hiljaisuuteen on syy..

Mulla on vihdoin ihana kämppä!
Ihanassa kämpässä ei vain ole vielä internettiä.
Takapajula ja alikehittynyt maa tämä Britannia kun on, niin langattoman saamiseksi pitää ensin asentaa lankapuhelin (kyllä!) ja ehkä jossain vaiheessa nettikin saadaan asennettua. Siinä menee vaan sellaset 4 vkoa. Neljä viikkoa! PRKL.
Menin viime viikolla juttelemaan yhden internet ja puhelin operaattorin kanssa ja ystävällinen tyttö yritti olla auttavainen. Raukka, ei tiennyt kenen tielle osui. Olin juuri ollut töissä 7h ja puhki poikki. Meni hermot byrokratiaan ja sanoin hänelle suoraan, että "onpas tämä kyllä alikehittynyt maa!" Hän sitten varovasti kysyi, että mistä olen kotoisin. Oli pakko mainostaa, että Suomessa ei tarvita lankapuhelinta langattoman netin asentamiseen. Eikä Argentiinassakaan! Tyttö oli ihmeissään ja sieti ollakin.

Tällä viikolla olen tehnyt monta (7 joka päivä) tuntia töitä, tiistaina, perjantaina ja tänään lauantaina. Huomenna myös. Olen vihdoin uskaltautunut mennä tapaamaan mun disse advisoria (gradu ohjaajaa?) ja yrittänyt miettiä aihetta lisää.

Onneksi jouluun on vielä kaksi kuukautta aikaa! Ennen sitä pitäisi kirjoittaa disseä, neljä esseetä, pitää pari esitelmää ja miettiä jatko-opiskeluita. Apua.

Yritän kertoa uudesta kämpästä pian lisää, ehkä saan jotain kuviakin ladattua.

valoa tunnelin päässä?!?

Tänään on ollut huomattavasti parempi päivä. Shoppailu auttaa ja piristää aina mieltä. Käytiin myös syömässä makoisaa sienirisottoa keskustassa. Missä Suomesta saa kaupungin keskustasta 6 eurolla täydellisen risottoannoksen?

En olisi muuten lähtenyt kauppareissulle, mutta tie vei Primemarkiin pitkästä aikaa, sillä oli jo aika hankkia mustat housut. Tarvitsen ne töitä varten ja viime viikolla jouduin lainaamaan kaverin housuja. Rakastan Primemarkia. Mutta, kukapa ei?
Sain loistavat, täydellisesti istuvat, mustat, ohuet, strecth farkut ja pitkähihaisen t-paidan ja ohuen neuletakin 20 (!!!) eurolla. Eivätkä olleet edes alennuksessa. Ensimmäistä kertaa ikinä (naismuistiin) ensimmäiset käteennappaamani ja kokeilemani housut olivat kun mulle tehdyt.
Viime keväänä ostamani harmaat kangastennarit olivat nyt puoleen hintaan, olisivat maksaneet vain punnan. PUNNAN pari kangastossuja. Punta on siis tällä hetkellä 1,13 erkkiä. Onneksi euro on nousussa. Happy times.

Koska tulette Suomesta käymään? :)

Jos kaikki menee hyvin, menen huomenna allekirjoittamaan vuokrasopimuksen. Peukut pystyyn & finger's crossed!

kun kaikki menee pieleen..

niin kaikki oikeesti menee pieleen.
Tänään oli ihan varmasti maanantai tai perjantai 13. tai jotain vastaavaa.

Sain ainakin jotain tehtyä kun vietin suurimman osan päivästä kirjastossa. Luin uutisia ja artikkeleita, yrittäen saada ideoita lopputyötä varten.
Olen ollut aika masiksessa kämpän suhteen jo monta päivää. Toivoa ei näy!

Missä olet Toivo?

Sen lisäksi koin vastoinkäymisiä paikallisen sosiaaliturvatunnuksen haussa, tänään kun sain vihdoin soitettua Job Centre -toimistoon. Tarvitsen numeron töitä varten ja idiootteja riitti puhelimen toisessa päässä. Sain haastatteluajan marraskuulle. Marraskuulle!

Aloitin puhelun esittelemällä itseni mm. "olen Suomesta ja olen juuri aloittanut työt täällä Briteissä, joten tarvitsen tämän sosiaaliturvatunnuksen". Nainen puhelimen toisessa päässä fiksuna kysyy, että "mistä olet kotoisin?". SUOMESTA. "Oletko aiemmin hakenut tätä?" EN. "Minkä takia haet nyt?" No, sen takia, että olen juuri aloittanut työt viime viikolla, kuten jo mainitsin. "Oletko oikeutettu tekemään töitä Briteissä?". No PRKL kyllä olen, kun olen suomalainen. En muistanut aivan täsmälleen kaverin postinumeroa (missä asun tällä hetkellä) ja se ei sitten täsmännyt katuosoitteeseen. Tästä hyvästä naikkonen käski tarkistaa osoitteen uudestaan ja soittaa myöhemmin uudelleen. Tässä vaiheessa olin tietenkin jo tavannut etunimen ja sukunimen ja antanut syntymäajan yms. Kuitenkin postinumeron muistivirheen seurauksena jouduin soittamaan kokonaan uudestaan ja selittämään alusta asti koko litanian uudelleen, toiselle naiselle. "olen Suomesta ja olen juuri viime viikolla aloittanut työt täällä Aberdeenissä". "Oletko siis aiemmin hakenut tätä sosiaaliturvatunnusta? Minkä takia haet sitä? Oletko oikeutettu työskentelemään Briteissä?" PRKL. Juuri kerroin kaiken. Taisivat olla älyttömän aivottomia ihmisiä puhelimen päässä, jotka vain toistivat paperista lukien kysymyksiä kysymysten perään.

Pari minuuttia puhelun jälkeen tajuan, että marraskuun 2. päivä tuskin sopiikaan mun aikatauluun, koska silloin minulla tulee olemaan koulua tiistaisin ja ehkä jopa töitäkin. PRKL.

Onneksi kaveri tuli lohduttamaan ja löytäessään mut HUBista allapäin. Pari minuuttia myöhemmin toinen kaveri ilmestyy paikalle ja perkuleen (yliopiston) automaatti, ATM, on juuri syönyt hänen luottokorttinsa. PRKL.
Muutama minuutti myöhemmin ollaan lähdössä ensimmäiseen Model United Nations kokoukseen...
ja kolmas meistä, joka oli vielä suht hyvällä tuulella ja kiroilematta, siihen asti, tajuaa, että on hävittänyt 3 vkoa vanhan upouuden Nokian kännykän, Suomen sim-kortin kanssa. PRKL.
Siitä alkoi hurja puhelimen metsästys. Käytiin läpi kampuksella eri luentosaleja, vessoja ja kahviloita kyselemässä puhelimen perään. Ei jälkeäkään.

Ei auttanut muu kuin käydä ostamassa pakastepizzaa, viiniä ja suklaata Tescosta.

Ei näin voi asiat mennä.

Ollaan varmaan niin hyviä kavereita, että kun yksi on allapäin, niin kaikki on syystä allapäin. Ainoa vaihtoehto on siis mennä nukkumaan ja toivoa, että huomenna kaikki olisi paremmin. Pakko olla!

TGFS ja epätoivo

TGFS on mun uuden työpaikan nimi. Siellä olen viettänyt lähes koko viikonlopun. Lauantaina mut pyydettiin klo 10 töihin, "pariksi tunniksi, ennen ruuhka-aikaa", mutta parin tunnin päästä pomo kysyi "haluatko jäädä klo 17 asti?". Ja niinhän mä sitten jäin. Tuli pitkä päivä ja olin ihan poikki 7 tunnin työpäivän jälkeen. Mulle selvisi, että yksi supervisori on "puoliksi chileläinen" -täällä se voi tarkoittaa mitä tahansa, joten sunnuntain tavoite oli selvittää lisää.
Kotimatkalla rupesin laskemaan mun siihenastisia tienistejä ja meinas tulla masennus. Täällä on niin surkeat palkat. Suomessa olisin varmasti jo tienannut tuplasti enemmän, ellen jopa triplasti, ottaen huomioon siellä matksettavat viikonloppulisät.

Sunnuntaina mun piti myös mennä "pariksi tunniksi" töihin, mutta supervisori ehdotti, että jäisin klo 15 asti. Neljän tunnin työpäivä oli ihan okei, mutta vain kolmen tunnin yöunien jälkeen ei niin bueno. Selvisi, että tämä T on oikeasti jopa asunut Chilessä jokusen 7 vuotta; Santiagossa, Viñassa ja Iquiquessä. Ilmeisesti hän puhuu sitten kunnon espanjaa myös. Ehkä ensi viikonloppuna selviää lisää..
Luulen, että mun vakkari-päiviksi luonnistuu nyt tiistait, lauantait ja sunnuntait, mutta toivottavasti saan venkslattua jotain Halloween viikolla kun H tulee Suomesta käymään.

En siis vieläkään ole löytänyt kämppää. Mulla piti nyt olla pari tosi hyvää ja varmaa vaihtoehtoa, mutta kumpikin kusi. Ja pahasti. Toista ruvetaankin remppaamaan ja voisin muuttaa marraskuun lopussa, no thanks ja toinen on mennyt jo, vaikka sitä ei edes pitänyt päästä katsomaan kun aikaisintaan huomenna. Olen kyllästynyt kuulemaan "I'm sorry about that"-lauseen.
Jäin siis vkonlopuksi tänne L:n luo, vaikka L on itse poissa.. en tiedä mitä kämppikset tykkää, mutta se on nyt ihan sama.

Olin eilen illalla kaverini N: luona ja tehtiin milanesas de pollo argentiinalaiseen tyyliin. Nam. Tein salaattia, johon laitoin perus vihannesten lisäksi omenaa; se herätti kummastusta ja sai nimekseen "suomalainen salaatti". Ruuan, jälkkärin, keskusteluiden ja leffojen tiimellyksessä kello juoksi kovaa vauhtia ja kun lopulta lähdin "kotiin" en onnistunutkaan pääsemään sisään, enkä viitsinyt herättää koko taloa keskellä yötä. Tuli pienoinen tenkkapoo ja epätoivoinen "en-voi-enää-kun-nauraa"-olo. Onneksi N oli vielä hereillä ja pääsin heidän olkkariin nukkumaan, "so, now you're officially homeless". Jees..

Tän päivän kämppä-vastoinkäymisten jälkeen oli taas pakko juosta Tescoon ostamaan Ben & Jerry'siä. Phish Food sen olla pitää. N ei ollut ikinä maistanut B&Jtä joten hän sai luvan tuhota puolet purnukasta. Onneksi Tesco pakastimineen ei pettänyt tällä kertaa..

Sunnuntai-illan viihdykettä.

brittiläinen työnhaku.. osa II

..tuottaa tulosta. Mulla on nyt työ! :) Puolvahingossa..
Keskivkona tuli soitto ja jäi vähän epäselväksi, minne mut haluttiin työhaastatteluun. Luulin ymmärtäneeni oikein, mutta myöhemmin kävi ilmi, että en sitten ollutkaan ymmärtänyt. Menin eilen väärään paikkaan haastatteluun ja kun lopulta löysin oikean paikan, olin reilu 10 min myöhässä. Melkein annoin jo periksi ja lähdin kotiin, mutta onneksi en. Sillä tänään olin jo ensimmäistä päivää töissä, aamulla vaan 3h.
Nyt multa puuttuu enää kämppä ja lopputyön aihe..
mulla ei vaan vielä ole edes paikallista pankkitilia ja siihen vissiin tarttee osoitteen ja todistuksen osoitteesta, joten palkansaannissa voi kestää. Huomenna kuitenkin menen jo uudestaan töihin.

Jotain olen siis tällä viikolla saanut aikaseksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

brittiläinen työnhaku..

...eroaa suomalaisesta! Yllätys, yllätys!

Meillä oli viime viikolla politiikan luennon sijasta Careers Talk. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä. Not! Ehkä yksi lannistavimmista ja turhimmista luennoista ikinä.
Mamma paasasi ja yritti kertoa minne politiikan ja kv-suhteiden opiskelijat ovat Aberdeenistä valmistuttuaan päätyneet. Kuulemma vuonna 2009 valmistuneista (Politics & IR) opiskelijoista 57% oli 6kk valmistumisen jälkeen työllistettyjä. Joku 30% meni jatko-opiskelemaan ja vain 7% oli työttömänä. Nii-in. Kavereiden kanssa mietittiin, että kuinkakohan moni näistä 57% oli Tescon (paikallinen S-market) kassaneitinä tai Pizza Hutin kuskina? Ei selvinnyt.

Briteissä CVhen ei kuulemma missään nimessä pidä laittaa valokuvaa, ei syntymäaikaa tai siviilisäätyä. Eikä ainakaan kansalaisuutta. Ei vahingossakaan. Mahdollisimman vähän mitään henk. koht. tietoja, joiden perusteella sua voitais sorsia. Parempi vielä, jos sukupuoli EI käy ilmi. Hah hah hah.

SEN SIJAAN..
täytyy "state the obvious" -kuten. "Ollessani vaihdossa Kanadassa kehitin sosiaalisia taitojani ja loin maailmanlaajuisen ystäväverkon" -tyyliin. Pitää kirjoittaa vaikka, että yliopistossa olen kehittänyt keskustelu-, esiintymis- ja ryhmätyöskentelytaitoja. Sellasia juttuja. Se on täällä normaalia ja ihanteellista.

Kaiken huippu oli matamin kysymys "kuinka moni teistä miettii maisterintutkintoon jatkamista?" Miettikääpä uudestaan. Muistakaa, että maisterin paperit ei automaattisesti takaa työtä valmistumisen jälkeen.
Mamma antoi neuvoja ja rohkaisi mm. jatkamaan "accounting" tai "retail" (kirjanpidon tai vähittäismyynnin?) -aloille, joille me kuulemma voimme hyvin jatkaa, vaikka ollaankin politiikan opiskelijoita. Jos vaikka haluttais kaupanalalle, niin ei kannata tehdä jatko-opiskeluja. Meni hermot! Jos haluaisin uran kaupanalalla, tuskin olisin opiskelemassa näitä aineita ja tätä tutkintoa yliopistossa.

Tämä Careers Talk taas avasi silmät siinä suhteessa, että täällä yliopiston perustutkinto on sellainen aika itsestäänselvä, yleissivistävä juttu. Ei oikeasti ole paljonkaan väliä mitä aineita opiskelet, sillä voit vielä päätyä mihin vaan. Ja niinhän se on.
Lopputulos oli, että "jos suunnittelet jatko-opintoja, tule juttelemaan meidän kanssa, niin mietitään kannattaako se". Yeah, right.

Tänään kävin keskustareissulla tiputtelemassa CVeitä eri paikkoihin ja ehkä huomenna jatkan vielä samalla linjalla, jospa jostain töitä irtoais..

"Joskus ajattelen, että minulla on maailman hirvein työ" -"Joo.. varmasti!"

Monday, not my day!

Miten vaikeaa voi olla löytää kämppä Aberdeenissä? 

Miten huono tuuri voi olla?

Eilen kävin katsomassa tosi kivaa kämppää, mutta sinne voisi muuttaa ehkä vasta marraskuun alusta. En voi kärvistellä ja odottaa niin pitkään. Tänään olin menossa katsomaan tosi hyvältä kuulostavaa kämppää, loistosijainnilla. Saavuin 5min etuajassa ja tyttö avasi oven sanoen "olen tosi pahoillani, sain juuri takuuvuokran käteen edelliseltä henkilöltä, kämppä on mennyt". Nooouuuu! Ei voi olla mun tuuria.
--> Ben & Jerry's time!

Muuten on viikko alkanut mukavasti. Maanantaista on tullut mun suurin ja tärkein koulupäivä -jopa 5 tuntia, lähes yhteen menoon. Vertailun vuoksi voisin todeta, että monella viimeisen vuoden opiskelijalla on vaan 2-3 tuntia viikossa. Mun urakka on siis iso, perus skottimeininkiin verrattuna. Tiistait ja keskiviikot ovat vielä toistaiseksi kokonaan vapaita. Onneksi.

Syksyn kursseihin kuuluu yksi kolmannen vuoden pakollinen IR-kurssi, jonka joudun käymään tänä vuonna kun viime syksyn olin poissa. Kurssiin on tungettu kaikki mahdollinen tutkimusmenetelmistä, kansainväliseen lakiin ja konfliktien ratkaisuun. Kurssi alkoi tietokone-labralla, jossa tarkasteltiin mielipidemittausta liittyen brittipolitiikkaan vuodelta 2005. Tuutorina toimii yli-innokas, saksalainen tohtori-opiskelija, jonka vitsit eivät oikein uponneet oppilaisiin. Myötähäpesin.

Mulla on espanjan kielen kurssi, joka vaikuttaa nyt sujuvan paremmin kun viime keväänä, jolloin koko laitos oli kaaos. Vieläkin se on kaaos, mutta pienempi sellainen. Sen lisäksi mulla on vielä Hispanic Studieseihin liittyen Rule of Law in Latin America -kurssi, joka hipoo lattaripolitiikkaa.

Viikonloppuna kävin yliopistolla kattomassa War on Terror -dokumentin, joka kertoi Jenkkien "salaisista" operaatioista Latinalaisessa Amerikassa, keskittyen mm. Venezuelan ja Chilen tapauksiin. Pääsin myös "mateoimaan" argentiinalaisessa seurassa pitkästä aikaa.

Kämpän etsintä jatkukoon..

when will I learn..

Tässä maassa ei voi aamulla astua ovesta ulos ilman sateenvarjoa. Piste. Vaikka kuinka näyttäisi "tänään ei sada"-päivältä, on turha kuvitellakaan, etteikö myöhemmin sataisi.

On se kumma, etten ole sitä vielä oppinut...

ja vaikka kuinka sanotaan, että "Aberdeen on Brittein aurinkoisin kaupunki" -en usko sitä!

Onneksi tänään on perjantai ja mulla on kaapissa upouusi sadetakki, hieno sateenvarjo ja jotkut kumpparitkin. En anna sateen estää ulostautumista tai pilata viikonloppua.

Helpommin sanottu kuin tehty..

Hyvää viikonloppua kaikille!