Kuuma! Täällä oli aamulla klo 10 jo +30 astetta lämminta ja päivän korkein lämpötila on vissiin +41. Apua. Jouduin äsken lähtemään ulos ja rapun ovella kuuma ilma hyökkää päälle. Tää on liikaa!
Täällä kukaan ei muuten juo vettä janojuomana. Kioskeissa 0,5L vesipullo maksaa 3 pesoa (0,55€), saman verran kun cokis tai maustettu vesi (=mehu), joten on ihan ymmärrettävää, että ihmiset valitsee jotain muuta juotavaa kun lähdeveden. Kaupasta saa 1L paikallista olutta samalla hinnalla, 3 pesoa!
On myös jännä huomata, miten erilailla ihmiset näkee ja kuulee mun ulkomaalaisuuden. Monet argentiinalaiset kuulee mun aksentista, että olen ulkomaalainen. Silti monet espanjalaiset esimerkiksi sanoo, että mulla on argentiinalainen aksentti -täällä ei kukaan. Viime viikon matkalla jotkut naiset väitti, että me kaikki kolme suomalaista puhutaan espanjalaisella aksentilla (yksi meistä oikeesti puhuu ihan madridilaisittain). Eilen kävin yhdessä puhelinkiskassa ja myyjä ihmetteli, minne olin soittanut ja luuli mua paikalliseksi, "mutta oot siis syntynyt täällä? Puhut niin hyvin!".
Viime viikolla Puerto Madrynissa ensin mulle ruvettiin puhumaan englantia ja puoli tuntia myöhemmin argentiinalaiset kysy multa neuvoa -ihan kun olisin paikallinen.
Unohdin eilisen postauksen yhteydessä mainita, että perjantain Arjonan konsertin lisäksi ois vielä yhdet läksiäiset ja yhdet toiset bileet, joihin mut on kutsuttu. Niin ja myös yksi tosi mielenkiintonen leffa + keskustelu, liittyen Argentiinan likaiseen historiaan, jonka yhteydessä passportin toimiston ihmiset halus tavata pitkästä aikaa. Vaikeita valintoja on siis tehtävä.
29. lokakuuta 2009
28. lokakuuta 2009
Miksi aina kaikki happeningit sattuu samoille päiville?
Täällä on taas kuuma. Varmasti yli +30 astetta. Oli pakko laittaa ilmastointilaite päälle olkkarissa, mutta sitten tuli kylmä ja oli pakko pistää se pois päältä.
Miksi aina kaikki happeningit sattuu samoille päiville?
Perjantaina on Arjonan konsertti, jonne ostin lipun yli kuukausi sitten ja olen jo 2kk ajan suunnitellut meneväni. En siis mistään hinnasta meinaa jättää sitä väliin.
Vkonloppuna olis kans Buenos Airesissa Techon jättirakennukset käynnissä. Siellä meinataan rakentaa 130 taloa 1300 vapaaehtoisen voimin. Täältä Córdobasta lähtee monta tuttua vkonlopuksi sinne rakentamaan, eikä maksa edes paljon (vissiin alle 20erkkiä) kun Techo korvaa suuren osan matkoista. Tätäkin Buenos Airesin massiivi-rakennusta olen odottanut ja olin suunnitellut osallistuvani kunnes kuulin, että se sattuu juuri tälle vkonlopulle. Kökkö!
Suunniteltiin kans kavereiden kanssa, että tänä vkonloppuna lähdetään porukalla la-su yhden mökille vuorille. Ei edes voida lähteä kun vasta la-iltapäivällä, sillä kaikki on lähiöissä aamupäivällä.
Sitten selviskin, että mun pitäis olla koko sunnuntai aamu 10 kuuteen asti työjutussa, koska järjestetään HS encuentro (Habilitación Social, se Techon 2. vaihe, jonka kanssa pääosin teen töitä) -"kokous", ns. motivointi ja tutustumispäivä. En tiedä mitä tehdä. Olen ite tällä vkolla järkkäämässä ja suunnittelemassa sunnuntain tapahtumaa.
Rupee käymään vkonloput vähiin, joten en usko, että mulle tulee toista mahdollisuutta päästä vuorille mökkeilemään.
Toimistolla kuulin myös huhuja, että lauantaina järjestettäisiin post-rakennus bileet.. Huh!
Kun jotain tapahtuu, niin kaikki tapahtuu samaan aikaan!
Täällä eletään "ei-tehdä-suunnitelmia-vaan-eletään-hetkessä"-tyyliin, joten on turha edes yrittää tehdä suunnitelmia yli vkoa pidemmälle. Kaikesta ilmotetaan pari päivää ennen, mikä tuntuu hurjalta kun on tottunut ihan erilaiseen elämään kalenterin kanssa. Toisaalta tykkään enemmän näiden tyylistä vaan soittaa tai tekstata samana päivänä illan tapahtumista, -elää hetkessä! Enkä pidä Suomen "on kesäkuu, mutta koko kesän vkonloput on jo varattu" -tavasta. Kun yrität Suomessa kaverin kanssa sopia kahvittelua, niin usein lopputulos on, että "nähdään sitten kahden vkon päästä torstaina".
--------------------------------------------------------------------------------
Kuvittelin kans jo moneen kertaan tavanneeni kaikki Techon vapaaehtoset. Silti vielä toimistolla tulee uusia kasvoja vastaan. Eilen mm. yks tyttö (jonka muistan kyllä joskus nähneeni) tuli tervehtimään mua nimellä ja kysyi vielä perään, että "miten meni Puerto Madrynissa?". Olin ihan ymmälläni. Mulla ei ollut hajuakaan tytön nimestä, enkä muista koskaan puhuneeni hänen kanssaan.
P.S. Kuka kertoo, miten voin lisätä videoita posteihin? En enää osaa.
P.P.S. En edes muistanut, että nyt on Halloween.. Täällä siitä ei puhuta! :D
Miksi aina kaikki happeningit sattuu samoille päiville?
Perjantaina on Arjonan konsertti, jonne ostin lipun yli kuukausi sitten ja olen jo 2kk ajan suunnitellut meneväni. En siis mistään hinnasta meinaa jättää sitä väliin.
Vkonloppuna olis kans Buenos Airesissa Techon jättirakennukset käynnissä. Siellä meinataan rakentaa 130 taloa 1300 vapaaehtoisen voimin. Täältä Córdobasta lähtee monta tuttua vkonlopuksi sinne rakentamaan, eikä maksa edes paljon (vissiin alle 20erkkiä) kun Techo korvaa suuren osan matkoista. Tätäkin Buenos Airesin massiivi-rakennusta olen odottanut ja olin suunnitellut osallistuvani kunnes kuulin, että se sattuu juuri tälle vkonlopulle. Kökkö!
Suunniteltiin kans kavereiden kanssa, että tänä vkonloppuna lähdetään porukalla la-su yhden mökille vuorille. Ei edes voida lähteä kun vasta la-iltapäivällä, sillä kaikki on lähiöissä aamupäivällä.
Sitten selviskin, että mun pitäis olla koko sunnuntai aamu 10 kuuteen asti työjutussa, koska järjestetään HS encuentro (Habilitación Social, se Techon 2. vaihe, jonka kanssa pääosin teen töitä) -"kokous", ns. motivointi ja tutustumispäivä. En tiedä mitä tehdä. Olen ite tällä vkolla järkkäämässä ja suunnittelemassa sunnuntain tapahtumaa.
Rupee käymään vkonloput vähiin, joten en usko, että mulle tulee toista mahdollisuutta päästä vuorille mökkeilemään.
Toimistolla kuulin myös huhuja, että lauantaina järjestettäisiin post-rakennus bileet.. Huh!
Kun jotain tapahtuu, niin kaikki tapahtuu samaan aikaan!
Täällä eletään "ei-tehdä-suunnitelmia-vaan-eletään-hetkessä"-tyyliin, joten on turha edes yrittää tehdä suunnitelmia yli vkoa pidemmälle. Kaikesta ilmotetaan pari päivää ennen, mikä tuntuu hurjalta kun on tottunut ihan erilaiseen elämään kalenterin kanssa. Toisaalta tykkään enemmän näiden tyylistä vaan soittaa tai tekstata samana päivänä illan tapahtumista, -elää hetkessä! Enkä pidä Suomen "on kesäkuu, mutta koko kesän vkonloput on jo varattu" -tavasta. Kun yrität Suomessa kaverin kanssa sopia kahvittelua, niin usein lopputulos on, että "nähdään sitten kahden vkon päästä torstaina".
--------------------------------------------------------------------------------
Kuvittelin kans jo moneen kertaan tavanneeni kaikki Techon vapaaehtoset. Silti vielä toimistolla tulee uusia kasvoja vastaan. Eilen mm. yks tyttö (jonka muistan kyllä joskus nähneeni) tuli tervehtimään mua nimellä ja kysyi vielä perään, että "miten meni Puerto Madrynissa?". Olin ihan ymmälläni. Mulla ei ollut hajuakaan tytön nimestä, enkä muista koskaan puhuneeni hänen kanssaan.
P.S. Kuka kertoo, miten voin lisätä videoita posteihin? En enää osaa.
P.P.S. En edes muistanut, että nyt on Halloween.. Täällä siitä ei puhuta! :D
27. lokakuuta 2009
Patagonia
Nyt ollaan takas Córdobassa ja arjessa etelän reissulta. Etelänmatka ei tällä kertaa tarkottanut lomaa lämpöön, päinvastoin. Patagoniassa tuulee aivan turkasesti. Hiekkaa lentää ja sitä on sitten korvat, silmät ja suu täys!
Keskiviikkona bussi starttasi Córdobasta klo 14 aikaan iltapäivällä. Matkan varrella kerättiin lisää ihmisiä kyytiin, lähinnä eläkeläisiä. Pysähdyttiin muutama kerta jalottelemaan ja syömään ja torstaina vielä aamupalalle, kunnes noin 24h matkan jälkeen päästiin Puerto Pirámidesiin, jossa ensin lounastettiin ja sitten valmistauduttiin valaiden etsimiseen.
Huonon sääennusteen takia suunnitelmat muuttu ja ajettiin siis suoraan valaita kattomaan, eikä päästy hotellille vasta kun torstai-iltana klo 21 aikaan. Suihkun jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja hiekkaa lenteli sen verran, että taas oli naama ja suu täynnä..
Perjantaina meillä oli aamupäivä vapaa, joten aamiaisen jälkeen käppäiltiin Puerto Madrynin keskustassa. Iltapäivällä lähdettiin tutustumaan yhteen toiseen lähellä olevaan kaupunkiin, Trelewiin, josta löydettiin rannalta merielefantteja. Jatkettiin sieltä Gaimaniin, jossa on vanha walesilainen tee-talo. Sieltä saa kello viiden teetä ja kakkua. Siellä kuluikin aikaa kakkua syödessä. Lady Diana oli käynyt siellä vuonna 1995 Argentiinassa vieraillessaan, joten joka paikassa oli hänen kuviaan.
Illalla juoksin vielä kattomaan host-siskoa Mendozasta, joka oli luokkaretkellä Puerto Madrynissa samaan aikaan. Ei oltu helmikuun jälkeen nähty, joten pikasesti vaihdettiin kuulumisia ennen kun nämä 13v. nuoret lähti juhlistamaan retkensä vikaa iltaa.
Lauantaina ajettiin 200km etelään, Punta Tomboon, josta löyty pingviinejä täynnä oleva luonnonpuisto. Onneks oltiin bussissa paikallisten kanssa ja matkan koordinaattori aina osti pääsyliput koko konkkaronkalle, muuten olis tullut paljon kalliimmaksi. Argentiinalaisilta puiston pääsymaksu oli 12 pesoa ja ulkomaalaisilta se olis ollut 35 pesoa. Sama juttu kun mentiin valaita katsomaan. Pelkästään pääsy kylään, jossa piti maksaa lisää veneretkestä, maksoi 14 pesoa ja ulkomaalaisille olis ollut 40 pesoa. Nää osaa käyttää hyödyks mm. euroja-tienaavia eurooppalaisia..
Sunnuntaina lähdettiin aamupalan jälkeen heti ennen klo 9 bussilla takas pohjoseen ja kotiin päin. Matka kesti lähes 24h pysähdyksineen. Kotona olin tänään, maanantaina, aamulla klo 8. Huh. Sain onneks bussissa nukuttua yllättävän hyvin ja aika kului nopeasti leffoja kattellen, pölisten, syöden ja musiikkia kuunnellen.
Keskiviikkona bussi starttasi Córdobasta klo 14 aikaan iltapäivällä. Matkan varrella kerättiin lisää ihmisiä kyytiin, lähinnä eläkeläisiä. Pysähdyttiin muutama kerta jalottelemaan ja syömään ja torstaina vielä aamupalalle, kunnes noin 24h matkan jälkeen päästiin Puerto Pirámidesiin, jossa ensin lounastettiin ja sitten valmistauduttiin valaiden etsimiseen.
Huonon sääennusteen takia suunnitelmat muuttu ja ajettiin siis suoraan valaita kattomaan, eikä päästy hotellille vasta kun torstai-iltana klo 21 aikaan. Suihkun jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja hiekkaa lenteli sen verran, että taas oli naama ja suu täynnä..
Perjantaina meillä oli aamupäivä vapaa, joten aamiaisen jälkeen käppäiltiin Puerto Madrynin keskustassa. Iltapäivällä lähdettiin tutustumaan yhteen toiseen lähellä olevaan kaupunkiin, Trelewiin, josta löydettiin rannalta merielefantteja. Jatkettiin sieltä Gaimaniin, jossa on vanha walesilainen tee-talo. Sieltä saa kello viiden teetä ja kakkua. Siellä kuluikin aikaa kakkua syödessä. Lady Diana oli käynyt siellä vuonna 1995 Argentiinassa vieraillessaan, joten joka paikassa oli hänen kuviaan.
Illalla juoksin vielä kattomaan host-siskoa Mendozasta, joka oli luokkaretkellä Puerto Madrynissa samaan aikaan. Ei oltu helmikuun jälkeen nähty, joten pikasesti vaihdettiin kuulumisia ennen kun nämä 13v. nuoret lähti juhlistamaan retkensä vikaa iltaa.
Lauantaina ajettiin 200km etelään, Punta Tomboon, josta löyty pingviinejä täynnä oleva luonnonpuisto. Onneks oltiin bussissa paikallisten kanssa ja matkan koordinaattori aina osti pääsyliput koko konkkaronkalle, muuten olis tullut paljon kalliimmaksi. Argentiinalaisilta puiston pääsymaksu oli 12 pesoa ja ulkomaalaisilta se olis ollut 35 pesoa. Sama juttu kun mentiin valaita katsomaan. Pelkästään pääsy kylään, jossa piti maksaa lisää veneretkestä, maksoi 14 pesoa ja ulkomaalaisille olis ollut 40 pesoa. Nää osaa käyttää hyödyks mm. euroja-tienaavia eurooppalaisia..
Sunnuntaina lähdettiin aamupalan jälkeen heti ennen klo 9 bussilla takas pohjoseen ja kotiin päin. Matka kesti lähes 24h pysähdyksineen. Kotona olin tänään, maanantaina, aamulla klo 8. Huh. Sain onneks bussissa nukuttua yllättävän hyvin ja aika kului nopeasti leffoja kattellen, pölisten, syöden ja musiikkia kuunnellen.
Valmiina valaita etsimään!
Äiti valas lapsen kanssa
Ei mitään super nättejä valaita.
Aamupala näköala.
Rawsonin satamassa.
Merielefantti, joka näyttää ihan jääkarhulta!
Gaimanissa, Tee-talossa.
Minä ja pingviini, en uskaltanut mennä lähemmäks..
ja lisää elukoita!
Puerto Madrynissa hotellin edessä.
21. lokakuuta 2009
kiirettä..
Täällä ollaan vielä hengissä, vaikka en ole pitkään aikaan mitään kirjotellut. Rakennuspuuhissa sain uusia kavereita, joten on riittänyt tekemistä viime aikoina, eikä ole enää aika käynyt pitkäksi. Aika on myös kulunut Techon jutuissa lähiöissä mm. kampaamokurssejä järjestellessä ja yhden kokkikurssin budjetin tekemisessä ja sähkökurssin valmisteluissa. Kävin kans uudestaan kuuntelemassa Siglo 21-yliopiston yhtä Kansainvälisen politiikan kurssia, jolla käsiteltiin just mm. EU-Turkki --> Kroatia, Kypros -asioita. Miten sitä onkaan unohtunut ekana vuonna opiskellut EUn perusasiat?!?
Viime viikolla Argentiina varmisti pääsyn MM-kisoihin, joten keskivkona olin kattomassa Argentiina-Peru matsia yhdessä kuppilassa 3 saksalaisen ja 1 belgialaisen kanssa. Pitkästä aikaa piti puhua englantia, mikä ei aluksi sujunut alkuunkaan.. töks, töks.
Perjantaina vietettiin rauhallista koti-iltaa parin kaverin kanssa ja illallistettiin yhdessä -ei tehty mitään erikoista, mutta jäi unet vähille, sillä klo 7 lauantaina aamulla viimein tulin kotiin ja klo 8 piti olla tapaamassa muita bussipysäkillä, valmiina lähtemään Argüello-lähiöön. Iltapäivällä nukuin siestaa, kävin yhdessä kokouksessa ja sain tekstiviestin, että meijän rakennusporukka edellisvkolta oli tulossa mun luo klo 23, joten piti kiirehtiä kotiin. Sana kulki techolaisten kesken, joten mun pienessä kämpässä -lähinnä olkkarissa oli lopulta yli 20 ihmistä. Kello 3 aikaan mentiin yhteen baariin tässä lähellä, jossa yksi tuttu vietti synttäreitä. Sieltä jatkettiin klo 5 jälkeen takas mun kämpille, leipomon kautta syömään aamupalaa. Lopulta 8 aikaan sunnuntai-aamuna viimeisetkin lähti kotiin ja pääsin nukkumaan.
Sunnuntaina täällä oli äitienpäivä ja sain monta lounaskutsua sille päivälle. Mentiin yhden uuden saksalaistytön (joka tuli kans Techoon harjotteluun muutamaksi kuukaudeksi) kanssa kampaamokurssien opettajan kotiin hänen perheen pariin syömään. Pitkästä aikaa tuli syötyä paljon lihaa.
Viime aikoina on tullut kokeiltua pikkasen argentiinalaista unirytmiä, nukkuminen on jäänyt vähälle, joten huomisen 20h bussimatka etelään tulee tarpeeseen. En malta odottaa, että pääsen kattomaan valaita ja pingviinejä. Viimet vkot oon saanut kuulla, miten turkasen kylmä Puerto Madrynissa on... eilen katoin säätietoja ja +10-20 ei musta mitenkään super kylmältä kuulosta. Olin jo varautunut lähes pakkasasteisiin. Kaikki on suhteellista!
Tänään pääsin pitkästä aikaa luonnon keskelle. Olin yhden kaverin luona, joka asuu vähän kauempana keskustasta sellasessa aidatussa lähiössä, jossa on oikeesti puita ja vihreää luontoa. Pitkästä aikaa pystyin haistamaan kukkien tuoksun, hengittämään raikasta ilmaa ja kuulin lintujen laulua. Ihanaa!
Viime viikolla Argentiina varmisti pääsyn MM-kisoihin, joten keskivkona olin kattomassa Argentiina-Peru matsia yhdessä kuppilassa 3 saksalaisen ja 1 belgialaisen kanssa. Pitkästä aikaa piti puhua englantia, mikä ei aluksi sujunut alkuunkaan.. töks, töks.
Perjantaina vietettiin rauhallista koti-iltaa parin kaverin kanssa ja illallistettiin yhdessä -ei tehty mitään erikoista, mutta jäi unet vähille, sillä klo 7 lauantaina aamulla viimein tulin kotiin ja klo 8 piti olla tapaamassa muita bussipysäkillä, valmiina lähtemään Argüello-lähiöön. Iltapäivällä nukuin siestaa, kävin yhdessä kokouksessa ja sain tekstiviestin, että meijän rakennusporukka edellisvkolta oli tulossa mun luo klo 23, joten piti kiirehtiä kotiin. Sana kulki techolaisten kesken, joten mun pienessä kämpässä -lähinnä olkkarissa oli lopulta yli 20 ihmistä. Kello 3 aikaan mentiin yhteen baariin tässä lähellä, jossa yksi tuttu vietti synttäreitä. Sieltä jatkettiin klo 5 jälkeen takas mun kämpille, leipomon kautta syömään aamupalaa. Lopulta 8 aikaan sunnuntai-aamuna viimeisetkin lähti kotiin ja pääsin nukkumaan.
Sunnuntaina täällä oli äitienpäivä ja sain monta lounaskutsua sille päivälle. Mentiin yhden uuden saksalaistytön (joka tuli kans Techoon harjotteluun muutamaksi kuukaudeksi) kanssa kampaamokurssien opettajan kotiin hänen perheen pariin syömään. Pitkästä aikaa tuli syötyä paljon lihaa.
Viime aikoina on tullut kokeiltua pikkasen argentiinalaista unirytmiä, nukkuminen on jäänyt vähälle, joten huomisen 20h bussimatka etelään tulee tarpeeseen. En malta odottaa, että pääsen kattomaan valaita ja pingviinejä. Viimet vkot oon saanut kuulla, miten turkasen kylmä Puerto Madrynissa on... eilen katoin säätietoja ja +10-20 ei musta mitenkään super kylmältä kuulosta. Olin jo varautunut lähes pakkasasteisiin. Kaikki on suhteellista!
Tänään pääsin pitkästä aikaa luonnon keskelle. Olin yhden kaverin luona, joka asuu vähän kauempana keskustasta sellasessa aidatussa lähiössä, jossa on oikeesti puita ja vihreää luontoa. Pitkästä aikaa pystyin haistamaan kukkien tuoksun, hengittämään raikasta ilmaa ja kuulin lintujen laulua. Ihanaa!
16. lokakuuta 2009
Techon Rakennusvkonloppu
Pikku hiljaa pääsen yli viime vkonlopun univelasta, vaikka vielä on töitä tehtävänä sen eteen.Perjantaina kokoonnuttiin täällä Córdoban keskustassa yhdellä koululla n. 200 vapaaehtoisen voimin ja jakauduttiin kolmeen eri ryhmään, kaikki valmiina rakentamaan talon kaupungin köyhässä lähiössä. Kyseessä oli Construcción con universitarios, eli rakennus yliopistoikäisten nuorten kanssa.
Meijän ryhmä sattui rakentamaan Ampliacion Nuestro Hogar 3 -nimiseen lähiöön, joka on aivan vasta tämän vuoden alusta asuttu alue. Siellä asuu hirveesti maahanmuuttajia, joten suurin osa perheistä on chileläisiä, bolivialaisia, perulaisia ja paraguaylaisia. Alue, jossa kaikki nämä n. 120 perhettä asuu, on vanha sairaaloiden kaatopaikka -ollut käytössä 70-luvulla. Maaperä on siis täynnä lasinsiruja, pieniä lasipurkkeja, pipettejä yms muuta mitä kaatopaikalta voi löytää. Yhtäkään askelta et voi astua ilman, että talsit lasinsiruja. Uskomatonta.
Lauantaina aamulla herätys oli klo 7 ja joskus 9 aikaan saavuttiin lähiöön kävellen, koska nukuttiin lähellä olevassa koulussa. Meijän koulussa nukku ehkä n. 70 ihmistä ja meidät jaettiin viiteen eri ryhmään, jokainen ryhmä rakensi yhden talon yhdelle perheelle.
Meijän ryhmässä oli 12 ihmistä, 2 "pomoa" mm. kaks buenosairesilaista ja mun lisäksi yksi toinen ulkkari, saksalainen tyttö. Saatiin rakentaa talo yhdelle nuorelle argentiinalaiselle pariskunnalle, joilla oli 5-vuotias poika. Perhe oli uskomattoman ihana, auttoi meitä kaikessa -kuten aiheeseen kuuluu, eikä hetkeäkään katsonut vierestä kun me tehtiin töitä. Saatiin ruokaa sukulaisten luona parin korttelin päässä ja koko ajan meille tarjottiin mateta ja vettä juotavaksi. Nancy ja Pablo + pikku Luciano vallotti meijän kaikkien sydämet ja kerto meille tarinoita elämästään; häistä, työttömyydestä ja kaikesta mahdollisesta vkolopun aikana.
Lauantaina iltapäivällä nousi iski hurja myrsky, koko päivän oli tuullut ja hiekka lensi ympäriinsä, mutta kuuden aikaan iltapäivällä eteenpäin ei enää nähnyt ja rupesi satamaan vettä. Meillä tuli kiire takas koululle, oltiin kaikki läpimärkiä ja täynnä hiekkaa. Päänahka, naama, korvat, nenä, kynnenaluset -kaikki mustina ja täynnä pientä hiekkaa.
Koululla levättiin, luettiin noidan postia, johon kaikki sai kirjottaa anonyymejä viestejä, meillä oli Techo-olympialaiset ja leikittiin mm. Ameebaa -jota muistan Suomessa myös leikkineeni monilla partio- ja rippileireillä. Vkonlopun aiheena oli "latinalaisamerikkalainen identiteetti", joten illalla ryhmissä kans mietittiin mistä se koostuu ja esiteltiin kaikille omat ideat. Pääsin avautumaan miten täällä kaikki yhdistää mut ja saksalaisen ja kuvittelee, että tullaan samasta paikasta (Euroopasta), eikä kahdesta erilaisesta kulttuurista (Saksa ja Suomi). Koska argentiinalaisten oli tietysti vaikea samaistua latinaisamerikkalaisuuteen, samoin kun en itse koe olevani eurooppalainen -paitsi ehkä pikkiriikkisen jos olen Euroopan ulkopuolella.
Sunnuntaina oli aivan uskomattoman upea keli, aurinko paistoi ja asteita varmaan +30. Onneks meillä oli mukana aurinkorasvat ja oltiin varustautuneita juomia ja päähineitä myöten. Koko päivä, klo 9stä aamulla klo 18 asti jatkettiin rakentamista ja nautittiin upeasta kelistä. Työnteko sujui onneks paremmin kun lauantaina, sillä vaikein osa oli jo ohi. Kaikista pahin kohta oli ensimmäinen vaihe, kun meidän piti kaivaa ne 15, lähes metrin syvää kuoppaa, jonne talon tukipilarit upotettiin ja joiden piti olla täydellisen suorissa linjoissa ja tasapainossa.
Vkonlopun aikana opin kans hirveesti uusia sanoja espanjaksi, esim. kaivaa, lapio, naula, saha, jakoavain, pihdit, vasara yms. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja vanhat oppi musta uusia puolia.. pari päivää auringossa ja pari yötä ilman kunnon unia tekee tehtävänsä, joten mäkään en enää voinut olla oma normaali, ujo ja hiljanen suomalainen -vaan läppää lensi ja levotonta sellaista. Lopulta ihmiset oli ihan varmoja, että olen keksinyt koko Suomi-tarinan ja olen oikeasti argentiinalainen Córdobasta -viitaten mun huumoriin ja puhetyyliin. Mun "elefantti meni kioskille ja halus ostaa purkkaa"-vitsi tuli kuuluisaksi.
Sunnuntai-iltana meillä oli upea hiljentymis ja rauhoittumisohjelma. Lattialla oli kynttilät laitettu Latinalaisen Amerikan muotoon ja yksitellen sytytettiin kynttilät ja samalla piti sanoa joku asia mihin uskoo ja mihin ei usko.. tyyliin "uskon ihmisten hyvyyteen ja en usko meidän poliitikkoihin" tai "uskon, että meissä nuorissa on potentiaalia" ja "en usko, että köyhyys on ongelma, jolle ei voi tehdä mitään". Kaikki oli aivan hiirenhiljaa, kesti aikansa ennen kuin ihmiset uskals sanoa ideoita, mutta lopulta koko Latinalainen Amerikka oli valaistu ja pienellä porukalla jäätiin odottamaan, että jokainen kynttilä sammu. Kello oli puoli neljä aamuyöstä. Illat kului kans laulaen ja kitaraa soittaen muiden yökyöpeleiden kanssa.
Maanantaina vihdoin saatiin talonrakennukset valmiiksi ja pidettiin kunnon vihkimis-seremooni ilmapallojen kera. Kaikki oli liikuttuneita ja jokaiselta pääsi pari kyyneltä silmäkulmasta. Varmasti mennään vielä uudestaan tapaamaan näitä ihania ihmisiä, joiden kanssa rakennettiin heille oma talo. Iltapäivällä päästiin takas keskustaan, paikkaan jossa oltiin kokoonnuttu perjantaina ja tavattiin viimein loput, kahden muun koulun vapaaehtoset. Nähtiin koko vkonlopusta koottu video ja jatkettiin meille varattuun baariin laukkujen ja makuupussien kanssa. Kaikki likasina ja haisevina. Oltiin siis oltu perjantaista lähtien ilman suihkua, hikoillen auringossa ja pyörien hiekassa.
Takana oli unohtumaton viikonloppu. Voin lämpimästi suositella Techon talonrakennuskokemusta kaikille! Niitä järjestetään ympäri vuoden 15 lattarimaassa.. mukaan voi mennä kuka vaan yli 18v. nuori. Todellakin vaikuttava ja unohtumaton kokemus ja samalla pääsee tekemään jotain konkreettista ja auttamaan ihmisiä.
Uskon, että meidän viime vkonlopun panostuksella maailma on ainakin pikkasen parempi paikka.
Meijän ryhmä sattui rakentamaan Ampliacion Nuestro Hogar 3 -nimiseen lähiöön, joka on aivan vasta tämän vuoden alusta asuttu alue. Siellä asuu hirveesti maahanmuuttajia, joten suurin osa perheistä on chileläisiä, bolivialaisia, perulaisia ja paraguaylaisia. Alue, jossa kaikki nämä n. 120 perhettä asuu, on vanha sairaaloiden kaatopaikka -ollut käytössä 70-luvulla. Maaperä on siis täynnä lasinsiruja, pieniä lasipurkkeja, pipettejä yms muuta mitä kaatopaikalta voi löytää. Yhtäkään askelta et voi astua ilman, että talsit lasinsiruja. Uskomatonta.
Lauantaina aamulla herätys oli klo 7 ja joskus 9 aikaan saavuttiin lähiöön kävellen, koska nukuttiin lähellä olevassa koulussa. Meijän koulussa nukku ehkä n. 70 ihmistä ja meidät jaettiin viiteen eri ryhmään, jokainen ryhmä rakensi yhden talon yhdelle perheelle.
Meijän ryhmässä oli 12 ihmistä, 2 "pomoa" mm. kaks buenosairesilaista ja mun lisäksi yksi toinen ulkkari, saksalainen tyttö. Saatiin rakentaa talo yhdelle nuorelle argentiinalaiselle pariskunnalle, joilla oli 5-vuotias poika. Perhe oli uskomattoman ihana, auttoi meitä kaikessa -kuten aiheeseen kuuluu, eikä hetkeäkään katsonut vierestä kun me tehtiin töitä. Saatiin ruokaa sukulaisten luona parin korttelin päässä ja koko ajan meille tarjottiin mateta ja vettä juotavaksi. Nancy ja Pablo + pikku Luciano vallotti meijän kaikkien sydämet ja kerto meille tarinoita elämästään; häistä, työttömyydestä ja kaikesta mahdollisesta vkolopun aikana.
Koululla levättiin, luettiin noidan postia, johon kaikki sai kirjottaa anonyymejä viestejä, meillä oli Techo-olympialaiset ja leikittiin mm. Ameebaa -jota muistan Suomessa myös leikkineeni monilla partio- ja rippileireillä. Vkonlopun aiheena oli "latinalaisamerikkalainen identiteetti", joten illalla ryhmissä kans mietittiin mistä se koostuu ja esiteltiin kaikille omat ideat. Pääsin avautumaan miten täällä kaikki yhdistää mut ja saksalaisen ja kuvittelee, että tullaan samasta paikasta (Euroopasta), eikä kahdesta erilaisesta kulttuurista (Saksa ja Suomi). Koska argentiinalaisten oli tietysti vaikea samaistua latinaisamerikkalaisuuteen, samoin kun en itse koe olevani eurooppalainen -paitsi ehkä pikkiriikkisen jos olen Euroopan ulkopuolella.
Sunnuntaina oli aivan uskomattoman upea keli, aurinko paistoi ja asteita varmaan +30. Onneks meillä oli mukana aurinkorasvat ja oltiin varustautuneita juomia ja päähineitä myöten. Koko päivä, klo 9stä aamulla klo 18 asti jatkettiin rakentamista ja nautittiin upeasta kelistä. Työnteko sujui onneks paremmin kun lauantaina, sillä vaikein osa oli jo ohi. Kaikista pahin kohta oli ensimmäinen vaihe, kun meidän piti kaivaa ne 15, lähes metrin syvää kuoppaa, jonne talon tukipilarit upotettiin ja joiden piti olla täydellisen suorissa linjoissa ja tasapainossa.
Sunnuntai-iltana meillä oli upea hiljentymis ja rauhoittumisohjelma. Lattialla oli kynttilät laitettu Latinalaisen Amerikan muotoon ja yksitellen sytytettiin kynttilät ja samalla piti sanoa joku asia mihin uskoo ja mihin ei usko.. tyyliin "uskon ihmisten hyvyyteen ja en usko meidän poliitikkoihin" tai "uskon, että meissä nuorissa on potentiaalia" ja "en usko, että köyhyys on ongelma, jolle ei voi tehdä mitään". Kaikki oli aivan hiirenhiljaa, kesti aikansa ennen kuin ihmiset uskals sanoa ideoita, mutta lopulta koko Latinalainen Amerikka oli valaistu ja pienellä porukalla jäätiin odottamaan, että jokainen kynttilä sammu. Kello oli puoli neljä aamuyöstä. Illat kului kans laulaen ja kitaraa soittaen muiden yökyöpeleiden kanssa.
Uskon, että meidän viime vkonlopun panostuksella maailma on ainakin pikkasen parempi paikka.
13. lokakuuta 2009
Kansainvälisiä kriisejä ja yliopisto-kaipuuta..
Pitkä, lähes uneton viikonloppu takana. Nyt hengissä kotona, mutta yliväsynyt.
Perjantaina olin ensin tutustumassa Danubian (kaveri Techosta) yliopistoon, Siglo 21, joka on yksi Córdoban yksityisistä yliopistoista. Danu opiskelee Kansainvälistä Politiikkaa ja mulla on jo niin ikävä opiskelua ja yliopistoa, että päätin mennä kuuntelemaan luentoa kansainväliset kriisit-kurssille.
Argentiinassa on yksityisiä ja valtion omistamia yliopistoja. Valtion omistamissa yliopistoissa opiskelu on ilmasta, mutta pääsykokeiden takia sisään on vaikea päästä. Yksityisissä yliopistoissa on lukukausimaksut, jotka voi nousta jopa 7000 pesoon (yli 1000 erkkiä), joka on täällä aivan älyttömän suuri summa, vuodessa. Yksityisiin yliopistoihin pääsee sisään vissiin kuka vaan ja sen takia vielä ainakin tänä päivänä valtion yliopistosta saatua tutkintoa arvostetaan paljon enemmän kun yksityisestä yliopistosta saatua. Opetuksen laatua on vaikea mitata, sillä yksyityisissä kouluissa proffat saa paljon parempaa palkkaa, mutta opiskelijat pääsee kans helpommalla läpi kursseista.
Oli ihana olla taas pitkästä aikaa opiskelija yliopistolla ja kuunnella luentoa. Aihe oli todella mielenkiintoinen ja luennolla oli alle 30 oppilasta. Naisproffa oli juuri samana aamuna saapunut Buenos Airesista konferenssista, joten hänellä oli uskomattomia tarinoita mm. Kolumbian politiikasta ja FARCin toiminnasta. Käsiteltiin kans mm. Hondurasin tilannetta ja luokan ainoa väliamerikkalainen, yksi guatemalalainen, pääsi kertomaan tarkemmin naapurimaansa tilanteesta. Puhuttiin kans maailman väkiluvun kasvusta ja väestön vanhenemisesta ja sen aiheuttamista mahdollisista kriiseistä. Aihe keskittyi myös vahvasti Eurooppaan ja sen väestön vanhentumisen aiheuttamiin ongelmiin, maahan(/Eurooppaan)muuton tarpeeseen ja sen seurauksiin.
Yliopisto sijaitsee lähellä lentokenttää, keskellä ei mitään, joten matka kesti bussilla yli puoli tuntia. Luennolla taukojen kanssa meni lähes 3 tuntia, joten koko aamupäivä meni opiskelun merkeissä. Ihan varmasti menen vielä toisenkin kerran kuuntelemaan Danun luentoja.
Loppuviikonloppu meni rakennusmerkeissä yhdessä Córdoban lähiössä -viimein keksin hyvän suomennoksen barrio-sanalle. Aivan sanoinkuvaamattoman liikuttava ja vaikuttava kokemus, josta kirjotan myöhemmin lisää. Viikonlopun aikana Córdobassa rakennettiin yhteensä 15 Techon taloa, meijät oli jaettu kolmeen eri kouluun, jossa asui kussakin 5 talon rakennusjoukot. Tutustuin uusiin ihmisiin ja paremmin vanhoihin tuttuihin! Juuri se, mitä tarvitsin.. mutta kuten leireillä yleensä, uni jäi vähäiseksi ja kolmen yön aikana nukuin yhteensä 7h. Nyt siis takasin nukkumaan...
8. lokakuuta 2009
Shoppailu aina piristää..
Viime päivät on ollu vähän synkkiä. Ulkona on kyllä paistanut aurinko, mutta siitä lähtien kun Yise lähti, oon ollut aivan älyttömän tylsistynyt ja yksinäinen. Tiistaina ja keskivkona olin töissä vaan n. tunnin verran illalla kokouksissa, joten mulla on ollut vapaa-aikaa enemmän kun tarpeeksi. Lisäksi olen nyt viikon verran ollut flunssassa, joten aika heikosti oon jaksanut tehdä yhtään mitään.
Tänään onneksi aamulla piiiitkästä aikaa juttelin messengerissä rakkaan kaverin kanssa, mikä piristi pikkasen, tai aika paljon. Sen jälkeen lähdin keskustaan hoitamaan asioita. Tarvitsen nimittäin työhanskat ja sadesuojan (sellanen kaapu?!!) -VIITTA? viikonloppua varten, jolloin meillä on Techon Rakennusvkonloppu. Rakennetaan siis kahdessa eri barriossa yhteensä vissiin 20 taloa. Perjantaina lähdetään illalla ja tullaan takaisin vasta maanantaina illalla, koska maanantai on jostain syystä vapaapäivä täällä. On siis pidennetty viikonloppu rakennushommien parissa.. tulen varmasti tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan uusia juttuja.
Keskusta on täynnä sellasia aikakaus- ja päivälehtiä myyviä ständejä -niitä on joka kadun kulmassa. Yhden ohi kävellessä korviin kantautui myyjän laulu "un día que me quieren, me van a comprar 500 diarios..." (=Joku päivä kun minua rakastetaan/rakastatte, minulta ostetaan/ostatte 500 sanomalehteä). Kaikkia ohikulkijoita vähintäänkin hymyilytti.
Samalla löysin keskustasta uudet legginssit, jotka on lähinnä etelänmatkaa varten kun parin viikon päästä lähden tutustumaan Puerto Madryniin, jonne mennään bongaamaan valaita ja pingviinejä parin kaverin kanssa. Löysin myös kumisaappaat 6 erkillä. Hienot tummanpunaiset sellaiset. Niitä luultavasti tarvitsen kans vkonloppuna rakennushommissa. Ne tulee tarpeeseen joka tapauksessa, sillä en omista kumppareita. Löysin kans 17 erkillä (100 pesoa) alennuksesta hienon vetoketjullisen collagehupparin JA ruskean toppatakin. Siis maksoin hupparista ja takista 17 euroa yhteensä. Wau. Mikä muu voisikaan saada näin hyvälle mielelle? :)
Niin.. vielä se, että nyt Pete (veli) osti lentoliput ja tulee tänne tammikuussa! Juhuu!
Nyt lähden kohta taas toimistolle, josta jatketaan Campo de la Ribera-barrioon, missä torstaisin on käynnissä kampaamokurssi n. 18 naapuruston asukkaalle.
Tänään onneksi aamulla piiiitkästä aikaa juttelin messengerissä rakkaan kaverin kanssa, mikä piristi pikkasen, tai aika paljon. Sen jälkeen lähdin keskustaan hoitamaan asioita. Tarvitsen nimittäin työhanskat ja sadesuojan (sellanen kaapu?!!) -VIITTA? viikonloppua varten, jolloin meillä on Techon Rakennusvkonloppu. Rakennetaan siis kahdessa eri barriossa yhteensä vissiin 20 taloa. Perjantaina lähdetään illalla ja tullaan takaisin vasta maanantaina illalla, koska maanantai on jostain syystä vapaapäivä täällä. On siis pidennetty viikonloppu rakennushommien parissa.. tulen varmasti tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan uusia juttuja.
Keskusta on täynnä sellasia aikakaus- ja päivälehtiä myyviä ständejä -niitä on joka kadun kulmassa. Yhden ohi kävellessä korviin kantautui myyjän laulu "un día que me quieren, me van a comprar 500 diarios..." (=Joku päivä kun minua rakastetaan/rakastatte, minulta ostetaan/ostatte 500 sanomalehteä). Kaikkia ohikulkijoita vähintäänkin hymyilytti.
Samalla löysin keskustasta uudet legginssit, jotka on lähinnä etelänmatkaa varten kun parin viikon päästä lähden tutustumaan Puerto Madryniin, jonne mennään bongaamaan valaita ja pingviinejä parin kaverin kanssa. Löysin myös kumisaappaat 6 erkillä. Hienot tummanpunaiset sellaiset. Niitä luultavasti tarvitsen kans vkonloppuna rakennushommissa. Ne tulee tarpeeseen joka tapauksessa, sillä en omista kumppareita. Löysin kans 17 erkillä (100 pesoa) alennuksesta hienon vetoketjullisen collagehupparin JA ruskean toppatakin. Siis maksoin hupparista ja takista 17 euroa yhteensä. Wau. Mikä muu voisikaan saada näin hyvälle mielelle? :)
Niin.. vielä se, että nyt Pete (veli) osti lentoliput ja tulee tänne tammikuussa! Juhuu!
Nyt lähden kohta taas toimistolle, josta jatketaan Campo de la Ribera-barrioon, missä torstaisin on käynnissä kampaamokurssi n. 18 naapuruston asukkaalle.
6. lokakuuta 2009
Oktoberfest & Villa Gral. Belgrano
Siitä lähtien kun saavuin Córdobaan, olen saanut kuulla provinssin kuuluisasta Oktoberfestistä, joka järjestetään Villa General Belgranossa, täällä lähellä pääkaupunkia. Sunnuntaina kun oltiin päästy sängystä ylös ja syöty aamiaista, joskus puolen päivän jälkeen siis, lähdettin Yisen kanssa asemalle ja köröteltiin bussilla lounaaseen päin. Kyseessä oli vissiin 43. täällä järjestetty Oktoberfest.. vanha perinne siis. Festivaali kestää 10 päivää ja ens viikonloppu on se paras ajankohta, jolloin kuulemma eniten härdelliä ja ihmisiä riittää. Ei oltais päästy viikon päästä, joten mentiin kuiteskin, vaikka oli rauhallinen sunnuntai.
Koko kylä, joka on melkein jo Andien vuoristossa, muistuttaa pientä Alppikylää ja sen asukkaat on saksalaisia, itävaltalaisia ja sveitsiläisiä siirtolaisia, siis niiden jälkeläisiä. Sen takia perinteinen saksalainen kaljajuhla. Oli ihana ilma, aurinko paistoi ja oli lämmin, joten oli mukava vaihtaa maisemaa ja nähdä jotain uutta.
Lavalla esiintyi eri kansantanssiryhmiä, jotka tanssi kaikkea tiputanssin ja kreikkalaisen humala-tanssin välillä.
4. lokakuuta 2009
tangoa ja cuartetoa
Viime sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa elämässäni tanssimassa tangoa. Kuka olisi uskonut sen päivän koittavan!?! Oltiin kolme suomalaista ja yksi argentiinalainen, joka tyytyi ottamaan valokuvia ja juomaan fernetä, eikä suostunut nousemaan tuolista. Ensin olin aivan hukassa ja ajattelin, että ei tule mitään.. mutta sitten kun osui kohdalle pari, joka osasi viedä -tango tuntuikin lasten leikiltä! :) Ehkä ensi sunnuntaina eksytään taas tänne Tsunami Tangoon.
Keskiviikkona oltiin sitten Yisen kanssa kattomassa La Barraa.. kolme tuntia jaksoi bändi vetää putkeen. Keikka oli 15v. synttärikonsertti, joten se oli yllätyksiä täynnä.
Tässä kuva mun talosta. Punasella merkkasin vielä meijän kämpän. Alakerrassa näkyy halyman -kuppila, joita kiitän internetistä. Mm. tämä halyman on auki aamusta iltaan.. -yöhön! Joten hälinää riittää.
Tässä kans vielä yksi kuva Córdoba lukuisista kirkoista. Tää on yks mun lemppari. Vielä en ole käynyt sisällä, mutta ulospäin ainakin se on tosi näyttävä!
Yise lähtee maanantaina takas Mendozaan ja mun kämppis vahtimaan siskon tyttöä, sillä sisko synnyttää maanantaina.. joten jään taas yksin ja ehkä mulla on enemmän aikaa kirjotella + vastailla maileihin.
Eilen alkoi Oktoberfest tässä lähellä yhdessä kylässä, jonne matkataan huomenna.. sitä ei kuulemma voi missata!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)