viajando a no sé donde

Kotona, San Martínissa aika kului nopeasti.. ehka pikkasen tylsasti, mutta hyvin. On jannaa, miten 3kk Córdobassa on muuttanut mun mielen Argentiinasta taysin. Ennen San Martín ja perhe ja kaverit siella oli MUN Argentiina. Enaa ei.

Perjantaina meilla oli yhden kaverin pikku siskon 15-synttarit, jotka on siis uskomattoman tarkeat ja suuret bileet. Koko torstai metsastettiin mekkoja juhlaa varten, jotka onneksi lopulta loydettiin. Perjantaina kiireessa laittauduttiin valmiiksi.. ja klo 22 jalkeen oltiin juhlapaikassa odottamassa synttarisankaria, joka saapui tietty vahan ennen klo 23 autolla salongin eteen. Ja ilotulitukset paukkui. Tosi hyvaa ruokaa oli tarjolla ja hienot juhlat. Tanssittiinkiin aamu kuuteen asti. Auts.

Nukui ehka 3h koska sitten piti pakata kamat valmiiksi ja miettia mita jatan Mendozaan. Onneksi sain kyydin Mendozaan (kaupunkiin) 40km josta bussi lahti Chileen. Mun bussi (yhtio El Rapido=Nopea) hajos.. hehe. Onneks paastiin toisen bussi kyytiin ja jatkettiin matkaa. Todella hienot maisemat Andeilla ja huiput viela taynna lunta.

Mulla sattu just vanha, varmaan lahes 70v. mies rajalla passintarkastuksessa, Argentiinan paassa. Kun se tajus, etta mun luvalliset 90 paivaa oli menny umpeen pari paivaa ennen.. auts. Syyskuu, lokakuu, marraskuu.. tytto, tytto, en voi nahda tata, en voi nahda tata. Leima passiin ja mene, mene. :D Paasin siis ongelmitta Chileen. Bussin piti olla klo 20 Santiagossa, mutta vasta klo 23 oltiin perilla. Rajalla meni niin kauan kun oli ruuhkaa. Sain onneks kyydin kaverin kampille ja nahtiin pitkasta aikaa.. sitten Kanadan aikojen, viime huhtikuun.

Tanaan sunnuntaina olin sitten kiertamassa Santiagoa kahden kaverin kanssa, jotka molemmat tapasin Kanadassa, mutta jotka ei tunteneet ennestaan toisiaan. Mentiin kukkulalle kattomaan kaupunkia ylhaalta pain ja kaytiin kasityo-markkinoilla ihailemassa artesanias. Kaytiin paikallisella Valkoisella Talolla, jonka nimi on La Moneda (kolikko). Taalla on kahden viikon sisalla pressanvaalit ja samalla valitaan kansanedustajat, joten joka paikka on taynna vaalimainoksia. Diktaattori Pinochetin poika on ehdolla kansanedustajaks ja poseeraa kuvissa isansa kanssa... joka oli vastuussa ihmisten kiduttamisesta ja kuolemista.

Santiago vaikuttaa tosi kivalta kaupungilta ja meinaan taalla olla viela ainakin pari paivaa.

Chau Córdoba!

Sunnuntaina tulikin äkkilähtö rakentamaan yhtä Techon taloa kun muut tartti apua.. yhden perulaisen perheen piti siirtää talo pois sukulaisten maapläntiltä. Talo, jossa viimiset 6-7vkoa oon ollut maanantaisin kampaamo-kurssia järkkäämässä. Iltapäivällä lähdin siis "töihin" koska olin edellisenä iltana luvannut mennä ainakin jokski aikaa auttamaan ja mulla tuli huono omatunto kun kuulin miten vähän ihmisiä siellä oli paikalla. Oli kyllä taas tosi hauskaa, vaikkei kovin pitkälle päästykään. Saatiin kans hyvää perulaista ruokaa! Ja sai mun pakkailut odottaa..

Maanantaina satoi tihkuen lähes koko päivän ja oli oikein pilvistä. Myös Córdoba oli surullinen, että mä olin lähdössa pois. Kävin lounaalla muutaman läheisimmän kaverin kanssa, syömässä kebapia ja sen jälkeen jätskillä. Viimisen viikon aikana kävin vaikka kuinka monessa uudessa ruokapaikassa, jossa olin pitkään halunnut käydä ja jotka osottautui loistaviksi!

Iltapäivällä klo neljän aikaan rupesin pakkaamaan kamoja. Loputon urakka.. Tuntui, ettei kamat mitenkään mahdu mukaan. Varsinkin kun eniten tilaa vie ns. tällä hetkellä turhat tavarat, kuten kumisaappaat, talvitakki ja monet lämpimät hupparit.
Muutama kaveri tuli vielä seittemän jälkeen moikkaamaan ja sitten heittivät mut klo 21 bussille. Tuli kiire, koska taas oli pari katua poikki kun oli mielenosoituksia teillä. Juoksin lopulta bussille ja ehdin just ennen kun se lähti. Yks kaveri tuli paikalla sen verran myöhässä että vilkuteltiin vaan bussin ikkunoiden läpi. Onneks oli taas univelkaa kertynyt, niin nukuin tosi hyvin Mendozaan saakka koko 9h bussimatkan. Olin bussin yläkerrassa eturivissä, joten hienot oli näkymät kun taivaalla salamoi.

Nyt olen taas San Martínissa perheen luona. Täällä kaikki ennallaan. Kaikilla kolmella siskolla on opiskeltavaa, mutta onneksi on pari kaveria, joilla on enemmän aikaa. Kuuma on ja huomiseks on luvattu myrskyä. Täälläkin kaikki on epätoivosia ja odottaa sadetta.

Me gusta viajar me gustas tú..

Torstaina olin illalla kaverin luona syömässä kiinalaista.. oikein aasialainen ruokavalio tällä viikolla siis! Katsottiin kans yks Elijah Woodin -erikoinen, mutta tosi hauska leffa -Everything is Illuminated. Suosittelen! Sen jälkeen mentiin vielä "jäähyväismerkeissä" Los Infernalesiin, josta löydettiin muita techolaisia. Los Infernalesissa olin muutaman kerran ihan ekalla viikolla täällä Córdobassa ja nyt vikalla viikolla vasta uudestaan. Sieltä saa yksiä kaupungin parhaita empanadoja ja ihmiset voi vapaasti soittaa kitaraa ja kaikki laulaa yhdessä peña-tyyliin. Kotiin oli pakko tulla 4 aikaan, sillä silmät painui jo kiinni.

Perjantaina rupesin taas taistelemaan uunin kanssa. Tällä kertaa sainkin oman uunin sytytettyä, joten ei tarvinnut lähteä etsimään sitä kodin ulkopuolelta. Tein kämppikselle kakun, sillä Agus oli tulossa takas Córdobaan (ei oltu kuukauteen nähty) juhlimaan synttäreitä ja koska on mun vika viikonloppu. Kakun kanssa tulikin tosi kiire, sillä iltapäivällä piti kiirehtiä vielä Techon toimistolle hoitamaan viimeisiä asioita.

Toimistolta kiirehdin kotiin, juotiin kakkukahveja kakkujen kera ja valmistauduin illan kohokohtaan -Manu Chaun keikkaan. Sinne suuntas kämppis kavereineen sekä vaikka kuinka monta techolaista.. saavuttiin paikalle täydellisesti juuri kun Manu alotti vähän ennen klo 22 ja veti pitkän shown, joka loppui vasta klo 1. Paikka oli aivan täpötäynnä oleva katollinen stadion tässä lähellä.. oikealla asenteella ei hikiset ihmiset, tunkkanen tupakan(ja jonkun muunkin)savuinen ilma haitannut. Loistava keikka ja loistava tunnelma!
Keikan jälkeen jatkettiin tässä mun lähellä olevaan Waffle-baariin, jossa oon halunnut käydä heti ekoista päivistä lähtien, mutta ei ole tullut mentyä aiemmin. Sieltä sai aivan uskomattoman herkullisia suolasia ja makeita vohveleita -myös kotiin kuljetuksella, tietenkin.

Lauantaina oli taas herätys 7:30 ja piti lähteä Argüelloon sähkökurssin merkeissä. Oli tarkotus olla kurssin viides tunti, mutta joku meni vikaan koska ykskään oppilas ei ilmaantunut paikalle. Sieltä ehdin kotiin kahdeksi, söin ja nukuin 3h siestan. Nam nam.
Unien jälkeen oli taas tarkotus leipoa ja väänsin pellillisen mokkapaloja iltaa varten. Kävin vielä hippi-alueella Calle Belgranolla, jossa on se kuuluisa Paseo de las Artes, mistä myydään hirveesti kaikkea ihanaa, josta voisin ostaa vaikka mitä. Mutta en ostanut.
Kokoonnuttiin techolaisten kanssa Luchon kotiin alottelemaan "jäähyväismerkeissä". Hyvä, jos mahtu kulkemaan tai hengittämään kun niin paljon ihmisiä oli ilmaantunut paikalle ja kuuma oli! Mokkapalat sai paljon kehuja ja reseptikyselyitä sateli.. haha. Kahden aikaan jatkettiin keskustaan vielä tanssimaan yhteen baariin ja toiseenkiin ja vielä yhden kaverin terassille tähän mun naapuriin.. taas alko vesisade, joten kuuden aikaan kun tulin kotiin olin läpimärkä.

Tää on kyllä tosi ihana kaupunki ja haluan vielä tulla takas käymään ainakin pariksi päiväksi tammikuussa, vaikka sillon tuskin kukaan enää on paikalla. Opiskelijakaupunki kun on, tammi- ja helmikuussa täällä ei kuulemma ole elämää..

La Perla

Keskiviikkona käytin kerrankin koko päivän hyödyksi kun heräsin ja nousin jo ennen klo 10. Iltapäivällä lähdin sinne löytämääni ihanaan Creambury-kahvila/jätskibaariin koneen kanssa vääntämään käännöstehtävää ja nauttimaan kunnon wifi-yhteydestä. Café Machiatto ja brownie.. nam nam. Oikein epäargentiinalaista!

Aamulla kävin kehittämässä pari valokuvaa keskustassa. Kaksi normaalikokoista valokuvaa maksoi 5 pesoa (!!!). Siis melkein euron. Kaikki asiat ei siis Argentiinassakaan ole halpoja. Postimerkki yhteen postikorttiin maksaa 6 pesoa, yli euron. Yksi tölkki tonnikalaa maksaa ruokakaupassa myös vissiin lähemmäs 7 pesoa. Kyllä täältäkin näköjään löytyy kalliita juttuja.

Illalla pääsin pitkästä aikaa nauttimaan sushista. Yhden kaverin äiti oli tehnyt kotona ja tuli ihan Kanada-ajat mieleen.. en olekaan sushia syönyt sitten huhtikuun kun viimeksi kavereiden kanssa tehtiin. Koko päivä oli taas super hiostava, mutta illalla puolenyön aikoihin iski ukkosmyrsky. Salamoi varmasti ainakin 3h. En muista ikinä nähneeni niin hienoja salamoja taivaalla!

-----------------------------------------------------------------------

Torstaina viimein Passport vei meijät (mut + 2 muuta suomalaista tyttöä) tutustumaan La Perlaan. Se on yksi täällä Córdobassa toimineista armeijan "salaisista kidutuspaikoista" -keskitysleireistä, joka rakennettiin varta vasten siihen tarkotukseen 70-luvulla. La Perla tunnetaan myös nimellä "yliopisto", sillä siellä sotilaat opiskeli kidutusta -näin meille kerrottiin. Argentiinassa on vasta pikkuhiljaa ruvettu puhumaan avoimesti 70-luvun diktatuurin tuhansista (n. 30 000) kadonneista ihmisistä ja samalla yritetty pistää pahiksia kaltereiden taa. La Perlakin avattiin vasta tämän vuoden maaliskuussa ja sen tarkotus on olla "muiston ja ihmisoikeuksien edistämisen paikka".

La Perlan kautta kerrotaan kulkeneen 2500 kidnapattua argentiinalaista, joista n. 200 selvisi hengissä. Loput on joko julistettu "kadonneiksi" tai haudattu ruumiin löydyttyä. Opas vei meidät läpi rakennusten kohta kohdalta -reittiä, jonka uskotaan kaikkien siepattujenkin kulkeneen. Kaikki Perlan tieto on selvitetty haastattelemalla 80 sieltä selvinnyttä paikallista.

Oli oikein koskettava opintoreissu Argentiinan likaiseen historiaan. Perlassa antropologit jatkavat vielä tutkimuksia ja yrittävät selvittää satojen "kadonneiden" kohtaloja. Joidenkin tietojen perusteella n. 8km päässä tästä leiristä sijainnee joukkohauta, siitä johtuen 8km säteellä joka suuntaan jatketaan tutkimuksia kans.

Myös Las Abuelas de la Plaza de Mayo (Toukokuun Aukion isoäidit) -järjestön isoäidit etsivät kadonneita lapsenlapsiaan, jotka syntyivät keskityisleireillä ja myöhemmin annettiin adoptoitaviksi. Meidän opas kertoi, että yli puolet näillä leireillä/vankeudessa syntyneistä vauvoista päätyi armeijan työntekijöiden koteihin ja kirjattiin heidän lapsikseen. Loput päätyivät adoption kautta muille tavallisille pareille. La Perlassakin oli ollut ainakin 18 raskaanaolevaa naista, joista yksikään ei selvinnyt hengissä ulos. Vauvojen kohtaloista ei tiedetä.

Tämä "mainos" löytyi bussiasemalta kotimatkalla etelänreissulta pari viikkoa sitten. Esimerkki, jossa etsitään kadonneita lapsenlapsia. "Jos sinulla on epäilyksiä omasta identiteetistä ja synnyit 1975-1980 välillä, soita Plaza de Mayon isoäideille".

Koska monet (suurin osa) kiduttajista on vapaalla jalalla, Passportin Celia kertoi tarinaa äitinsä kaverista. Nainen asuu Bell villessä, pari korttelia miehestä, joka häntä kidutti 70-luvulla naisen ollessa vankina yhdellä keskitysleirillä. Pienessä kaupungissa ihmisiin törmää jatkuvasti, joten tämä nainen elää tietän, että hänen kiduttaja asuu lähes naapurissa. Näitä tapauksia on satoja.

Me llamo Verkkokauppa!

Kuuntelen juuri paikallista radioasemaa.
Naiset rupes kertomaan tarinaa jostain 19v. nuoresta, joka ei saanut työtä vaikka kuinka etsi. Tyyppi päätti laittaa ilmotuksen, jonka mukaan hän vaihtaa nimensä jos joku lahjottaa rahaa -jotta vois rahottaa opiskelunsa. Noh, joku yritys päätti sitten lahjottaa rahat ja halusi, että nuorukainen vaihtaa nimensä yrityksen nimeksi... -hulluja jenkkejä, ajattelin.
Sitten kuulin, että yrityksen nimi on hieman monimutkainen, sen nimi on Verkkokauppa. "Kyseessä on suomalainen yritys" kuului radiosta. Jei Suomi! :D

Täällä on kova kampanja dengue-kuumetta vastaan. Buenos Airesissa lentokenttäkin on täynnä julisteita, jotka varottaa denguestä. Viime sunnuntaina oli kansallinen dengue-tietoisuus päivä, josta luin vasta jälkeenpäin. Mutta, sunnuntai herätys oli erikoinen.
Meidän ovi-puhelin-summeri, jota soitetaan siis kadulta koska meijän rapun ovi on lukossa 24h, soi 12 aikaan. Ihmettelin, että kuka ihmeessä soittaa sunnuntaina siihen aikaan päivästä. Siellä oli joku tyyppi, joka teki kyselyä dengue-tietoisuudesta ja siihen varautumisesta. Vastailin sitten ovikyselyyn puhelimella. En edes ymmärtänyt jokaista kysymystä, mutta kysely ei onneksi ollut pitkä. mm. "Onko ikkunoissasi hyttysverkot?" -Ei. "Onko kämpässä mahdollisesti olevat vedelliset purkit tai ämpärit kannellisia?" -Ei.

Eilen kävin ostamassa bussilippuja. Sain jonkun super tarjouksen kun ostin bussilipun Córdoba-Mendoza lisäksi vielä Mendoza-Santiago de Chile. Maksoin ekasta 10h matkasta 50 pesoa (alle 10e) ja sitten rajanylittävästä 7h bussimatkasta 90 pesoa (n. 15e).
Maanantaina klo 21:00 se on sitten adios Córdoba.

Myrskyä myrskyn perään..

Vihdoin täällä sataa kaatamalla. Kello on 2 yöllä ja just tulin kotiin.. ehdin pois rankkasateen alta. Olin syömässä yhden kaverin serkkujen luona kun yhtäkkiä kesken illallisen meni sähköt poikki. Sytytettiin ties kuinka monta kynttilää ja jatkettiin ruokailua kynttilän valossa. Ulkona salamoi ja ukkosti. Satoi kaatamalla. Sitten rupes satamaan rakeita. On ihan absurdia, että täällä ihmiset pelkää sadetta autojensa puolesta. Lähes joka kerta kun sataa vettä, sataa myös rakeita ja autot kärsii.. ties kuinka monessa autossa näkyy myrskyn jäljet. Täällä ei vaan voi omistaa autoa, jos ei ole minne laittaa se suojaan. Jos et pelkää rakeita niin vähintäänkin varkaita. Kellään ei ole mielenrauhaa, jos joutuu hetken säilyttää autoa kadulla. Parkkihallien kassat kilisee. Varsinkin tällä hetkellä. Täällä rakeet on isoja! Ihailtiin parvekkeelta rankkasadetta, joka onneksi meni ohi alle puolessa tunnissa.
Just ehdin kotiin, satoi vaan ripotellen kun kävelin kaverin luota. Juuri tänään päätin laittaa hameen päälle kun oli niin kuuma. Enkä tajunnut vaihtaa farkkuja päälle vaan juoksin ovesta kiireessä ulos, kunnes pihalla tajusin, että sataa... ei aikoihin ole tuntunut sade niin hyvältä. Córdobassa ei varmastikaan ole yhtään ihmistä, joka ei sateesta iloitsisi!
Täällä onneksi tuntuu satavan vaan iltasin. Perjantainakin satoi pikkiriikkisen ja salamoi ja ukkosti. Tällä kertaa varmasti kastuu maa paremmin, eikä vaan pintakerros. Aamulla tuskin sateesta on tietoakaan.

Lähtölaskenta käynnistyy...

vko jäljellä Córdobassa.

Aika on mennyt hurjan nopeasti ja on sääli, että viikon päästä pitää jättää kaikki tämä taakse. Kaikki uudet kaverit, uudet omat hoodit ja Techo. Mielelläni jäisin vielä pidemmäks aikaa.
Välillä mietin, että minkä takia aina ajaudun tähän tilanteeseen –ja onko se sen arvosta?!? Ties kuinka mones kerta kun alotan uudessa paikassa, josta sitten pitää lähteä muutaman kuukauden päästä. Jos jäis yhteen paikkaan, ei kokoajan tarttis olla hyvästelemässä ihmisiä ja miettiä tuleeko niitä enää koskaan näkemään uudestaan.

Ensi maanantaina mitä luultavimmin (vielä ei ole lippua ostettu) matkaan yöbussilla Mendozaan (host)perheen luo. Tulin Argentiinaan turistiviisumilla, joka on vaan 3kk tai vissiin 90 päivää. On siis pakko joka tapauksessa lähteä maasta parin viikon sisällä. Viisumia pystyis pidentää, mutta se maksais 300 pesoa, joten päätin vaan kiltisti poistua maasta tällä kertaa. Tarkotus on olla Mendozassa muutama päivä. ”Siskoilla” on kovat opiskelut käynnissä, kouluvuoden loppukokeet on käynnissä, joten en jää liikaa häiritsemään heitä. Mendozasta meinaan jatkaa bussilla Santiago de Chileen moikkaamaan paria kaveria. Toinen kaveri on Chilen Techossa, joten pääsen varmaan tutustumaan Techon juuriin.

Chilestä varmaan matkaan Peruun moikkaamaan paria kaveria ja tarkotus on käydä tutustumassa Machu Picchuun.  Vielä en ole tehnyt tarkkoja suunnitelmia, mutta jouluksi palaan kuitenkin Mendozaan ja tammikuun meinaan viettää Argentiinassa ennen Eurooppaan paluuta.

----------------------------------------------------------------------------

Perjantaina olin yhdessä lukiossa kertomassa Suomesta. Yksi äidinkielen opettaja soitti mulle ja toivoi, että menisin kahdelle abiluokalle kertomaan suomalaisesta kulttuurista. Oppilaiden oli hurjan vaikea ymmärtää, että Suomesta ei löydy perusargentiinalaisia juttuja kuten:  dulce de leche, facturas, criollos, mate. Koulun rehtori tuli kans moikkaamaan ja kuuntelemaan ja kehui Suomen kuuluisaa opetusjärjestelmää. Hän halusi kuulla mun mielipiteen viime vuosien koulusurmaajien motiiveista.

Kovasti on jo tullut ikävä opiskelua ja olenkin hiillostanut omaa yliopistoa, jotta ne lähettäis mulle lupaamansa tehtävät, jotka mun on tarkotus tehdä poissaollessa. Viimein tänään oli tullut sähköpostilla käännöstehtäviä ja eka deadline on sunnuntaina(!!!). Kuukausia olen odottanut sitä sähköpostia ja tottakai se sitten tulee vikalla viikolla.

Eilen tein mokkapaloja.. taas oli pieniä kommelluksia matkan varrella. Uunia en saanut toimimaan, joten lähdin taikinan ja tavaroiden kanssa kaverin luo. Mokkapalojen tekemisessä kului ehkä 6h yhteensä kun siinä välissä hoidettiin muita asioita. Lopputulos oli kuitenkin herkullinen ja vuoka tyhjeni hetkessä.

tokavikavko Córdobassa

Lauantaina olin taas aamulla Argüellossa "töiden" merkeissä. Lähiöstä jatkettiin yhden techolaisen kotiin lounastamaan.. hän ryhtyi tekemään kotitekoisesti pizzaa "grillaamalla", joten lounas pikkasen venyi, mutta vietettiin mukava iltapäivä ulkosalla ja saatiin todella maukasta pizzaa. Aikataulut taas venyi niin, että lyhyiden yöunien lisäksi ehdin nukkua vaan puolen tunnin siestan. Meillä oli lähiön kokous kahdeksalta yhen techolaisen kotona. Asioita läpikäydessä tilattiin jäätelöä joten kokous sujui lepposammin!

Sunnuntaina oli jännät paikat kun menin Julin luo tekemään synttärikakkua. Leipominen oli täynnä vastoinkäymisiä ja lopulta päädyttiin tekemään kakku kattilassa(!!!) -oli mulle aivan uusi kokemus, mutta osoittautui loistavaksi! Meijän mahtava suklaa-dulce de leche -kuorrutus suli matkalla, mutta onneksi kakku maistui silti kaikille. Juhlittiin Nancyn 27v-synttäreitä (jolle rakennettiin talo viime kuussa) ja käytiin samalla porukalla moikkaamassa koko perhettä.

  
Maanantaina olin taas yhdessä lähiössä käymässä ja illalla näin pitkästä aikaa ekojen viikkojen couch surfing-kaveria. Kävin kattomassa sen hienoa, uutta kämppää tässä lähellä ja syötiin yhdessä sen ja Adrin kanssa, jonka raahasin mukaan. Kaksio on yhden kerrostalon 12. kerroksessa ja katolta löytyy uima-allas! Ei paha!

Tiistaina kävin lounastamassa Julin ja sen isän + parin muun tyypin kanssa. Käppäilin keskustassa hetken ja menin iltapäivällä toimistolle. Nettiyhteys oli poikki, joten lähdettiin Adrin kanssa takas keskustaan etsimään mulle aurinkolaseja. Vielä tunnin päästäkään ei netti ollut tullu takas, joten päätettiin siirtää "työt" seuraavalle päivälle. Tulin sitten kotiin ja lähdin yhden kaverin luo kattomaan ranskalaista leffaa "Kuoropojat", jota oon montaa kertaa kuullut kehuttavan, mutta en ole aiemmin ehtinyt kattoa. Tehtiin kotitekoista guacamolea ja nautittiin sitä doritosten kera. En ikinä muista saako Suomesta doritoksia vai ei?!? veikkaisin, että ei.

Juli opiskelee arkkitektuuria ja on aina tekemässä maquetas, pienoismalleja?!!?

Keskiviikkona lähdin Julin ja J:n isän kanssa Río Cuartoon, joka on Julin kotikaupunki 200km Córdobasta. Ajettiin "pitkää reittiä" vuoriston kautta, jotta näkisin maisemia. Uskomaton vihreys ja järviä löytyy täältäkin, vaikka ei uskois. Vesiraja on todella matala kuivuudesta johtuen ja taas nähtiin hehtaareittain poroksi palanutta metsää. Mentiin Julin äidin luo ja tapasin Julin kavereita, pyörittiin vähän keskustassa ja juhlittiin yhden kaverin synttäreitä kans. Soiteltiin kitaraa ja lauleskeltiin kunnes aamulla 5:30 lähdettiin bussilla takas Córdobaan, joten olin kotona jo 9:00 jälkeen. Pikavisiitti siis.

----------------------------------------------------------

En varmaan ole aiemmin maininnut, että täällä voi tilata vaikka mitä kotiinkuljetuksena. Lähes kaikki jäätelöbaarit toimittaa kotiin. Myös moni ruokapaikka, yleensä pizzaa, empanadoja ja erilaisia, oikein lihaisia voileipiä (lomo) toimittaa kotiin. Sen lisäks apteekit toimittaa lääkkeitä kotiin, ainakin vuonna 2005 vielä Mendozassa. Myös paikalliset "Alkot", vaikka ne onkin harvassa, tekee kotiinkuljetuksia jäiden kera!

Satuttiin Adrin kanssa perjantaina molemmat laittamaan vaaleanpunaset paidat päälle. Ihan kuin meitä ei jo tarpeeksi härnättäis, että ollaan "Luchon enkelit". Lucho on onneks tän viikon Chilessä. Kun kissa on poissa, niin hiiret leikkii pöydällä... -vai miten se olikaan?!?

Sykkivä Argentiina

Perjantaina Techon vapaaehtosten valmennuksesta ja koulutuksesta vastuussa olevat vapaaehtoset järkkäsivät cinedebate-illan toimistolla. Katsottiin argentiinalaisen elokuvantekijän, Pino Solanasin dokumentti Argentina Latente (Sykkivä Argentiina, löytyy youtubesta oheisella linkillä), jonka jälkeen jaettiin ajatuksia vapaaehtoisuudesta ja miksi kukin on mukana Techossa.
Dokumentin pääsanoma löytyy nimestä -Argentiina on maa, jolla on paljon potentiaalia ja hyvät mahdollisuudet nousta takaisin huipulle. Suurin ongelma on huono johtaminen.
Dokkarin tarkotus on lähinnä toimia motivaattorina nuorille sukupolville ja kertoa miten heillä on mahdollisuus nostaa maa maailmankartalle. Elokuvan aikana käydään läpi mm. öljy- ja kaivosvarojen privatisointi ja se surkea todellisuus, että ulkomaiset monikansalliset yritykset vievät kaikki voitot paikallisilta.

Meitä oli n. reilu 20 nuorta kokoontunut toimistolle kattomaan leffaa ja jokainen oli samaa aikaa täynnä toivoa ja täynnä raivoa leffan loppuessa. Täynnä toivoa siksi, että mahdollisuudet ja potentiaalia löytyy, on vaan tehtävä jotain yhdessä oman maansa hyväksi. Täynnä raivoa siksi, että leffan aikana kävi ilmi miten korruptoituneet hallitukset ovat vuosien saatossa myyneet maan -kirjaimellisesti, ulkomaalaisille.

Oli jännä huomata, miten isänmaallisia nämäkin nuoret ovat, vaikka argentiinalaiset itse aina sanovat, että heiltä puuttuu nationalismi.

Leffan jälkeen tultiin pienemmän porukan kanssa mun kämpille ja tilattiin pizzaa.
Ekat viikot taas Suomen aikatauluihin tottuneena ihmettelin näiden ajankäyttöä, mutta nyt tuntuu jo ihan normaalilta...
-jos kokous (tässä tapauksessa leffa) alkaa klo 20:30, kukaan ei ole vielä syönyt illallista, joten lopulta syötiin puolenyön jälkeen mun kämpillä
-klo 3:00 aamuyöstä joku keksi, että mennään jätskille. Nurkan takana oleva jätskibaari oli tottakai vielä auki -keväinen perjantai-ilta kun oli kyseessä. Eikä me todellakaan oltu ainoita asiakkaita.
-alakerran baarit hiljenee aikasintaan viiden aikaan aamuyöstä

Argentiinalaisten kellossa on ihan varmasti muutama ylimääräinen tunti verrattuna Suomeen kelloon!

arkea

Maanantaina aamupäivä meni univelkoja palautellessa.
Iltapäivällä olin taas Ampliación Pueyrredón-lähiössä, kuten aina maanantaisin. Siellä järjestetään toinen Techon tällä hetkellä käynnissä olevista kampaamo-kursseista. Oppilaita taitaa enää olla 5 naista, ei yhtään argentiinalaista, pelkästään perulaisia ja bolivialaisia siirtolaisia. Oppitunti järjestetään vaan kerran viikossa ja se kestää 3h. Ekoina viikkoina naiset leikkasivat hiuksia toisiltaan ja uskaliailta vapaaehtoisilta ohikulkijoilta/tutuilta. Toissa viikolla yhdelle naisista tehtiin permanentti ja tällä viikolla käsiteltiin hiustenvärjäystä. On uskomatonta huomata miten vaatimattomissa oloissa voi esim. kampaamokurssin järjestää. Tunnit pidetään yhdessä Techon rakentamassa talossa, joka kuuluu yhdelle kurssin oppilaista. He eivät sitä enää asumiseen tarvitse, sillä heillä on jo tiilistä rakennettu talo vieressä. Pari tuolia, sakset ja kammat, rullia, liikutettava hiustenpesu-väline ja muutama mallinuken pää. Mitä muuta sitä tarvitsee?!?

Keskiviikkona oltiin aamupäivällä Luchon (yksi Techon "pomoista") ja Adrin (saksalainen harjottelija) kanssa työministeriössä käymässä. Käytiin selvittämässä mahdollisuuksia saada ministeriön virallinen sertifiointi Techon järkkäämille kursseille. Paljon byrokraattista paperisotaa.
Sen jälkeen käytiin lounaalla ja jätskillä.
Jatkettiin Adrin kanssa keskustaan ettimään katukauppiailta mulle uusia aurinkolaseja. Päätin olla ostamatta niiltä 20 peson (3-4e) laseja, sillä ne tuskin oikeesti suojaa UV-säteiltä. Haluan löytää just samanlaiset lasit kun hävitin, joten voi olla, että joudun kulkemaan silmät siristäen seuraavat viikot..
Koluttiin kans kirjakauppoja ja lopulta ostin uruguaylaisen Eduardo Galeanon  Las venas abiertas de América Latina (=Latinalaisen Amerikan avoimet suonet)-kirjan, jota kerran jo alotin lukemaan ja jota monet on paljon kehuneet.
Väsyttiin aika nopeasti keskustassa kävelyyn, helteesä johtuen, ja päätettiin tulla mun luo juomaan tererétä. Matkalla törmättiin yhteen kaveriin ja tultiin sitten kolmistaan meille huilaamaan ilmastoituun kämppään, joka muistuttaa jo jääkaappia.

Tässä on Córdoban Plaza San Martín. San Martínilla on varmasti oma aukio jokaikisessä kaupungissa Argentiinassa, vähintäänkin oma katu. Tää aukio avattiin uudestaan viime viikolla, joten viimein näin sen, koska ekat 2kk se on ollut peitossa korjausten vuoksi.

Kotimatkalla törmättiin kans tähän arkkuun, joka on keskellä yhtä pääkatua.

Siinä on viesti "rakkailla cordobalaisille", jonka on allekirjoittanut "muovi-taitelija" ja kertoo, että hän on jättänyt maalliset omaisuutensa arkkuun ja lähtenyt etsimään uutta elämää. Päiväys on 31.10.

Laatikosta löytyy taiteilijantarvikeita, kenkä, levyjä ja mm. hammasharja.

Juli ja tereré.

Iltapäivällä lähdettiin vielä moikkaamaan paria muuta kaveria ja hengaamaan Buen Pastorille (missä järjestettiin ekan viikon talojen maalaus) keskustaan. Mitäs näinkään matkalla?

Ohitettiin joku design liike, jonka ikkunassa näkyi tuttu kuvio! Mukeissa ja tarjottimissa!

Kahdeksan aikaan illalla tulin viimein kotiin ja suihkun jälkeen lähdin parin muun kaverin kanssa X-baariin, josta kuulemma saa Córdoban parhaita drinkkejä ja jossa työskentelee maailmankuulu baarimestari. Nam nam!

Mikään ei silti voita Aberdeenin Revolutionin Raspberry Mojitoa tai Mud Slidea. :D

Torstaina olin taas Campo de la Ribera- lähiössä toisella kampaamo-kurssilla. Siellä on yli 10 naista ja kaikki argentiinalaisia. Kurssi järjestetään yhden oppilaan tädin autotallissa ja ope on sama palkattu kampaaja molemmilla kursseilla.

Ollaan suunniteltu, että järjestetään kaikkien kurssien valmistujaisjuhlat joulukuussa (en ole enää täällä) yhden yliopiston tiloissa, jotta se olis pikkasen virallinen. Tarkotus on kutsua paikalle myös edustajia liikkeistä ja firmoista, jotka on lahjottanut meille tarvikkeita tai joilta ollaan ostettu tavaroita tai jotka luultavasti tulee olemaan tarpeen ensi vuonna.. samalla pystytään esittelemään meijän "työtä" ja saada lisää yhteistyökumppaneita.

Taas on perjantai. Uskomatonta. Täällä on +32 astetta lämmintä tänään. En uskalla lähteä ulos, mutta lähden nyt silti kaverin luo...
Hyvää viikonloppua!

Arjona & Las Sierras

Perjantaina oli Ricardo Arjonan konsertti! Se oli aivan loistava. Vaikka mulla oli lippu eri katsomoon kun muulla porukalla, pääsin istumaan tuttujen kanssa -onneksi. Ei siis tarvinnut yksin nauttia konsertista. Lava ja koko show oli tosi mageesti järjestetty, Ricksu puhu paljon yleisön kanssa ja ehkä ei niin huippu-ulkonäöstä huolimatta sai kaikki rakastumaan itseensä. Valitettavasti mulla ei ollut kameraa mukana.
Konsertti sujui aivan uskomattoman hyvin ja kesti yli kaks tuntia. Ongelma oli sitten paluumatka. Konsertti järjestettiin Córdoban stadikalla, 10km keskustasta luoteeseen ja menomatka sujui taksilla, jonka kuski innostui puhumaan ranskaa mun kanssa. :) Takastullessa takseja oli mahdoton saada ja bussin jono oli varmaan 500m pitkä. Lähdettiin siis kävelemään "kotiin päin" ja saatiin kävellä 1,5h ennen kuin saatiin taksit napattua 11-hengelle. Illallinen kun jäi konsertin takia väliin, suunnattiin syömään ja vihdoin kun ruoka oli nenän edessä, kello oli jo 3 AM.

Vasta neljän jälkeen olin kotona nukkumassa ja nukuin tietysti pommiin lauantaina.. auuts. Mun piti olla 8:30 keskustassa plazalla valmiina menossa lähiöön ja heräsin 8:30 kaverin tekstiviestiin. Vaatteet päälle, vesipullo käteen ja ovesta ulos juosten.. Ykskään kiska ei myynyt cospeleja (niillä maksetaan Córdobassa kapungin sisäiset bussimatkat ja ne pitää aina ostaa kiskoista etukäteen. Niitä myydään rajoitetusti yleensä korkeintaan 2-4 kappaletta kerralla per nenä, eikä kaikista kiskoista löydy), joten olin ihan pulassa. Onneksi kuudennesta paikasta, josta kysyin, löyty muutama.
Mun ansiosta oltiin siis opejen (kaks muuta Techon vapaaehtosta) kanssa myöhässä Argüellossa, jossa alkoi klo 9:30 sähkökurssi lähiön pojille. Anteeksi pyytäessä tietty mua lohdutettiin sanoen, että Argentiinassa ei mikään ikinä ala ajallaan ja pojat oli ollut edesllisvkolla myöhässä, joten no worries! Maassa maan tavalla..

Kotiin pääsin onneks yhden kaverin kyydillä, vähän ennen klo 14. 10 minuutissa kävin suihkussa, keräsin kimpsut ja kampsut ja juoksin taas ulos, kun toinen kaveri haki mut ja ajettiin jättiruokakaupan (Carrefour!) kautta vuorille, Nanon perheen mökille. Matkalla pysähdyttiin tienviereen myöhäselle lounaalle neljän aikaan ja ehkä n. 2h ajomatkan jälkeen oltiin perillä.. keskellä ei mitään, keskellä vuoria, jokea, eläimiä ja metsää. Luonnon rauhassa. Poissa (miljoona)kaupungin saasteista, melusta ja paahtavasta +40 asteen helteestä.
Mökki oli kukkulan päällä, jossa alapuolella virtasi lähes olemattomaksi kuivunut joki sekä lampaita, muutama lehmä ja poni juoksi vapaina. Linnut, lehmät, lampaat ja sammakot äänteli kuorossa. Juotiin tererétä (mateta, johon kuuman veden sijasta laitetaan kylmää mehua) ja nautittiin luonnon rauhasta. Ennen asado(grilli)-illallista käytiin kävelemässä metsässä, jossa liukkaiden männyn neulasten ansiosta pysty harjoittamaan lenkkari-luistelua ja hävitin mun aurinkolasit heinikkoon.

Illalla puolenyön jälkeen VIIMEIN iski rankkasade, ukkosti ja salamoi n. puoli tuntia. En muista aiemmin olleeni maassa, jossa sadetta toivotaan niin paljon kun täällä Argentiinassa. Kaikki rukoilee sadetta päivittäin. Radiossa puhutaan vaan, miten kaikki odottaa sadetta. Tää kevät on täällä ollut yksi kuivimmista moneen vuoteen, jonka ansiosta jo ajomatkalla nähtiin hehtaareittain poroksi palanutta metsää. Viikolla kuulin yhdessä lähiössä, että vettä ruvetaan pian säännöstelemään ja sakkoa tulee, jos pihan nurmikko on liian vihreä, koska se tarkottaa, että oot kastellut sitä -mikä on nyt kiellettyä.

Sunnuntaina ei sateesta ollut tietoakaan. Lähdettiin yhteen lähikaupunkiin La Cumbrecitaan lounastamaan ja käppäilemään. Matkalla kävi ilmi, että Nanon veli on kiinnostunut mytologiasta ja tunsi Kalevalan. Oho! La Cumbrecita on kans sellanen alppi-tyyliin rakennettu kaupunki (kuten lähellä oleva Villa General Belgrano, jossa oltin Oktoberfesteillä), josta löytyy tietty "bar suizo" (=sveitsiläinen baari) ja ravintoloita, jotka mainostaa "keskieurooppalaista ruokaa". La Cumbrecitassa asuu alle 200 asukasta eikä keskustassa saa ajaa autoilla.

Iltapäivällä mentiin vielä takas mökille chillaamaan ja juomaan mateta ennen kuin lähdettiin ajamaan takas Córdobaan. Illalla menin kaverin luo pizzalle illallistamaan, josta jatkettiin täpötäyteen jätskibaariin puolenyön (!!!) aikaan -helle ei tunnu loppuvan. Täällä kaupungissa ei ole satanut pitkiin aikoihin.

Vois olla Suomessa.

 

Ylhäällä mökki.

 

Auringonlasku Andien taa.

 

Vuoristossa.

Tässä palanutta metsää.