Unohdin kertoa, etta naiden ainoa jouluperinne taitaa olla naisten vaaleanpunaiset alkkarit. Siis jouluksi pitaa ostaa uudet alkkarit ja ne pitaa ehdottomasti olla vaaleanpunaiset. En tieda sen enempaa perinteesta ja sen historiasta. Isoaiti oli siis ostanut mulle kans uudet alkkarit, jotta sain ne paalle jouluaattona.
Taalla vaan viela helle jatkuu. Eilen oltiin siskojen kanssa "shoppingissa", mika tarkottaa siis, etta mennaan Mendozaan kauppakeskukseen leffaan. Kaytiin kattomassa 2012-leffa, joka ei ollut niin huono, kun olin aiemmin kuvitellut. Se oli super pitka, 2,5h, mutta aika viihdyttava ja vahan pelottavakin. Voin suositella! Leffan alkamista odottaessa kaytiin makkarista hakemassa jaatelot ja sain vihdoin frappuccinon. Nam.
Huomenna on jo uudenvuodenatto. Hanna on matkustanut Suomesta lattareihin ja matkustaa huomenna bussilla Santiagosta Mendozaan mua moikkaamaan. Ostettiin jo liput bileisiin huomiseksi. Taalla aina pojat maksaa enemman lipuista, talla kertaa me maksettiin 40 pesoa (n. 8e) ja pojat 60. Parempi mulle.
Lauantaina varmaan lahdetaan Buenos Airesiin Hannan kanssa pariks paivaks. Sielta Hanna jatkaa taas omin neuvoin Iguazulle ja ma jaan viettamaan aikaa Miinan ja Miinan kaverin kanssa.. ja sitten jatko on viela ? kunnes mun veli tulee 14. paiva. Jei.
Enaa kuukausi, niin olen takasin jo Suomessa. Toivottavasti siella on viela lunta tammikuun lopussa. Mulla ei vielakaan ole kamppaa Aberdeenissa, mutta yksi hyva vaihtoehto on jo ilmaantunut. Mulla on niin kova hinku paasta opiskelemaan, etta pois alta.
Nyt taidan lahtea uima-altaalle.. :D
30. joulukuuta 2009
27. joulukuuta 2009
joulutunnelmia..
Keskivkona aamulla saavuin takas Mendozaan, San Martíniin. Bussi oli 4h myohassa, vissiin huonon saan ja ruuhkaisen liikenteen takia. Taalla on kuuma ja paljon parempi keli kun Córdobassa.
Illalla oli heti yhden serkun 17v-synttarit, joten kaytiin siella pyorahtamassa ja moikkaamassa sukulaisia, jotka asuu tassa samalla kadulla parin korttelin paassa.
Torstai -jouluaatto tuntui ihan normaalilta paivalta. Taalla ei ole oikeen mitaan perinneruokia jouluksi, syodaan turroneita ja pan dulcea (kuivakakkua, jossa on kuivattuja hedelmia ja pahkinoita). Jouduttiin menna dietti-kauppaan ettimaan leivinjauhetta ja kaakaojauhetta, jotka kelpas mun mokkapala-leivontaan. Ekaa kertaa kun leivon/kokkaan jotain taalla, joten kaikki oli yllattyneita ja tyytyvaisia. Toin kans mukana Córdobassa kaverin kanssa valmistettua kotitekoista Bailey´sia, joka kelpas kaikille.
Paivalla chillailtiin uima-altaalla ja illalla meille tuli aidin vanhemmat ja sisko perheineen illallistamaan. Syotiin kanaa, salaattia ja haudutettua lihaa. Meilla on kokonainen, paaton, vuohi (!!!) pakkasessa, en tieda koska se on tarkotus syoda. Kello 12 kohotettiin malja ja toivotettiin "hyvaa joulua" ja mentiin kadulle laittamaan paukkuja ja ilotulituksia. Taalla paukutellaan joulukuun vikat pari viikkoa.
Kavereita tuli meille ja sitten klo 2 aikaa lahdettiin laheiseen kaupunkiin joulu-bileisiin. Paikka oli sellanen iso nurmikkoalue, jossa oli DJ ja baari ja pari juhla-salonkia, katoksia ja sellanen "pysy haran selassa" -pumpattava juttu. Meidan porukalla oli kaikilla tonttulakit paassa. Tanssittiin sitten aamukuuteen asti ja puol seitteman oltiin kotona nukkumassa.
Joulupaivana tuli isan sisko ja veli ja taas aidin sisko perheineen lounaalle. Aika on siis kulunut syodessa ja nukkuessa tai uima-altaalla. Iltapaivalla oltiin altaassa yhdessa aidin, aidin aidin ja tatien kanssa. Siskot tarjoili mateta ja purtavaa suoraan altaaseen. Asteita on ollut varmaan lahemmas +30.
Illalla oli heti yhden serkun 17v-synttarit, joten kaytiin siella pyorahtamassa ja moikkaamassa sukulaisia, jotka asuu tassa samalla kadulla parin korttelin paassa.
Torstai -jouluaatto tuntui ihan normaalilta paivalta. Taalla ei ole oikeen mitaan perinneruokia jouluksi, syodaan turroneita ja pan dulcea (kuivakakkua, jossa on kuivattuja hedelmia ja pahkinoita). Jouduttiin menna dietti-kauppaan ettimaan leivinjauhetta ja kaakaojauhetta, jotka kelpas mun mokkapala-leivontaan. Ekaa kertaa kun leivon/kokkaan jotain taalla, joten kaikki oli yllattyneita ja tyytyvaisia. Toin kans mukana Córdobassa kaverin kanssa valmistettua kotitekoista Bailey´sia, joka kelpas kaikille.
Paivalla chillailtiin uima-altaalla ja illalla meille tuli aidin vanhemmat ja sisko perheineen illallistamaan. Syotiin kanaa, salaattia ja haudutettua lihaa. Meilla on kokonainen, paaton, vuohi (!!!) pakkasessa, en tieda koska se on tarkotus syoda. Kello 12 kohotettiin malja ja toivotettiin "hyvaa joulua" ja mentiin kadulle laittamaan paukkuja ja ilotulituksia. Taalla paukutellaan joulukuun vikat pari viikkoa.
Kavereita tuli meille ja sitten klo 2 aikaa lahdettiin laheiseen kaupunkiin joulu-bileisiin. Paikka oli sellanen iso nurmikkoalue, jossa oli DJ ja baari ja pari juhla-salonkia, katoksia ja sellanen "pysy haran selassa" -pumpattava juttu. Meidan porukalla oli kaikilla tonttulakit paassa. Tanssittiin sitten aamukuuteen asti ja puol seitteman oltiin kotona nukkumassa.
Joulupaivana tuli isan sisko ja veli ja taas aidin sisko perheineen lounaalle. Aika on siis kulunut syodessa ja nukkuessa tai uima-altaalla. Iltapaivalla oltiin altaassa yhdessa aidin, aidin aidin ja tatien kanssa. Siskot tarjoili mateta ja purtavaa suoraan altaaseen. Asteita on ollut varmaan lahemmas +30.
24. joulukuuta 2009
Hyvää Joulua!
Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua kaikille ja terveiset aurinkoisesta ja kuumasta Mendozasta. Laskin, etta takana on 120h bussissa istumista. Jei. :)
Tämä kuva on otettu pari vkoa sitten Tacnassa, Perussa.
Viikko vierahtanyt..
Lauantaista tiistaihin nukuin joka yo bussissa, joten tiistaina kun saavuin Saltaan klo 22 illalla, en enaa viitsinyt jatkaa suoraan Córdobaan vaan jain yoksi Saltaan. Koko paiva vietettiin bussissa, tutustuin pariin brittiin ja yhteen aussiin, joiden kanssa sitten loysin hostellille. Keskiviikko meni Saltassa kappaillessa, Pohjois-Argentiinassa siis. Oli kuuma ja hiostava ilma, istuin mm. 2h nettikahvilassa vaantamassa yhta kaannostyota, joka piti lahettaa yliopistolle. Olin jo kaynyt Saltassa aiemmin, vuonna 2005, joten mikaan uusi kaupunki se ei mulle ollut.
Vuoristomaisemia.
Suolaa.
Saltan katedraali.
Nyt sitten jouluksi Mendozaan.
edit:
tässä vielä kartta hahmottamaan viimeisten viikkojen matkaa:
Näytä marraskuun pieni lattari excursio suuremmalla kartalla
14. joulukuuta 2009
Arequipa ja Puno, Perú
Keskiviikosta lauantaihin olen siis ollut Arequipassa ("valkoisessa kaupungissa"), Perussa. Olin kaverin luona kylassa ja turisteiltiin Helsinkia suuremmassa Arequipassa. Ymparisto on siis vuoristoa ja kolme suurta, viela aktiivista tulivuorta reunustaa kaupunkia. Kaupunki on taynna matalia rakennuksia, maanjaristysvaaran vuoksi, joten se vaikuttaa paljon pienemmalta. Todella upeita rakennuksia, jotka on rakennettu "volkaanisesta kivesta". Arequipa julistettiin vuonna 2000 Unescon maailmanperintokohteeksi.
Torstaina kaytiin sellasella bussikierroksella kaupungilla. En muista ikina olleeni sellasella kierroksella missaan muualla, mutta nyt Arequipassa kierreltiin 4h, lahes VIPpi bussilla. Meita oli 5 ihmista puolet matkasta ja vain 4 vikat 2h.
Takastullessa tormattiin kadulla niihin hollantilaisiin, jotka tapasin Aricassa. Hypattiin sitten niiden kanssa taksiin ja mentiin Jonathanin tadin ja sedan kanssa ravintolaan lounaalle.
Iltapaivalla Jonathan oli taas kokeissa, joten lepasin hetken ja lahdin kappailemaan keskustaan. Perussa aurinko laskee jo klo 18:30 aikaan ja sitten tulee pimeaa.
Tavattiin hollantilaiset Jonathanin kanssa illalliselle, neljalta ihmiselta kunnon ateria 12 euroa. Ei paha. Jatkettiin viela keskustaan plazan reunalle juomaan perulaista perinnejuomaa, piscoa.
Perjantaina kaytiin sellasessa museossa, jossa asustaa "Juanita muumio". Oikeesti Juanita on vuoristosta loydetty jaatynyt Inca-tytto, jonka argeologit loysi vuonna 1995 Arequipan lahelta. Juanitan kaikki sisaelimet on tallella, koska ruumis on jaatynyt ja sailynyt hyvin yli 1000 vuotta. Juanita oli joku inkojen lapsi-uhri jumalille. Hurjia tarinoita, mutta mielenkiintonen kierros. Siella museossa oli myos kahden muun lapsiuhrin haudoista loytyneita esineita ja vaatteita.
Iltapaivalla kierreltiin keskustassa ja kuljettiin kasityo-turisti-markkinoita edestakas. Syotiin myos perinteisia perulaisia ruokia, jotka ei vissiin olleet ihan jees mun vatsalle.
Illalla mentiin viela ajamaan kartingia, 60 senttia (euroissa) makso 3min kierros. En ollut ikina ennen ajanut sellasta, mutta se oli tosi hauskaa. Vedettiin pari kierrosta ja pelattiin bilista, mulla oli aivan kauhea vatsakipu, ei ole ikina kivistanyt niin -tuntui, etta joku veitsella vaantais -joten lahdettin kotiin jo ajoissa klo 21 aikaan.
Sain onneks nukuttua ja aamulla olin taas kunnossa, silla lauantaina oli Jonathanin valmistujaisseremonia yliopistolla. Kaikilla oli hienot mustat kaavut ja hatut, jotka lopulta lensi ilmaan. Vieraat ja valmistuneet sai kans tuoretta mehua, mansikka- tai mangomehua ja pienta suolasta syotavaa. Nam.
Yliopistolta jatkettiin Jonathanin perheen ja yhden vastavalmistuneen kaverin perheen kanssa kiinalaiseen ravintolaan syomaan. Super isot ateriat, 18 henkea ja lasku 485 solia -eli noin 120 euroa. Se oli kuulemma tosi kallis lasku 18 hengelta. Peru on siis todella halpa maa.
Illalla lahdettiin ulos keskustaan Jonathanin kavereiden kanssa juhlimaan valmistumista.
Me tultiin kotiin jo aika ajoissa puoli neljan aikaan. Levattiin hetki ja sitten klo 5 aamulla otettiin bussi Punoon, joka on kaupunki Titicaca-jarven rannalla. Matka kesti reilu 5h, joten aamulla oltiin perilla. Bussimatka oli kunnon sirkus. Joka valissa joku nousi kyytiin myymaan jotain syotavaa tai kasitoita tai musisoimaan. "hyvat matkustajat, en halua hairita teita, haluan vain kertoa teille, etta olen nuori muusikko, entinen kasityolainen, mutta menetin kaiken 9kk sitten ja nyt musisoin ja haluan vain soittaa teille.. " plaa, plaa. Yrita siina nukkua. Tama nuori mies ensin musisoi ja sitten rupesi kuiteskin myymaan kasitoita, vaikka kuulemma ei enaa harjoittanut sita ammattia. Han oli yhteensa varmaan puoli tuntia bussissa holottamassa.
Sitten jotkut halus pysahtya pissatauolle ja toiset huus, etta "noo, vamos, vamos, vamos" koska niilla oli kiire ehtia Bolivian rajalle. Yksi vauva itki takapenkilla. Mielenkiintoista matkailua.
Punossa turistitarkoitus on Titicaca-jarveen rakennetut kaisla-saaret, joilla asuu "Los Uros"-inkkarit. Mentiin pienella veneelle yhdelle niiden saarelle, jossa ne kertoi sitten omasta elamastaan. Siella olisi kans voinut jaada yoks yhteen kaislamajaan, 15 solilla (vajaa 4e), mutta ei talla kertaa jaaty yoks. Yhteensa ne on rakentaneet reilu 40 saarta, joilla asuu yli 250 perhetta. Ne puhuu kans ayamaran kielta ja lapset opiskelee ekat kouluvuodet ayamaraksi.
Punossa oli kylma, mutta kappailtiin silti hetki keskustassa, matkustettiin "riksalla" ja syotiin makoisaa anjovis-pizzaa. Lopulta ma lahdin klo 21:30 bussilla takasin Tacnaan (Chilen rajan lahelle) ja Jonathan takas Arequipaan. Herasin aamulla klo 7 aikaan, kun meijan piti jo olla perilla Tacnassa -bussi oli lahes tyhja ja ihmisia vaelsi kadulla. Oltiin onneksi vain 6km Tacnasta, mutta hiekkaa vain ymparilla. Tie oli poikki ja siella oli mielenosoitus, autoja sikin sokin ja mustaa savua vaan nousi kun autonrenkaita oli sytytetty tuleen.
Ihmiset rupes ottamaan kamoja ruumasta ja kavelemaan sitten jaloin kohti Tacnaa.
Mulla kavi tuuri. Rupesin juttelemaan yhdelle aussipojalle, jonka nain bussin ulkopuolella. Ensin kaytiin lahempana kattomassa mielenosoitusta ja kysyin niilta "kapinallisilta", etta kauanko ne meinaa pitaa tien poikki. Kuulemma ainakin klo 12 asti, kunnes media on paikalla. Just. Paatettiin sitten lahtea rinkkojen kanssa kavelemaan kohti Tacnaa. Paastiin vaan ekojen ihmisten ohi, kaveltiin ehka 5min kunnes yks mies kaveli vastaan, oletko sina Tom.. joku paikallinen opas oli tullut tata aussia vastaan, joten paasin autokyydilla, vanhalla kupla-volkkarilla, Tacnaan bussiasemalle.
Nyt olen sitten Tacnassa, sain taalta bussilipun Argentiinaan asti. Iltapaivalla meen rajan yli takasin Aricaan, Chileen. Sielta lahtee illalla bussi Calamaan (Chile) ja sielta aamulla jatkan Saltaan, joka on sitten jo Argentiinaa. Sielta meinaan jatkaa Córdobaan viela moikkaamaan ihmisia ennen kuin jouluksi menen Mendozaan hostperheen luo.
Talla kertaa jai mm. perinteinen perulainen ruoka, marsu (!!!) maistamatta. Taalla ne ei voi kuvitella, etta jollain on marsuja lemmikkeina. En viitsinyt enaa herkan vatsan vuoksi kokeilla muita erikoisuuksia, joten se saa jaada ensi kertaan. Olen varmaan ainoa turisti, joka on ollut Perussa ilman, etta on kaynyt Cuzcossa tai Machu Picculla, mutta ne sai nyt kans ajanpuutteen vuoksi jaada ensi kertaan. Varmasti tulen joku paiva takaisin. :)
Torstaina kaytiin sellasella bussikierroksella kaupungilla. En muista ikina olleeni sellasella kierroksella missaan muualla, mutta nyt Arequipassa kierreltiin 4h, lahes VIPpi bussilla. Meita oli 5 ihmista puolet matkasta ja vain 4 vikat 2h.
Takastullessa tormattiin kadulla niihin hollantilaisiin, jotka tapasin Aricassa. Hypattiin sitten niiden kanssa taksiin ja mentiin Jonathanin tadin ja sedan kanssa ravintolaan lounaalle.
Iltapaivalla Jonathan oli taas kokeissa, joten lepasin hetken ja lahdin kappailemaan keskustaan. Perussa aurinko laskee jo klo 18:30 aikaan ja sitten tulee pimeaa.
Tavattiin hollantilaiset Jonathanin kanssa illalliselle, neljalta ihmiselta kunnon ateria 12 euroa. Ei paha. Jatkettiin viela keskustaan plazan reunalle juomaan perulaista perinnejuomaa, piscoa.
Perjantaina kaytiin sellasessa museossa, jossa asustaa "Juanita muumio". Oikeesti Juanita on vuoristosta loydetty jaatynyt Inca-tytto, jonka argeologit loysi vuonna 1995 Arequipan lahelta. Juanitan kaikki sisaelimet on tallella, koska ruumis on jaatynyt ja sailynyt hyvin yli 1000 vuotta. Juanita oli joku inkojen lapsi-uhri jumalille. Hurjia tarinoita, mutta mielenkiintonen kierros. Siella museossa oli myos kahden muun lapsiuhrin haudoista loytyneita esineita ja vaatteita.
Iltapaivalla kierreltiin keskustassa ja kuljettiin kasityo-turisti-markkinoita edestakas. Syotiin myos perinteisia perulaisia ruokia, jotka ei vissiin olleet ihan jees mun vatsalle.
Illalla mentiin viela ajamaan kartingia, 60 senttia (euroissa) makso 3min kierros. En ollut ikina ennen ajanut sellasta, mutta se oli tosi hauskaa. Vedettiin pari kierrosta ja pelattiin bilista, mulla oli aivan kauhea vatsakipu, ei ole ikina kivistanyt niin -tuntui, etta joku veitsella vaantais -joten lahdettin kotiin jo ajoissa klo 21 aikaan.
Sain onneks nukuttua ja aamulla olin taas kunnossa, silla lauantaina oli Jonathanin valmistujaisseremonia yliopistolla. Kaikilla oli hienot mustat kaavut ja hatut, jotka lopulta lensi ilmaan. Vieraat ja valmistuneet sai kans tuoretta mehua, mansikka- tai mangomehua ja pienta suolasta syotavaa. Nam.
Yliopistolta jatkettiin Jonathanin perheen ja yhden vastavalmistuneen kaverin perheen kanssa kiinalaiseen ravintolaan syomaan. Super isot ateriat, 18 henkea ja lasku 485 solia -eli noin 120 euroa. Se oli kuulemma tosi kallis lasku 18 hengelta. Peru on siis todella halpa maa.
Illalla lahdettiin ulos keskustaan Jonathanin kavereiden kanssa juhlimaan valmistumista.
Me tultiin kotiin jo aika ajoissa puoli neljan aikaan. Levattiin hetki ja sitten klo 5 aamulla otettiin bussi Punoon, joka on kaupunki Titicaca-jarven rannalla. Matka kesti reilu 5h, joten aamulla oltiin perilla. Bussimatka oli kunnon sirkus. Joka valissa joku nousi kyytiin myymaan jotain syotavaa tai kasitoita tai musisoimaan. "hyvat matkustajat, en halua hairita teita, haluan vain kertoa teille, etta olen nuori muusikko, entinen kasityolainen, mutta menetin kaiken 9kk sitten ja nyt musisoin ja haluan vain soittaa teille.. " plaa, plaa. Yrita siina nukkua. Tama nuori mies ensin musisoi ja sitten rupesi kuiteskin myymaan kasitoita, vaikka kuulemma ei enaa harjoittanut sita ammattia. Han oli yhteensa varmaan puoli tuntia bussissa holottamassa.
Sitten jotkut halus pysahtya pissatauolle ja toiset huus, etta "noo, vamos, vamos, vamos" koska niilla oli kiire ehtia Bolivian rajalle. Yksi vauva itki takapenkilla. Mielenkiintoista matkailua.
Punossa turistitarkoitus on Titicaca-jarveen rakennetut kaisla-saaret, joilla asuu "Los Uros"-inkkarit. Mentiin pienella veneelle yhdelle niiden saarelle, jossa ne kertoi sitten omasta elamastaan. Siella olisi kans voinut jaada yoks yhteen kaislamajaan, 15 solilla (vajaa 4e), mutta ei talla kertaa jaaty yoks. Yhteensa ne on rakentaneet reilu 40 saarta, joilla asuu yli 250 perhetta. Ne puhuu kans ayamaran kielta ja lapset opiskelee ekat kouluvuodet ayamaraksi.
Noi lehmätkin on siis raahattu veneillä tonne saarelle.
Ihmiset rupes ottamaan kamoja ruumasta ja kavelemaan sitten jaloin kohti Tacnaa.
Mulla kavi tuuri. Rupesin juttelemaan yhdelle aussipojalle, jonka nain bussin ulkopuolella. Ensin kaytiin lahempana kattomassa mielenosoitusta ja kysyin niilta "kapinallisilta", etta kauanko ne meinaa pitaa tien poikki. Kuulemma ainakin klo 12 asti, kunnes media on paikalla. Just. Paatettiin sitten lahtea rinkkojen kanssa kavelemaan kohti Tacnaa. Paastiin vaan ekojen ihmisten ohi, kaveltiin ehka 5min kunnes yks mies kaveli vastaan, oletko sina Tom.. joku paikallinen opas oli tullut tata aussia vastaan, joten paasin autokyydilla, vanhalla kupla-volkkarilla, Tacnaan bussiasemalle.
Nyt olen sitten Tacnassa, sain taalta bussilipun Argentiinaan asti. Iltapaivalla meen rajan yli takasin Aricaan, Chileen. Sielta lahtee illalla bussi Calamaan (Chile) ja sielta aamulla jatkan Saltaan, joka on sitten jo Argentiinaa. Sielta meinaan jatkaa Córdobaan viela moikkaamaan ihmisia ennen kuin jouluksi menen Mendozaan hostperheen luo.
Talla kertaa jai mm. perinteinen perulainen ruoka, marsu (!!!) maistamatta. Taalla ne ei voi kuvitella, etta jollain on marsuja lemmikkeina. En viitsinyt enaa herkan vatsan vuoksi kokeilla muita erikoisuuksia, joten se saa jaada ensi kertaan. Olen varmaan ainoa turisti, joka on ollut Perussa ilman, etta on kaynyt Cuzcossa tai Machu Picculla, mutta ne sai nyt kans ajanpuutteen vuoksi jaada ensi kertaan. Varmasti tulen joku paiva takaisin. :)
10. joulukuuta 2009
Chau CHile, Hola Perú!
Maanantaina illalla jai San Pedro taakse kun bussilla lahdin jatkamaan pohjoiseen. San Pedrossa juttelin tietty chilelaisten kanssa, mutta tapasin myos mm. espanjalaisia, saksalaisia, uusiseelantilaisia, ausseja, kanadalaisia, jenkkeja, ranskalaisia, britteja ja israelilaisia -siis joka paikasta loyty turisteja. Bussitoimistossa tapasin myos pari suomalaista.
Tiistaina sitten klo 6 aamulla olin perilla Aricassa. Arica on pieni kaupunki (n. 200 000 asukasta) rannikolla, lahella Perun rajaa. Bussiasema oli onneksi auki ja muutama muu turisti tuli samalla bussilla. En tiennyt mita tehda tai minne menna. Loyttaydyin kahden hollantilaisen seuraan ja yhdessa selviteltiin bussiyhteyksia Peruun.
Lopulta vietettiin n. 4h bussiasemalla, syotiin aamiaista ja kulutettiin aikaa, kunnes jatettiin kamat asemalle talteen ja lahdettiin kavelemaan keskustaan. Chilessa oli kansallinen pyhapaiva, joten kaupunki vaikutti aika kuolleelta. Loydettiin silti suuri perinne-paraati, jossa yli 2h katsottiin kun ihmiset tanssi ja kavelin suljettua katua pitkin perinteisissa intiaani-vaatteissa. Pilvet pikku hiljaa vaistyivat ja aurinko rupes paahtamaan taydelta taivaalta, joten jatkettiin matkaa, eika jaaty katsomaan paraatia loppuun. Ilmeisesti ihmisia oli tullut Perusta ja Boliviasta asti osallistumaan paraatiin.
Kaytiin lounaalla ja jatkettiin matkaa rantaan. Lopulta loydettiin hiekkaranta, joka oli onneksi aika tyhja. Sinne kaytiin lepaamaan ja rentouduttiin hetki.
Iltapaivalla mentiin takas bussiasemalle ja otettiin taksi Aricasta Tacnaan, joka on Perun puolella. Lahdettin Aricasta klo 18:30 aikaan ja oltiin perilla Tacnassa klo 18:00. Perussa aika on 2h Chilesta jaljessa, joten voitettiin aikaa.
Tacnan bussiasemalla loydettiin tai meijat loysi todella mukava mies, joka oli toissa yhdella bussiyhtiolla ja auttoi meita jatkamaan matkaa -ostamaan bussiliput Arequipaan ja auttoi myos etsimaan majapaikan Tacnassa.
Peru on todella erilainen kun Chile. Tacna oli kans pieni kaupunki, mutta joka paikassa kukat hienossa jarjestyksessa kuvioiksi laitettu. Asuttiin ihan keskustassa kolmen hengen huoneessa ja oltiin super vasyneita paivasta, mutta lahdettiin silti keskustaan kappailemaan. Loydettiin joulupukki ja jouluseimi ja joulukoristeita + joululaulut raikasi. Unohdan aina, etta ollaan joulukuussa.
Loydettiin kans kiva ravintola, jossa maistoin alpakan (laamaa muistuttava elain) lihaa. Syotiin hienossa ravintolassa kolme ateriaa ja drinkit yhteensa 20e meilta kaikilta. Peru on paljon halvempi kun Argentiina tai Chile ja ihmiset on todella ystavallisia.
Tacnasta jatkettiin Arequipaan bussilla tanaan (keskivkona) aamulla kello 9:30. Matka sujui vuoristossa ja aavikon keskella. Kuivaa ja hiekkaa ja vuoria vain nakyi.
Arequipassa oltiin perilla neljan jalkeen iltapaivalla ja mun kaveri oli meita bussiasemalla vastassa. Nyt olen taalla kaverin luona ja hollantilaiset hostellissa keskustassa.
En vielakaan ole loytanyt tarpeeksi hyvin toimivaa konetta, jolla lataisin kuvia.. joten se saa odottaa.
Tiistaina sitten klo 6 aamulla olin perilla Aricassa. Arica on pieni kaupunki (n. 200 000 asukasta) rannikolla, lahella Perun rajaa. Bussiasema oli onneksi auki ja muutama muu turisti tuli samalla bussilla. En tiennyt mita tehda tai minne menna. Loyttaydyin kahden hollantilaisen seuraan ja yhdessa selviteltiin bussiyhteyksia Peruun.
Lopulta vietettiin n. 4h bussiasemalla, syotiin aamiaista ja kulutettiin aikaa, kunnes jatettiin kamat asemalle talteen ja lahdettiin kavelemaan keskustaan. Chilessa oli kansallinen pyhapaiva, joten kaupunki vaikutti aika kuolleelta. Loydettiin silti suuri perinne-paraati, jossa yli 2h katsottiin kun ihmiset tanssi ja kavelin suljettua katua pitkin perinteisissa intiaani-vaatteissa. Pilvet pikku hiljaa vaistyivat ja aurinko rupes paahtamaan taydelta taivaalta, joten jatkettiin matkaa, eika jaaty katsomaan paraatia loppuun. Ilmeisesti ihmisia oli tullut Perusta ja Boliviasta asti osallistumaan paraatiin.
Kaytiin lounaalla ja jatkettiin matkaa rantaan. Lopulta loydettiin hiekkaranta, joka oli onneksi aika tyhja. Sinne kaytiin lepaamaan ja rentouduttiin hetki.
Iltapaivalla mentiin takas bussiasemalle ja otettiin taksi Aricasta Tacnaan, joka on Perun puolella. Lahdettin Aricasta klo 18:30 aikaan ja oltiin perilla Tacnassa klo 18:00. Perussa aika on 2h Chilesta jaljessa, joten voitettiin aikaa.
Tacnan bussiasemalla loydettiin tai meijat loysi todella mukava mies, joka oli toissa yhdella bussiyhtiolla ja auttoi meita jatkamaan matkaa -ostamaan bussiliput Arequipaan ja auttoi myos etsimaan majapaikan Tacnassa.
Peru on todella erilainen kun Chile. Tacna oli kans pieni kaupunki, mutta joka paikassa kukat hienossa jarjestyksessa kuvioiksi laitettu. Asuttiin ihan keskustassa kolmen hengen huoneessa ja oltiin super vasyneita paivasta, mutta lahdettiin silti keskustaan kappailemaan. Loydettiin joulupukki ja jouluseimi ja joulukoristeita + joululaulut raikasi. Unohdan aina, etta ollaan joulukuussa.
Loydettiin kans kiva ravintola, jossa maistoin alpakan (laamaa muistuttava elain) lihaa. Syotiin hienossa ravintolassa kolme ateriaa ja drinkit yhteensa 20e meilta kaikilta. Peru on paljon halvempi kun Argentiina tai Chile ja ihmiset on todella ystavallisia.
Tacnasta jatkettiin Arequipaan bussilla tanaan (keskivkona) aamulla kello 9:30. Matka sujui vuoristossa ja aavikon keskella. Kuivaa ja hiekkaa ja vuoria vain nakyi.
Arequipassa oltiin perilla neljan jalkeen iltapaivalla ja mun kaveri oli meita bussiasemalla vastassa. Nyt olen taalla kaverin luona ja hollantilaiset hostellissa keskustassa.
En vielakaan ole loytanyt tarpeeksi hyvin toimivaa konetta, jolla lataisin kuvia.. joten se saa odottaa.
7. joulukuuta 2009
San Pedro de Atacama
San Pedro de Atacama on siis pikkuriikkinen kyla Pohjois-Chilessa. Taalla on pelkkia turisteja ja sellaset hinnat myos. Esimerkiksi internet maksaa kahvilassa yli 3 (!!!) kertaa enemman per tunti kun maan paakaupungissa Santiagossa. Nice.
Eilen aamulla herasin klo 4 yolla koska mentiin retkelle vuoristoon kattomaan niita geysireita. Kukaan ei kertonut, etta siella on sitten pakkasta, -8 astetta, joten kylma oli ja olin ihan jaassa.. Oli hienot maisemat, maa sylki vetta suihkeena ja myos hoyrya. Vesi kiehui siella +85 asteessa, joten ei ihan sama kun kotona kattilassa. Oltiin siis yli 4300m korkeudessa. Yks jos toinenkin rupes voimaan pahoin niissa korkeuksissa. Itsekin paluumatkalla voin pahoin -tuli vaan huono olo ja huippas.
Takastulomatkalla poikettiin pienessa Machucan kylassa, jossa on asukkaita 40. Talvisin kuulemma vain 2-8 asukasta. Pienia savesta ja heinista rakennettuja taloja, joissa jokaisessa katolla aurinkopaneelit -lahja Chilen hallitukselta! Hah. Moderni kyla vuoristossa.
Iltapaivalla sekoilin taalla kylassa kun en saanut rahaa automaatista ulos ja tuli pikkasen paniikki kun 1000 pesoa (1,30 erkkia) kateista jaljella ja piti maksaa hostelli 2 yota + kaikki retket. Onneksi sitten loyty toinen automaatti lopulta ja sain rahaa. Siina meni paivauni aika umpeen.
Sitten kavelin pikku kylan aukion lapi kun yhtakkia kuulin, etta joku huus mun nimea.. saksalainen Adri (joka oli kans Techossa Cordobassa) olikin Chilessa kaverin kanssa. Adrin piti olla viela Cordobassa, mutta se olikin tullut pariks paivaks Chileen. Se ei tiennyt, etta ma olin San Pedrossa, enka ma tiennyt, etta Adri oli taalla. Jei. Maailma on pieni.
Iltapaivalla olin toisella retkella Lagunoilla. Kaytiin ensin Laguna de Cejarilla, jonka suolaprosentti on 56% (oppaan mukaan). Siella kelluttiin kivasti ja sen jalkeen iho oli taynna suolaa. Siita jatkettiin toiselle laguunalle, jossa oli makeaa vetta. Keskella aavikkoa siis oltiin. Niista viela jatkettiin eteenpain ja paastiin sellaselle suolajarvelle, jonka syvyys on 30cm joka paikassa ja se on taynna suolaa. Tuntui kun lumessa olisi kavellyt.
Illalla nain viela Adria ja sen kaveria ja syotiin yhdessa, vaikka olin super vasynyt pitkasta paivasta.
Aamulla mentiin yhdessa aamiaiselle ja sitten saatoin ne klo 14 bussille.
Tanaan sitten illalla matka jatkuu Aricaan, pohjoseen.
Eilen aamulla herasin klo 4 yolla koska mentiin retkelle vuoristoon kattomaan niita geysireita. Kukaan ei kertonut, etta siella on sitten pakkasta, -8 astetta, joten kylma oli ja olin ihan jaassa.. Oli hienot maisemat, maa sylki vetta suihkeena ja myos hoyrya. Vesi kiehui siella +85 asteessa, joten ei ihan sama kun kotona kattilassa. Oltiin siis yli 4300m korkeudessa. Yks jos toinenkin rupes voimaan pahoin niissa korkeuksissa. Itsekin paluumatkalla voin pahoin -tuli vaan huono olo ja huippas.
Takastulomatkalla poikettiin pienessa Machucan kylassa, jossa on asukkaita 40. Talvisin kuulemma vain 2-8 asukasta. Pienia savesta ja heinista rakennettuja taloja, joissa jokaisessa katolla aurinkopaneelit -lahja Chilen hallitukselta! Hah. Moderni kyla vuoristossa.
Iltapaivalla sekoilin taalla kylassa kun en saanut rahaa automaatista ulos ja tuli pikkasen paniikki kun 1000 pesoa (1,30 erkkia) kateista jaljella ja piti maksaa hostelli 2 yota + kaikki retket. Onneksi sitten loyty toinen automaatti lopulta ja sain rahaa. Siina meni paivauni aika umpeen.
Sitten kavelin pikku kylan aukion lapi kun yhtakkia kuulin, etta joku huus mun nimea.. saksalainen Adri (joka oli kans Techossa Cordobassa) olikin Chilessa kaverin kanssa. Adrin piti olla viela Cordobassa, mutta se olikin tullut pariks paivaks Chileen. Se ei tiennyt, etta ma olin San Pedrossa, enka ma tiennyt, etta Adri oli taalla. Jei. Maailma on pieni.
Iltapaivalla olin toisella retkella Lagunoilla. Kaytiin ensin Laguna de Cejarilla, jonka suolaprosentti on 56% (oppaan mukaan). Siella kelluttiin kivasti ja sen jalkeen iho oli taynna suolaa. Siita jatkettiin toiselle laguunalle, jossa oli makeaa vetta. Keskella aavikkoa siis oltiin. Niista viela jatkettiin eteenpain ja paastiin sellaselle suolajarvelle, jonka syvyys on 30cm joka paikassa ja se on taynna suolaa. Tuntui kun lumessa olisi kavellyt.
Illalla nain viela Adria ja sen kaveria ja syotiin yhdessa, vaikka olin super vasynyt pitkasta paivasta.
Aamulla mentiin yhdessa aamiaiselle ja sitten saatoin ne klo 14 bussille.
Tanaan sitten illalla matka jatkuu Aricaan, pohjoseen.
5. joulukuuta 2009
Chile jatkoa..
Viiminen paiva Santiagossa meni postikortteja kirjotellen Starbucksissa ja keskustassa kierrellen + kuumuudelta piiloutuen. Viimein tallakin puolella Andeja nousi lampomittari yli +30.
Iltapaivalla tapasin Sofin sen yliopistolla sen kokeen jalkeen. Niiden kampus on tosi hieno ja vihrea! Taynna nurmikko-alueita. Sofin rakennuksen (ekonomia) sisalta loyty myos palmuja.
Yliopistolta saatiin kyyti Sofin koulukaverin luo, jossa hengailtiin pari tuntia kunnes toinen kaveri haki meijat ja lahdettiin Sofin koordinoimaan lahioon, Santiagon ulkopuolelle (Techon merkeissa). Olin aivan yllattynyt, kun voitiin ajaa autolla pihaan, menna tavallisissa vaatteissa ja laukkujen kanssa. Yhdella tytolla oli viela lappari mukana, jotta se vois nayttaa asukeille tekemansa power point -esityksen.. ei vaan Cordoban lahioissa!
Chile on taynna puutaloja, joihin Argentiinassa suhtaudutaan nyrpeksien -koska nehan voi palaa. Taalla Techon rakentamat talon on kuumaa kamaa ja ihmiset voi myos ostaa niita itselleen. Koko maa on taynna samannakosia puutaloja.
Perjantaina Sofin piti heittaa mut metrolle, jotta paasen sitten itse bussiasemalle, mutta kun paastiin autoon sisaan, niin siita olikin akku tyhja. Pieni paniikki. Kavelin sitten pari korttelija, otin taksin metrolle ja metron asemalle ja ehdin oikein hyvin.
Edessa oli reilu 24h bussimatka, joka sujui oikein rattosasti. Nautin bussilla matkaamisesta. Nain hienoja maisemia, katoin leffaa ja kuuntelin musiikkia + tietty nukuin.
On uskomatonta, miten erilaisia voi Chile ja Argentiina olla. Ei uskois, etta oon naapurissa. Ruokakauppakin on tosi erilainen, tavat, ruokatottumukset ja PUHETAPA. Naa chilelaiset puhuu todella erilailla. En ikina osannut kuvitella, etta chilelaiset vois puhua nain huonoa espanjaa. Argentiinalaisista sanotaan, etta ne puhuu huonosti, mutta naa chilelaiset puhuu paljon huonommin. Verbitaivutukset on ihan erilaisia ja joka valiin ne sanoo "cachai", mika tarkottaa tyyliin "ymmarratko". -Mika Santiagossa rupes jo pikkasen arsyttaa.
Nyt olen sitten San Pedro de Atacamassa, jonne saavuin pari tuntia sitten bussilla Calamasta, jonne saavuin puolelta paivin Santiagosta. Taalla ollaan keskelle aavikkoa kuumuudessa.
Taalla voi harrastaa aavikko lautailua, mutta en taida kokeilla talla kertaa. Huomenna meinaan herata aamuyolla ja menna retkella ihailemaan geysireita ja kuumia lahteita. Sitten iltapaivalla ehka loydan flamenkoja. Taalla meinaan olla kaksi yota ja sitten jatkaa viela enemman pohjoseen ja Peruun.
Iltapaivalla tapasin Sofin sen yliopistolla sen kokeen jalkeen. Niiden kampus on tosi hieno ja vihrea! Taynna nurmikko-alueita. Sofin rakennuksen (ekonomia) sisalta loyty myos palmuja.
Yliopistolta saatiin kyyti Sofin koulukaverin luo, jossa hengailtiin pari tuntia kunnes toinen kaveri haki meijat ja lahdettiin Sofin koordinoimaan lahioon, Santiagon ulkopuolelle (Techon merkeissa). Olin aivan yllattynyt, kun voitiin ajaa autolla pihaan, menna tavallisissa vaatteissa ja laukkujen kanssa. Yhdella tytolla oli viela lappari mukana, jotta se vois nayttaa asukeille tekemansa power point -esityksen.. ei vaan Cordoban lahioissa!
Chile on taynna puutaloja, joihin Argentiinassa suhtaudutaan nyrpeksien -koska nehan voi palaa. Taalla Techon rakentamat talon on kuumaa kamaa ja ihmiset voi myos ostaa niita itselleen. Koko maa on taynna samannakosia puutaloja.
Perjantaina Sofin piti heittaa mut metrolle, jotta paasen sitten itse bussiasemalle, mutta kun paastiin autoon sisaan, niin siita olikin akku tyhja. Pieni paniikki. Kavelin sitten pari korttelija, otin taksin metrolle ja metron asemalle ja ehdin oikein hyvin.
Edessa oli reilu 24h bussimatka, joka sujui oikein rattosasti. Nautin bussilla matkaamisesta. Nain hienoja maisemia, katoin leffaa ja kuuntelin musiikkia + tietty nukuin.
On uskomatonta, miten erilaisia voi Chile ja Argentiina olla. Ei uskois, etta oon naapurissa. Ruokakauppakin on tosi erilainen, tavat, ruokatottumukset ja PUHETAPA. Naa chilelaiset puhuu todella erilailla. En ikina osannut kuvitella, etta chilelaiset vois puhua nain huonoa espanjaa. Argentiinalaisista sanotaan, etta ne puhuu huonosti, mutta naa chilelaiset puhuu paljon huonommin. Verbitaivutukset on ihan erilaisia ja joka valiin ne sanoo "cachai", mika tarkottaa tyyliin "ymmarratko". -Mika Santiagossa rupes jo pikkasen arsyttaa.
Nyt olen sitten San Pedro de Atacamassa, jonne saavuin pari tuntia sitten bussilla Calamasta, jonne saavuin puolelta paivin Santiagosta. Taalla ollaan keskelle aavikkoa kuumuudessa.
Taalla voi harrastaa aavikko lautailua, mutta en taida kokeilla talla kertaa. Huomenna meinaan herata aamuyolla ja menna retkella ihailemaan geysireita ja kuumia lahteita. Sitten iltapaivalla ehka loydan flamenkoja. Taalla meinaan olla kaksi yota ja sitten jatkaa viela enemman pohjoseen ja Peruun.
3. joulukuuta 2009
Santiago & Valparaíso
Sunnuntaina illalla syotiin grilliruokaa Sofin kotona. Sofilla on kolme veljea, joista vanhimman tyttoystava oli kans paikalla ja silla on yhteyksia Suomeen. Se oli asunut pienena pari vuotta Porissa, joten kaikki halus kuulla keskustelua suomeksi.. jota ei kuitenkaan tapahtunut.
Maanantaina olin sitten yksin palloilemassa Santiagossa (Sofi opiskeli kokeisiin ja Tatu oli toissa), heti kattelyssa menin bussilla harhaan ja eksyin liian pitkalle. Onneksi mukava vierustoveri neuvoi mut takas reitille. Kavin Macissa juomassa frappuccino frappé mocan (nam) ja samalla paasin pitkasta aikaa sanomalehden aareen. Yllatyin mm. Sveitsin uutisista ja mielenkiintoisesta kansanaanestyksesta minareettien rakennuksen suhteen. Mitahan tasta seuraa¿?
Lounaalle menin Tatun tyopaikan lahelle Tatun kanssa syomaan oikein makoisaa ruokaa. Olen nyt viime paivina syonyt Chilessa paremmin kuin 3kk aikana Argentiinassa. Ainakin melkein. Taalta saa vuohenjuustoa!!!! ja paljon hyvaa avokadoa!!!! Nam nam nam!
Koko paivan kappailin Santiagossa, eri barrioissa ja kuljeskelin metrossa. Yritin menna sisaan La Monedaan, mutta sinne ei paastetty vierailijoita.
Illalla vasta klo 20 aikaan tulin Sofin kotiin, vaihdoin vaatteet ja lahdin taas seikkailemaan bussilla.
Mentiin Tatun kanssa syomaan sellaseen hienoon kauppakeskukseen Las Condesin alueella. Aivan huippu perulainen ravintola "El Otro Sitio", josta sai todella hyvaa ruokaa. Maistoin kans kuuluisaa pizco sour -juomaa, joka oli oikein makoisaa.
Tiistaina alotin aamun Starbucks aamiasella. Joo, hyvin chilelaista... I know. Mutta ma olen ikavoinyt Starbucksia nyt yli 7kk, joten olin oikeutettu. Hah. Ja chilelaista Starbucksia soin, meinaan soin voileivan, jossa oli kinkkua ja yllatys, yllatys -avokadoa myos!
Sitten lahdin bussilla Valparaísoon, joka on sellanen rantakaupunki n. 120km Santiagosta. Bussi oli huippuluokkaa. Sain ISIClla (kv opiskelijakortti) alennusta, joten matka maksoi vaan 2000 pesoa. Se on siis joku 2,60erkkia. En vielakaan tajua mitaan tasta rahasta.. koska vesipullo voi maksaa 600 ja bussilippu pohjoseen 40 000. Hah. Taalla tuntee olevansa rikas.
Bussissa istuin lahes etupenkissa ja kuskin paalla katon rajassa nakyi koko ajan digitaalinen nopeusmittari. Matkustajille infottiin bussikuskin nimi, kuinka kauan sama kuski on ollut ajossa seka bussin nopeus. Bussi ei saanut ajaa yli 100km/h, jonka se kerran ylitti -meni 101km/h ja summeri soi! :D Super modernia siis. Ikkunassa oli kans tarra, etta kuski ei saa ajaa yli 5h putkeen ilman lepoa ja matkustajia kehotettiin ilmottamaan, jos kuski ylittaa 5h tai ajaa liikaa ylinopeutta.
Noin 1,5h ajomatkan jalkeen oltiin siis Valparaísossa, jonne saavuin joskus klo 12:30 aikaan. Ensin kavin kappailemassa keskustassa, nain paikallisen El Congreson, jossa siis vissiin parlamentti kokoontuu. Sitten lahdin seikkailemaan katujen valiin ja otin hurjasti kuvia varikkaista taloista, joita kaupunki on tays.
Kaupungissa on kans yhteensa 45 kukkulaa, joille voi nousta sellasilla gondolihisseilla, jotka on ikivanhoja ja vaikuttaa silta, etta ne tippuu mina hetkena hyvansa.
Onneksi kysyin paikallisilta kuinka paljon pitas taksin maksaa kukkulalle Nerudan talolle, silla ensimmainen kuski halus velottaa multa tuplat. Valparaísosta loytyy kuuluisan chilelaisen, Nobel-palkinnon saaneen kirjailijan Pablo Nerudan talo La Sebastiana (yksi niista). En ikina ollut lausettakaan lukenut Nerudan kirjotuksia, mutta talo-visiitti oli silti todella mielenkiintoinen. Talo oli taynna jannia esineita ja varikkaita huoneita. Sielta oli myos upeat nakymat kaupungin ylle. Kierros talossa oli halpa, opiskelijalta 1000 pesoa (1,30erkkia) ja sain kateen sellasen kauko-ohjaimen, josta painat numeroa ja kuuntelet tarinaa kun puhelimesta.
Vieraskirjaan just mua ennen oli kirjotettu pari suomalaista nimea ja peraan Helsinki, Finland. En siltikaan nahnyt ymparilla yhteen suomalaisen nakosta ihmista.
Kuka ikina onkaan suuntaamassa Santiagoon (HUOM Miina ja Hanna!) suosittelen ehdottomasti!
Iltapäivällä kävelin vielä viereiseen kaupunkiin, Viña del Mariin, jonne mm. argentiinalaiset lähtee rannalle. Siellä on tämä kuuluisa kello.
Keskivkona aamulla heti ensimmaiseks koin hauskan nayn kun yks katukoira hyppas bussiin jossain vaiheessa eika vissiin kukaan tajunnut. Koira juoksi edestakas bussin peralta etuosaan ja ihmetteli kovin, etta mihin oli joutunut. Vahan aikaa ihmeteltyaan se kavi maaten lattialle. Ihmisia nauratti. Lopulta se jai keskustassa Plaza Italialla mun kanssa pois. Kavin taas aamulla Mc Donaldsissa juomassa kylma-kahvia ja lukemassa paikallista sanomalehtea. Vihdoin on siis Lissabonin sopimus otettu kayttoon ja uudet EU:n paamiehet valittu. Olen elanyt ja yha elan niin pimennossa maailman menosta.
Paasin viimein sisaan pre-columbiseen museoon kaymaan, joka oli maanantaina suljettu kun sen viimein loysin. Siellakin sai opiskelija-alennusta (jei ISIC!). En ole mikaan suuri museo-ihminen, tiedattehan, mutta oli silti ihan hauska kayda kappailemassa siella.
Lounaalla kavin taas Tatun tyonurkilla Tatun kanssa ja paasin kans tutustumaan tyopaikkaan pikasesti. Sielta jatkoin La Chasconaan, Pablo Nerudan Santiagon kamppaan vierailemaan. La Chascona tarkottaa mapuche-kielella despeinada (espanjaa), mika tarkottaa siis "epakammattua". Henkiloa, joka ei ole kammannut hiuksiaan.. en osaa suomentaa. Anyways, Neruda rakennutti talon kolmannelle vaimolleen (ja itselleen) jota han kutsui samalla nimella, koska Matilde ei vissiin sitten oikein hoitanut hiuksiaan ja oli punatukkainen. Kuten toisellakin Nerudan talovisiitilla, tallakin kertaa opin paljon hauskoja yksityiskohtia sen elamasta.
Olen todella yllattynyt miten moderni kaupunki Santiago on ja miten modernilta maalta Chile vaikuttaa, tuntien siis kaksi kaupunkia vasta. Taalla on todella siistia! Metro on paljon siistimpi kun yksikaan aiemmin nakemani. Taalla ihmiset jopa istuu metron lattialla -se on tietty kiellettya, mutta kuvastaa miten puhdasta siella on! Taalla ehka verottaa likaisuutta se, etta metroon ei paase maksamatta ja koyhilla ei taida olla varaa maksaa metromatkaa -joten spuget jaa ulos. Taalla Chilessa ja Argentiinassa ei kylla edes spugeja nay, silla koyhilla ja asunnottomilla ei ole varaa edes ryypata.
Chilessa autoilijat on vahemman agressiivisia kun Argentiinassa. Taalla ne pysahtyy ja paastaa sut kadun yli. Argentiinassa autoilijat kun nakee sun ylittavan katua, ne painaa enemman kaasua. Sen sijaan, chilelaiset kerjalaiset on paljon agressiivisempia. Jopa ravintolassa kun istuu terassilla lounastamassa, niin ne kay kasiks ja haluu rahaa. Taalla on jo monta kaduntallaajaa tullut niin lahelle, etta on koskettanut kasivartta, mika on erittain epamukavaa.
Tanaan on Sofin isan 50v-synttarit, joten talossa on muutamia sukulaisia ja kavereita vierailulla.
Huomenna vika paiva Santiagossa (Sofilla vika koe) ja perjantaina matkaan pohjoseen..
Yritan lisata kuvia jossain valissa!
Maanantaina olin sitten yksin palloilemassa Santiagossa (Sofi opiskeli kokeisiin ja Tatu oli toissa), heti kattelyssa menin bussilla harhaan ja eksyin liian pitkalle. Onneksi mukava vierustoveri neuvoi mut takas reitille. Kavin Macissa juomassa frappuccino frappé mocan (nam) ja samalla paasin pitkasta aikaa sanomalehden aareen. Yllatyin mm. Sveitsin uutisista ja mielenkiintoisesta kansanaanestyksesta minareettien rakennuksen suhteen. Mitahan tasta seuraa¿?
Lounaalle menin Tatun tyopaikan lahelle Tatun kanssa syomaan oikein makoisaa ruokaa. Olen nyt viime paivina syonyt Chilessa paremmin kuin 3kk aikana Argentiinassa. Ainakin melkein. Taalta saa vuohenjuustoa!!!! ja paljon hyvaa avokadoa!!!! Nam nam nam!
Koko paivan kappailin Santiagossa, eri barrioissa ja kuljeskelin metrossa. Yritin menna sisaan La Monedaan, mutta sinne ei paastetty vierailijoita.
Illalla vasta klo 20 aikaan tulin Sofin kotiin, vaihdoin vaatteet ja lahdin taas seikkailemaan bussilla.
Mentiin Tatun kanssa syomaan sellaseen hienoon kauppakeskukseen Las Condesin alueella. Aivan huippu perulainen ravintola "El Otro Sitio", josta sai todella hyvaa ruokaa. Maistoin kans kuuluisaa pizco sour -juomaa, joka oli oikein makoisaa.
Tiistaina alotin aamun Starbucks aamiasella. Joo, hyvin chilelaista... I know. Mutta ma olen ikavoinyt Starbucksia nyt yli 7kk, joten olin oikeutettu. Hah. Ja chilelaista Starbucksia soin, meinaan soin voileivan, jossa oli kinkkua ja yllatys, yllatys -avokadoa myos!
Sitten lahdin bussilla Valparaísoon, joka on sellanen rantakaupunki n. 120km Santiagosta. Bussi oli huippuluokkaa. Sain ISIClla (kv opiskelijakortti) alennusta, joten matka maksoi vaan 2000 pesoa. Se on siis joku 2,60erkkia. En vielakaan tajua mitaan tasta rahasta.. koska vesipullo voi maksaa 600 ja bussilippu pohjoseen 40 000. Hah. Taalla tuntee olevansa rikas.
Bussissa istuin lahes etupenkissa ja kuskin paalla katon rajassa nakyi koko ajan digitaalinen nopeusmittari. Matkustajille infottiin bussikuskin nimi, kuinka kauan sama kuski on ollut ajossa seka bussin nopeus. Bussi ei saanut ajaa yli 100km/h, jonka se kerran ylitti -meni 101km/h ja summeri soi! :D Super modernia siis. Ikkunassa oli kans tarra, etta kuski ei saa ajaa yli 5h putkeen ilman lepoa ja matkustajia kehotettiin ilmottamaan, jos kuski ylittaa 5h tai ajaa liikaa ylinopeutta.
Noin 1,5h ajomatkan jalkeen oltiin siis Valparaísossa, jonne saavuin joskus klo 12:30 aikaan. Ensin kavin kappailemassa keskustassa, nain paikallisen El Congreson, jossa siis vissiin parlamentti kokoontuu. Sitten lahdin seikkailemaan katujen valiin ja otin hurjasti kuvia varikkaista taloista, joita kaupunki on tays.
Kaupungissa on kans yhteensa 45 kukkulaa, joille voi nousta sellasilla gondolihisseilla, jotka on ikivanhoja ja vaikuttaa silta, etta ne tippuu mina hetkena hyvansa.
Valparaíso on suuri satamakaupunki ja se on taynna kontteja ja laivoja, joita lahtee ympari maailmaa.
Siella nakyi myos muutama sotalaiva.
Onneksi kysyin paikallisilta kuinka paljon pitas taksin maksaa kukkulalle Nerudan talolle, silla ensimmainen kuski halus velottaa multa tuplat. Valparaísosta loytyy kuuluisan chilelaisen, Nobel-palkinnon saaneen kirjailijan Pablo Nerudan talo La Sebastiana (yksi niista). En ikina ollut lausettakaan lukenut Nerudan kirjotuksia, mutta talo-visiitti oli silti todella mielenkiintoinen. Talo oli taynna jannia esineita ja varikkaita huoneita. Sielta oli myos upeat nakymat kaupungin ylle. Kierros talossa oli halpa, opiskelijalta 1000 pesoa (1,30erkkia) ja sain kateen sellasen kauko-ohjaimen, josta painat numeroa ja kuuntelet tarinaa kun puhelimesta.
Vieraskirjaan just mua ennen oli kirjotettu pari suomalaista nimea ja peraan Helsinki, Finland. En siltikaan nahnyt ymparilla yhteen suomalaisen nakosta ihmista.
Kuka ikina onkaan suuntaamassa Santiagoon (HUOM Miina ja Hanna!) suosittelen ehdottomasti!
Iltapäivällä kävelin vielä viereiseen kaupunkiin, Viña del Mariin, jonne mm. argentiinalaiset lähtee rannalle. Siellä on tämä kuuluisa kello.
Keskivkona aamulla heti ensimmaiseks koin hauskan nayn kun yks katukoira hyppas bussiin jossain vaiheessa eika vissiin kukaan tajunnut. Koira juoksi edestakas bussin peralta etuosaan ja ihmetteli kovin, etta mihin oli joutunut. Vahan aikaa ihmeteltyaan se kavi maaten lattialle. Ihmisia nauratti. Lopulta se jai keskustassa Plaza Italialla mun kanssa pois. Kavin taas aamulla Mc Donaldsissa juomassa kylma-kahvia ja lukemassa paikallista sanomalehtea. Vihdoin on siis Lissabonin sopimus otettu kayttoon ja uudet EU:n paamiehet valittu. Olen elanyt ja yha elan niin pimennossa maailman menosta.
Paasin viimein sisaan pre-columbiseen museoon kaymaan, joka oli maanantaina suljettu kun sen viimein loysin. Siellakin sai opiskelija-alennusta (jei ISIC!). En ole mikaan suuri museo-ihminen, tiedattehan, mutta oli silti ihan hauska kayda kappailemassa siella.
Lounaalla kavin taas Tatun tyonurkilla Tatun kanssa ja paasin kans tutustumaan tyopaikkaan pikasesti. Sielta jatkoin La Chasconaan, Pablo Nerudan Santiagon kamppaan vierailemaan. La Chascona tarkottaa mapuche-kielella despeinada (espanjaa), mika tarkottaa siis "epakammattua". Henkiloa, joka ei ole kammannut hiuksiaan.. en osaa suomentaa. Anyways, Neruda rakennutti talon kolmannelle vaimolleen (ja itselleen) jota han kutsui samalla nimella, koska Matilde ei vissiin sitten oikein hoitanut hiuksiaan ja oli punatukkainen. Kuten toisellakin Nerudan talovisiitilla, tallakin kertaa opin paljon hauskoja yksityiskohtia sen elamasta.
Olen todella yllattynyt miten moderni kaupunki Santiago on ja miten modernilta maalta Chile vaikuttaa, tuntien siis kaksi kaupunkia vasta. Taalla on todella siistia! Metro on paljon siistimpi kun yksikaan aiemmin nakemani. Taalla ihmiset jopa istuu metron lattialla -se on tietty kiellettya, mutta kuvastaa miten puhdasta siella on! Taalla ehka verottaa likaisuutta se, etta metroon ei paase maksamatta ja koyhilla ei taida olla varaa maksaa metromatkaa -joten spuget jaa ulos. Taalla Chilessa ja Argentiinassa ei kylla edes spugeja nay, silla koyhilla ja asunnottomilla ei ole varaa edes ryypata.
Chilessa autoilijat on vahemman agressiivisia kun Argentiinassa. Taalla ne pysahtyy ja paastaa sut kadun yli. Argentiinassa autoilijat kun nakee sun ylittavan katua, ne painaa enemman kaasua. Sen sijaan, chilelaiset kerjalaiset on paljon agressiivisempia. Jopa ravintolassa kun istuu terassilla lounastamassa, niin ne kay kasiks ja haluu rahaa. Taalla on jo monta kaduntallaajaa tullut niin lahelle, etta on koskettanut kasivartta, mika on erittain epamukavaa.
Tanaan on Sofin isan 50v-synttarit, joten talossa on muutamia sukulaisia ja kavereita vierailulla.
Huomenna vika paiva Santiagossa (Sofilla vika koe) ja perjantaina matkaan pohjoseen..
Yritan lisata kuvia jossain valissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)