Lyon, Lyon, Lyon

Viime päivinä on tullut sadetta, ollut pilvistä, tuulista ja pikkaisen myös aurinkoista täällä Lyonissa.

Lauantaina käytiin tutustumassa kauppakeskukseen sateisen sään vuoksi. Vietettiin iltapäivä mm. leffoja katsellen ja suklaata mussutellen. Katsottiin Body of Lies, James Bond: Casino Royale & Death at a funeral.

Sunnuntaina ei annettu pienen sateen häiritä vaan lähdettiin Lyonin suurimpaan puistoon (löytyy tästä 5min kävelymatkan päästä) ulkoilemaan. Vuokrattiin paikallispyörät (Kristina lenkkeili), joita saa haltuunsa lähes joka kadunkulmasta vain 3€ vkohintaan. Uskomattoman hienosta puistosta löytyy mm. järvi ja ilmainen eläintarha.

Ihailtiin flamingoja, apinoita, kukkia, norsuja ja löydettiin yksi leijona ja tiikerikin.

Tänään oli oikein aurinkoinen päivä heti aamusta, joten lähdettiin käppäilemään keskustaan. Kova tuuli ei menoa haitannut, vaan nautittiin lämpimästä auringonpaisteesta.

Lounastettiin New York-styletatussa bagel-baarissa Lyonin keskustassa, terassilla. Lohta. Nam.

Löydettiin myös pari toivottua kauppaa; Morgan ja Promod. Kauppakeskuksen Bershka, C & A ja Pimkie olivat pettymyksiä. Kaikki vaatekaupat on täynnä harmaita vaatteita! Kevään väri täällä on harmaa, harmaa ja harmaa + ehkä haalein vaaleanpunainen mitä maailmasta löytyy.

Noustiin hissillä kukkulan päälle vanhassa kaupungissa. Sieltä löytyi tämä upea Basilisque. Alas laskeuduttiin kävellen. Tuuli oli kova ja melkein vei matkaansa.

lisää Lyonia

Eilen päivä kirkastui nopeasti sateisen aamun jälkeen.
Lähdettiin kävelemään vanhaan kaupunkiin. Käytiin ihanassa tartine-paikassa lounaalla.
Oikein idyllinen ja kotoisa pieni kahvila, jossa juotiin olutta persikkasiirapin kera. Sisustus oli tehty antiikki-tyyliin, hyllyt täynnä vanhoja purkkeja.

Lyonissa on kaksi jokea, joten täällä on myös paljon ihania siltoja.

 Täällä on myös paljon kivoja seinämaalauksia.

Käytiin vanhassa kaupungissa erikoiskaakaoilla pienessä kuppilassa, jossa ainoat toiset asiakkaat sattuikin olemaan sveduja. :) Käppäiltiin lisää ympäriinsä ja kotimatkalla pysähdyttiin joenvarteen laivan terassille nauttimaan auringosta ja valkkarista.

Ilta vietettiin kotona hyvän ruuan kanssa ja jatkettiin "catching up" kahden vuoden edestä.

Coucou de Lyon!

Pikaiset terveiset Lyonista.
Ihanaa olla pitkästä aikaa Ranskassa ja kuulla ranskaa.
Jo heti koneesta ulostautuessa tuli lämmin tuuli vasten kasvoja, täällä on oikeesti ballerina-keli.
Tänään näyttää pikkasen sateiselta, mutta ei onneksi turhan paha keli.

Heti eilen illalla mentiin posh-baariin, jossa ostaessa lasin viiniä saatiin buffet-pöydästä napata vaikka mitä namia syötävää. Illallinen tuli halvaksi! :)

Loistavaa nähdä ekan vuoden kaveri kahden vuoden tauon jälkeen. On paljon puhuttavaa, mutta onneksi päiviä riittää.

Aamupalaksi vedin maxi-kokoisen pain chocolatin. Nam!

ohjelmaa riittää

Viime päivät on mennyt mukavissa merkeissä.

Sain kerrankin jonkun isomman esseen ajoissa valmiiksi, joten torstaina pääsin vielä katsomaan yhtä Spanish & Latin American Film festivalin leffaa; Voy a explotar (I'm gonna explode) Meksikosta. 

Sen jälkeen olin ekassa Aberdeenin Couch Surfing-tapaamisessa Gas Lampissa, jossa tavattiin hurjasti uusia mukavia ihmisiä eri puolilta maailmaa. 

Viikonlopuksi sain vieraita, kun Lissu tuli kylään. SASn lento oli tietenkin taas myöhässä, mutta eipä ollut yllätys.

Mentiin illalla uusien tuttujen (torstailta) luo ja jonkun (vissiin) italialaisen kotibileisiin, jossa oli kämppä täynnä väkeä ja seinät oli koristeltu hassuilla pienillä yksityiskohdilla. Mm. hosti otti jokaisesta sisäänkävelevästä vieraasta henkilökuvan ja seinälle maailmankartan viereen piti kirjottaa nimi ja alkuperä.

Lauantaina oli hieno keli, joten lähdettiin taas tutustumaan Stonehaveniin tähän lyhyen bussimatkan päähän. Käppäiltiin nummilla, ihasteltiin maisemia ja tuoksuteltiin merta. Vein myös Lissun maistamaan uppopaistettua Mars-patukkaa.

Ja käytiin ihailemassa merta ja rantaa Aberdeenissäkin sunnuntaina. 

Sunnuntai-iltana Aberdeenin yliopiston Dance Societyn kaikki tanssiryhmät piti huippuhienon tanssishown, joka kesti lähes 3h väliaikoineen. Siellä oli pari kaveria tanssimassa, joten pakko oli päästä kattomaan. Nyt on taas sellanen fiilis, että pakko päästä tanssitunneille. Edustamassa oli tanssilajeista ainakin flamenco, salsa, hip hop, nykytanssi, jazz-tanssi, tap-tanssi, baletti ja napatanssi.

Tänään aamulla Lissu lähti junalla kohti Englantia ja nyt on muutama päivä aikaa vielä nauttia luennoista ja yliopistosta (hehe). Keskiviikkona otan varaslähdön ja aloitan pääsiäisloman. Bussi lähtee iltapäivällä Edinburghiin, josta torstaina aamulla lennetään kaverin kanssa Ranskaan, Lyoniin. Sieltä varmaan kuulumisia seuraavan kerran. Au revoir!

postia

Muutama viikko sitten menin aamulla kurkistamaan postilaatikkoon ja sieltä löytyi tälläinen. Aika järkyttävä yllätys. Kyseessä on UNICEFin kampanja, jolla kerätään vakituisia lahjoittajia. 

Diplomatiaa

Eilen meillä oli ensimmäinen varsinainen Model UN ”roolipeli-ilta”, joten saatiin ensimmäinen kriisikomitean kokous pidettyä. Kuviteltuna kriisinä oli ”Explosion of Nuclear Site in Iran”. ”Delegaatioita” oli hurjan monesta maasta mm. Iran, Irak, Pakistan, Intia, US, Pohjois-Korea, Kanada, Venäjä, Kuuba, Saudi Arabia, Brasilia, Argentiina (minä ja kaveri), Libanon, Syyria, Meksiko, Venezuela, Ranska, Italia, Saksa ja Israel oli edustettuina + sitten oli Greenpeacen ja IAEAn (The International Atomic Energy Agency) edustajat myös mukana neuvotteluissa. Kyseinen kriisi ei onneksi erityisesti koskettanut Argentiinaa, joten saatiin olla sivustaseuraajia kun muut maat tappeli keskenään. Totesin heti alussa kaverille, että mikäli oikeat YKn kokoukset on yhtään samanlaisia kuin meidän eilinen roolipeli, niin ei ihme, jossei siellä NYCissä päästä ikinä yhteenkään yhteisymmärrykseen.

Tänään on ollut hurjan keväinen päivä. Aurinko on paistanut sen verran, että talvikengät ja talvitakki jäi kotiin uloslähtiessä. Asteita on varmasti yli +10 ja aurinko lämmittää jo mukavasti. Tapasin kaverit perinteisellä keskiviikkoisella ”elämäntapa-hippien” järjestämällä keittolounaalla kampuksella. Vain £1,60 maksaa paikallisista kasviksista tehty sosekeitto ja tuplatoasti juustolla. Nam.

Iltapäivällä olin kuuntelemassa Meksikon Brittien suurlähettilään puhetta, sillä H. E. Eduardo Medina Mora on nyt käymässä Aberdeenissä. Aiheena oli mm. Meksikon (ja 19 muun latinalaisamerikkalaisen maan) 200-vuotisjuhlavuosi ja Meksikon ja Aberdeenin yhteistyö öljyn saralla. Tilaisuus järjestettiin yliopistolla King’s Collegen Conference Centerissä, joka on varmasti koko yliopiston hienoin juhlapaikka. En ole siellä aiemmin päässyt käymään, joten oli hieno tilaisuus päästä istumaan pyörivällä nahkatuolilla pöydän ja mikin ääressä. Mukava ja humoristinen heppu tämä suurlähettiläs, jolla oli hurjasti kokemusta mm. turvallisuuden saralla ja USA-Meksiko rajakysymyksissä. Kysymysten kautta aiheeksi nousi tietenkin myös huumeliikennöinti (drug trafficking), minkä yhteydessä suurlähettiläs totesi, että ongelman ratkaisua helpottaisi kovasti, jos Jenkit olis omavaraisia (if the US was self-sufficient). :D

vkonloppu esseen kanssa

Essay writing = eating excessive amounts of chocolate and drinking excessive amounts of coffee.

Koko lauantai ja sunnuntai meni KV-suhteiden esseetä kirjoittaessa.
Kysymys on: Why is the Arab-Israeli conflict a both regional and global issue?
Nii-in. Tuntuu, että sanottavaa olis tuhat kertaa enemmän kun mitä voi kirjottaa. Aihe on niin laaja. Raja on kuitenkin 2000 sanaa.

Nimetön.

Meillä on kotona tilanne rauhoittunut, sillä puolalainen kämppis muutti maanantaina pois. Nyt meillä on enemmän tilaa käytössä kun olohuone on vapaa. Kämppä on myös paljon siistimpi, keittiötä en ole kertaakaan nähnyt näin hyvässä kunnossa, vaikka tyypin jäljet vielä näkyykin ja hänen käsityksensä tiskatuista astioista on täysin erilainen mun käsitykseen verrattuna.

Vuokra vaan on kalliimpi vain kahdelle jaettuna.

Viikonloppu alkoi perjantaiaamun klo 7:30 spinning-tunnilla, aivan kuten tämä viikkokin maanantaiaamuna. Hyvin mukavasti alkaa päivä tollasella herätyksellä. Eikä mulla oikeastaan ole vaihtoehtoa, jos haluan spinninnöidä, sillä seuraavat tunnit on aina puolenpäivän aikaan, jolloin olen luennoilla.

Aberdeenissä vietetään tällä hetkellä Spanish and Latin American Filmfestivalia. Perjantai-iltana oltiin kavereiden kanssa katsomassa meksikolainen elokuva Sin Nombre  (Without a name). Elokuva kertoo mm. nuoren hondurasilaisen tytön, hänen isän ja setänsä matkasta laittomina siirtolaisina (Guatemalan ja) Meksikon kautta Jenkkeihin. Matkaan sattuu mukaan nuori meksikolanen jenginuori, joka pakoilee entisiä ”jengiveljiään”. Elokuvassa kuvattiin Väli-Amerikan karua todellisuutta hyvin todentuntuisesti -välillä vähän liiankin todentuntuisesti, sillä mm. raakoja jengitappeluita ja tappamisia ei oltu jätetty pois. Voin ehdottomasti suositella tätä kaikille. Sin Nombre on kaukana feel good-leffoista, mutta näitä tälläisiä elokuvia mä just rakastan.

Samalla oli jännä kuulla, ja pakostakin analysoida, meksikolaista ja hondurasilaista aksenttia ja puhetyyliä. Varsinkin kun elokuvassa esiintyneet meksikolaishahmot olivat kaikki ”alemman luokan kansalaisia”, jokainen repliikki oli slangia ja täynnä minulle tuntemattomia espanjan sanoja. 

When will I learn?

Taas iski paniikki. 

Esseiden deadlineja pukkaa ja muita koulutehtäviä. Kalenteri täyttyy mielenkiintoisista tilaisuuksista, tapaamisista, luennoista ja elokuvista. KAIKKI tapahtuu aina samaan aikaan. Yhtäkkiä päivät ovat vaan kaikonneet ja tuntuu, ettei vuorokauden tunnit enää riitä.

Jäljellä on enää 14 päivää pääsiäisloman alkuun, mutta vain 12 päivän päästä neidin lento lähtee Lyoniin. 

Silti loma on vielä kaukana!

Tän hetken ykkösbiisi on ehdottomasti The Golden Floor - Snow Patrol.

YKoilua

Päätin mennä mukaan yliopiston UNYSAn (United Nations Youth & Student Association) Model United Nations (MUN) -ryhmään. Meillä oli kevään ensimmäinen kokous tiistai-iltana. Kaikille jaettiin omat maat, joiden delegaatioita ”leikitään” koko kevään ajan. Kaverin kanssa muodostetaan yhdessä Argentiinan delegaatio, joten meidän pitää nyt opetella Argentiinan ulkopolitiikan pääpiirteet, yhteistyömaat yms. Kevään aikana on tarkoitus ”leikkiä” YK:n Crisis Comitteeta, joten tiistain kokouksissa saadaan joku kriisi ratkottavaksi yhdessä muiden maiden delegaatioiden kanssa. Kuulostaa kivalta puuhalta ja varmaan tulee kaikki tieto ja diplomatia-harjoittelu tarpeeseen. Jos hyvin käy, päästään mukaan lähtemään MUN-konferenssiin ulkomaille loppukeväästä.

Keskivkona UNYSA järjesti väittelyn YK:n tarpeellisuudesta –Do we still need the UN?. Puhumassa oli yksi KV-suhteiden suosituin proffa, Trevor Salmon, joka on ”YK-fani” ja oikea optimisti. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että YK:sta on ollut hurjasti hyötyä ja se on hyvä juttu. Ei oikeastaan mitään uutta tullut ilmi, ollaan jo kuultu Lohen YK-pointit luennoilla ensimmäisen vuoden aikana. Tuntui hyvältä kaverin kanssa todeta, että ”tää kaikki me jo tiedettiinkin”.
Toisena puhujana oli joku vähemmän tunnettu saksalainen (nuori) proffa politiikan laitokselta. Ihan eri perspektiivistä päästiin samaan lopputulokseen –on YK hyvä juttu. Hän puhui jostain, mulle uudesta, YK:n Global Compact& Corporate Social Responsability-ohjelmasta. Perusidea tiivistettynä on vissiin se, että monikansalliset yhtiöt voi tehdä YK:n kanssa yhteistyötä ja saada YK:n leiman yritykselleen, brändäyksen vuoksi esimerkiksi ja luodakseen itselleen paremman imagon. Samaan tyyliin kun voi saada ”ympäristömerkin” tai ”Fair Trade –merkin” tuotteilleen. Kuulemma mm. huonomaineiset yritykset kuten ”coil and mining companies” käyttävät tätä hyödykseen. Samalla he sitoutuvat noudattamaan tiettyjä YKn periaatteita liittyen ihmisoikeuksiin ja ympäristökysymyksiin.
Hirveesti opiskelijoita oli ilmaantunut paikalle, joten saatiin mielenkiintoinen keskustelu käyntiin.

5 miljoonaa suomalaista ja kaikki Aberdeenissä?

Uusi viikko alkoi loistavasti aamun klo 7:30 spinningillä. Uusi tyttö veti tunnin ja nyt tekee kipeää portaiden tai minkä tahansa mäen nousu. Onneksi istuin ei tällä kertaa jättänyt kipumuistoa takamukseen..

Iltapäivällä oltiin keskustassa "pyörähtämässä" kakkukahveilla kaverin kanssa. Porkkanakakkua ja flat white -ei vois viikko paremmin alkaa. Vettäkään ei ole satanut moneen päivään. Wau.
Löysin uuden (suht halvan, vaan 15 puntaa) koululaukun, koska mun edellinen rakas-ruskea-Roxy vetelee viimeisiään ja minä hetkenä hyvänsä sanoo itsensä irti mun kainalosta, kirjaimellisesti.

Laukkukauppoja tehdessä kuulin hyllyjen välistä tuttuja sanoja. Siellä istui kaksi suomalaista, ennennäkemätöntä tyttöä, höpöttelemässä juttuja keskenään. On se niin ihmeellistä.
Puoli tuntia myöhemmin mentiin ruokakauppaan, jossa tuli vastaan toiset kaksi ennnennäkemätöntä suomalaista tyttöä. Oli kyllä niin suomalaisen näköisiä.
Mekin oltiin kaksi suomalaista tyttöä, jotka höpötti keskenään ja nautti maanantaista keskustassa. Mutta se jäi muille salaisuudeksi, oltiin vaan hiljaa ja tuskin ne osasi aavistaa mitään.

Tässä muutama viikko sitten juuri salilla pukkariin mentäessä meinasi käydä köpelösti. Sitä on niin tottunut (typerään) ajatukseen, että "puhun harvinaista kieltä, jota kukaan ei ymmärrä!". Turha luulo. Siinä luulossa, että kukaan ei ymmärrä sitä luulee voivansa laukoa ääneen kaikki pienet ajatukset, jotka päähän sattuu tulemaan. Suodatin vaan häviää ja kaikki tulee ulos suusta ilman pienintäkään varovaisuutta, että joku muukin saattaa olla Suomesta tai vaan osata suomea.
Pakko oppia olemaan hiljaa tästä lähtien.
Kuka tahansa ei-suomalaisen-näköinen voi myös osata puhua suomea.

Auringon säteitä Suomesta.

Tiistaista lähtien oon ollut mini-lomalla, kun äippä oli käymässä täällä Skoteissa.

Sää on koko viikon ollut ihmeellisen upea ja kevättä on nyt selvästi ilmassa.

Sen ansiosta kävelykilometrejä on tullut hurja määrä viime päivinä.

Keskiviikkona lähdettiin Stonehaveniin, joka sijaitsee n. puolen tunnin bussimatkan päässä Aberdeenistä.

Onneksi uhmattiin "Keep Out" -kylttiä (jo mäen alapuolella), oltais muuten missattu upeat maisemat!

Polku johdatti meidät Dunnottar linnalle.

Skotlantia parhaimmilaan!

Takastullessa löydettiin tällänen kyltti, eikä voitu vastustaa kiusausta mennä kokeilemaan tuota paikallista erikoisuutta, josta ollaan paljon tarinoita kuultu. Aiemmin ei vaan ole tullut mahdollisuutta maistaa uppopaistettua Mars-patukkaa.

Ei se pahaa ollut! :P 

Voisin maistaa toistekin.

Aberdeenin rannalla ihastelemassa aaltoja ja rauhaa.

Perjantaina lähdettiin Edinburghiin pariksi päiväksi käppäilemään.

Junamatkalla näkyi loputtomasti lumenpeitteisiä nummia ja kukkuloita.

Edin linna on kaupungin keskeisin ja tärkein rakennus.

Vastaan tuli tälläisiäkin tutun näköisiä juttuja. 

Kiitos mamma, oli loistava viikko!