Ärripurreja... %/~*$#[€{$£ ARGGHH!!!

Ei voi olla totta!
Ulkomailla opiskelevia suomalaisia kohdellaan kuin jotain alimman arvon kansalaisia.
Eilen kävin Sampo pankissa kyselemässä mahdollisuutta saada luottokorttia. Heillä kun kuulemani mukaan alle 26v asiakkaat saavat kaikki kortit ilman lisämaksua. Jei, ajattelin! Pitää vaan toimittaa opintorekisteri, josta ilmenee, että on tarpeeksi korkeakouluopintoja suoritettu. No problem.

Tänään menin takasin samaan konttoriin, opintorekisteri tulostettuna ja vielä kelan paperit mukana. Kahdesta naikkosesta satuin juuri väärälle palveltavaksi. Ei me anneta luottokortteja ulkomailla opiskeleville. Vai niin, eilen mulle sanoi tuo sermin takana oleva henkilö, että ei ongelmaa kun on paperit mukana.
Sitten soitettiin Sampon keskukseen ja jonotettiin puhelimessa 10min sanomatta sanakaan asiakkaalle. Siinä välissä muutama muu raukka eksyi samaan konttoriin, mutta nopeasti heidät saatiin lähtemään erilaisilla tekosyillä.

Mies asiakas eksyy kyseiseen konttoriin:
Ei me tässä osata neuvoa lainakoroista, ei tiedetä niistä mitään. Ainoo, mitä voidaan tehdä on varata sulle aika yläkertaan lainaneuvojalle. Ai asioit Espoon keskuksessa, no sun kannattaa sitten mennä sinne. Hei, hei.

Nuori nainen eksyy sisään:
Ei sun kannata meillä tiliotteita tulostaa, se maksaa sitten 3,80e per tiliote. Se on kallista. Hei, hei.

Puhelu jatkuu.. Mutta jos luottokorttia hakee, niin opintotuki pitää varmaan sitten siirtää tulemaan meijän pankkiin. -Tässä vaiheessa kuulostaa jo lupaavalta. Ai siellä ohjeistuksessa lukeekin niin, en huomannutkaan siitä visakortti-kohdasta katsoa. (DAA! Mistä sitten tutkit?)
Puhelu loppuu.

Joo, sori olet saanut väärää tietoa. Tuolla ohjeissa lukee, että pitää olla suomalaisen korkeakoulun opiskelija, jotta voi saada luottokortin. Jaahas. Hei hei.

MIKSI IHMEESSÄ? Ulkomailla opiskeleva on siis varmasti niin epäluotettava ja maksukelvoton, että ei sille uskalla luottokorttia antaakaan. Jaahas. Sama kelan opintotuki tulee kerran kuussa kun Suomessa opiskelevalle.

Sitten vielä HKL vetää meiltä täyden aikuisen hinnan joukkoliikenteessä. Ei ne ulkomailla opiskelevat ole oikeita opiskelijoita.. tai sitten luullaan, että meillä on liikaa rahaa, jos on varaa ulkomailla opiskella.

Perkule!

Tämän jälkeen voi taas vaan todeta, että onneksi alle kuukausi Suomesta lähtöön.

kalenteri!

Jei, vihdoinkin tänään postista tuli uusi kalenteri.
Tilasin sen jo reilu 2 vkoa sitten ruotsalaiselta sivustolta, jolla voi ensin tuunata ja sitten tilata omanlaisena kalenterin. Viikon verran olen odottanut sitä saapuvaksi.

Nyt pääsen kirjaamaan ylös tekemisiä ja muistettavia asioita.
Olen ollut aivan hukassa muutaman viikon kun edellinen kalenteri loppui kesäkuuhun.

Vähän ehkä harmittaa, että se on nyt sitten ruotsiksi (vaihtoehtoina oli ruotsi tai norja), mutta eiköhän siihen totu ja on sekin tapa yrittää pitää yllä toista kotimaista.

Onneksi nyt mulla on uusi hieno personalisoitu kalenteri!

En voi sanoin kuvata tätä onnen määrää.. :)

maaseutumatkailua

Pitkästä aikaa viime vkonloppuna olin uusilla paikkakunnilla Suomessa -tutustumassa paremmin kotimaahan.

Ensin olin pari päivää mökillä, keskivkosta perjantaihin. Perheen kanssa ajettiin sitten perjantaina Valamon luostariin visiitille. Vettä satoi tietenkin tajuttomasti, juuri kun piti nousta autosta. Luostarin uusi kirkko oli hieno ulkoa päin, mutta muuten koko luostari-alue oli pettymys. Tietenkin mielessä olin kuvitellut jotain harmaata, kivistä vanhaa rakennusta, jossa munkit häärää. Ei ihan todellisuutta.

Luostarilta ajettiin Bombaan, Nurmekseen, jossa käytiin syömässä. Siellä oli omituisen näköinen moderni kylpylä metsän keskellä ja vanhoja karjalalaiseen tyyliin koristeltuja hirsitaloja.
Illaksi ajettiin Paalasmaan leirintäalueelle, joka sijaitsee saarella Pielisellä. Paalasmaa on Suomen korkein saari ja sinne päästiin jännällä lossilla. :)
Lauantaina ajettiinkin Pielisen ympäri. Matka vei ensin Kolille ihailemaan maisemia. Noustiin koirien kanssa Ukko-Kolille ja Akka-Kolille. Hienot oli maisemat. Ei mikään uutinen sinänsä, mutta tulipa taas todistettua, että Suomessa metsää ja vettä riittää silmänkantamattomiin. Puhdas luonto tuoksui ihanan raikkaalle.

Käytiin katsastamassa kuvanveistäjä Eva Ryynäsen kotipaikka, josta löytyi hieno kirkko ja erikoinen talo täynnä puusta veistettyjä esineitä ja huonekaluja.

Iltapäivällä ajettiin vielä Ruunaan leirintäalueelle syömään ja ihailemaan lisää luontoa ja Neitikoskea.

Sunnuntaina takastulomatkalla poikettiin myös vanhojen tuttujen mökille tervehtimään pitkästä aikaa, sekä ajettiin Joensuun ja Savonlinnan läpi Lahteen.

Oli oikein ihana maaseutumatkailu-vkonloppu vastapainona pääkaupingin arkeen. On hyvä välillä muistaa, että Suomestakin löytyy uusia mielenkiintoisia paikkoja, eikä niitä tarvitse aina ulkomaille lähteä etsimään -vaikka se onkin tietty paljon houkuttelevampaa.

Tajusin miten erilaista elämää maaseudulla eletään ja miten erilaisia voi ihmiset olla saman maan sisällä. Löysin kuitenkin itsestäni sen kaupunkilaisen ja oli kiva päästä takaisin stadiin sunnuntai-iltana. Junamatka Lahdesta Helsinkiin sadan koiran kanssa samassa vaunussa oli oiva keino palauttaa mieli takasin maanpinnalle ja todellisuuteen.

Petite Anglaise

Viimein tänä kesänä olen pystynyt harjoittamaan asiaa, josta kuukausia olin vain uneksinut. Olen meinaan ehtinyt lukea kirjoja, jotka eivät ole koulukirjoja. Pahatapani ostaa pokkareita kostautuu, kun kirjat ei enää mahdu kirjahyllyyn, enkä pysty niitä kantamaan ulkomaille mukaan, saati sitten että olisi aikaa lukea niitä.
Viikkoja sitten yksi kaveri esitteli ulkomailta löytämänsä kirjan mulle. Kyseessä oli tämä Petite Anglaise, kirjoittajana Catherine Sanderson. Pelkkä ajatus Pariisiin muuttaneen britin kommelluksien lukemisesta sai mut heti kiinnostumaan kirjasta. Niinpä heti kotiin päästessä tilasin oman amazonilta kotiin 5 (!!!) eurolla. Myönnän, että pelkästään kirjan houkuttelevan söpö kansi sai mut -Pariisiin hullaantuneen -haluamaan omani.

Kun vihdoin viime viikolla aloin lukea kirjaa, olin ensin vähän pettynyt. Kyseessä olikin joku lähes kaksi kertaa mun ikänen nainen, joka asui avomiehen ja lopulta myös lapsensa kanssa Pariisissa kirjoittaen omaa blogia salanimellä.
Kirja kuitenkin yllätti lopulta oikein positiivisesti ja yöunet jäi lyhyiksi kun en malttanut olla lukematta tarinaa nopeasti loppuun.
Kirja on julkaisty syksyllä 2008 ja perustuu tositapahtumiin, blogiin joka löytyy täältä.
Äsken luin vielä wikipediasta, että lopulta kirjoittaja joutui ongelmiin kun pomo sai tietää blogista, minkä johdosta nainen menetti työpaikkansa...
Suosittelen! :)