uutisissa analysoitiin myös Saakašvilin kasvonpiirteitä. "Leveä otsa kertoo vilkkaasta mielikuvituksesta ja taipumuksesta epätavallisiin raikaisuihin; tuuheat kulmakarvat vallanhimosta. Silmistä näkee taipumuksen oikkuihin ja haluihin, jotka on täytettävä hinnalla millä hyvänsä."
-Näin siis kansalaisia aivopestään Suomen naapurissa. Ei mitään uutta! :) Uskomattoman huvittavaa katsoa tälläistä.. ei voisi paremmin perjantai-iltapäivää viettää. Maksaisikohan Venäjän televisio mulle hyvät rahat, jos rupeaisin analysoimaan muidenkin maailman valtionpäämiehien luonteita heidän kasvonpiirteittensä perusteella.

Dokumentissa näin myös paljon tuttuja paikkoja viime kesältä, mm. Georgian ja Abkhazian rajan, jolla virtaa Ingur-joki ja sen takia rajanylityksen yhteydessä joki ylitetään siltaa pitkin. Abkhazian pääkaupungista, Sukhumista tunnistin kaksi eri kahvilaa, joissa me istuimme kesäkuussa kahvilla ja joissa ylen toimittaja oli istunut nyt syksyllä tehdessään tätä dokumenttia. Jännää..

P.S. Kuvassa laiturin päässä toinen näistä kahviloista, Abkhazian pääkaupungista Sukhumista.

työhaastatteluja..

Eilen mulla oli ensimmäiset kaksi (kolmesta) työhaastattelusta. Haastatteluajat luvattiin julkistaa 24h hakemusten deadlinesta ja ne ilmestyi keskivkona kello 4pm ilmotustaululle..
Aikataulu oli todella epäselvä ja niinpä istuin torstaina aamulla klo 10:30 lähes 20 minuuttia turhaan odottaen haastattelunalkua.. heheh. Tajusin myöhemmin, että haastattelu olikin klo 10:30PM (!!!). Illalla siis!!!
Minkä takia ei voi kirjoittaa 22:30?????? pitääkö tehdä niin monimutkaseksi elämä? :)

Kello 1pm (ei onneksi yöllä) oli sitten ensimmäinen haastattelu, joka oli kampuksen yhteen kahvilaan. Siinä tunsi ittensä vähintäänkin idols-kisaan pyrkijäksi, kun pöydän toisella puolella istui 1,5 miestä ja nainen. Haastattelu oli nopeasti ohi, se kesti vain alle 10min.
Ensimmäinen kysymys yllätti kyllä pahasti! Piti keksiä joku julkisuuden henkilö, joka olisi sopiva töihin Common Ground kahvilaan (jonne siis hain). :S aika paha! Muut neljä kysymystä vaikutti enemmän "normaaleilta", onneksi. Kaiken kaikkiaan mulla jäi ihan hyvä fiilis sen haastattelun jälkeen.. MUTTA hakijoita on aivan sairaasti! Joten, jos oikeasti saan jonkun työpaikan, niin olen todella iloinen. Mun kolmesta vaihtoehdosta kaikista mieluiten menisin tonne Common Groundiin töihin..

Illalla menin katsomaan argentiinalaista elokuvaa, jonka meijän yks proffa näytti kampuksella ja kaikki halukkaat sai mennä sinne. Yleisöä oli vissiin 8+proffa itse. :) Mä olin ainoa meijän kurssin yli 30 oppilaasta, joka oli raahautunut paikalle. "Bolivia" (vuodelta 2001) oli aika perus, vähän tylsä, argentiinalainen leffa. Se voitti aikoinaan monta palkintoa, vissiin myös Cannesin elokuvafestivaaleilla. Pääosanesittäjä ei ollut oikea näyttelijä, vaan esitti itseään, bolivialaista laitonta siirtolaista, joka muutti Buenos Airesiin työn perässä. Nautin elokuvasta sen takia, että sain taas kuunnella argentiinalaista aksenttia ja slangi-sanoja, joita olin jo unohtanut..

Meillä oli eilisillaksi suunniteltu Wrecko the Gecko-bileet, jotka oli siis meidän ensimmäisen orientaatio-vkon porukalle. Ne järjestettiin taas aidossa, kanadalaisessa pubissa; Philthy McNastyssä. Liityin muiden seuraan vasta myöhemmin, koska klo 22:30 menin päivän toiseen työpaikkahaastatteluun. Kyseessä oli TAMS (The Alma Merchandise Service) haastattelu, joka on kahteen eri kampuksen kauppaan; käytettyjen kirjojen- ja 'Queen's krääsä' Tricolours-kauppaan. Haastattelijoina oli kaks nuorta jätkää, jotka oli ihan mukavia ja tilaisuus oli ehkä pikkasen rennompi kun mun eka haastattelu aiemmin päivällä. Pöydällä oli keltainen pelle-peruukki, Hawaii-style-hulakaulakoriste ja aurinkolasit, joista piti valita yksi ja myydä se pojille.. valitsin aurinkolasit ja yritin nopeasti improvisoida vuosisadan myyntipuheen. Tilanne meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että en ole mikään mielikuvituksen ja sponttaanisuuden jättiläinen!
Viimeinen kysymys oli, että "mikä on mielestäsi tuote, jota meidän pitäisi jommassa kummassa kaupassa myydä, jota emme vielä myy?" -O ou.. olen kyllä käynyt kaupoissa, mutta silti oli vaikea yrittää muistella, mitä kaikkea niissä jo on myynnissä. Sitten näin ne aikaisemmin jo mainitsemani aurinkolasit pöydällä ja heitin, että "juu, aurinkolasit, ehdottomasti.. Queen'sin sini-kelta-punaväriset aurinkolasit. Koska meillä on jo myynnissä Queen's sateenvarjoja, niin kesäksi pitäisi olla aurinkolasit!" Hahaha..

Uloslähtiessä päätin, että menen aikaisin kotiin, mutta kun olin Philthy'ssä vasta keskiyön aikaan, niin aikaisin ei ihan toiminut. Musiikki oli laidasta laitaan, tanssittiin jopa vanhan, kunnon Aqua hitin, Barbie Girlin tahtiin. :) Kotiinpäästyä ruvettiin naapurin kanssa vielä tekemään yö-snackseja; Thomas lämmitti bageleita ja laittoi väliin mitä ihmeellisimpiä juttuja, mm. Crabmeattia (ravun lihaa?) ja Philadelphia cream cheeseia ja toiseen Philadelphian kanssa vadelmahilloa. Nam! :)

Lyhyistä yöunista huolimatta selviydyin tänään klo 8:30 Espanjan kirjallisuuden tunnille. Jei!
Tunnin jälkeen jäin juttelemaan muutaman mun kurssikaverin kanssa. Oli kiva, kun lopulta nämä kaks tyttöä totesi, että "we should hang out sometimes.." Kiva, ehkä jopa tutustun täällä muihinkin opiskelijoihin kun vaan toisiin vaihtareihin.

Syksy saapui Kingstoniin..

Nyt voin viimein todeta, että syksy on tullut...
Eilen satoi koko päivän. Tuuli niin vietävästi, että ei yhtään tehnyt mieliä astua ovesta ulos iltapäivän arabian tunnille.
Tänään on myös tihuttanut lähes koko päivän.
Siis.. hmmm..
Sade+tuuli+miehet kilteissä+säkkipilli..
=Skotlanti!
Mä kun luulin, että olen Kanadassa tällä hetkellä.
Pelottavan paljon rupeaa Kingston muistuttamaan Aberdeeniä. Onneksi täällä ei vielä ainakaan ole pahemmin näkynyt harmaita kivirakennuksia.. ja ihmiset on todella ystävällisiä. -En siis voi olla Skotlannissa. Huh. :)

P.S. Ihka oikean, punaisen Maple leafin (kuvassa) löysin tänään kotimatkalla ruokakaupasta.