Kesä 2010

Vaikka yliopiston kesälomaa on vielä kuukauden päivät jäljellä, kesäloma Suomessa rupee olemaan mun osalta pulkassa. Tänään, torstaina lentokone starttaa, mikä tarkoittaa, että syksy on täällä!

Kesä 2010 on ehdottomasti ollut yksi parhaista kesistä, eikä pelkästään ennätyksellisten hellepäivien vuoksi. Suht joustavien työaikataulujen ja (lähes) vapaiden viikonloppujen takia on ollut aikaa nauttia pienistä kesään kuuluvista asioista.

Parasta tässä kesässä on ollut mm.

* ilta(ja päivä)uintireissut kavereiden kanssa eri järvissä,
jopa yhdeksän aikaan illalla on auto startannut Espooseen/Vantaalle uimaan.

* piknikit puistoissa

Tässä Ben & Jerry's -tauko Espalla kesäkuussa.

* NYCin matka perheen kanssa

 * Cuba cafén "Wednesday's After Work" -iltapäivät kavereiden kanssa,
ne ilmaiset tapakset ja 2€ skumppa

* äidin 50v.-juhlat

* mökki-vkonloput/illat

* rennot, lauantaiset työpäivät Hernesaaren satamassa turistien kanssa

* omaisten vierailupäivä Säkylässä

* aamupalat ajan kanssa, kotona, Ekbergillä tai Tin Tin Tangossa

* Tampereen YFU-edustusreissu tyttöjen kanssa

* kesäillalliset ulkona/pihalla perheen kanssa

Tässä Porvoossa, Johans ravintolassa.

* kirjojen lukeminen ja nimenomaan ajan puolesta mahdollisuus lukea mitä mieli tekee

* ja tietty kaikki muu chillailu kavereiden ja perheen kanssa!

Tässä L:n kesäjuhlissa heinäkuussa.

Nyt on ihana ajatella tulevaa syksyä, joka sateesta ja tuulesta päätellen tuntuukin jo saapuneen. Taas voi pukea huivit ja takin päälle tai jäädä kotiin katsomaan leffoja. Auringonsäteitä on otettu varastoon ihan tarpeeksi. 

Ihan vielä en kuitenkaan matkaa opiskelemaan Skotlantiin, vaan ensin tehdään pieni dtour Argentiinaan. Sieltä kenties kuulumisia seuraavan kerran. 

kurkistus ulkoministeriöön

Suomen Ulkoministeriössä oli tänään kansalaispäivä. Kiirehdin sinne suoraan jäähyväiskakkukahveilta töistä, jotta ehtisin kuulla avauspuheenvuorot. Merikasarmin Martti Ahtisaari-aukiolle pystytetty teltta oli täynnä ulkoministeriön edustajia, asiantuntijoita ja paikalle saapunutta yleisöä. Hiki nousi pintaan "jos sun toisellakin". Vähän yli kahden oli kello kun ensimmäiset puheet alkoivat, avaajana tietty itse ministeri Stubb.
Puheissa käsiteltiin moninaisia aiheita Euroopan pärjäämisestä, Venäjästä ja kriiseistä köyhyyteen. Ministeriön eri osastot esittäytyivät ja kertoivat toiminnastaan. Mukaan sai kangaskasseja, esitteitä, kyniä ja tietenkin suun makeaksi fazun karkeilla.

Halukkaat saivat osallistua opastuskierrokselle ministeriön päärakennukseen, jossa esiteltiin protokollan tiloja, ulkoministerin työhuonetta ja ulkoministeriön kirjastoa. Stubb kätteli jokaisen työhuoneeseen astuvan vierailijan ja jutteli niitä näitä kertoen työpäivistään ja taidevalinnoistaan työhuoneensa seinille. Ei tainnut muistaa meidän aiempaa kohtaamista hänen meppi-aikoinaan Brysselin kodissa, kun mm. syöksyin sivuovesta ulos nukuttuani pommiin ja pelätessäni lennolta myöhästymistä, Stubbin nauttiessa rauhallista sunnuntai-aamupalaa poikansa kanssa.

Ulkoministeriön kirjastosta olin kuullut hyvää juttua aiemminkin, mutta koskaan en ollut sinne asti raahautunut. Hieno kirjasto ja kaikille avoin. Ei edes tarvitse kirjastokorttia. Sinne varmasti palaan joululomalla kirjoja hakemaan.

Yli kolme tuntia kului kun siivillä ja pääsinpäs juttelemaan Lattari-asiantuntijoiden kanssa myös. Yritin vähän kuulostella ja konsultoida, jotta saisin ideoita helmikuussa palautettavaan disseen (aka tutkinnon lopputyö). Välissä YLEn toimittaja tuli haastattelemaan ja pyysi kommenttia viimeaikaisista Venäjä & NATO -häslingeistä ja suomalaisesta ulkopolitiikka-keskustelusta. Pätkä vilahti illan uutisissakin. 

30 seconds of fame..

Kesäinen Porvoo

Perjantaina oltiin pitkästä aikaa koko perheen voimin nauttimassa kesäillasta. Päätettiin lähteä Porvooseen syömään. Johans on Porvoonjoen rannassa, sisäpihalla sijaitseva idyllinen ravintola. Porvoo-menuun kuului mm. kylmäsavulohta alkupalaksi, villisikaa pääruoaksi ja suklaakakkua valkosuklaajäätelöllä jälkkäriksi. Nam, nam, nam.

Jälkkäriksi suklaakakkua, valkosuklaajäätelöä ja puolukkahilloa.

Porvoo on kyllä ihan lempparikaupunkeja, varsinkin kesäisin. Siellä vois melkein tuntea olevansa ulkomailla. Elämä on niin rauhallista ja leppoisaa pääkaupungin hälinään verrattuna.

Isn't it ironic, don't you think..

Eilen päätin vihdoin herätä aikasin ja mennä piikitettäväksi terveyskeskukseen sikainfluessarokotteella, ihan varmuuden vuoksi, syksyä ajatellen. Terkkarilla meni ensin sikotauti ja sikainfluenssa keskenään sekaisin ja pikkasen kesti ennen kuin päästiin yhteisymmärrykseen. Lopulta sain oikean rokotteen, tai niin ainakin luulen. Fingers crossed! Vihdoin keskustaan päästyäni näin heti Iltasanomien otsikot "sikainfluenssarokote aiheuttaa lapsilla unitautia, 13-vuotias tajuton tunteja, viranomaisten hätäkokous tänään". Nice! Onneksi en ole lapsi enää. 

"Onni onnettomuudessa" oli se, että samalla terkkari huomasi mun tiedoista jäykkäkouristus-rokotteen vanhentuneen yli vuosi sitten. Ups! Pitää siis ensi viikolla käydä hakemassa toinen piikki olkapäähän.

taas niin ihana työmatka

Olen nyt vakavasti harkinnut bussilinjan vaihtamista. Meiltä pääsee keskustaan kahdella eri bussilla ja olen aina kuvitellut, että tällä, myös tänä kesänä enemmän suosimallani linjalla, liikkuisi vähemmän hörhöjä ja spugeja. Ehkä niin. Ahdistavia ulkomaalaisia kyllä riittää. Yhdessä kaveripiirissä ollaan jo kolmisen vuotta vitsailtu, että olen joku "friikki-magneetti" ja nämä erikoiset bussitapaukset vain vahvistavat asiaa. Eihän tässä onneksi olekaan enää kuin viikko bussimatkustamista jäljellä.

Tiistaina matkustin taas tuttuun tapaan bussilla töihin, ipodin luurit korvilla ja kirja kädessä. Epäröin jo bussiin noustessa istua "ryhmä-paikoille" (4 penkkiä yhdessä, 2+2), mutta siihenpä istuin silti, päästäkseni varjon puolelle ja pois kuumottavasta auringosta bussimatkan ajaksi.

Jossain vaiheessa matkaa bussiin nousi kaksi tummaa miestä, jotka päättivät istua viereeni vastakkain. Sitten alkoi puheensorina jollain tuntemattolla kielellä, josta en saanut sanaakaan selvää. Kuulosti hieman nigerialaisten pidgin Englishiltä (ns. epäselvempi ja yksinkertaisempi versio englannista, jota luulin aluksi "pulu-englanniksi"), josta yksi tapaamani nigerialainen keväällä kertoi.

Vähän ajan päästä vastakkaisella puolella istuva tyyppi toteaa kaverilleen selkeällä englannilla, "you two would make a perfect match". Say what? "Yes, gimme your phone, I'll take a picture." Mun vieressä istuva kaveri oli vähän nolona ja yritti toppuutella kaveriaan. Itse teeskentelin, etten olisi ymmärtänyt/kuullut koko juttua, mutta sisällä kiehui. "Yes, you two, perfect match." "But I'm like you." "Yes, black and white, perfect match, gimme your phone, I'll take a picture and you can put it on facebook, your new profile picture." Anteeksi mitä??? Sitten puhe muuttui taas pidgin Englishiksi, enkä tajunnut sanaakaan.

Oltiin jo melkein keskustassa perillä kun tää kaveri sitten kaivoi kännykän taskustaan. Tarkkailin kokoajan, minne päin se "kameran linssi" osoittaa ja mietin kuumeisesti mitä tehdä. Kaveri teki "niitä ja näitä" ja räpläsi puhelintaan. Pikku hiljaa se nousi ylöspäin kunnes sillä olis jo voinut räpsätä kuvan ja multa pääsi suusta tiukka "can you please put that away" -lausahdus, jonka jälkeen jätkät oli ihan hämillään ja mumisi keskenään + yritti selittää jotain. Käänsin kuitenkin pään pois ja mietin, että "nyt mua varmaan pidetään hirveenä rasistina". Just. Onneksi bussi oli jo perillä ja pääsin tilanteesta nopeasti pois.

Olenko vaan liian herkkä kun tällänen saa mut ahdistumaan ja raivon partaalle?

lounailua Espalla

Tässä kesässä parasta on ollut mm. lounastauot Espalla (Café Espalla ja puistossa). Ei ehkä nro 1, mutta ainakin top 10:ssä. Työpaikka kun on kivenheiton päässä, niin kerran-kaks viikossa oon ostanut lounasta ja nautiskellut siitä (ja kesästä) Espan penkillä. Tänään oli yksi niistä päivistä kun hain Stockalta pari pasteijaa, Robertsista kahvin ja suuntasin Ruotsalaisen teatterin taa, puistoon.

Miten lepposaa onkaan vaan istuskella puiston penkillä ja katsella ohikulkijoita. Tänään en malttanut kaivaa kirjaa laukusta, sillä viereisen penkin spugeilla oli sen verran mielenkiintoiset jutut. Penkillä istui kaksi n. 50-60v. laitapuolen kulkijaa välissään n. parikymppinen tyttö. Kaikki kolme näytti aivan järkyttäviltä, kuten arvata saattaa. Vahingossa satuin katsomaan juuri sinne suuntaan kun toinen ukoista korjas asentoaan ja pehvasta paljastui paljasta pintaa, housut oli täysin riekaleina. Onneksi en ollut paikalla kun herrat päättivät jatkaa matkaa eteenpäin.
Maassa heidän vieressä makasi iso Karjala-keissi, täynnä tölkkejä.

Puheenaiheita riitti laidasta laitaan ja keskustelu oli mm. tällästä:
*Nyt kyllä kaljaa riittää. -Juu, nyt riittää vähäks aikaa.
*Kato romani, miks sillä ei oo kansallispuku päällä? -Vois painua takas Romaniaan noi kerjäläiset! -Joo, mitä ne täällä tekee!?! -Menköön takasin maahansa!
*Kunnon yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä!
*Kyllä me ollaan sitten kunnon miehiä. -Juu, me ollaan kunnon miehiä!

Tossa "yhteiskunnan hyväksikäyttäjä" -vaiheessa melkein teki mieli mennä sanomaan, että kuulkaas nyt spuget, jotka verorahoilla juotte aivonne pihalle, katsokaa peiliin.
En kuitenkaan mennyt. :)

pala Argentiinaa Suomessa

Muutama viikko sitten löysin vahingossa HS.fi:n sivuilta artikkelin suomalais-argentiinalaisesta jäätelöbaarista Kouvolassa. Samalla viikolla oltiin äidin kanssa suunniteltu matkaa kaverin mökille Kouvolaan. Täydellistä. Koko ajomatka nälkäisinä haaveiltiin empanadoista, äitikin vaikkei ihan tarkkaan tiennyt mistä oli kyse. 
Onneksi Caminito löytyi Kouvolan kävelykadulta ja osui nopeasti silmään värikkäine tuoleineen. Kahvila on sisustettu buenosairesilaisen La Bocan korttelin mukaan ja on siis pirtsakkaasti värejä täynnä.

La Boca Buenos Airesissa.

Jostain piilosta löytyi vielä empanadoja ja ne maistuivat ihan oikeilta. Jälkkäriksi nautittiin kotitekoista, argentiinalaista jäätelöä. Makuvaihtoehtoja oli vaikka kuinka. Pakko oli ottaa pallo dulce de leche-jäätelöä. Paikan suomalaisuudesta muistitti ainakin se, että sieltä sai aivan fantastisen hyvää salmiakkijäätelöä.

Kerrankin rohkeasti avasin suun ja rupesin juttelemaan tarjoilijalle espanjaksi. Hän ei vielä ollut oppinut suomea ja oli super innoissaan päästessään puhumaan argentinoa. Siitä innostuneena saatiin myös magneetit kaupan päälle (jäätelöt oli jo maksettu, muuten olisin pyytänyt ylimääräisen pallon ;) ehkä ensi kerralla) ja hän tarjosi vaikka mitä makuja maistiaiseksi.

Caminitossa voi järjestää yksityistilaisuuksia ja sinne pääsee tiettyinä päivinä tutustumaan jäätelön valmistuksen maailmaan. Alakerrassa, lasin takana sitä fantastisen makuista jäätelöä tehdään. Miksi tälläistä ei löydy Helsingistä?

Caminito Kouvolassa

Yllätyksekseni vastaan tuli jotain muutakin argentiinalaista viime viikolla. Kipaistessani Alkoon ja etsiessäni Ecussonia, silmät osuivat vahingossa olut-hyllyyn, jossa näkyi jotain tuttua. Quilmes. Argentiinan nro 1 olut. Wau! Pakko oli kokeilla, maistuuko se yhtä hyvältä Suomessa. Ja maistuihan se.

Quilmes on yleensä yksi Argentiinan maajoukkueen pääsponsoreista. Tässä mm. Quilmesin aivan huippu mainos 2010 MM-kisoihin. 

"Jumala puhuu argentiinalaisille ja lopuksi toteaa: Rakastakaa näitä värejä yli kaiken"

turisti haluaa turista

Istut aamulla puoliunisena bussissa, matkalla töihin. Kuuntelet musaa kaikessa rauhassa ja mietit niitä näitä, mm. juuri alkavaa aurinkoista työpäivää. On ruuhka-aika, joten bussi on suht täynnä ja viereesi uskaltaa istua joku kanssamatkustaja. Yleensä suomalaiset ei herkästi toisen viereen istu, ellei ole tosi paha paikka, joten vierustoveri on mitä luultavimmin ulkomaalainen. Ei siinä mitään.

Sitten tämä naapuri haluaa tehdä tuttavuutta. On pakko yrittää olla ystävällinen, ottaa napit pois korvilta ja vastata kiltisti. Kyllä, olen menossa töihin. Tämä turisti haluaa turista. Mikäs siinä. Pitää antaa turistille hyvä mielikuva Suomesta ja suomalaisista. Ollaanhan me oikeasti ystävällistä kansaa.

Selviää, että turisti on Puolasta, mutta asuu Espanjassa. Jaahas, puhut sitten varmaan espanjaa. Pakko testata, hablas español? Kyllä puhuu, mutta heikosti. Turisti rupee kertomaan elämäntarinaansa. On katsos mennyt huonosti ennen ja nyt sitten rauhoitutaan ja eletään kaidalla tiellä meditoimalla. Turisti kertoo myyvänsä kaverin kanssa omia rentoutumismusa-levyjä. Jaahas. ("Freak", ajattelen) Ei kun oikeasti kaveri itseasiassa tekee musat, mutta mä suunnittelen kannet. Katopas. Levyn kannessa on epämääräinen vihreä kuva. Hieno. Nää maksaa oikeesti 10 euroa, mutta voin antaa sulle yhden. Täällä on sisällä mun sähköposti. Okei, kiitos.. (onko tämä pakko ottaa vastaan?) Oikeastaan olen Suomessa jo toista kertaa, turisti jatkaa. Täällä on niin kaunista ja rauhallista. Pidän suomalaisista naisista ja voisin kyllä kuvitella meneväni suomalaisen kanssa naimisiin. Suomalaiset vaan ovat niin kauniita ja täältä löytäisin varmasti hyvän vaimon. Nyt viimeistään rupeaa hälytyskellot kilisemään. Suomi on kyllä hieno maa ja voisin kuvitella asuvani täällä vaikka loppuelämäni. Missäs sä oletkaan töissä? Minkä ikäinen olet? Perse. Pakko päästä ulos bussista (Help!). Onneksi bussi liukuu jo Elielinaukiolle ja ovet avautuu. Voidaanko nähdä tässä joku päivä. Siellä levyn sisäkannessa on mun sähköposti, joten voit kirjottaa mulle. Muista kirjottaa. Joo, joo (varmasti, get me out of here!).

Parin viikon päästä seisot Rautatieasemalla odottamassa kaveria. Taas on napit korvilla ja ihmisiä viiluu ohi, massoittain. Eteesi ilmestyy tumma jätkä, joka hosuu ja mumisee jotain epämääräistä rööki kädessä. Ei, ei mulla ole tulta. Do you want a cigarrette? Ei kiitos, en polta. Taas haluaa turisti turista. Olen katsos juuri tullut Suomeen lomalle. Espanjasta lensin eilen. Oi kun kiva. Olen täällä Helsingissä pari viikkoa. Hyvä sulle! Voitaisko me olla kavereita? (WTF?) Joo, ei me kyllä voida. Miksi ei voida? Opiskelen katsos ulkomailla ja olen ensi viikolla lähdössä takas (no en ihan), joten on tässä kaikenlaista. Okei, mäkin lähden ylihuomenna Amsterdamiin. (etkös juuri sanonut tullees Suomeen pariksi viikoksi? FREAK) Mutta eikö me voitais nähdä, vaikka huomenna? Onko sulla poikaystävää? Oikea kaveri (=ystävä) saapuu ja luulee turistin olevan toinen kaveri kun tämä tervehtii niin reippaasti. Joo, moikka, me ollaan tästä lähdössä. Ei, en tosiaan tunne tota freakkiä.

Nämä kokemukset viime kesältä tulivat mieleen kun toissa viikolla taas joku turisti päätti istua bussissa viereeni. Asteita oli sisällä varmaan +30, hiki valui selkää pitkin, mutta turisti istui niin leveästi (reisi reittä vasten ja kyynerpäät yhdessä, you know), tuhisi ja mulkoili siihen malliin, että pelkäsin koko ajan, koska se suu avautuu ja taas on pakko turista. En helposti ahdistu, mutta nyt se oli hurjan lähellä ja melkein jäin bussista pari pysäkkiä liian aikasin, päästäkseni tilanteesta pois.

Suomessa ei tosiaan yleensä tarvitse pelätä, että joku tuntematon rupeaisi bussissa lörpöttelemään niitä näitä. Ei ainakaan, jos kanssamatkustajasi ovat suomalaisia. Useimmiten voi rauhassa kuunnella musaa luurit korvilla ja lueskella kirjaa, eikä kukaan häiritse. Yleensä. Näitä poikkeuksia silti löytyy..

Eikä ihme, että sitä on tullut pikkasen vainoharhaiseksi kun tuntemattomat ukot rupee tekemään tuttavuutta tai tulee suomalaisen intimiteettiympyrän sisään, jättämättä hajurakoa.