TechoRock ja vieras Mendozasta

Perjantaina jouduin ensimmäistä kertaa täällä heräämään aikasin, sillä mun hostsisko –Yise  tuli Mendozasta bussilla. Bussi saapuikin etuajassa ja olin vielä sängyssä klo 7:20 kun tuli viesti, että bussi oli jo asemalla. Hyppäsin sängystä ylös ja lähdin kävelemään asemalle, joka olikin kauempana kun kuvittelin. Takasin kotiin tultiin taksilla sillä Yise oli ottanut mukaan jättisuuren matkalaukun täynnä tavaraa.

Päivällä käppäiltiin Córdoban kuskustassa ja illalla Yise tuli mun mukaan Techon toimistolle, jossa mulla oli kokous 19:30. Siellä oli hullunmylly käynnissä sillä illalla oli TechoRock -syyskuun kampanjan päätöskonsertti, jonne oli kutsuttu mendozalainen bändi, Karamelo Santo. Niille järjestettiin illallinen toimistolla, joten meidän piti häippästä pois alta. Mentiin keskustaan syömään pizzaa ja juomaan Quilmesiä pienellä porukalla. Sitten jatkettiin klo 11 aikaan Studio Theatreen, jossa soitti ensin yhden techolaisen bändi ja myöhemmin, ehkä klo 1 aloitti Karamelot soittamisen.

Täällä on aivan hirmusesti katukaupustelijoita ja jos jonkinlaisia. Ihmiset myy esim. pieniä kortteja, avaimenperiä, sormuksia, koriste-esineitä, alfajore-keksejä, nenäliinoja, ruusuja -kaikkea! Jos istut jossain ulkona tai vaikka sisälläkin kahvilassa, niin varmasti ainakin kerran joku tulee sulle kaupittelemaan jotain. Perjantai-iltana kun istuttiin El último barin terassilla, meiltä tuli ainakin 5 ihmistä pyytämään rahaa, joko suoraan kerjäämällä tai kaupustelemalla jotain krääsää. Esim. täällä niinkin normaali asia kun nämä katukaupittelijat, joita on siis myös kaikki lyhyen matkan bussit täys ja joka kadunkulma, on suomalaiselle jotain aivan erikoista. Ne kaikki vielä huutaa sellasella samanlaisella nuotilla, jonka kuullessa mulla ei aina pidä pokka.

Lauantaina me lähdettin Yisen kanssa seikkailemaan bussilla ja ettimään Dinosaurio -kauppakeskusta. Se on ainoa paikka, jossa myydään paikallisen stadikan konserttilippuja. Etsittiin netistä vaivalla bussilinjat, jotka vie perille ja kun päästiin keskustaan, niin meitä odotti suuri yllätys. Ihmiset jonotti keskellä katua just tähän meijän bussiin, jota ei näkynyt mailla eikä halmeilla.. jonotettiin varmaan lähes puoli tuntia ennen kuin bussi tuli ja sitten se survottiin täyteen ihmisiä. Täällä on harvinaista, jos bussissa pääsee istumaan.

Nyt meillä kuitenkin on liput täksi keskiviikko-illaksi Orfeo-stadikalle kattomaan ja kuuntelemaan La Barraa, jotka Yise on nähnyt jo varmaan 3 kertaa.. mutta se rakastaa cuartetoa, joten mä lupasin mennä mukaan seuraksi.

Mua harmittaa kun just tänään keskiviikkona Argentiinan maajoukkue on tullut Córdobaan ja ne pelaa täällä harjotteluottelun Ghanaa vastaan. Eilen nähtiin kauppakeskuksessa Ghanan fudisjoukkueen pelaajia verkkarit päällä.. täällä ei ikinä niin tummia ihmisiä näy, joten joukkue oli kunnon nähtävyys Córdoban kaupungissa. Harmittaa, että en pääse kattomaan peliä kun meillä on jo liput La Barran konserttiin.

etsitään tarjoilijoita..

Tämä kyltti löytyy mun taloa vastapäätä olevan baarin ikkunasta. Siinä lukee, että tarvitaan tarjoilijoita. Huom: NAIStarjoilijoita. Ei siis hyväksytä miespuolisia ehdokkaita. Paras kohta on tossa alareunassa, jossa lukee, että pitää olla hyvännäköinen, eikä välttämättä tarvitse olla työkokemusta. Toisin sanoen, vaikka olet kuinka kämänen, etkä osaa tarjoilla -ei haittaa, jos olet hyvännäkönen! Hahah.
Tällänen syrjivä (?!?) tapa etsiä työntekijöitä on ihan normaalia Argentiinassa.

argentiinalaista politiikka osa 2

Tätä kirjoittaessa istun omassa olohuoneessa taas parvekkeen oven vieressä, jotta alakerran kahvilan wifi-signaali riittää ylös asti ja pääsen nettiin. Kuullessaan mun rikollisista toimista netin suhteen paikalliset kaverit totesivat, että "sähän olet jo argentiinalainen".
Vanha sanonta menee jotenkin niin, että tilaisuus tekee varkaan. Täällä se menee niin, että argentiinalainen luo tilanteen, joka tekee hänestä varkaan -kuulemma.

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Argentiinassa on kohta 2 vuotta ollut naispresidentti, joka on edellisen pressan vaimo. Cristinalla ei ole mennyt hirveen hyvin ja presidentti ei oo kovinkaan suosittu paikallisten kesken. Viimeisten parin vuoden aikana "presidenttiparin" omaisuus on kasvanut 150%, mikä ei ole yhtään yllättävää tuntien maan korruptio-historiaa.

Eilen satuin lukemaan Le Monde Diplomatique -lehden paikallisen version syyskuun numeroa. Siinä oli yhden paikallisen toimittaja-kansanedustajan kirjoittama artikkeli miten viime marraskuussa pressa käytti veto-oikeuttaan ja vetosi lain, jonka tarkoitus oli suojella jäätikköjä.

Juttu on siis niin, että mm. yksi kanadalainen kaivosyritys (Barrick Gold) toimii San Juanin provinssissa, Andien juurella ja ryöstää kultaa argentiinan mailla taivasalla. Kyseessä on projekti, johon yritys investoi 3000 miljoonaa dollaria ja on arvioitu, että 25 vuoden sisällä yritys vetää 160 000 miljoonan dollarin voitot toiminnallaan -voitto on arvoltaan sama kuin Argentiinan velka. Yrityksen toiminnasta on suoraa haittaa jäätiköille, luonnolle ja eläimille, sekä alueen asukkaille. Alueen jäätiköt ovat myös yksi maan tärkeimmistä makean veden lähteistä.
Mutta, San Juanin provinssin kuvernööri José Luis Gioja nääs sanoi presidentille, että jos et vetoa tätä lakia, niin yksikään hänen kansanedustajista tai senaattoreistaan ei äänestä toimeenpanoelimen projektien puolesta. Ei epäilystäkään, ettei pronvissin kuvernööri saisi lahjuksia tältä kanadalaiselta kaivosyritykseltä.

Tämä tarina ei ole mikään uutinen argentiinalaisille ja kaikki tietää, että täällä korruptoitunut johto on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kuulin myös pari viikkoa sitten, että esim. Benetton (italialainen vaatemerkki) omistaa 900 000 hektaaria maata Etelä-Argentiinassa. Patagoniassa riittää maata, jolla tuottaa puuvillaa. Alue on osa Mapuche-inkkareiden entistä valtakuntaa, josta heidät on häädetty pois.

Toinen lakiuudistus, josta täällä on viime aikoina noussut suuri mekkala, liittyy ikivanhaan, diktatuuri-ajoilta olevaan medialakiin. Presidentti Cristina haluaa uudistaa medialain, jotta suuret monopolit, kuten Clarín -joka omistaa sanomalehtiä sekä televisio- ja radiokanavia ei jyräisi pienempiä yrityksiä alleen. Loistava idea, kuulostaa hyvältä. Mutta, Clarín on yksi pahimmasta hallitusta kritisoivista medioista. Haluaako presidentti siis oikeasti parantaa pienten media-alan yritysten levikkiä maassa vai ajaa omaa etuaan? -Tätä miettii miljoonat argentiinalaiset, joista osa vastustaa lakiuudistusta vaan sen takia, että vihaa presidenttiä eikä edes välttämättä tiedä mistä uudessa laissa on oikeasti kyse. Jännitystä lisää se, että Cristinalla on kiire saada tämä uusi laki läpi senaatissa ennen kuin kolmasosa edustajista vaihtuu vuoden lopulla ja Cristinan puolueella on vähemmistö.

Tästä voi lukea Buenos Airesissa asuvan jenkki toimittajan jutun medialakiin liittyen (englanniksi).

Vielä ainakin toistaiseksi täällä ilmestyy sellanen Barcelona-niminen sarkastinen, kaikkea mahdollista kritisoiva lehti. Näytteenä tässä yksi maaliskuun numeron otsikoista: "Benedicto XVI condena en África el uso de preservativos: 'Si no se puede impedir el nacimiento de negros, al menos se puede contribuir a que enfermen y mueran rápido.'" Vapaa käännös suomeksi: Benedict XVI tuomitsee kondomien käytön Afrikassa: Jos ei voi estää mustien syntymistä, niin ainakin voi edistää niiden sairastumista ja nopeaa kuolemista.
Aika rankkaa ja suoraa tekstiä voi siis lukea tosta lehdestä.

Tällä hetkellä kuuluu taas pommien jytinää ja meidän kadulla kuuluu normaalia enemmän autojen tööttejä. Kuulostaa ihan siltä, että taas on käynnissä joku mielenosoitus parin korttelin päässä.
Buenos Airesia on kutsuttu Etelä-Amerikan Pariisiksi. Argentiinaa voi verrata Ranskaan myös mielenosoitusten ja lakkojen saralla, täällä myös ne on arkipäivää.

Un Techo Para Mi País -Argentina

Techo on siis NGO (kansalaisjärjestö), alunperin vuonna 1997 Chilessä syntynyt idea, joka toimii nyt 15 maassa ympäri Lattareita.
Un Techo Para Mi País tarkottaa suomeksi "katto maani päälle" ja kirjaimellisesti järjestön tarkotus on rakentaa kattoja köyhille perheille. Argentiinassa Techo toimii tällä hetkellä täällä Córdoban kaupungissa, Buenos Airesissa ja Río Cuartossa. Vuoden loppuun mennessä on vissiin tarkotus avata lisää toimistoja myös pohjoisessa Misionesin ja Saltan kapungeissa sekä etelässä Neuquénissa.
 

Täällä Córdobassa tällä hetkellä Techo työskentelee 8 villassa (ns. slummissa) eli köyhissä kaupunginosissa. Niissä on kaikissa rakennettu jo kymmeniä taloja, vivienda de emergencia = hätäasuntoja. Talot on just sen näköisiä kun kuvissa, jotka on otettu viime viikolla plazalta, jonne rakennettiin pari mallitaloa ihmisten nähtäväksi. 

Järjestön toiminta perustuu kolmeen etappiin/vaiheeseen.

Vaihe 1 -Construcción de la vivienda mínima

Rakentaa puisia väliaikaistaloja köyhissä kaupunginosissa. Vapaaehtoset haastattelee kymmeniä perheitä ja kyselyjen perusteella valitaan mitkä perheet eniten tarvitsee uuden katon päänsä päälle. Jos varat riittää esim. 10 talon rakennukseen, niin haastatellaan vähintään 100 perhettä.

Perheiden pitää maksaa 10% talon hinnasta (n. 500 pesoa eli 100 erkkiä), mikä on enemmänkin symbolinen maksu, jonka avulla saadaan perheet sitoutumaan projektiin. Perheiden pitää myös hommata 17 palkkia, joiden päälle talo rakennetaan. Heillä pitää olla maa-pläntti valmiina ja olla asunut väh. 4kk naapurustossa. Perheen pitää myös sitoutua rakentamiseen mukaan ja olla paikalla rakennusvaiheessa. Perheet maksaa talon ennen rakennusten alkamista resurssien mukaan, esim. 10 pesoa viikossa. Rakentaminen tapahtuu yleensä yhden viikonlopun aikana ja samalla kertaa rakennetaan monta taloa. Seuraava rakennusvkonloppu on parin viikon päästä lokakuussa, jolloin rakennetaan vissiin 20 taloa kahdessa eri kaupunginosassa.

Vaihe 2 -Habilitación Social (HS)
Talojen rakennus on enemmänkin vaan tekosyy päästä sisään barrioon. Sen jälkeen ruvetaan keräämään naapurustoa yhteen ja yritetään rakentaa yhteisöllisyyttä ihmisten välille, jotta naapurusto yhdessä rupeais toimimaan parantaakseen elämänlaatuaan.

Kakkosvaiheeseen kuuluu seitsemän eri aluetta, joilla Techon vapaaehtoset auttaa naapurustoa kunhan he ensin itse ovat miettineet mitä haluavat.
*mesa de trabajo, kerran viikossa (lauantaisin) olevat kokoukset joissa vapaaehtosia on mukana ja joiden tarkotuksena on, että naapurit yhdessä miettii mitä vois/pitäis tehdä, esim. hommata juokseva vesi, sähköt, jätteiden keräys etc.

*capacitación de oficios, ammattikoulutus. Jos naapuruston naiset esim päättää, että ne haluaa oppia kampaamo/parturi-juttuja tai kokkaamaan, niin perustetaan 3kk kurssi, jolle hankitaan opettaja ja tarvittavat välineet. Tällä hetkellä on käynnissä mm. kaks kampaamo-kurssia, kokkauskurssi, ompelukurssi ja ensi viikolla alkaa taas sähkökurssi. Oppilaat maksaa koko kurssista vain 12 pesoa (4 erkkiä) ja Techo hoitaa muut kulut lahjoituksilla + rahankeruulla yms. Joidenkin kurssien maikat on palkattuja, mutta parhaimmassa tapauksessa ne on kans vapaaehtosia, jotka käy kerran viikossa opettamassa pari tuntia.

*educación, koulutus. Tähän alueeseen kuuluu mm. apuopetus. Vapaaehtosia käy kerran viikossa eri barrioissa pitämässä lapsille ja nuorille tukiopetustunteja aineissa, jossa apua tarvitaan.

*arte & recreación, taide ja vapaa-ajan toiminta. Osa vapaaehtosista käy pitämässä lapsille mm. jalkapallokoulua.

*microcréditos, mikroluotto. Tää on vasta alkamassa uutena juttuna (Córdobassa), mutta tarkotus on auttaa ihmisiä pienillä lainoilla, jotta he voivat aloittaa oman liiketoiminnan.

*salud, terveys. Osa vapaaehtosista, esim. terveydenhoito- tai lääkisopiskelijat käy kertomassa terveistä elämäntavoista, ehkäsystä, hampaiden hoidosta yms. kaikista mahdollisesta terveyteen liittyvistä asioista, jotta ihmiset pitäis huolta itsestään ja lapsistaan.

*jurídico, oikeusapu. Lakiopiskelijat käy kertomassa ihmisille niiden oikeuksista, esim. mitä poliisi saa ja ei saa tehdä heille + oikeuksista maanomistukseen yms.
Argentiinassa on ihme lakeja mitä tulee maanomistukseen. Jos olet onnistunut asumaan jollain maapläntillä 20 vuotta voit julistaa sen omaksesi, eikä oikealla omistajalla tai valtiolla ole mitään oikeuksia siihen maaplänttiin enää sen jälkeen.

Vaihe 3 -Desarrollo comunitario
Tää kolmosvaihe on ns. lopullinen vaihe, jota ei vielä olla päästy Argentiinassa toteuttamaan. Chilessä järjestö toimii niin hyvin ja on toiminut jo niin kauan, että siellä näitä puisia väliaikaistaloja ei enää edes rakenneta. Tän kolmosvaiheen tarkotus on sitten, että naapuruston yhteistyö toimii jo hyvin -Techoa ei enää tarvita, ja kaikilla on katto päänsä päällä.

Kaikilla kahdeksalla slummilla on yksi vapaaehtonen, joka on vastuussa siitä naapurustosta ja Techon toimimisesta siellä. Jokaisella slummilla on kans vapaaehtonen, joka on vastuussa yhdestä näistä kakkosvaiheen alueesta. Joten lopputulos on, että jokaisella slummilla on ns. oma vapaaehtoisjoukko (n. 5-10 ihmistä), jotka käy siellä viikottain ja vastaa aluejohtajalle ja habilitación social (kakkosvaiheen) johtajalle, Lucholle, jonka kanssa mä oon pääsääntösesti tehnyt töitä.
Lauantai on tärkein työpäivä sillä silloin ihmiset ei oo koulussa eikä yleensä töissä. Sillon yleensä tapahtuu kaikki naapurusto-kokoukset ja tukiopetukset, fudiskoulut, ammattikoulutukset yms. jotta vapaaehtoset pääsee kans mukaan.

Mulla meni päiviä ennen kuin täysin tajusin tän järjestön toiminnan ja musta tuntuu, että se yritettiin selittää mulle turhan monimutkaisesti. Nyt kuitenkin olen jo suht expertti, vaikka vasta kolme viikkoa olen ollut täällä. Pystyin siis sujuvasti kertomaan ihmisille Techon toiminnasta rahaakerätessä. Täällä Córdobassa on ehkä 150 aktiivista vapaaehtoista ja toimistolla on 5 palkattua työntekijää. Olen todella yllättynyt miten hyvin Techo toimii ja miten omistautuneita (vapaaehtois)työlleen nää ihmiset on. Vapaaehtoset on suurin osa mun ikäsiä, n. 18-26v. nuoria, lähinnä yliopisto-opiskelijoita.

Seuraava lokakuun rakentaminen toteutetaan siis yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Edellinen pari viikkoa sitten ollut rakentaminen oli lukiolaisten kanssa, ymmärtääkseni heidän pitää kerätä rahaa voidakseen osallistua rakennustalkoisiin. Rakennustalkoita toteutetaan myös eri yritysten ja varakkaiden perheiden kanssa, jotka haluaa tukea ja osallistua rakentamaan parempaa Argentiinaa.

Nyt kun on käynnissä tää kansallinen syyskuun kampanja, töitä on paljon enemmän ja vaikka mun rooli on lähinnä olla tän Luchon (kakkosvaiheen pomon) tuki, oon päässyt tekemään kaikkea muutakin ja näin myös tutustumaan kaikkiin muihin vapaaehtosiin. Mä tulen tutustumaan näihin kaikkiin barrioihin (tähän mennessä oon käynyt kahdessa), joissa Techo toimii ja vissiin tekemään sitten jonkin näköistä raporttia siitä, mikä naapurustojen tilanne on ja miten vapaaehtoset toimii niissä.

Tämän kaiken takia olen siis päässyt mm. tutustumaan kampaamotarvikkeisiin  ja -liikkeisiin. Ensi viikolla pääsen opettelemaan sähkösanastoa, sillä pitää tehdä budjetti sähkökurssille. Äsken kävin ostamassa lisää hiustenleikkuusaksia yhdestä kaupasta ja ne muisti, että olin käynyt siellä kyselemässä hintoja pari viikkoa aiemmin. Ne kerto kans nähneensä mut telkkarissa viime viikolla kun oltiin plazalla rakentamassa taloja. Hah. Pieni kuuluisuus Córdobassa, kuulemma.

kysymyksiä, kysymyksiä

Taas ollaan siinä pisteessä, että tekis mieli teettää paita, jossa lukee
*Olen Annika Suomesta
*Olen Córdobassa, Techossa 3kk harjoittelussa
*Opiskelen KV-suhteita ja espanjaa

Olen iloinen, että ihmiset on kiinnostuneita, mutta en millään jaksaisi enää selittää samoja asioita jokaiselle vastaantulijalle. Toisaalta mukavampi on ehkä selitälle näitä juttuja kun seistä yksin nurkassa. Välillä ympäripyöreästi sanon vaan, että "juu, vaihdossa olen" tai muuta vastaavaa.
Lähes poikkeuksetta seuraavat kysymykset tulee heti noiden kommenttien jälkeen:
*Onko Suomessa kylmä? / Millainen ilmasto Suomessa on?
*Mikä on Suomen suosituin urheilulaji? (lähinnä pojilta)
*Mitä Suomessa juodaan?
*Onko marihuana laillista Suomessa?

Toi viimeinen kysymys juontaa juurensa siitä, että täällä muutama viikko sitten laillistettiin marihuanan hallussapito ja poltto, jos sitä tekee omissa oloissaan kotona ja jos siitä ei ole harmia kolmansille osapuolille. Tarkoitus on lopettaa vankiloiden täyttö ns. turhilla vangeilla, jotka on saatu kiinni marihuanan polttelusta ja samalla ohjata resurssit huumeidenvälittäjien kiinnisaamiseen.

Ihmisten on kans välillä tosi vaikea sijoittaa Suomea maailmankartalle, mikä on ihan ymmärrettävää. Saan myös kuulla kysymyksiä, kuten "onko sun yliopisto kaukana sun kotoa?" (siis Skotlanti kaukana Suomesta?) ja tyyliin "matkustatko joka päivä edes takas?" En valitettavasti omista yksityissuihkaria, jolla suhailisin päivittäin Aberdeenin ja Helsingin väliä.

Jo Buenos Airesista lähtien kun joku on kysynyt "puhuuko hän espanjaa?" muhun viitaten, niin kaverit vastaa aina "paremmin kuin sinä ja minä yhteensä". Hah.

Viime viikolla yks päivä kun olin päivystämässä taloilla keskustassa sattuikin paikalle valtion työntekijöiden mielenosoitus. Yksi pääkatu oli kokonaan suljettu, ihmiset oli liikkeellä suurin massoin lippujen, lappujen ja megafonien kanssa. Paikalla oli opettajia, sairaanhoitajia ja muita kaupungin työntekijöitä. Heillä oli mukana kans kymmeniä pommeja, joiden ansiosta minä + kaikki katukoirat oltiin tulla hulluksi ja hyvä, ettei kuulo lähtenyt. Aivan järkyttävä melu niistä lähti, sitä ei voi sanoin kuvailla.

Onneksi väkijoukko ei tullut enää tän lähemmäks. Koirat ravas aivan sekopäisinä ympäri risteystä ja juoksi hakemaan pommien jäännöksiä. Tunnin verran ihmiset jakso pitää metakkaa yllä ja sitten tilanne onneks rauhottu.

Mä oon taas yksin kämpillä kun Agus lähti eilen takasin kotiin Bell Villeen. Perjantaina saan kuitenkin vieraan Mendozasta kun exhostsisko tulee tänne mun luo vierailemaan joksku aikaa.

P.S. Oon nyt pitkästä aikaa päivittänyt blogia tiuhaa tahtia, joten huomatkaa alla raportti myös viime viikon Techon kampanjan jatkosta.

Asado

Viimein eilen pääsin ensimmäistä kertaa tällä reissulla syömään kunnon asadoa, eli grilliruokaa. Ekan viikon kulttuuritunnilla opin, että argentiinalaiset mittaa viikonlopun laatua sillä, kuka on syönyt eniten asadoja. Varsinkin kesällä (lue: kun on lämmin), ihmiset kokoontuu jonkun luo tai jonnekin puistoon grillaamaan.

Sunnuntaina oltiin yhden pariskunnan kotona, jotka asuu keskustassa kerrostalon kolmannessa kerroksessa, missä oli iso parveke ja mahdollisuudet järjestää asado.
Söin aivan liikaa possua, salaattia ja makkaraa. Täällä harvoin on grilliruuan kanssa muuta lisuketta kun salaattia ja leipää. Kun kello kolmen aikaan päivällä syötiin ja vedettiin jälkkäriksi vielä jäätelöä, en enää loppupäivänä syönyt yhtään mitään.

Asado-mestari

kampanja jatkuu...

Koko viikko on mennyt päivystäessä Techon taloilla keskustassa. Maanantaina siis rakennettiin Córdoban kauppakeskusta vastapäätä plazalle kaksi Techon mallitaloa, samanlaisia joita Techo rakentaa slummeissa köyhille perheille.



Rakentamaan oli kutsuttu mukaan paikallisia kuuluisuuksia ja pari taiteilijaa, muusikkoa ja telkkarin uutistenlukijaa, jotka oli kameroiden kanssa seuraamassa ja auttamassa meitä. Olin kuulemma välähtänyt telkkarissa illalla minäkin, mutta en itse nähnyt sitä.



Tiistaina paikalle oli kutsuttu lisää paikallisia taiteilijoita, jotka maalasivat toisen talon. Mukana oli kans La Luciernagan -katupoikia ja ohi kulkenut luokkaretkeläisporukka pääsi kans näyttämään taiteilinlahjojaan.


Talon etuosan maalas Jorge Cuello, joka on arvostettu paikallinen taiteilija. Huipputyyppi. Poltteli tupakkaa, joi mateta eikä antanut sateen häiritä. Jorgella ei näyttänyt olevan mitään kiirettä vaan hengaili meijän kanssa klo 1 asti aamuyöhön.

Perjantaina alkoi nelipäivänen rahankeruu ympäri keskustaa. Koko perjantain ja lauantaina + vielä sunnuntai iltapäivänä ja maanantaina (día de la primavera =alkaa kevät), joka on vapaapäivä, me techolaiset marssitaan keskustassa keräämässä rahoja. Kukaan ei voi edes kuvitella mitä on näiden rahankeruu.

Lauantaina oltiin mm. keskustan vilkkaimmassa risteyksessä ihan kauppakeskuksen ja meidän talojen edessä suurin joukoin keräämässä rahaa lippaisiin. Meillä oli 2 isoa Techon lippua, flayereita, megafoneja ja joka kerta kun autoilijoille tuli punanen valo osa porukasta hyökkäsi suojatielle autoilijoiden eteen hyppimään ja huutamaan kun muut keräsi rahaa autoilijoilta ja ohikulkijoilta.


Iltapäivällä oltiin pienemmällä porukalla, meitä oli ehkä 10, toisen tien varressa häiriköimässä koko naapurustoa ja autoilijoita. Rahaalahjottaneet autoilijat sai lippusaattueen risteykseen asti ja aplodeja meiltä. Jotkut bussikuskit päästi meijät jopa ohiajaviin busseihin pari pysäkinväliä keräämään rahaa. Yllättävän hyvin ihmiset antaa rahaa autoista, paljon paremmin kun ohikulkijat -mistä olin todella yllättynyt.


Joku kysyikin multa myöhemmin, että onko suomalaiset yhtä caraduroja -onko ihmisillä pokkaa tällä tavalla riehua keskustassa keräämässä rahaa hyväntekeväisyyteen? Ei varmasti.

Heitettiin megafoniin sellasta läppää ja häiriköitiin ihmisiä kunnes ne anto rahaa.. oli ihan älyttömän hauskaa. Nää siis huusi megafoniin mm. että "entäs tämä nuori pariskunta tässä, joka kävelee vastaan ja menee naimisiin joulukuussa, kuinka paljon te aiotte antaa Techon keräykseen".
Näillä on vielä sellanen rahankeruu "jaka" [haka] tanssi ja laulu, jota kaikki veti liikennevaloissa.

Sanat menee jotenkin näin:
Somos un Techo para Mi País
La pobreza no debe existir
Por eso te vengo a decir
La Techo está en colecta
Si no es por las buenas te saco del pecho
Sumate, Jugate,
y juntos cambiamos esta realidad

Lähes joka toinen ihminen, jolta kerjäsin rahaa kysyi tietenkin, että mistä oon kotosin. Yksi nainen innostui ja kysyi vielä, että tunnenko Kimi Räikkösen ja rupes kännykästä selaamaan kuvia. Sieltä löyty kuva Kimistä, jonka nimeksi oli laitettu "mi amor" (=rakkaani). Huolestuttavaa.
Täällä kans ihmisille näyttää olevan suuri ongelma se, että talot on rakennettu puusta. Sain kuulla kommentteja kuten: "Kuinka monta taloa on jo palanut?", "Te siis tapatte puita näitä taloja varten?", "Mä en kyllä usko noihin taloihin" "Ei noista taloista ole mihinkään." Suomi on täynnä puutaloja, mutta täällä ne on harvinaisia ja jotain aivan omituista.

Perjantaina olin klo 9 aamusta lähtien keräämässä rahaa ja viiden aikaan tulin kotiin äkkiä suihkuun ja vaihtamaan vaatteet, jotta ehdin klo 19 La Metrolle, joka on Agusin toinen yliopisto. Agusilla ja sen kahdella opiskelukaverilla oli gradun esittely, jota menin kuuntelemaan. Täällä voi siis tehdä gradun kaverin tai jopa kahden kaverin kanssa. Oli ihan mielenkiintonen tilaisuus, lopuks yleisö heitettiin ulos ja proffat kyseli tytöiltä lisää ja anto arvosanan.
Tässä kuvassa on keskelle Agus (mun kämppis) ja oikealla niiden gradun ohjaajaproffa.

Koko viikon ajan on meidän pitänyt vahtia taloja päivin ja öin. Joka päivä oon ollut klo 9 aamulla päästämässä yövahdit kotiin, kouluun ja töihin, mutta lauantaina oli sitten mun vuoro jäädä yöksi nukkumaan keskustaan. Meitä oli 2 molemmissa taloissa ja liikenteestä ja hälinästä huolimatta nukuin erittäin hyvin sen jälkeen kun kolmelta viimeiset juttukaverit oli lähteny ja päästiin nukkumaan.

Perjantain ja lauantain aikana saatiin yhteensä melkein 20 000 pesoa (4000 erkkiä) kerättyä. Ihmiset antoi keskimäärin 2 peson setelin per nenä, toiset enemmän ja toiset vähemmän -joten oikein hyvä lopputulos. Ylitettiin jo viime keräyksen tulos.

Prejuicios

Vaikka sitä kuinka kuvittelee olevansa ennakkoluuloton ja avoin kaikelle ja kaikille, välillä herää todellisuuteen ja tajuaa, että se on mahdotonta.

Tapasin keskustan plazalla Maurin kanssa päivystäessä meidän ikäisen n. 24 v. katupojan, joka oli edellisenä päivänä ollut maalaamassa toista Techon taloa keskustassa (kerron tästä myöhemmin lisää).

Aika kului siivillä, vaikka oli uskomattoman kylmä ja istuttiin keskelle liikenteen hälinää, tuulessa. Kuunneltiin Maurin kanssa tämän Lalan tarinoita elämästä ja kokemuksista.

Täällä on sellanen lehti La Luciernaga, jonka katulapset perusti, itse kirjottaa ja sitten myy ihmisille, jotta ei tarvitsis varastaa.

Lala oli La Luciérnagan avulla päässyt kadulta pois, perustanut siivousyrityksen muiden nuorten kanssa, matkustanut São Pauloon töihin ja pari kuukautta sitten palannut Córdobaan. Ja kaiken lisäksi tuntee Manu Chaon, joka oli täällä viimeksi keikalla helmikuussa ja on rahottanut mm. poikien siivousfirmaa.

Lala kertoi meille seikkailuistaan São Paulossa, Córdobassa ja tapaamisista Manu Chaon kanssa. Kaiken lisäks Lala kerto aikovansa perustaa bändin kavereittensa kanssa ja luki meille jo kirjottamiaan lyriikoita, jotka kertoi elämästä, rikkaista ja köyhistä. Olin aivan ymmälläni siinä kello 10 aamulla kuunnellessa näitä tarinoita.

Sen lisäksi, että Lala oli kokenut vaikean lapsuuden, asunut kadulla, varastellut ja nyt ansaitsi elantonsa siivoten -oli hän aivan hollilla Argentiinan historiasta, maailman tilanteesta, maan poliitikasta ja jopa Irakin sodasta.

Kun Lala lähti jatkamaan töitä, oltiin me Maurin kanssa aivan ymmällämme ja yhtä täpinöissä tästä yllättävästä juttuseurasta. Mauri oli edellisenä päivänä tavannut Lalan ensimmäistä kertaa Plazalla yhden cordobalaisen tunnetun maalarin kautta, koska tämä Jorge Cuello oli tullut maalaamaan Techon taloa.

Lopulta rupesin miettimään, miten hienoa onkaan tavata uusia ihmisiä ja kuunnella tarinoita elämästä. En ikinä olisi voinut kuvitella, että tämä entinen katulapsi tietäisi maailmanpolitiikasta yhtään mitään...

Ilmastonmuutos Argentiinassa.

Sää Córdobassa tällä viikolla:
Maanantaina oli ehkä +20 astetta, täydellinen aurinkoinen sää kun oltiin koko iltapäivä ulkona rakentamassa taloa keskellä Plaza del Osoa.

Tiistaina menin Plazalle päivystämään aamulla kello yhdeksäksi. Kuten joka ikinen aamu viimeiset kaks viikkoa, myös tiistaina, koin sängystä nousemisen vaikeaksi sillä makuuhuone on kuin jääkaappi. Kylmyyteen tottuneena laitoin taas kaksi t-paitaa Techon t-paidan alle sekä hupparin päälle. Plazalle päästyä aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja 4h ajan keskustassa seistessä onnistuin polttamaan nenänkin. Asteita oli varmaan +30 ja iltakin ihanan lämmin.

Keskiviikkona olin taas klo 9 Karhuaukiolla päivystämässä ja vahtimassa taloja, jotta yöllä päivystäneet pääsivät kotiin, töihin ja luennoille. Oli kylmä, korkeintaan +15 astetta ja karmea tuuli. Oli niin kylmä, että oli pakko lähteä välillä kotiin laittamaan lisä paitoja päälle. Lopputulos oli 3 t-paitaa, villapaita ja huppari, huivi + legginsit ja verkkarit. Tervetuloa kerrospukeutumisen luvattuun maahan!

Torstaina sitten heräsin aamuyöstä kaatosateeseen. Kun taas klo 9 saavuin Karhuaukiolle, vettä tuli tiputellen. Yöllä oli kuulemma tullut rakeita.
Ensimmäistä kertaa ikinä Argentiinassa näin ihmisiä (vain muutamia) kaduilla sateenvarjot kädessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Argentiinassa kastuin vesisateessa.
Ja ensimmäistä kertaa ikinä Argentiinassa koin, että vettä sataa täälläkin enemmän kuin korkeintaan tunnin päivässä. Luulin, että vain Skotlannissa tai Suomessa voi sataa vettä koko päivän. Asteita on +12, kivitalo ilman eristyksiä ja oven raosta vetää.. kuka ikinä kuvitteli tai vielä kuvittelee, että olen trooppisessa etelän lämmössä, voi haudata koko ajatuksen.

Lopputulos on, että viimeisten neljän päivän aikana olen kokenut kaikki Argentiinan neljä vuodenaikaa. Kevät, kesä, talvi ja lopulta syksy. Täällä kevät alkaa virallisesti vasta ensi maanantaina 21.9. kun on Día de la primavera (kevään päivä) ja samalla myös Día del estudiante (opiskelijan päivä).
Täällä on jokaiselle oma päivänsä, sillä normaalien äitien- ja isänpäivän lisäksi löytyy mm. Día del abogado (asianajajan päivä) ja Día del maestro (opettajan päivä). Lahjatavaraliikkeet on tietenkin hollilla ja kasvattavat myyntejään näillä kikoilla.

La Peña del viernes y las huertas del sábado

Tässä istun pöydän ääressä kotona mun kämppistä vastapäätä. Agus on omalla koneella ja mä omalla, kuunnellaan musiikkia, mutta molemmat on omassa maailmassaan. Kunnon modernia sosialisointia.

Halusin kertoa mielenkiintoisesta perjantai-illasta. Matkalla töistä kotiin mua pyydettiin mukaan peñaan, enkä ollut yhtään varma mitä tuleman piti, mutta päätin lähteä mukaan. Kävin nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja jättämässä kamat ja tapasin muut ihmiset, joista tunsin (tai tiesin) vain yhden tytön. Käytiin pizzalla ja meinasin jo feidata ja lähteä kotiin nukkumaan, kello tuli 11 ja yllätys yllätys olin super väsynyt. Onneks kuitenkin lähdin mukaan. Kun oltiin selvitetty määränpää ja sopivin kulkuväline (taksi) päästiin vihdoin kaupungin toiselle laidalle, jossa tämä peña järjestettiin.

Kyseessä oli ns. hyväntekeväisyyskonsertti, jossa esiintyi folklore (kansantanssi) muusikkoja ja tanssijoita. Tää tais olla vähän modernimpi versio kansantansseista, koska kaikki bändit ja musiikki oli aika erilaisia kun mitä aiemmin olin kuullut. Paola Bernal oli yks nainen, joka esiinty ja sillä oli aivan uskomaton ääni, mutta en löydä mitään hyvää musiikkia siltä youtubesta. Illan pääesiintyjä, jota kaikki oli tullut kattomaan, oli Raly Barrionuevo. Ennen Ralya kuitenkin esiintyi kolme muuta bändiä, joten Raly tuli lavalle vasta klo 3 aamulla. Siinä vaiheessa kukaan ei enää istunut lattialla vaan oltiin tanssittu ja pompittu pari tuntia + mä olin jo aivan puhki, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Raly veti yli tunnin shown ja sen jälkeen tuli vielä uusi esiintyjä. Onneks muutkin oli väsyneitä ja viimein puol viisi lähdettiin kotiin. Kun päästiin ulos, tajuttiin, että oltiin "keskellä ei mitään", josta ei ainakaan löytyis yhtään taksia. Oli pakko lähteä kävelemään pääkadulle, jossa oli kymmeniä muita ihmisiä ettimässä taksia. Onneksi ehdin viideksi kotiin ja nukkumaan sillä klo 10 lauantaina mun piti olla jo töissä.
Tästä voi kuunnella muusikkoja.
Inti Huayra
Raly Barrionuevo -Sólo tus ojos, Ey Paisano

----------------------------------------------------------------------

Lauantaina tavattiin jo 10 aamulla yhden Cynthian kotona ja ruvettiin opiskelemaan kasvimaa-juttuja. Täällä siis jos sovitaan, että nähdään klo 10, niin ihmiset tulee paikalle klo 10-11. Joku soittaa, että on myöhässä ja tulee vasta klo 12. Sitten vaihdellaan kuulumisia ja löpistään muuta asiaa kunnes ehkä klo 11:30-12:00 päästään asiaan. Me oltiin huerta-tiimi, eli kasvimaajoukko. Meidän oli tarkotus mennä Kilómetros 12-barrioon opettamaan ihmisille miten kylvää ja kasvattaa tomaatteja, maissia, sipulia, salaattia ja monia muita juttuja, joista mulla ei ollut hajuakaan mitä ne oli. Jonkun kaveri, joka on vapaaehtosena jossain NGOssa, joka rakentaa pelkästään kasvimaita ihmisille tuli myös kertomaan meille vinkkejä. Meitä oli ehkä 8 ja kellään ei näyttänyt olevan harmainta aavistustakaan miten kylvää siemeniä tai hoitaa kasvimaata.

Kahden aikaan kun oltiin syöty lounasta lähdettiin bussilla kaupungin laitamille, keskelle ei mitään, landelle. Oltiin saatu joltain valtion maalais-instituutilta monta pussia erilaisia siemeniä, jotka oli tarkotus antaa perheille ja kylvää niiden kanssa. Lopputulos ei ollut ihan toivottu sillä moni kasvimaasta kiinnostunut perhe joutuu muuttamaan kuukauden sisällä, eikä sen takia halunnut vielä tässä vaiheessa ruveta rakentamaan kasvimaata. Käytiin silti juttelemassa ihmisille ja myymässä niille kasvimaa-ideaa ja osa porukasta pääsi jopa rakentamaan kasvimaata yhdelle perheelle.

Monta tuntia ulkona auringossa ja neljän tunnin yöunet rupes painamaan. Lähdin silti parin kaverin kanssa vielä käymään Paseo de los Artesilla (käsityömarkkinoilla keskustassa) syömässä kuivakakkua ennen kuin pääsin kotiin puhdistamaan itseni maalaispölystä. Olin luvannut Agusille ja sen kaverille, että lähden niiden kanssa kuuntelemaan yhtä bändiä, joten kun klo 21 aikaan olin viimein kotona ja peseytynyt ei jäänytkään enää aikaa unille. Illastettiin pastaa ja klo 1 aikaan mentiin taksilla kuuntelemaan Krampack-bändiä.

Sunnuntaina nukuttiin myöhään ja mentiin yhden Agusin kaverin luo juomaan mateta iltapäivällä. Illalla tapasin yhden couch surfin kaverin, jonka kanssa mentiin taas Paseo de los Artesille käppäilemään. Se on mun lempipaikka täällä kaupungissa nyt virallisesti. Sieltä voisin ostaa vaikka joka kojun tyhjäksi. Siellä on aivan uskomattoman hienoja muistikirjoja, koruja ja laukkuja esimerkiksi. :D

huomioita

*Argentiinassa ei maanantaisin pääse parturiin/kampaajalle, koska se on alan ainoa vapaapäivä. Viikonloppusin, varsinkin sunnuntaisin, ihmisillä on aikaa käydä leikkauttamassa hiukset, joten parturit on kaikki auki.

*Viime päivinä olen töitä varten juossut ympäri kaupunkia kyselemässä kampaamo- ja ompelutuotteiden hintoja. Nyt ainakin osaan espanjaksi kaiken kampaamo- ja ompelusanaston, jota en kaikkea edes suomeksi osaa.

*Nuorten vaatekaupat on auki myöhään iltasin, varsinkin perjantaisin ja lauantaisin, koska viikonloppuna tytöt on viime tingassa klo 21 pulassa, ilman vaatteita, joissa lähteä ulos.

*Tällä viikolla olen loistavasti onnistunut välttämään kokkailun. Agus (kämppis) on laittanut lounasta meille molemmille, parina iltana oon mennyt jonkun kaverin luo syömään ja ollaan kans tilattu ruokaa töihin. Tiistaina kävelin illalla klo 22 kaverin kämpille jätskikakku laukussa ja törmäsin kuntosaliin, joka oli täysin avoinna kadulle. Kaiken aerobic-ahkeruuden nähdessä tajusin, että ehkä mun pitäis edes raahautua juoksemaan Parque Sarmientoon, jonka Agus vartavasten näytti mulle ekana päivänä. Tai voisin etsiä jostain vaikka tangokoulun.

*Olen ihmetellyt kun en keskustassa kävellessä törmää muihin ulkomaalaisiin, joita täältä kaupungista kuulemma löytyy. Eiliseen asti olin tavannut vaan yhden suomalaisen tytön. Iltapäivällä keskustassa kävellessä kuulin yhtäkkiä kieliä ja vastaan käveli kaksi skandinaavi-tyttöä. En ehtinyt kuulla mistä päin pohjoista ne oli, mutta todiste siitä, että muitakin löytyy.

*Täällä Córdoban kaupungissa on ainakin 3 McDonaldsia. En vielä ole käynyt yhdessäkään, mutta Mäkki on vielä aika harvinainen Argentiinassa. Niitä löytyy vain suurista kaupungeista, ei todellakaan tien varsilta keskellä ei mitään. Täällä Mäkki on rikkaiden luksusta. Kävellä kadulla Mäkin muki kädessä on enemmänkin coolia kun jotain hävettävää. Yksi ateria maksaa parhaimmillaan. 30 pesoa (5-6 €), joka on suuri summa argentiinalaisille. Naapurikuppilasta voit helposti saada hampurilaisen kunnon pihvillä, salaatilla, kananmunalla (täällä lähes aina hampurilaisten välissä), kastikkeella + ranskalaiset ja limun 10 pesolla. Siis kolmannes mäkin hinnasta ja enemmän syötävää! Uskomatonta.

*En vielä ole löytänyt täältä kunnon kahvia ja mun "vähintään-3-kuppia-päivässä" -tottumus on kärsinyt pahasti.

*Torstaina aamulla olin heräilemässä, mutta vielä sängyssä kun kadulta kuulu mummon kiljuntaa. Agus sano, että joltain mummolta vissiin pöllittiin laukku. Kiva.
Tänään kans kuulin, että täällä meijän barriossa (meijän hoodeilla) pelkästään varastetaan 15 autoa PÄIVÄSSÄ.

*Kuulin, että mun espanjan testi ekana päivänä oli mennyt loppujen lopulta tosi hyvin. Sain täydet pisteet ja huomasin, että yhdessä kysymyksessä ei yksikään neljästä vaihtoehdosta ollut oikea. Sitä ei ollut kukaan muu huomannut, ei edes testin pitäjä, joka on tottakai natiivi.

*Viime viikolla löysin itseni keskivkona kaupungin lainsäädäntöelimestä (=legislatura). Päädyin sinne mutkien kautta parin muun techon kanssa kuuntelemaan kun ihmiset esitteli uudet toimet, jotka otetaan käyttöön alkoholin väärinkäyttöä vastaan täällä Córdoban provinssissa. Esitys alkoi huomautuksella, että kun on tärkeä asia kyseessä, niin ei kiirehditä vaikka maajoukkue pelaa tunnin päästä tärkeän matsin Paraguayta vastaan Etelä-Afrikan MM-karsintoja. Ei kiirehditä siis. Silti esitys oli maratonvauhtia power pointin kanssa ja loppui 10min ennen klo 20, jolloin matsi alkoi.

Oli mielenkiintosia pointteja ja suurin osa lakeja, jotka on jo laadittu, mutta joita ei kunnioiteta. Ongelma on, että täällä esim kuka vaan saa myydä alkoholia, eikä valtiolla ole minkäänlaista kontrollia myynnistä. Malliesimerkkinä oli Ruotsi, jossa valtio kontrolloi alkoholinmyyntiä ja vain yhdestä kaupasta voi ostaa viiniä yms muita vahvoja alkoholijuomia. Suomalaiselle arkipäivää, vaan ei täällä. Provinssin terveysministeri huomautti kans, miten on holtitonta, että kun muualla maailmassa baarit sulkeutuu (klo 3 aamuyöstä) niin Argentiinassa vasta avataan. (Tästä kirjotan enemmän huomenna) Pointteja, jotka nostettiin esille, oli mm. että 1,5 litran vesipullo maksaa kaupassa 3 pesoa ja 1,5 litran Quilmes -kaljapullo saman verran. Suuri ongelma on nuorien holtiton alkoholi + autolla ajaminen, jonka ansiosta maassa kuolee 3000 ihmistä vuodessa. Córdoban provinssissa eri kaupungeissa baarit sulkee eri aikoihin, joka tietty edistää kännissä ajamista kun toisessa paikassa paikat sulkee klo 3, niin ajetaan toiseen kaupunkiin.

*Keskiviikkona siis hävittiin Paraguaylle 1-0. Ensimmäistä kertaa tyyliin 30 vuoteen Argentiina on vaarassa (tällä hetkellä todella todennäköistä) pudota koko MM-kisoista. Siitä huolimatta, että niillä on valmentajana historian parhain pelaaja, Maradona ja pelaajana tämän hetken paras pelaaja, Messi. Näin mulle äsken väitettiin.

*Täällä bussikuskit voi parhaimmillaan tienata 6000 pesoa kuussa, mutta opettajat tienaa parhaimmillaan 2000. Mielenkiintoista.

Nam!

* Ekan kerran vuonna 2005 näin mainoksen tästä juustosta Argentiinan telkkarissa. Näin Suomi pääsi maailmankartalle täällä päin. Mainos oli täynnä vuoria, tottakai. Viimein viime viikolla ruokakaupassa aikani pyörittyä, päätin ostaa Finlandia-juustoa, koska se oli myös yli puolet halvempaa kun Kraftin Philadelphia. On maukasta! :)


* Näitä, alfajoreja, syödään täällä joka välissä ja niitä löytyy joka kiskasta kymmeniä erilaisia. Tämä triple (super paksu) alfajor maksaa n. 2 pesoa, eli 0,35€. Ei paha! Tämä on kalliimpi versio, koska on triple kyseessä. Näitä me syötiin myös välipalaksi koulussa..

elämää kuplassa

Tänään heräsin siihen kun klo 11 mun kämppis tuli takas kotiin. Mentiin yhdessä parin korttelin päässä olevalle markkinapaikalle, jossa kuulemma joka tiistai aamupäivä myydään vihanneksia ja hedelmiä halvemmalla kun ruokakaupoissa. Siellä myytiin kans kukkia ja näin hirmusen määrän joulutähtiä!

Täällä on taas ihan älyttömän kylmä. Viikonloppuna oli varmaan +30, mutta lämpöä ei kauaa riittänyt sillä nyt on varmaan +16 astetta ja ihmiset kävelee talvikengissä ja takeissa -minä balleriinoissa palellen.

Nyt kun Agus on takas kämpillä, pääsin kunnolla nettiin ja ehdin jopa lukea uutisotsikoita ylen ja HSn sivuilta. Tajusin millasessa muusta maailmasta eristetyssä kuplassa olen taas elänyt siitä lähtien kun saavuin Argentiinaan. Hei hei "luen-uutiset-10-kertaa-päivässä" -aikakausi. Olin jo unohtanut kaiken Nova Group, Artic Sea, sikainfluenssa -härdellin.

Olen kuullut, että täällä Córdoban provinssissa on pahoja maastopaloja, joista ainakin osa on tahallaan sytytettyjä. Sen takia viime viikolla kaikki odotti sadetta. Perjantaina satoikin pikkasen iltapäivällä. En tiedä mikä on palojen tilanne tällä hetkellä. Meillä tulee töihin huomenna joku palomies kertomaan maastopaloista ja niiden ehkäsemisestä.

Juuri ennen kun tulin Córdobaan näiden paikallisessa sanomalehdessä oli turismi-osastolla ollut paljon juttua Suomesta, mm. suomalaisesta tangosta, Helsingistä, saunasta ja avantouinnista. Guille (mun maikka) luetutti artikkelit mulla, jotta voisin kertoa, onko niissä mitään perää. Oli ne ihan oikeita juttuja.
Myös yhdessä Argentiinan suurimmista ja arvostetuimmista sanomalehdistä (La Nacion) oli viime viikolla juttu Suomesta, jonka otsikko oli: Finlandia, meca mundial de las competiciones absurdas -Suomi, absurdien kilpailujen mekka maailmassa. En tiennyt, että meillä järjestetään kilpailuja kännykänheitossa tai kuka istuu pisimpään muurahaispesässä, kuka tappaa eniten hyttysiä ja pelataan sokeaa fudista.
Tästä voi lukea artikkelin, jos ymmärtää espanjaa.

kuvia viime viikolta

Tässä pikkasen kuvia ekalta viikolta töistä kun valmisteltiin lauantain Artecho-tapahtumaa sekä kuvia itse tapahtumasta.
Klikkaamalla kuvaa sen näkee suurempana.

Tää on tiistailta kun olin ensimmäistä päivää töissä ja jäin toimistolle auttamaan Gracias Córdoba -lipun tekemisessä. Heijastettiin kirjaimet ja logo lakanalle, jotta voitiin sitten piirtää ne siihen.



Tässä kuva perjantailta kun väritettiin lipun logo valmiiksi toimiston keittiön lattialla.

Näitä sprayattiin perjantaina ja liimattiin maahan alueelle, jossa Artecho järjestettiin.

Tässä kuva Buen Pastorilta, jossa oltiin koko lauantaipäivä. Takana näkyy pöydät, jonka päällä on meijän rakentamat talot.


Tässä muutamia valmistuvia ja jo valmiita taloja..





Tässä suuriosa lauantain techeroista. Takana valmis lippu, joka me yhdessä ohikulkijoiden kanssa väritettiin valmiiksi päivän aikana.

sunnuntai

Tapasin illalla toisen suomalaisen tytön, joka on saapunut Córdobaan muutama viikko ennen mua samassa tarkotuksessa kun minä. Mukana oli yks argentiinalainen kaveri ja lähdettiin kolmisteen Paseo de los Artes-kortteliin, jossa on lauantai- ja sunnuntai-iltaisin markkinat. Siellä oli tietysti aivan turkasesti väkeä ja tosi hienoja käsintehtyjä koruja, laukkuja, mateita, koristeita, kylttejä –kaikenlaisia juttuja. Kojujen välissä soitti bändi, jonka laulajalla oli ihan Shakiran ääni. Toisella kadulla soitti reggae-bändi, jonka ympärille oli kokoontunut paljon väkeä eikä autot päässeet kunnolla kulkemaan.

Markkinoilta jatkettiin vielä pizzalle ja Quilmesille sekä löpisemään mm. politiikkaa. Argentiinalainen kaveri oli sitä mieltä, että me Euroopassa nautitaan halvoista lennoista näiden kustannuksella. Päätelmä tuli siitä, että esim. teleoperaattori Telefónica, joka on yksi täällä toimivista kolmesta suuresta operaattorista, on espanjalainen. Espanjassa niillä on varaa pitää halvat puhelut ja tekstarit koska ne vetää rahat lattarimarkkinoilta. En tiedä. Ei mitään hajua mitä täällä maksaa puhelut/tekstarit, paitsi että kukaan ei soita kännykästä kännykkään, koska se on kallista.

Lopuksi mentiin vielä leffaan kattomaan aika rankkaa ja häiriintynyttä elokuvaa, El corazón es engañoso por sobre todas las cosas (The heart is deceitful above all things) vuodelta 2004. Siinä 23v (jenkki) äiti haki n. 6v poikansa takas kasvattivanhemmilta ja rellesti poika mukanaan mm. puki pojan tytöksi ja anto sille huumeita.

El Techo está en campaña

Perjantaina olin taas kieli- ja kulttuuritunnilla ja iltapäivällä menin töihin Techoon. Siellä on hullunmylly menossa, koska syyskuussa on hurja kansallinen kampanja käynnissä ja lauantaina oli ensimmäinen iso tapahtuma Córdoban keskustassa. Tekemistä riitti siis koko perjantaipäivän, -illan ja yön. Lähdettiin toimistolta vasta klo 1 jälkeen. Olin aivan puhki, joten en enää jaksanut lähteä "ulos" kavereiden kanssa. Oli mielenkiintosta mennä klo 2 nukkumaan kun meijän kortteli oikeesti pursus ihmisistä joka suuntaan, melu oli uskomaton. Kämpän ikkunat tärisi kovan musiikin johdosta ja olin varma, että ne menee sirpaleiksi.

Lauantaina nukuin pikkasen "pommiin" ja pääsin sängystä ylös vasta klo 12. Lähdin samantien keskustaan yhden Melin kämpille, jossa oli jo hirveä joukko ihmisiä puhaltamassa ilmapalloja. Kahdelta iltapäivällä rupesi tapahtumaan kun n. 40 paikallista taiteilijaa ja vähintään saman verran Techon vapaaehtosia kokoontu Buen Pastorille keskustassa. Tarkotus oli, että meidän aikasemmin viikolla rakentamat talot annetaan taiteilijoiden maalattaviksi ja sitten ne myydään myöhemmin huutokaupassa.

Tässä on kuva, joka antaa vähän osviittaa siitä millasia ne meijän rakentamat talot oli. Koko torstai mm. hakattiin nauloja ja leikittiin liiman kanssa, jotta saatiin 40 tällästä rakennettua. Itse lähdin joskus klo 23 aikaan kotiin, mutta kuulin, että vikat oli lähteneet vasta 2 aamulla.
Meijän taloissa ei ollut tollasia ikkunoita eikä ovea eikä kattona ollut viiden peson seteliä. :)

Vihdoin tuli taas lämmin ilma, lauantai oli siis super kuuma ja taiteilijoille oli kannettu pöydät keskelle keskustaa, jossa ne ihmisvilinässä maalaili näitä taloja. Meijän tehtävä oli vahtia, että niillä oli maalit ja juotavaa ja syötävää hollilla.
Lopputulos oli aivan upea, kaikilla taiteilijoilla oli oma visio, jota ne rupes heti toteuttamaan kun pääs paikan päälle.

Kunhan saan jostain hankittua valokuvia koko päivän tapahtumasta, niin laitan niitä näkyviin. Mulla ei valitettavasti ollut omaa kameraa mukana, koska lähdin mahdollisimman vähissä varusteissa sillä iltapäivällä mun piti mennä ekalle barrio-käynnille parin muun tytön kanssa. Kerron tästä myöhemmin lisää, samoin kun mun seuraavien 3kk funktiosta järjestössä.

Niiden parin tunnin aikana kun olin poissa tapahtuma-paikalta, lähes kaikki taiteilijat oli saanu talot valmiiksi. Osa ei ehtinyt valmistua ja taiteilijat vei ne mukanaan palauttaaksen sitten myöhemmin. Kun kello tuli jotain 18-19 iltapäivällä, niin paikka oli täynnä ohikulkijoita ja paikallisia, jotka tuli ihmettelemään taideteoksia ja meidän meininkejä. Lopuksi paikalle ilmestyi vielä sellanen paikallinen pelle-tanssi-ryhmä, jotka soitti rumpuja, villitsi väkijoukkoa ja tanssi ympäriinsä. Aivan uskomaton fiilis ja meininki keskellä Córdoban keskustaa.

Aikamme kun oltiin hypitty ja pompittu joka suuntaan, rupes ilta hämärtymään ja koko paikka piti siivota. Laitettiin kädet heilumaan sillä illalla oli tärkeä Argentiina-Brasilia (Etelä-Afrikan MM-karsinta) matsi, jota mentiin kattomaan yhden pojan kotiin. Meitä oli lopulta n. 25 techeroa (Techon vapaaehtosta) pienen kämpän olohuoneessa ja nää paikalliset on niin äänekkäitä, että olis melkein korvatulpat pitänyt olla.

Vaikka en todellakaan ollut ainoa, joka tapas muut ensimmäistä kertaa, meininkiä riitti. Argentiinalaiset on ihmisiä, jotka saattaa vaan yhtäkkiä ruveta huutamaan mitä tahansa. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, mutta jokainen maassa käynyt varmasti ymmärtää mitä tarkotan. Jokainen kaivo kuvettaan 5 peson verran (n. 1 erkki) ja muutama lähti ostamaan Quilmesiä (paikallista kaljaa) kiskalta. Argentiinassa, toisin kun Suomessa, ei tulis kuuloonkaan, että jokainen ostais omat kaljat/juomat vaan aina ostetaan porukalla ja pullo/lasi kiertää kavereiden kesken. Niin meilläkin kiersi Quilmes-pullot olohuoneessa.
Matsi alko huonosti kun Brasilia teki avausmaalin ja pääsi jopa 2-0 johtoon ekalla puoliajalla. Kerättiin toiset 5 pesoa jokaiselta ja pari tyyppiä lähti ostamaan prepizza-pohjia, juustoa ja tomaattisosetta, jotta saatiin pizzat tehtyä.

Lopulta Brasilia voitti 3-1. Telkkari suljettiin samantien. Ruvettiin syömään pizzaa ja tunnelma oli kaikkea muuta kun pettynyt tai lattea. Koko päivä auringossa oli varmasti vaikuttanut yhden jos toisenkin mielentilaan, sillä meininki oli vähän hervotonta ja läppä sen mukasta. Hauskaa oli, nauroin vedet silmissä. Jostain löyty kitara, soittajia riitti ja kaikki lauloi mukana. Osan biiseistä osasin minäkin -mikä herätti tietysti ihmetystä.

Kello tuli jo 1 aamuyöstä, joten oli aika lähteä Paris-baariin, minne päästiin klo 2 asti ilmaseksi. Siellä oli yhden techeron synttärit, joten kymmeniä vapaaehtosia kokoontu taas yhteen. Mulla rupes väsy painamaan kovasti silmiä ja tupankansavu saastutti ilmaa, joten klo 3 aikaan päätin lähteä kotiin. Muutama kaveri lähti samaa matkaa, joten ei tarvinnut omin neuvoin kulkea. Tultiin vielä mun kämpille juomaan mateta ja lopulta klo 5 pääsin nukkumaan.

argentiinalaista politiikkaa

Nyt pikkuhiljaa rupee Córdoban keskusta tuntumaan tutulta. Tän pitäis olla paljon isompi kaupunki kun Helsinki, mutta kun keskustassa liikkuu, niin ei ihan tunnu siltä. Passportin toimisto, jossa oon käynyt joka päivä kieli- ja kulttuuritunnilla, sijaitsee noin 5 korttelia länteen ja 8 korttelia pohjoiseen mun kämpiltä –kävellen ehkä 25min. Argentiinassa kaikki etäisyydet kaupungeissa mitataan kortteleissa. Ekan päivän jälkeen oon kuitenkin suunnistanut aina vähän eri reittiä ja näin paremmin tutustunut kaupunkiin.

Kieli- ja kulttuuritunneilla ollaan Guillen (ope) kanssa juotu mateta ja puhuttu argentiinalaisesta musiikista, tavoista ja maan historiasta verrattuna Suomen vastaaviin (olen ainoa oppilas). Torstaina puhuttiin historiasta ja kuulin uskomattomia korruptiotarinoita Argentiinasta. Presidentti Menem 90-luvulla on hyvä esimerkki. Presidenttikautenaan hän mm. rakennutti omalle kotipihalleen kotikaupunkiinsa kiitoradan –ei tietenkään omalla rahalla, jotta tällä 2000 asukkaan kylällä olis paremmat yhteydet muuhun maahan. Todellisuudessa siis presidentti halusi vaan päästä nopeammin lomille Casa Rosadasta (vrt jenkkien White House). 90-luvulla Ecuadorin ja Kolumbian sodan aikaan Argentiinan hallinto lähetettiin paikan päälle sovittelemaan tilannetta, koska maa oli tunnetusti molempien osapuolten kaveri. Lopputulos oli, että Argentiina meni ja möi aseita Ecuadorille. Mutta aseet olikin tarkoituksella rikkinäisiä ja ne oli valmistettu Córdoban tehtaalla. Epäilysten herättyä tehdas räjähti hupsista vaan ja todisteet hävisivät. Ei niin, että Menem olisi määrännyt tehtaan tuhottavaksi yöllä, vaan tietenkin keskellä päivää, jolloin työntekijöitä kuoli.

Ja mitä pressalle kävi? Menem istui vuoden vankilassa ja on nyt senaattorina päättämässä maan asioista. Kaiken lisäksi presidenttikautenaan Menem armahti kaikki 70-luvun diktatuurin (jolloin maassa ”katosi” n. 30 000 ihmistä) aikana tapahtuneista rikoksista tuomitut sotilasjuntan johtajat.

tulitikkutyttö

Mun kämppis, Agustina, lähti tiistaina ”kotiin” (perheen luo) Bellevilleen, joka on kuulemma 200km Córdobasta. Jäin siis heti kättelyssä yksin kämpille opettelemaan mm. kaasulieden käyttämistä. Ensimmäistä kertaa kun rupesin keittämään vettä, tuli tenkkapoo. Kuinka käyttää sytkäriä?!? Olen elämäni aikana ehkä korkeintaan pari kertaa kokeillut, miten sytkäri toimii, sillä partiolaisella oli aina tulitikut mukana metsässä. Onneksi en antanut periksi vaan huvittuneena jatkoin harjoittelua kunnes sain lieden syttymään. Kämppä ei vielä palanut. Tuli mieleen, että onkohan meillä palovarotinta?

ekat päivät Córdobassa

Ihme kyllä maanantaina bussi oli 20min etuajassa Córdobassa ja ehdin jo huolestua miten löydän ihmisen, joka mua oli tulossa vastaanottamaan bussiasemalle. Onneksi päätin jäädä ulos bussin laiturin viereen istumaan vaikka mulla ei ollut hajuakaan miltä tää Celia näyttää, joka mua oli tulossa vastaan. Ajattelin, että laukkujensa väliin hukkuneen blondin kyllä erottaa paikallisten joukosta ja niinhän siinä kävi. Sain kyydin kämpille, jossa tapasin tytön, jonka kanssa tulen asumaan ainakin seuraavan kuukauden ajan ja varmaan pidempäänkin.

Muun uus koti-kortteli on täynnä baareja ja kahviloita, joten en uskalla edes kuvitella mikä hälinä viikonloppuna kuuluu. Kämpän parveke ja ikkunat on kadulle päin neljännessä kerroksessa ja melua on enemmän kun Arielin kämpillä Buenos Airesissa. Kaikkien baarien ja kahviloiden ansiosta kortteli on turvallinen, sillä ihmisiä riittää ympärillä vielä pimeän tultuakin.

Maanantaina iltapäivällä kävin passportin toimistolla tekemässä espanjan tasotestin, joka oli suht helppo. Ohjelmaan kuuluu silti 10 kulttuuri- ja kieli tuntia. Illalla tutustuin kämppiksen avulla kaupungin keskustaan ja yhteen tosi hienoon, yksityiseen yliopistoon, missä Agus opiskelee publicidad –oisko markkinointi suomeksi?!?

Illallinen syötiin perinteistä paikallista ruokaa tarjoavassa ravintolassa, jossa maistettiin empanadas árabes, humitosia ja lucroa.

Viimisten 5 päivän aikana olen varmasti juonut enemmän mateta kun koko elämäni aikana yhteensä tähän asti. Mun kämppis juo kaikki päivät ja ekalla kieli- ja kulttuuritunnilla juotiin mateta sekä kun menin tutustumaan työpaikkaani.

Córdoba vaikuttaa tosi mageelta kaupungilta ja täällä on hirmusesti hienoja rakennuksia ja kirkkoja. Eilen keskustaan matkatessa jouduin kuitenkin katselemaan kun vanhemmat, lapset sylissä, tonki roskiksista ruokaa.

matka ja Bs As

Torstaina aamulla matka alkoi kohti Argentiinaa rinkka täynnä kosteita vaatteita, jotka ei ehtinyt kuivua ennen lähtöä. Neljän tunnin yöunista huolimatta lento Pariisiin sujui mukavasti hereillä ja sitten koko päivä kului kahden pariisilaisen kaverin kanssa mm. Luxembourgin puistossa chillaillen ja ympäri kaupunkia kävellen.
Kun illalla klo 23:35 lento lähti kohti Buenos Airesia, nukahdin uupuneena heti koneeseen päästyä. Onneksi lentoemo sentään herätti syömään. Lento kesti lähes 14h, joten ehdin katsoa Coco Chanelin, joka oli tosi hyvä leffa. Audrey Tautou on kyllä upea!

Perjantaina saavuttiin Argentiinaan puoli tuntia etuajassa. Wau Air France! Maahantulolappusen lisäksi piti vielä täyttää terveysviranomaisten lappunen, jotta he voi ottaa yhteyttä jos jollain koneessa olleella matkustajalla puhkeaa influenssa. Otin taksin kaverin kämpille keskustaan, mikä aamuruuhkassa kesti lähes tunnin ja heti lähdettiin kiertämään "oikeustaloja" tai mitä lie sellasia olikaan. Kaveri on asianajaja ja joutui toimittamaan papereita eri rakennuksiin ympäri kaupunkia, joten samalla koluttiin ympäri Bairesin keskustaa. Asteita oli +30 ja kosteusprosentti 70. Nice. Ja täällä on vielä talvi!

Yli neljä tuntia käveltiin ympäriinsä, ohitettiin mm. Obelisco ehkä 4 kertaa ja samalla Avenida 9 de julio, joka on maailman levein Avenida. Alla kuva siitä.

Sain kans napattua aika mahtavan kuvan Casa Rosadasta (Jenkkien White Housen kollega) ja Plaza de Mayosta.

Paikallinen eduskuntatalo, Congreso muistutti huomattavasti La Habanan Capitoliota.

Kaupunki-ravin jälkeen Ariel saavutti päämääränsä, eli olin lopen uupunut. Syötiin lounaaksi puoliksi itsetehtyä pizzaa ja nukuttiin lähes 3h siesta. Unien jälkeen vedettiin perinteiset iltapäivä-matet parvekkeella ja ihasteltiin kaupunkia kunnes muutama kaveri tuli syömään.

Jälkkäriksi lähdettiin vielä autolla Puerto Maderoon jäzkille, käppäiltiin vähän ympäriinsä satamassa, nähtiin mm. tää Puente de la Mujer (Naisen silta) ja palattiin takas kämpille nukkumaan.

Lauantaina matkustettiin junalla kaupungin ulkopuolelle kattomaan rullaluistinlätkä-matsia, koska Ariel valmentaa Hurricanes-joukkuetta, jolla oli peli Peruwichissä (näin mulle sanottiin). Paikan päällä kyltit nähdessä tajusin, että kyseessä oli siis Peru Beach –urheilukeidas, josta löyty ranta, tenniskentät, rullaluistinlätkä-kenttä ja rantaurheilupuitteet. Peli päättyi 8-0 tappioon, joka oli kuulemma odotettavissa. Oli silti jännä matsi ja jäähyjäkin tuli. Edellisen matsin maalivahdilla (tyttö) oli päällä NHL-lätkäpaita, jossa luki Selanne. Jei! Yks Arielin kavereista ties jopa, että Antero Niittymäki on (oli) Suomen maajoukkueen maalivahti. Onneksi saatiin kyyti takas kämpille, koska junalla ja bussilla matka kesti lähemmäs tunnin yhteen suuntaan.

Taas olin kuumuudesta super väsynyt ja nukuin ”päikkärit” –tai pikemminkin ilkkarit koska kello oli 8 illalla, ennen kuin lähdettiin yhden tytön 32v-synttäreille parin korttelin päähän. Kämppä oli upea! Kerrostalosta löyty kaksio, jonka keittiöstä meni portaat yläkerran jättikokoselle patiolle missä oli asado (grillissä liha) valmistumassa parhaillaan. Terassilta näky Buenos Aires ja moottoritiellä autot sujahteli vieressä kun me juhlittiin Julian synttäreitä. Kun yö saapui, myös ilma viileni ja siirryttiin sisään nauttimaan synttärikakkua, josta ei tietenkään puuttunut dulce de lecheä. Argentiinalaiseen tapaan kotiin lähdettiin vasta klo 7 aikaan aamulla ja n. 8 olin taas unten mailla.

Sunnuntaina lähdettiin vielä kävelemään San Telmon markkinoille, jossa näin mm. ekaa kertaa ikinä ihmisten tanssivan tangoa livenä. Säälittävää ottaen huomioon, että tää on neljäs kerta Argentiinassa. J Mendozassa kun ei oikeastaan tangoa tanssita. Parin tunnin iltapäiväkävelyn jälkeen olin taas superuupunut kuumuudesta ja kaikesta (jetlag, valvominen, kävely), joten ehdin hetken levätä kämpillä ennen kuin klo 22 bussi lähti kohti Córdobaa.