suomalaisia elokuvia

Perjantaina katsoin taas pitkästä aikaa suomalaista telkkaria. Torstai-illan A-talkissa oli ollut Stubb, Hautala, Tuomioja ja Kallis puhumassa Guantánamon vankilan sulkemisesta ja Suomen mahdollisesta vankienvastaanottamisesta. Oli todella huvittavaa katsoa, kun puhujilla tunteet kuumeni ja Kallis teki itsestään ihan pölvästin kaiken kansan edessä.

Perjantai-iltana saimme Lauran kanssa houkuteltua muutaman naapurin kanssamme kellariin kattomaan suomalaista Vares-leffaa. Oli kovan työn takana saada kaverit istumaan alas meidän kanssa, sen verran ennakkoluuloisia ne oli, mutta elokuvan päätyttyä molemmat myöntyivät, että kyllä he siitä tykkäsivät. Molemmat oppivat rutkasti suomalaisia kirosanoja, jos ei muuta. Vareksesta saa kyllä sellasen kuvan, että Suomessa sataa aina vettä...

Tämä lauantai olikin ehkä sitten koko Kanada-aikani tuottoisin lauantai. Sain urakoitua koululukemisia paljon päivän aikana. Mun kuusi kurssia taitaa tälle lukukaudelle olla pikkasen liikaa (vaihtareilla on yleensä 4). Nyt varsinkin tuntuu siltä, kun kaikki välikokeet + kirjallisuusanalyysit pukkaa päälle samaan aikaan.
Illalla näytettiin taas kellarissa suomalainen leffa, tällä kertaa meijän yks lemppari; FC Venus. Päivällä laitoin vielä hienon mainoksen alakerran oveen, jossa ilmotin, että kaikilla on mahdollisuus nähdä mahtava suomalainen leffa, mutta turnout oli heikko. Itse nautittiin täysin rinnoin ja sen jälkeen tulikin ikävä Suomen kesää.

Tänään (sunnuntaina) olin päivällä keskustassa lounaalla parin työkaverin kanssa. Eilen satoi taas koko päivän lunta, mutta sitten tänään olikin plussan puolella, joten joka paikka oli täynnä hermottoman suuria vesilätäköitä.. tästä tulee vielä märkä kevät!

Lunta, Lunta ja lisää Lunta

Täällä on kohta 3 päivää satanut, lähes putkeen, lisää lunta. Melkein voisi jo loppua ja kevät tulla.
Kanadalaiset on ehkä pikkasen hitaita lumiaurojen kanssa, joten aikamoista taapertamista saa jalkakäytävillä ja teillä harrastaa päivittäin, jotta eteenpäin pääsee. Yks jos toinenkin meinaa vuorotellen liukastua, joten hupia riittää..

Tiistaina käytiin haukkaamassa happea päiväkävelyllä. Pitkästä aikaa kävin järven rannalla, jossa viimeksi olin varmaan lokakuussa. Nyt on järvi ainakin Kingstonin kohtaa jäätynyt. Ei kyllä uskallettu kovin pitkälle mennä kävelemään.



Torstaina illalla skotit meinas tarjota kunnon Haggis-illallisen. Sunnuntaina saatiin vaan säilyke-Haggista, mutta tällä kertaa pojat valmisti (keitti 2,5h kattilassa) aidon, Torontosta hankitun jätti-Haggiksen. Oli pakko kokeilla uudestaan, aidompaa versiota skottien perinneruuasta.
Alan (naapuri kuvassa) otti asian tosissaan ja valmistautui tilaisuuteen pukemalla kiltin päälleen ja luki vielä Haggiksen syömiseen kuuluvan runon ennen kuin saimme sitä maistaa. Lisukkeena oli perunamuusia ja naurissosetta.
Haggis ei vieläkään kuulu mun lempiruokiin..

Haggis oli siis jättikokoinen möhkäle.

Hauska juttu, että kun laittaa ilmainensanakirja.fi hakusanaksi suerte, mikä on espanjaa ja tarkoittaa onni-luck, niin ensimmäinen sana suomeksi on munkki. Kukapa olisi uskonut, että se löytyy myös sanakirjasta!?! -en minä.

Kahden viikon päästä meillä alkaa loma, joka kulkee nimellä reading week, mutta tarkoittaa kevätlomaa. Lähes kaikki välikokeet on sitä ennen. Lomaan on siis 14 päivää, mutta sitä ennen mulla on pikkasen koulujuttuja tehtävänä..
* 5 koetta
* 1 Espanjan kirjallisuuden esitelmä (ei onneksi yksin)
* 2 kirjallisuusanalyysiä kirjotettavana espanjaksi
* 3-4 kirjallisesti palautettavaa espanjan ja arabian läksyä

Lomaa odotellessa siis...

Hyvää viikonloppua!

Haggista Kanadassa!?!

Nyt se on viimein tapahtunut..
koko viime vuoden loistokkaan menestyneesti vältin tämän perinteisen skottiruoan, Haggisin maistamista, mutta eilen ei enää ollut vaihtoehtoa.
Eilen oli nimittäin skottien "lempipojan", Robert Burnsin päivä ja skottinaapuri pakotti meidät maistamaan Haggista. En voi sanoa, että se oli pahaa -yllättävän mausteista, mutta muistutti aika lailla suomalaista maksalaatikkoa (josta en pidä!).

Niille, jotka eivät tiedä, mitä Haggis on...
tässä Wikipedian määritelmä:

---Haggis on skotlantilainen perinneruoka joka paistetaan lampaan mahalaukussa. Täytteenä on yleensä kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa, sipulia, mausteita ja suolaa.---

Eilisillan Haggis oli säilykemuodossa ja purkin kyljessä luki sheep lungs (45%). Nam!
Tämä perinneruoka menisi varmasti paljon paremmin kaupaksi, jos meille ei kerrottaisi, mistä se on tehty.

Europarlamenttivaalit 2009

Kuin vahingossa taisin löytää täydellisen ehdokkaan ensi kesän vaaleja ajatellen.
Nina Suomalainen on Kokoomuksen ehdokas Europarlamenttiin, eikä vaikuta miltään ihan turhalta mimmiltä.
Kannattaa tsekata lisää tietoa täältä.
Jospa mäkin joskus pääsisin tekemään edes puolet tuollaisesta työstä, mitä hän on tähän mennessä tehnyt...

vapaaehtoisia luentoja..

Onpas sitä tänään taas opittu paljon uutta.
Aamulla olin Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden luennolla, joka meni turhan nopeasti. Opettaja innosti meidät taas siirtämään pöydät rinkiin ja sitten keskusteltiin yhdessä viime viikolla näkemästämme elokuvasta -miten siinä kuvataan luontoa, perinteisen ja modernin konfliktia ja kaupungistumista.
Elokuvassa nuori argentiinalainen Maradona-fanaatikko löytää viidakosta puunrungon, jonka hän keksii muistuttavan Maradonaa. On vuosi 2004 ja uutisissa kerrotaan, että Maradona on joutunut sairaalaan, joten tämä Tati päättää matkustaa Buenos Airesiin puunrungon kanssa ja viedä sen suoraan idolilleen. Elokuvassa seurataan pitkää taivalta pääkaupunkiin ja matkan varrella tavataan tietenkin erilaisia ihmisiä.
Meillä oli tunnilla vieraana myös joku paraguaylainen ja maistoin ensimmäistä kertaa tereréta, joka on kylmää mateta. Sitä ei paljon Argentiinassa juoda, jossa ihmiset juo mieluummin maten kuumana, mutta Paraguayssa se on kuulemma oikein suosittua.
Meidän proffa oli joululoman aikana kotona Argentiinassa ja sain tuliaisena uuden maten (kuvassa), joka tuli oikein tarpeeseen koska edellinen onkin jo pahasti halkeillut.

Ensimmäisen luennon jälkeen kävin perinteisesti CoGrossa (omalla työpaikalla) hakemassa kahvia ennen kuin menin kuuntelemaan mun arabian maikan luentoa Veil politics: Racializing Islam post 9/11. Idea oli, miten muslimeista on tullut ns uusi etninen ryhmä mm. mustien, valkoisten ja aasialaisten rinnalle. Jos näemme naisella hunnun tai tummapiirteisellä miehellä vaikka vaan pitkän parran, niin heti mielessämme laitamme heidät tiettyyn kastiin -muslimi ja sitten ajattelemme, että hän on tälläinen ja tälläinen ihminen, koska hän on muslimi. Todellisuudessa islaminuskoisia on erilaisia niin monta kun on ihmisiä, eikä heitä voi leimata kaikkia samanlaisiksi. Dana puhui lähinnä siitä, miten 9/11 jälkeen Jenkkien hallitus on luonut sellaisen ilmapiirin ja harjoittanut politiikkaa, mistä johtuen nykyään ihmisten mielissä jokainen "huntupäinen" tai muslimia-muistuttava ihminen on epäilyttävä tai jollain lailla pelottava.

Iltapäivällä tein espanjan käännöstä ja vietin hurjat kaksi tuntia luistinradalla. Aika meni nopeasti kun oli oikein hieno keli -aurinko paistoi, eikä liian kylmä. Tällä kertaa löytyi kaveri, jolla oli myös lätkämaila ja kiekko mukana, joten päästiin vähän lätkätunnelmiin. Viime päivinä olen löytänyt luistelun uudestaan, edellisestä luistelutalvesta taitaa olla jo ainakin kolme vuotta. Mikäs sen hienompaa kun pyyhältää jäällä auringon paistaessa talvipakkasessa?!?

Illalla pääsin viimein kuuntelemaan yhtä "Last Lecture on Earth"-sarjan luentoa, joita järjestetään Alfiesissa (yliopiston baarissa järjestetään siis myös opettavia tilaisuuksia) noin kerran kuussa. Vuorotellen yliopiston proffia eri tiedekunnista pitää luennon aiheesta, josta he puhuisivat, jos kysessä olisi heidän viimeinen luentonsa maailmassa. Tarkoituksena oli jo syksyllä mennä kuuntelemaan näitä oppilaiden keskuudessa suosittuja luentoja, mutta aina tuli jokin este.
Tänään vuorossa oli kauppispuolelta proffa Ken Wong, joka parin vaihtarikaverin mielestä on "paras proffa ikinä", joten jo senkin takia oli pakko jaksaa mennä kuuntelemaan illan luentoa. Hän oli varmasti paras tähän mennessä ikinä kuulemani puhuja. Puolitoista tuntia meni hujauksessa, kun hän omien kuuden koomisen ja mielenkiintoisen tarinan avulla selitti miten olla iloinen ja elää hyvä elämä. Otsikkoja oli mm. how to make the best spaghetti sauce?, shopping lingerie, how to choose a Chinese restaurant ja the Genesis of Viagra.
Yhteenvetona oli mm se, että ei ole yhtä täydellistä spaghettikastiketta, koska kaikki on erilaisia ja kaikilla on eri mieltymykset, joten "one model never fits all". Yksi pitkä tarina liittyi vaimon joululahjan ostoon lingerie-kaupassa, jossa myyjä vei hänet kiertueelle ympäri kauppaa ja sai asiakkaan (tän mies proffan) tuntemaan itsensä todella epämukavaksi, sen sijaan, että ois vaan vienyt hänet kalliille osastolle ja sanonut, että "this is what every woman would like to have". Pitkän tarinan kautta pääsimme lopputulokseen, että ei ole oikeaa tai väärää vaan on appropriate (asianmukainen), eli pitää osata ottaa huomioon olosuhteet..

Chilli viikonloppu Kingstonissa

Olipas rauhallinen viikonloppu "kotona".
Perjantai-iltana oltiin porukalla meijän asuntolan kellarissa (jossa on siis jättikokoinen telkkari ja sohvat + toisessa huoneessa bilispöytä, piano ja sohvia --vähän eriluokkaa Skotlantiin verrattuna!) katsomassa vielä viimeistelemättömiä dokumentteja Kuubasta. Ilmeisesti yliopistolla on joku Kuuba-festivaali toukokuussa ja meidän "don" (ns talon emäntä) järkkää sitä, joten hänen piti 'esikatsella' nämä leffat. Oli tosi mielenkiintosta oppia vähän lisää Kuuban historiaa ja politiikkaa. Kuuba onkin nyt koko ajan esillä, sillä tämä on vallankumouksen 50 juhlavuosi. Tilattiin myös kasa kiinalaista ruokaa talon laskuun.

Lauantaina oltiin Starbucksissa brunssilla, jonka jälkeen suoritettiin pakollinen ruokakauppa-reissu. Ensimmäistä kertaa mukaan ei tarttunut pastaa. Jihuu!
Viikonlopun aikana lämpötila oli onneksi lämpenemään päin, vain sellaset -10 astetta, joten oltiin läheisessä puistossa luistelemassa. Siellä ihailtiin tulevia NHL-taitureita, kun he pelailivat kiekkoa keskenään ja samalla itse luisteltiin ympäri puistoa puiden keskellä.

Illalla mentiin porukalla leffaan katsomaan uutta Brad Pitt-filmiä: The Curious Case of Benjamin Button. Se on hieman erikoinen leffa ja vähän turhan pitkä (166min). Loppujen lopuksi on todettava, että on se kyllä hurjan hienosti tehty ja Brad Pitt on oma edustava itsensä, joten huonomminkin voisi lauantai-iltaa viettää.
Leffan jälkeen ehdittiin vielä juuri ja juuri Ale Houseen ilmaiseksi sisään (mahdollista, jos menee ennen klo 23:30, jolloin paikka on vielä ihan tyhjä). Yksi kaveri oli siellä DJ:nä, joten oli kiva mennä tsekkaamaan musat vähäksi aikaa.

Sunnuntaina aamulla sitten löydettiinkin Laten kanssa itsemme brunssilta 7 ruotsalaisen kanssa. How did that happen!?! Täällä on aika monta uutta ruotsalaista, joten voisi nyt käyttää niitä hyödyksi ja prepata ruotsin kieltä oikein urakalla. Päivällä olin taas luistelemassa muutaman naapurin kanssa. Meillä oli nopeuskisa ja Suomi voitti Guatemalan ja Skotlannin. Ei siis mitään hävettävää! Täysillä vaan eteenpäin ja sitten hyppy suoraan lumipenkkaan. Oli onneksi kunnon höttösää pakkaslunta, joka mahdollisti sukelluksen. :)

Illalla vielä Laten kanssa kokattiin parille kerroskaverille tortilloja. Oli kunnon succé ja muut katteli kateellisina meijän hyviä tarjoiluja. Kukapa oisi uskonut, että me päädytään muille kokkailemaan!?!

...

Aamulla heräsin aikasin, jotta ehdin 8:30 luennolle. Koko rakennuksesta oli sähköt poikki, ei valoja ja patteri kylmänä. Onneksi kuitenkin huoneessa oli vielä suht lämmin. Juuri ennen kuin lähdin ulos pakkaseen, sähköt tuli takaisin. Nice.

Joka päivä ennen ulosmenoa katson koneelta Kingstonin lämpötilan. Kuten kuvasta näkyy, -23 ei hirveesti houkuttele.. tänään vielä aamulla oli sellanen kiva pieni tuulenpuuska kaupan päälle.
Lattarikirjallisuuden tunnille kävellessäni tajusin kuitenkin, miten hyvä täällä on olla talvellakin kun jo ennen klo 8 aurinko nousee. En edes muista koska viimeksi olisi pitänyt herätä niin, että ulkona on vielä pimeetä!?!
Kanadan aurinko on myös siitä erikoinen, että keskitalvellakin se lämmittää.
En voi päivisin pitää verhoja auki, koska aurinko paistaa suoraan huoneeseen ja lämmittää liikaa! :)

Turhaan heräsin ajoissa luennolle, sillä leffaa ei saatu pyörimään ja meidän piti olla keskenään ilman proffaa, joten lähdettiin kaikki takaisin kotiin. Kovasti yritettiin kyllä erinäkösin keinoin saada leffa rullaamaan, sillä kukaan ei halunnut hyväksyä sitä tosiasiaa, että oltiin juuri kaikki herätty aikasin ja tultu pakkasessa tunnille -turhaan. Kukaan ei halunnut mennä enää ulos kylmään.

Kotimatkalla huomasin ympäri kampusta yliopiston baarin, Alfiesin mainoksia lumihangessa. Hyvin on jengi käyttänyt lumipeitettä hyväkseen.


Uutisissa luki eilen, että Venezuela katkaisi diplomaattisuhteet Isrealiin ja jo aiemmin karkotti Isrealin suurlähettilään maasta. Bolivia oli myös katkaissut diplomaattisuhteet. Minkä takia kaikki länsimaat ovat turhan nynnyjä tehdäkseen jotain vastaavaa? Vuorotellen vaan annetaan lausuntoja, että tuomitaan Israelin teot, mutta mitään muuta ei kyllä tehdä asian eteen..

paluu arkeen

Paluu koulun penkille on sujunut yllättävän mutkattomasti. Neljä kurssia syksyltä jatkuu vielä kevään, joten suurta muutosta lukujärjestykseen ei ole tullut. Neljä 8:30 alkavaa aamua joudun viikossa kestämään. Autzz! Ensimmäisen viikon jälkeen huomasin jo olevani jäljessä lähes jokaisessa aineessa (koska missasin kaksi päivää luentoja). O-ou.

Uudet vaihtarit on saapuneet ja heillä ei ollut mitään hajua, miten uteliaita me kaikki (jäljelläolevat) vanhat oltiin päästessämme näkemään uudet naamat. Itse sain yhden uuden hemmon mun kerrokseen, meinaan Karlin Ruotsista. Ensimmäinen kohtaaminen ei sattunut parhaimpaan aikaan -Karl sattui juuri esittelemään itseään maanantai aamuna kun olin kiireessä pesemässä hampaita. Nice. Nyt mun kerroksessa on kaksi ruotsalaista. Onneksi Late tulee usein yläkerrasta tänne meidän kanssa chillaamaan, niin ruotsalaisilla ei varsinaisesti ole yliotetta meistä.
Perjantai-iltana pari muuta ruotsalaista tuli vierailemaan ja he kokkasivat meillä pastaa.. Luvattiin myöhemmin kevään aikana tehdä sushia ja tarjota heille kans. Joskus ennen toukokuuta, toivottovasti.

Onneksi lauantaina väki väheni kun viikonlopuksi suurin osa kavereista lähti New Yorkiin tai Torontoon, joten vietin lauantain ja sunnuntain rauhallisesti yksin chillaillessa. Sain otettua kiinni opiskelusta ja katsottua Rajan jaksoja netistä.

Ainoa aivan uusi kurssi mulla on nyt International Political Economy, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Siitä olen todella innoissani, sillä vihdoinkin mulla on joku kunnon politiikan kurssi, kaikkien kielten ja kirjallisuuden (politiikan teorian, jota ei lasketa!) kurssien lisäksi.

Eilen illalla meillä oli ensimmäinen kunnon social, taas kauppislaisten järjestämä, Kanada-teemainen Pub Crawl. Kyseessä oli samanlainen tapaus, johon syyskuussa osallistuttiin ja jossa tavattiin suurin osa tulevista kavereista. Pakko oli siis taas mennä mukaan.
Tällä kertaa päätin jopa vähän panostaa tähän teemaan ja mentiin Laten kanssa keskustaan ettimään asustetta (HUOM: sen jälkeen kun oltiin oltu pari tuntia kirjastossa opiskelemassa), vaikka ulkona oli hädin tuskin pakkasta, sulat loska jalkakäytävät ja hirveä lumipyry.
Tässä vähän illan tunnelmaa:
Vieressä uusi svedu-naapuri ja Late.
Huomatkaa mun ja Laten makeet Toronto Maple Leafs korvikset! :)

Käytiin taas läpi 5 eri "pubia" ja päädyttiin lopulta Joyhin tanssimaan. Oli hauska ilta, tavattiin paljon uusia ihmisiä ja nousin jopa aamulla 8:30 alkavalle politiikan luennolle ja iltapäivällä olin taas pari tuntia töissä.

Täällä on tänään ollut karsean kylmä keli! Pakkasta parhaimmillaan -25 astetta ja luntakin ihan kiitettävästi. :)

huom: alla NYC-kertomusta..

Uusi Vuosi New Yorkissa

Kuubasta kun päästiin takaisin Torontoon, niin nukuttiin pari tuntia lentokentällä koneen saavuttua klo 2 aamuyöllä. Päivä heiluttiin kylmässä Torontossa ja aloitettiin jo shoppailu talvialennusmyynneissä samalla kun odoteltiin bussinlähtöä. Käytiin myös internetkahvilassa 2 x 1h, sillä pitihän meidän päivittää tietomme maailman (ja facebookin) tapahtumista viimisen viikon ajalta.

Illalla vasta klo 21:30 lähti vanha, tuttu (Skotlannin ajoilta) Megabus kohti New Yorkia. Rajalla jumitettiin lähes kaksi tuntia, koska meidän piti jonottaa ulkona matkatavaroiden kanssa vuoroa rajavirkailijalle, jonka kanssa sitten keskusteltiin tutut litaniat; minne olet menossa? miksi? kuinka pitkäksi aikaa? kenen kanssa? mistä olet tulossa? osaatko lukea englantia vai haluatko viisumipaperin suomeksi? ai missä opiskelet? mitä opiskelet? mitä mieltä olet Kanadan politiikasta? ai miten niin ei ole mielipidettä? no kerro mielipiteesi! oletko alunperin puolalainen? onko perheesi sitten Puolasta? miksi sinulla on puolalainen sukunimi?
-Sitä vaan kysyy itseltään, että miksi ihmeessä kukaan ylipäätään haluaa matkustaa Yhdysvaltoihin?!????

Sunnuntaiaamuna bussin piti olla perillä klo 7:00 New Yorkin Penn Stationilla, jossa Laten perhetutun oli tarkoitus meidät treffata. Klo 7:15 heräsin usvaiseen vuorimaisemaan ja totesin, että ei kyllä olla lähelläkään NYCiä. Bussi mateli ärsyttävän hitaasti, eikä kännykässä edes ollut kenttää -niin metsässä oltiin vielä. Loppujen lopulta saavuttiin NYCiin 9:30, 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä. Pienten etsintöjen jälkeen löydettiin myös Patricia, joka toimi meidän oppaana muutamana päivänä.
Ensin otettiin taksi hostellille ja ajateltiin, että kyseessä ei voinut olla meidän halpa hostelli, sillä aula ja respa näytti aivan liian fancyltä! Tarkistettuamme osoitteen ja varauksen respan tädin kanssa totesimme kuitenkin olevamme oikeassa paikassa; Broadway hostellissa, 101st & Broadway. Jätettiin kamat laukkuhuoneeseen ja jatkettiin matkaa oikeaan, amerikkalaiseen dineriin, jossa syötiin oikeat, amerikkalaiset muna-pekoni-toasti-aamupalat. Nam ja yök!

Sitten tehtiin Patin kanssa sotasuunnitelma, joka onkin jo tottunut NYC-opas kaikille sukulaisille ja tuttaville. Otettiin metro alas Columbus Circlelille, jossa käytiin tsekkaamassa Time Warner Buildingin aula ja kellarissa sijaitseva aivan upea ja houkutteleva ruokakauppa. Niillä nurkilla nähtiin kans ensimmäinen Trump talo, joita on NYC täys. Sitten käveltiin Central Parkin viertä 5th Avenuelle. Poikettiin Plaza hotellin aula tsekkaamassa, missä Yksin Kotona 2 leffa on kuvattu. Jatkettiin matkaa siitä Goodmanin ja Tiffanyn kautta Trump Toweriin, josta tsekkailtiin kaupungin hälinää. Sitten mentiin St. Patricks Cathedralissa käymään, nähtiin Rockefeller Center ja sen edessä seisova kuuluisa joulukuusi, käveltiin Jewelry Districtin läpi New York Public Libraryyn, joka on jo nähtävyys sinänsä -todella hieno rakennus, jonne voi vapaasti mennä ihailemaan paikkoja tai vaikka lukemaan kirjoja. Matka jatkui Grand Central Stationille, joka on myös aivan upean näköinen sisältä. Tsekattiin vielä Chrysler Buildingin aula ja joulukoristelut, mutta harmi vaan, siellä ei enää nykyään pääse ylös asti kattelemaan maisemia.

Tässä kuva NYCin kirjaston aulasta.

Tässä näkymää Trump Towerista.

Kierroksen jälkeen oltiin todella väsyneitä ja päätettiin lähteä hostellille siistiytymään iltaa varten. Muutama tunti myöhemmin oltiin taas metrossa ja tavattiin Patricia miehensä kanssa Times Squaren lähellä yhdessä italialaisessa ravintolassa, josta jatkettiin suoraan Laten kanssa kadun toisella puolella olevaan teatteriin; Chicago-musikaaliin. Ulkona oli hirveä jono vielä 10min ennen esityksen alkua, mutta seurattiin vaan tottunutta argentiinalais-nykkiläistä Patriciaa, joka vei meidät "nykkiläisittäin" (vaiko argentiinalaisittain) suoraan jonon ohi sisään. Onneksi niin, koska muuten oltaisiin varmaan missattu esityksen alku. Oli kyllä upea esitys!

Maanantaina tavattiin pari kaveria Kanadan ajoilta ja käytiin taas dainerissa aamupalalla. Käppäiltiin keskustassa ja kierreltiin turistikauppoja, ja vähän muitakin kauppoja samalla kun tie vei YK:n päämajalle. Matkalla löydettiin myös Pfizerin päätoimisto, joka sijaitsee aivan YK:n päämajan nurkilla. Turvallisuus on siis varmasti huipussaan, sillä YKta ympäröi kymmenet NYPD poliisiautot.

Äidille: Pfizer World Headquarters

YK:n päämaja.

UNHQ=YK:n päämaja sai meidät aivan humalluksiin. Oltiin kuin pienet lapset karkki- ja lelukaupassa.

YK:lla on päämajassa oma posti, josta nämä postimerkit toimivat (ei muualta).

Päätettiin, että joku päivä kävellään sisään siitä oikeasta ovesta, eikä siitä "visitors/tourists"-ovesta.


Sopiva jatke!?!

Sen lisäksi, että hengailtiin aulassa, katseltiin valokuvanäyttelyitä lapsisotilaista ja Gazasta, sekä pyörittiin YK:n kirjakaupassa ja matkamuistomyymälässä ja käytiin YK:n kahvilassa, niin käytiin myös opastetulla kierroksella. Turvallisuusneuvosto ja muita tärkeitä osia päämajasta ovat juuri tällä hetkellä kiinni, koska niitä ehostetaan parhaillaan, joten päästiin sitten tutustumaan yleiskokouksen (General Assemblyn) kokoustilaan.

YK:ssa meni monta tuntia, mutta sen jälkeen jatkettiin vielä kierroksia kaupoissa ja käytiin syömässä ennen kuin päädyttiin hostelliin kirjottelemaan kortteja ja koisu vei.

Tiistaina aamupalan jälkeen tavattiin taas Patricia, tällä kertaa Ground Zerolla, eli paikalla, jossa vielä 2001 oli WTCn tornit. Käytiin World Financial Centressä ihastelemassa joulukoristeita ja jatkettiin matkaa kirkkoon, joka olin aivan kaksoistornien läheisyydessä, mutta silti säilyi koskemattomana, vaikka kaikki muut rakennukset saivat kolhuja. Kirkko on täynnä tavaroita ja kuvia, jotka muistuttavat 9/11:stä. Siellä vapaaehtoiset nukkuivat ja hoitivat mm. palomiehiä kriisiaikana.
Niiltä kulmilta otettiin taksi Financial Districtin kautta Seaport Historic Districtille (muistutti kovasta San Franciscoa), jossa käytiin pyörimässä pienessä kauppakeskuksessa ja ihmeteltiin maisemia Brooklyniin. Sieltä napattiin taas taksi Chinatowniin, käppäiltiin Little Italyn ja Sohon läpi Greenwich Villageen, jossa mentiin ihanaan, pieneen italialaiseen kahvilaan kahvi-kakulle. Sen jälkeen käveltiin Washington Square Parkin läpi, hypättiin taas taksiin (matkalla ohitettiin Flat Iron Building) ja käytiin vielä tsekkaamassa yksi hieno hotelli ja kirkko (joiden nimiä en muista enää) ennen kuin päädyttiin Nordeapankin NYCin konttoriin käymään.

Sitten jatkettiin Laten kanssa kahdestaan matkaa maailman suurimpaan tavarataloon, Macysiin. Siellä pyöriessä meni aikaa, sillä oli tietysti hurjat alennusmyynnit käynnissä. Illalla oli tarkoitus tavata perhettä, joka lensi samana iltana NYCiin, mutta kännyköistä loppu akut, eikä saatu yhteyttä toisiimme ja mentiin vielä ristiin, joten tavattiin vasta keskivkona aamulla neljän kuukauden jälkeen.

Uuden vuoden aattona pyörittiin taas ympäri NYCiä, shoppailtiin lisää -otettiin kaikki irti alhaisesta dollarin kurssista ja illalla mentiin ihanaan italialaisravintolaan kunnon uuden vuoden illalliselle. Ruokailu meni menun mukaan, joten mahat täyttyivät nopeasti, eikä monikaan tainnut enää jaksaa edes jälkiruokaa. Sen jälkeen oltiin aivan uuvuksissa ja lähdettiin kylmässä taapertamaan kohti South Ferryä. Laten kanssa otettiin lautta edestakas Manhattanilta ensin Staten Islandille ja sitten takaisin Manhattanille. Takasintulomatkalla kello löi puolenyön ja nähtiin mahtavat ilotulitukset. Ne kestikin lähes 10min. Mielestäni olivat paljon hienommat kun kaksi vuotta aiemmin Sydneyssä näkemäni ilotulitukset, vaikka Sydneyn puitteet olikin paremmat.

Koko matkan ajan meitä Laten kanssa on luultu siskoksiksi ja ollaan satavarmoja, että se johtuu vaan siitä, kun molemmilla on vaaleansävyiset hiukset. Lautalla työntekijä tuli kyselemään, että tiedättekö varmasti minne olette menossa ja pysykää yhdessä yms. Kun päästiin rantaan ja juostiin metroon, niin poliisit vielä pysäyttivät ja tarkistivat, että tiedetään, minne ollaan menossa. Tuli vaan mieleen, että näytetäänkö me niin tyhmiltä vai onko se blondi-stereotypiat, jotka tekevät työnsä?!?

Torstaina käppäiltiin taas 5th Avenuella ja sitten otettiin Roosevelt Island tramway (ns gondolihissi) Roosevelt Islandille, jossa tavattiin serkku. Serkun hienolta kattoterassilta näki Manhattanin illanpimetessä, mutta ulkona viimassa ei voinut seistä 5min pidempään. Otettiinkin pian tramway takaisin Manhattanille ja mentiin intialaiseen ravintolaan syömään huippuhyvää ruokaa.

Perjantaina lähdettiin perheen kanssa vuokra-autolla ajamaan kohti Kanadaa. Matkalla poikettiin jättikokoiseen outlettiin Nykin ulkopuolella ja sitten ihailtiin vaan maisemia. Rajamuodollisuudet Kanadaan mennessä sujui onneksi ihan mutkattomasti ja illalla oltiin jo Torontossa (matka Nykin autovuokraamolta Toronton hotelliin kesti n. 12h yhteensä). Lauantaina seikkailtiin Torontossa, sunnuntaina käytiin Niagaralla ja illaksi ajettiin Kingstoniin. Tuntui hyvältä päästä "kotiin" ja "omaan sänkyyn" yli kahden viikon reissaamisen jälkeen.

Maanantaina meillä alkoi jo koulu uudestaan. Kävin aamulla parilla luennolla, näytin pikkasen perheelle Queen'sin kampusta ja sitten mentiin tsekkaamaan Kingstonin keskusta -eli Princess street pienine kauppoineen. Ihme kyllä, Kingstonistakin löytyi ostettavaa..
Maanantaina ajettiin vielä 3h matka Montrealiin, jossa oltiin illalla klo 19 aikaan. Auton GPS ei tunnistanut ranskan kielisiä kadunnimiä, joten hotellin etsimisessä kesti pikkasen aikaa. Onneksi kuitenkin löydettiin perille suht helposti ja otettiin vielä metro keskustaan.

Tiistai meni Montrealia ihaillessa. Pääsin harjoittamaan ranskaa taas pitkästä aikaa, ja vaikka kanadalaisten aksentti onkin aika erilainen, niin siitä on onneksi helppo saada selvää. Oli turkasen kylmä pakkasilma, joten aikaa vietettiin sisällä kauppakeskuksessa mahdollisimman paljon.

Keskivkona oli aika sanoa "adios" perheelle, joka jatkoi matkaa takasin New Yorkiin kun itse otin bussin takaisin Kingstoniin.
Matkustus ja loma oli ohi ja ihme kyllä tuntui hyvältä palata taas opintojen pariin.

Joulu Kuubassa!

Uusi vuosi ja aika päivittää blogia.
Kuten varmasti tiedätte, niin vuoden 2008 joulun vietin Laten kanssa Kuuban auringossa.

Lähtöpäivänä (19. joulukuuta) jännitystä riitti, sillä Kanadaa ravisteli hurja lumimyrsky. Bussimatka Kingstonista Torontoon kesti reilu tunnin pidempään kun normaalisti, sillä bussi ajoi parhaimmillaan n.30km/h. Karsea lumipyry, eikä yhtäkään lumiauraa näkyvissä. Samalla jännitettiin, josko meidän lento edes lähtee Torontosta samana iltana, kuten oli tarkoitus.

Loppujen lopuksi onneksi lento oli vain vaivaiset 3h myöhässä, päästiin karkuun Kanadan kylmyyttä ja saavuttiin Varaderon lämpöön klo 2 lauantaina aamuyöstä. Lentokentältä ulostullessa ilma oli todellakin kuuman kostea ja sikarintuoksuinen!
Myöhemmin kuultiin, että pelkästään Toronton lentokentältä lähteviä lentoja oli samana päivänä peruttu n. 300. Monet eivät siis olleet yhtä onnekkaita..

Tässä ensimmäisen päivän tunnelmia Kuubasta. Aivan ihana valkoinen hiekkaranta pienen kävelymatkan päässä hotellilta, sekä kirkkaan sininen meri.
Tätä oli odotettu ja tästä oli uneksittu tentteihin luettaessa.

Parina ensimmäisenä päivänä tutustuttiin lähiympäristöön, rantaan, hotelliin ja meidän Varaderon-kaupunkiin (turistikohteeseen, jossa ei paljon "normi" kuubalaisia asu). Vuokrattiin sunnuntai-iltapäivänä skootteri, jolla päristeltiin kaupungin keskustassa ja paikannettiin bussiasema, jossa käytiin kyselemässä Habanaan menevistä busseista.

Maanantaina aamulla aikasin käppäiltiin puolen tunnin matka bussiasemalle, jossa oltiin sovittu tavata yhden bussiyhtiön jätkä, joka edellisenä iltana lupasi "hoitaa asian" vaikka aamun bussi oli jo täynnä. Kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, sillä tämän nuorukaisen kaveri osoittautui meidän päivän oppaaksi. Mukaan tuli yksi saksalaisranskalainen pariskunta ja sitten köröteltiin pikkuautolla, jossa oli tummennetut lasit, 140km matka Havannaan. Lemay (meidän opas-kuski) olisi halunnut mun tai Laten istuvan etupenkillä, jotta poliisin pysäyttäessa hän olisi voinut sanoa pelkääjän paikalla istuvan olevan hänen tyttöystävä. Meidän porukassa oleva iso saksalainen mies kuitenkin pääty etupenkille, sillä takana oli aika ahtaat oltavat jo pelkästään meidän 3 naisen kesken.

Matka Havannaan tauttui lepposasti pikkuteitä pitkin, sillä moottoritietä ei voitu ajaa, koska siellä olisi ollut turhan paljon poliisien tarkastusasemia. Lemay vei meidät heti ensimmäiseksi "Plaza de la Revolución"ille, eli Vallankumouksen aukiolle.

Sieltä löytyi mm. tämä José Martínin patsas, joka oli tärkeässä asemassa Kuuban vapaustaisteluissa. Hänestä olin opiskellut syksyllä Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden tunnilla ja Kuubassa hänen patsaitaan riitti joka nurkassa.

Kuuluisa Che Guevaran kuva ja motto: "Hasta la victoria, siempre" (= Voittoon asti, aina).

Vallankumousaukion jälkeen Lemay kyyditti meidät "El Capitolio"lle. Kyseessä oli Havannan keskustassa oleva rakennus, jossa Kuuban parlamentti ja senaatti kokoontui ennenvanhaan, kun maa vielä oli tasavalta. Sieltä sisältä löytyi mm. nettikahvila turisteille, sillä kuubalaisillahan ei vieläkään ole mahdollisuutta päästä internettiin. Sen takia kaikki maasta löytyvät nettikahvilat on pelkästään turisteja varten ja tietenkin super kalliita.
Meille otti koville, mutta samalla teki oikein hyvää vapaa viikko internetistä; sähköpostista ja facebookista. ;)

Takana El Capitolio.

Havanna oli juuri niinkuin kuvitella saattaa: täynnä ränsistyneitä rakennuksia, aivan kuin sodan jäljiltä, sekä vanhoja värikkäitä Amerikanrautoja.

Lounaalle opas vei meidät jonkun tuttunsa kuubalaiseen ravintolaan, johon yksikään turisti ei varmasti ilman opasta löytäisi. Ulospäin paikka näytti arveluttavan ränsistyneeltä talolta muiden joukossa, jossa noustiin portaat ylös (ihmetellen, mihin oikeen oltiin menossa) ja yläkerrasta löytyikin oikein tunnelmallinen, kynttilöillä sisustettu, tupatentäynnä oleva ravintola. Ruoka oli todella hyvää, lähes Suomen hintatasoa. Lemay oli varannut meille etukäteen pöydän neljälle, mutta päätettiin sitten saksalaisranskalaisen pariskunnan kanssa tarjota meidän oppaalle lounas meidän seurassa.

Ruuan yhteydessä yritettiin sitten ranskalaisnaisen (joka myös osasi jonkun verran espanjaa) kanssa kysellä Lemaylta, joka ei englantia puhunut, Castron Kuubasta. Vallanvaihduttua viime vuoden helmikuussa Fideliltä Raúlille ei paikallisten oltavat juurikaan ole muuttuneet. Erona on, että tällä hetkellä kuubalaiset saavat omistaa kännyköitä ja yöpyä paikallisissa hotelleissa, jos heillä on varaa. Vieläkään he eivät saa omistaa muita autoja, kun vanhoja Amerikanrautoja. Tästä johtuen kaikki "modernimmat" autot, joita katukuvassa näkee, ovat joko ulkomaalaisten tai erityisten kuubalaisten (kuten esim artistien tai urheilijoiden) omistamia.
Lemay kertoi myös, että Kuubassa lehmän tappamisesta voi saada 15 vuotta vankeutta, vaikka sen tappaisi tarkoituksena saada ruokaa pöytään. Jos taas tapat kuubalaisen, voit helposti selvitä vain parin vuoden tuomiolla. Sen takia kuulemma paikalliset vitsailevat eläimen hengen olevan arvokkaampi kuin heidän omansa.
Lääkärit tienaavat 25 paikallista pesoa kuussa, mikä on siis yksi Cuban Convertible peso (joita turistit käyttävät), joka on arvoltaan n. yhden Amerikan dollarin. Lemay tienaa kaupassa 10 paikallista pesoa kuussa, meiltä neljältä hän sai päivältä 25 convertible pesoa per nenä, eli siis 624 paikallista pesoa (kertaa neljä). On siis ilmiselvää, että lääkäreillä ja lähes jokaisella kuubalaisella on monta eri työtä ja "sivubisneksiä". Koska lääkärilläkäynti ei maksa mitään, kuubalaiset vievät lääkärille tippinä esim. rommipullon tai sikareita.

Lounaan jälkeen käytiin vielä Havannan vanhassa kaupungissa, Habana viejassa, marketilla ja käppäilemässä. Ajettiin myös kukkalalle katsomaan Havannan kaupunkinäkymää ennen kuin lähdettiin takas kohta Varaderoa.

Loppuvkosta tutustuttiin muutamiin kanadalaisiin turisteihin (niitä Kuubassa riittää), joiden kanssa pelailtiin jouluaattona rannalla rantalentistä ja käytiin paikallisella ulkoilmaklubilla tanssimassa. Baarien sisäänpääsymaksu on turisteille 10 CUC ja paikallisille 3 CUC (mikä on kolme kertaa lääkärin kuukausipalkka!). Sekoa!
Jouluaattona chillailtiin aamulla meidän patiolla, uima-altaan ääressä ja syötiin suomalaisia piparkakkuja (huom. kuvan alareuna), jotka oltiin raahattu mukanamme.

Oli oikein rentouttava lomailu ja samalla opettava viikko Kuuban auringossa. Nukuttiin todella paljon ja luettiin vihdoinkin jotain muuta kun koulukirjoja.