päivän naurut

Vai itkut siitä, että joku oikeasti tekee tälläisiä lehtijuttuja 

ja joku oikeasti lukea tälläisiä lehtiä?

Tämä ehkä syynä siihen, että lehti löytyi kahvi-breakilla hylättynä HUBin pöydältä. 

"how to shower like a celeb?" -Give me a break! :S

Mun "esseen-kirjoitus-vapaapäivä" meinasi painua suoraan kankkulankaivoon, kun klo 8:53 heräsin puheluun töistä -"olisitko halunnut tulla tänään pariksi tunniksi, ollaan alimiehitettyjä". Jossain vaiheessa olen oppinut sanomaan "ei" ja hyvä niin. 

Koko päivä meni laki-kirjastossa (law library) ja illalla kävin pitkästä aikaa MUNissa. Edustettiin Keniaa ja aiheena oli tällä kertaa "merirosvous". General Assemblyn kokouksesta tuli vähän 3 miehen (Indonesia, Saudi Arabia ja USA) näytelmä, mutta oli pakko mennä tapaamaan meidän LIMUN porukkaa. Sitten joskus ensi vuonna, helmikuussa, kun disse on toivottavasti kirjotettu ja palautettu lähdetään siis Lontooseen, London International Model United Nations -konferenssiin. Jei.

pari senttiä lunta = maailmanloppu

Hassua miten lumi voi vuosi toisensa jälkeen saada kaiken sekaisin. Keskiviikosta lähtien on tullut lunta, ilmeisesti viime vuosia "aikaisemmin", mutta ei lumi mikään harvinaisuus briteille ole.
Tänään oli politiikan luento peruttu, koska luennoitsija oli jumissa Edinburghissa "due to weather conditions" (en valita). HUB (yliopiston kahvila) oli täynnä kylttejä, tyyliin "tänään suljetaan ajoissa klo 19, sään takia". Kilau -kahvila yliopistolla oli kiinni ja ovessa kyltti "emme ole saaneet ruokatoimituksia, joten olemme tänään suljettu". Bobbinin (kampuksen kulma-pubi) keittiö oli suljettu, koska heiltä oli ruoka loppunut kesken. Tescon hyllyt huusivat tyhjyyttään.. uskomatonta!

Leikkele- ja lihatiski olivat myös aivan tyhjiä. Hedelmähyllyssä oli vain mansikoita. Hahaha..

Not funny anymore..

Kuten kaveri sanoi "pitäisi varmaan ruveta varastoimaan ruokaa" ja hakea pikimmiten isommasta ruokakaupasta kaapit täyteen.

Eipäs tässä muuten huolia mitiä, mutta torstaille on suunniteltu Edinburghin reissu. Ollaan menossa Politics & IR Societyn kanssa tutustumaan Skotlannin Parlamenttiin, ellei nyt sitten visiittiä peruta sään takia. 

Niin, ja muuten Aberdeen Sports Village (meidän viime vuonna avautunut urheilukeskus yliopiston naapurissa) on myös kiinni. 

---"The adverse weather conditions in the early morning on Sunday 28 November unfortunately caused some structural damage to the wall cladding panels at Aberdeen Sports Village. A number of panels were blown from the building and with further bad weather forecast over the next 48 hours the decision was taken to close the Sports Village at lunchtime on Sunday.

Contractors will be attending the site as soon as practical, but the weather conditions are making travelling problematic.  The Sports Village will remain closed on Monday 29 and depending upon the ability of contractors to affect a repair on the damaged areas, it is hoped that parts of the Village will re-open on Tuesday."

P.S. Sain huomisen vapaaksi töistä. On siis koko päivä aikaa kirjoittaa esseetä. Jippii! 

------------------------------------------------

Parece que unos centimetritos de nieve significa el fin del mundo en esta isla. Desde el miércoles que está nevando y no es que sea la primera vez que nieva acá. Igual, la ciudad está en caós por alguna razón. 

Hoy cancelaron mi clase de política porque el profe no había podido llegar de Edimburgo (no me quejo). Varios cafés en el campus estaban cerrados o cerraban más temprano "por condiciones del tiempo". Con una amiga queríamos ir a cenar al pub al lado de la facu pero la cocina estaba cerrada porque no tenían nada para vender -no les había llegado la comida. A todo esto, incluso los estantes en el Tesco estaban vacíos, no les quedaba mucho para vender -como pueden apreciar en las fotos de arriba. En el estante de frutas sólo les quedaban unas fresitas.. increíble cómo se les puede difilicitar la vida un poquito de nieve.

Además, el centro de deporte que queda al lado de la facu está cerrado por "daños estructurales causador por las malas condiciones climáticas". 

Como dijo una amiga mía "a lo mejor deberíamos ir de compras para guardar mucha comida antes de que se acabe". Realmente, parece el fin del mundo.

Lo peor sería si tuvieramos que cancelar los planes para el jueves. Nos vamos con los chicos de "la sociedad de políticas y relaciones internacionales" a visitar el parlamento en Edimburgo, si es que no nos caga el tiempo.

P.S. Por suerte al final un compañero me cubre mañana y no tengo que ir a trabajar en la tiendita.. sino puedo usar todo el día para todo el trabajo que tengo para la facu. Chocha! :)

luontoäiti taitaa olla sekaisin

Perjantaina olin kirjastossa esseenteossa "pilkkuun" asti. Välillä hain kahvia, jotta pysyisin hereillä ja tuijotin "sulkaapatukkakonetta" ainakin 10 minuuttia, miettien -ostaako vai eikö ostaa? Päätin ostaa ja masiina vielä sylki mulle neljä erilaista sulkaapatukkaa (Galaxy, cookie crumble = nam!) yhden hinnalla. A bargain! Kirjaston ovet suljetaan perjantaisin jo klo 20. Ja kappas vaan siinä klo 19 aikaan rupesi runosuoni oikein kunnolla kukkimaan ja esseenteko sujumaan. On se ihmeellistä. Koulutöille oli kuitenkin pakko pistää loppu ja jatkaa kampuksen kulmalla olevaan "Bobbiniin" (pubiin) parin kaverin kanssa. Muutaman viinilasillisen ja kotimatkalla kaverilla juotujen yöteiden jälkeen olin kotona kolmen aikaan.
Turha kuvitella, että olin koko perjantain kirjastossa.. raahauduin yliopistolle vasta klo 13 luennolle. Sen jälkeen mentiin tietenkin porukalla lounaalle HUBiin ja lounaan päälle oli pakko vielä kahvitella.

Olen antanut periksi koulutöiden tekemisen viikonloppuisin, en enää edes yritä. Ennen lauantai ja sunnuntai oli parasta esseenteko-aikaa, mutta nykyään pitkän ja vilkkaan työpäivän jälkeen on aivan mahdoton kuvitella saavansa esseetä kirjotettua. Ei vaan toimi. Sen vuoksi lauantaina poikkesin töiden jälkeen keskustassa-asuvaa kaveria moikkaamaan ja jatkoin suoraan Aberdeenin Couchsurfingin järjestämään tilaisuuteen; the international food festival. Olin tosiaan luvannut "kokata" suomalaista ruokaa, mutta työaikataulujen muuttuessa en ehtinytkään. Ruokaa kyllä riitti. (Ilmeisesti mun työtunteja ei vähennetäkään, vaikka nimenomaan sitä pyysin.)

Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Olen keskiviikosta lähtien ollut super innoissani lumesta. Se ei ole lähtenyt vaan on tänne tullut jäädäkseen. Finger's crossed! Lauantai-iltana riehui sellainen lumipyry, että sen ansiosta olin lumiakka kotiin päästyäni. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onnellinen lumestahaaveilija, joka pääsi saapastelemaan lumipyryyn, mutta joutui kävelemään kotiin hanskat naaman suojana, hattu ja huppu päässä, yrittäen tirkistellä liikennettä sormikkaiden välistä ja kestää kovien ja jäisten lumihiutaleiden paiskaantumisen päin pläsiä. Auts!

Löysin kotimatkalla omalta kadulta lumettuneen palmunkin.

Muutama tunti myöhemmin lumipyry jatkui täysin voimin, mutta sen kaveriksi rupesi ukkostamaan. Häh? Miten se on edes mahdollista? Ulkona salamoi ja jyrisi samalla kun satoi lunta. Jännää! Luontoäiti on sekaisin.

P.S. On huolestuttavaa, että mun piti googlata sana "sormikkaat" tarkistaakseni, että se on oikeasti suomea.

P.P.S. Sain perjantaina ensimmäisen palkan, mutta siitä oli vissiin mennyt veroa, vaikkei olisi pitänyt. Nyt pitää  vielä ruveta säätämään palkanmaksun kanssa. Jessus.

lumiukkoja ja esseitä

Tässä eilen aamulla otettu kuva mun kotikadulta. 

Neljäs yläikkuna vasemmalla on mun huoneen ikkuna.

Tällä viikolla politiikan kurssin luentojen aiheena on Conflict Resolution. Irkku-proffa otti yhdeksi esimerkiksi Kosovon. Ahtisaaren nimi tuli tottakai esiin jossain välissä, mutta naikkonen tokaisi Ahtisaaren olevan Suomen entinen pääministeri. Auts. Menin luennon lopuksi kysymään vähän ensi viikolla palautettavasta esseestä ja samalla kerroin proffalle, että Ahtisaari on oikeasti Suomen entinen presidentti. Oli pakko korjata ja proffa otti sen onneksi hyvin. Kiitti vielä korjauksesta. :)

Valitsin "rauhanrakentamisen" esseen aiheeksi. Deadline on 2. joulukuuta. Otsikko kuuluu näin:

‘Peacebuilding is a complex and multifaceted undertaking.’ (Ban Ki-moon, United Nations Secretary General, 2010) Discuss.

Tällä viikolla meidän piti yksitellen käydä hakemassa Rule of Law in Latin America kurssin esseet takaisin, jotta saataisin palaute henkilökohtaisesti. Proffa keksi aikatauluttaa keskiviikkoaamun ja antaa jokaiselle 7 minuutin aikavälin. Sain tapaamisen klo 10:14. Eihän aikataulu tietenkään mennyt suunnitelmien mukaan (varsinkaan kun koko aamun tuli lunta!), mutta 20 min odotuksen jälkeen sain vihdoin esseeni takaisin. Jo kotoalähtiessä suunnittelin mielessäni puhetta proffalle, jos saisin huonon arvosanan. Ensimmäisenä vuonna sain samaiselta henkilöltä koko yliopistohistoriani huonoimman esseearvosanan (14), joten mietin jo valmiiksi kommentit, jos hän jatkaisi samaa rataa. Se osoittautui turhaksi. Sain 17 (arvostelu on välillä 0-20 ja 9 pääsee läpi). Kuulemma hän näkee minussa potentiaalia ja voisin helposti saada korkeammankin arvosanan. Hän vielä sattui kysymään kauanko tein esseetä. Pyöristin vähän ylöspäin ja tunnustin, että 2 päivää. Kaverit oli ihmeissään, että uskalsin sen sanoa, mutta ei proffa sitä mitenkään kommentoinut. En vaan osaa valehdella. Seuraava essee onkin palautettava juuri ennen lomalle lähtöä ja kurssilla ei onneksi ole loppukoetta. 

Lumentulo on jatkunut nyt pari päivää ja eilen kampukselle oli ilmestynyt 

pari lumiukkoakin. Tässä toinen heistä. 

Löysin netistä sivun Anywhere TV, jonka kautta voi katsoa Suomen telkkaria reaaliajassa ilmaiseksi. Loisto juttu! Eilen iltapäivällä nauroin Ihmisten Puolueen jutuille. Samalla kun söin illallista katselin YLEn 20:30 uutislähetystä. Ihanaa!

skottimaisuuksia

Ennen kuvittelin olevani täysin tottunut skotti-aksenttiin ja ymmärtäväni sitä hyvin. Siis ennen kuin reilu kuukausi sitten aloitin työt paikallisen ostoskeskuksen ruokakojussa -jossa suurin osa asiakkaista on ihan tavallisia talliaisia, skottilaisia ja ennen kaikkea aberdeeniläisiä. Joku on joskus sanonut, että aberdeeniläisten aksentti on vaikea, mutta enpäs ole sitä aiemmin ajatellut, koska en hirveesti ole joutunut paikallisten kanssa tekemisiin. Aberdeen on yksi Brittien saarten "ulkomaalaistuneimmista" kaupungeista, mulle kerrottiin pari viikkoa sitten. Täällä on niin paljon ulkomaalaisia, joka puolelta maailmaa, että on vaikea löytää alkuperäinen aberdeeniläinen.

Viime viikkoina olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan ymmärtämiskykyjäni useaan otteeseen. Välillä joudun nolona jopa kolme kertaa kysymään, että "anteeksi, mitä haluat?". Muutaman kerran olen tyhmänä seissyt pari sekunttia paikallani ennen kuin viesti prosessoituu aivoissa, menee perille ja vihdoin tajuan minne päin sännätä. Useimmiten kyse on jostain todella yksinkertaisesta, kuten "can I have a latte, please?". Miten sen pystyy sanomaan epäselvästi? Kyllä näiltä onnistuu!

Olen töissä törmännyt erikoisiin sanastoon liittyviin juttuihin myös. Esimerkiksi sana juice. Niin, mehu. Mutta ei. Ajattelin ensimmäisinä viikkoina, että se on automaattisesti se hyllyssä oleva Tropicanan appelsiinimehu, josta puhutaan. Ei. Juice voi yhtä hyvin olla myös Coca-Cola, Sprite ja Irn-Bru (skottilaisten oma limu, vertaa Perussa Inca kola -maistuvat vähän purukumille).

Asiakkaat usein rahaa antaessaan sanovat samalla "that's perfect", joka ei mitenkään tarkoita, että kyseessä olisi tasaraha. Aluksi kuvittelin niin. 

Aye [ai] kurkusta sanottuna tarkoittaa "kyllä". Se on yllättävänkin yleinen ja normi tapa vastata. Sama kun meidän "joo".

Jotta kassatyöskentely tai "puntien opettelu" ei olisi liian helppoa, pitää ottaa huomioon vielä sellainen paikallinen normijuttu kun jokaisen pankin omat ja erilaiset setelit. Skotlannissa on siis neljä pääpankkia, jotka painavat rahaa. On Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland, Bank of England tottakai ja vielä Clydesdale Bank. Jokainen pankki tekee erilaisia seteleitä. Skotlannissa on käytössä siis neljä (!) erilaista (!!!) viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen punnan seteliä. "Alhaalla" Englannissa näitä kaikkia ei aina välttämättä hyväksytä, koska he eivät usein tunnista niitä. Sen takia turvallisinta on matkustaa Englannin punnilla. Skotlannissa minkään pankin setelit eivät ole "enemmän käytössä" tai "suosituimpia", vaan kaikkia näkyy päivittäin rahan kanssa asioidessa. Meillä töissä ei voi maksaa kortilla, joten kassatyöskentely hoituu vaan käteismaksulla. Välillä joudun vähän pyörittelemään seteleitä kädessä ja muutaman kerran olen jopa työtoverilta varmistanut, että onko kyseessä aito seteli kun se on näyttänyt vieraalta.

P.S. Mulla on nyt vihdoin kaiken taistelun ja odottelun jälkeen paikallinen sosiaaliturvatunnus ja mulle voidaan maksaa palkkaa. Mutta, jotta ei punnan kuvat liikaa kiiluisi silmissä, talteen kertyneet 100 ja risat työtuntia maksetaan osissa. Ilmeisesti verottaja puuttuu peliin, jos saan palkkaa enemmän kuin 20h/vkossa (palkanmaksupäivä on joka perjantai), koska olen opiskelija. Tästä johtuen varmaan vielä ensi vuonna odotellaan loka-marraskuun palkkoja. Jei. Pysyvät rahat ainakin tallessa.

"Finland is the little plastic village you set up under the Christmas tree once a year"

Kyllähän meiltä huumorintajua löytyy. :)
Jenkit on vaan kateellisia, eihän meillä ole edes vuonoja Suomessa.

Lunta! Nieve!

Kuva otettu mun ikkunasta 24.11.2010 klo 17:25. Jippii!

Ulkona on niin kaunista.

Por fin nevó! Me encanta!

qué ricas empanadas..

Tein ensimmäistä kertaa ikinä argentiinalaisia empanadoja tänä viikonloppuna kahden argentiinalaisen kaverin kanssa. Niistä tuli super maukkaita! Laitettiin sisälle jauhelihaa, sipulia, paprikaa, perunaa ja kananmunaa. Nyt mulla on resepti tallessa (napattu vissiin youtubesta), joten joululomalla pitää ryhdistäytyä ja kokeilla sitä kotona. Piiraat hävisi napoihin nopeasti ja jos sun toinenkin poltti kitalaen tai sormen. Päivän sana: kitalaki (paladar espanjaksi). Olen viime aikoina varmaan oppinut enemmän espanjaa kun englantia.

empanadas

Kuva on vähän huijausta, koska se otettu Córdobassa syyskuussa. Kyseessä ei siis suinkaan ole meidän valmistamat empanadat.

Tässä täydellistä fiilistelymusiikkia sunnuntaille, Brasiliasta.

Papas da Língua - Eu Sei

-----------------------------------------------

Por primera vez en mi vida hice empanadas caseras. Con unos amigos argentinos nos juntamos a hacerlas este finde. Salieron super ricas con una receta de empanadas salteñas que mi amigo había encontrado en youtube. Adentro pusimos carne molida, cebolla, pimentón, papa y huevo. Tan buenas eran que a cada uno se le quemó el paladar o dedo -en mi caso las dos cosas. Aprendí la palabra "paladar" gracias a esto. 

Missä ovat hanskasi, tyttöseni?

Jotain positiivistakin kerrottavaa tältä saarelta..

Täällä  pääsee keskiviikkoisin Vue cineman (paikallinen Finnkino) leffaan 2 yhden hinnalla. Jos siis omistaa Orangen liittymän, tai tuntee jonkun, joka omistaa Orangen liittymän. Pitää vain tekstata 241 numeroon 241. 2 for 1. Opiskelijahintainen leffalippu maksaa £ 3,50 (4 erkkiä) ja sillä pääsee kaksi, loisto diili!
Tällä hetkellä leffatarjonta näyttää aika surkealta, yritin jopa tylsistyneenä yks päivä selailla Finnkinon tarjontaa. Uusin Harry P ei ihan nappaa -voin katsoa sen joskus kesä-iltana hamaassa tulevaisuudessa (Suomen) koti-sohvalla kun maikkari päättää näyttää sen. Päädyttiinkin katsomaan The Social Network. Oltiin kuultu siitä positiivista juttua ja kyllähän facebookin tarina kiinnosti, vaikka alunperin leffasta kuullessa ajattelin, että ihan turha keissi. Mun mielestä se oli sopivasti hauska ja mielenkiintonen leffa. Siinä oli aika paljon sellasta tosi perus jenkki-teini-meininkiä, mutta pääosan esittäjän ajatuksenkulku piti mielenkiinnon yllä, samoin kuin ajan kanssa leikkiminen ja edestakas pomppiminen. Tuttuja maisemia näkyi Harvardissa ja olennaisessa osassa oli kolme suurta valhetta yliopiston perustajan patsaaseen liittyen -jotka löytyy mun reissutekstistä Bostonin visiitistä viime vuodelta (?! tuntuu, että siitä olisi ikuisuus!). Oltiin oikein tyytyväisiä leffaan, joten voin suositella muillekin!

Tiedättekö kun Britti-leffoissa/sarjoissa näkyy sellaisia vanhoja pappoja, jotka seisoo tienvarressa arkipäivisin auttamassa koulussakäyviä lapsia ylittämään kadun? Mun kotinurkilla on yksi tuollainen, super herttainen ja harmaa, vanha pappa, jolla on yllä koppalakki ja neon vihreä/keltainen, heijastava viitta ja kädessä pitkän tikun varressa liikennemerkki (ehkä STOP-merkki?). Satoi tai paistoi, pappa hymyilee ystävällisesti ja moikkaa aina. Viime viikolla yksi (joka) päivä oli super kylmä ja tuuli kovaa. Olin unohtanut hanskat kotiin ja yliopistolta tullessa pappa hymyillen kysäisi multa "where's you gloves my little girl?" [whiiiRs ju glavs mi lil giRl?]. On se hyvä, että joku pitää huolta tästä "pikkutytöstä".

----------------------------------------

Muchas veces parece que me estuviese quejando de todo acá en esta isla. Por ahí me cuesta entender, pero hay algunas cosas buenas, también. Por ejemplo, si vos tenés, o alguno de tus amigos tiene, un chip de Orange (el proveedor de servicios para el celu) los miércoles podés ir al cine 2 por 1. Es buenísimo porque ya que te dan la entrada con el descuento de estudiante, terminas pagando sólo £ 3,50 (en Finlandia te sale casi 3 veces más caro) por dos. 

El miércoles pasado fuimos a ver The Social Network (Red Social) y me pareció muy buena. No la había pensado ver al principio pero ya que habiamos escuchado buenos comentarios sobre ella, decidimos ir a verla. Se la recomiendo. Es interesante ver cómo nació el feisbuk y en que lío se metió el pobre tipo al crearlo. La peli salta un poco en el tiempo -entre cuando el tipo todavía está en la universidad y está creando el feisbuk y cuando le hacen juicio y está siendo acusado por haber robado la idea de otros alumnos. El protagonista es gracioso y es una peli para divertirse. 

Otra cosa que me ha llamado la atención últimamente es un viejo tierno que parece directamente sacado de una película británica. Está todo gris -el pelo más que nada, y debe tener casi 80 años. Está parado en la esquina de mi casa todos los días de lunes a viernes durante el horario en que los chicos van al colegio. Tiene puesto una capa de color amarillo/verde fluorescente y en la mano tiene una señal de tráfico que dice "PARE" colgada en la punta de un palito -con esa para los autos para que dejen a los chicos a cruzar la calle, ya que no hay semáforos. No importa que esté lloviendo o que haga sol, el viejo siempre está de buen humor, te saluda y sonríe. El otro día que hacía frío y se me habían olvivado las guantes en casa, venía caminando de la facu y el viejo me dice preocupado "dónde están tus guantes mi niña?". Está bueno que haya alguien que cuide a "la niña" acá. 

"kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku"

Tänään olin taas koko päivän töissä, kuten joka lauantai. En vieläkään ole saanut sitä samperin brittiläistä sosiaaliturvatunnusta, joten en vieläkään ole saanut palkkaa. PRKL. En ymmärrä, mistä kiikastaa. Kuulemma paperit on jo toissa perjantaina postitetttu, minne lie päätyneet. 

Sain sovittua pomon kanssa, että teen jatkossa pikkasen vähemmän työtunteja viikossa. 20h/vko on liikaa mulle tällä hetkellä. En millään ehdi tehdä koulujuttuja. Pitkän työpäivän jälkeen on aivan mahdotonta saada jotain fiksua aikaseksi. Koskahan mut heitetään pihalle? Varmaan joka viikko pyydän jotain; joululomaa, vähemmän töitä yms. Pomo vaikutti kyllä ihan tyytyväiseltä, koska ilmeisesti hän joutuu muutenkin vähentämään ihmisten työtunteja. Jossain vaiheessa kuulin huhua, että tätä menoa koko lafka on helmikuussa konkurssissa. Muutama viikko sitten seinälle oli ilmestynyt lappu, jonka mukaan työtunteja ja ehkä jopa väkeä jouduttaisiin vähentämään. Tänään näin meidän seinällä ilmoituksen, jonka mukaan haetaan osa-aikasta. Ainakin yksi 40-tuntilainen on jo laitettu 20-tuntilaiseksi. Mikä logiikka? Mene ja tiedä.

Katsoin toissailtana FinTVn kautta suomalaisen Sooloilua-leffan. Multa on mennyt ihan ohi koko leffa, mutta ilmeisesti se on tullut ulos vuonna 2007 (lähde: Wikipedia). Otsikko on lainaus elokuvan mummelilta, kyseessä on hänen ainoa elämänohjeensa naisille. Logiikka piilee siinä, että pannukakun tekemällä saa jotain aikaseksi ja samalla hyvää syötävää. Kuulostaa täydelliseltä. Tällä hetkellä ei ole tarvetta pannukakun paistamiseen, mutta on hyvää pitää tuo mielessä pahan päivän varalle. Sooloilua oli hyvä ja "helppo" leffa, ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta sopiva. Jostain syystä en voi sietää Minttu Mustakalliota, mutta hänestä huolimatta tykkäsin elokuvasta. Tuntuu niin jännältä ja loistavan hyvältä katsoa jotain suomalaista ja samalla on nostalgista fiilistellä lumi-maisemia. Toivottavasti tulee valkoinen joulu! Vaikka ei sillä niin väliä, mulle riittää nyt että pääsen jouluksi kotiin.

on täällä asiat oikeesti ihan jees

Blogin sivuja ja posteja taaksepäin selaillessa voisi kuvitella, että mun elämä on super ankeeta ja valitan vaan kaikesta. Kuivaa. Ei asiat nyt ihan niin huonosti kuitenkaan ole. Joku mut on saanut tänne Skotlantiin enemmän tai vähemmän "jäämään". Ehkä se, että haluan valmistumispaperit (!?!) käteen. In July that is, finger's crossed.

Ensimmäistä kertaa on nyt sellanen fiilis, että "täällä on ihan mukavaa". On perusjutut hallussa kun on kiva kämppä, viihdyn koulussa -nautin opiskelusta, on mukavia ihmisiä ympärillä -uusia & vanhoja ihania kavereita, on työtä vastapainona opiskelulle, joten en voi valittaa. Vaikka aina sitä keksii, mistä kitistä.

Sunnuntai-iltana sain jotain aikaseksi. Jotain, mitä olen suunnitellut ainakin sellaset kolme vuotta tekeväni. Yksi aukko yleissivistyksessä on nyt paikattu kun vihdoin katsottiin kaverin kanssa Braveheart! Huh, huh. Tiesin sen olevan "iso urakka", ei 3h leffaa joka päivä ehdi katsoa, joten oltiin vähän jouduttu suunnittelemaan tätä juttua pari viikkoa. Oltiin kuitenkin yhdessä todettu, että nyt täällä Skotlannissa asuessa on pakko tämä leffa katsoa. Ei täältä voi lähteä ilman, että on Braveheartia nähnyt. On se hieno leffa ja on siinä hieno tunnelma. Tuli melkein jotain pientä skottilaista kansallistunnetta jostain sisimmästä ehkä vähäsen pintaan. Ehkä pikkasen.

Viikonloppu meni muutenkin kavereiden kanssa chillisti leffoja ja X-factoria (paikallinen Idols) katsellen ja syöden, töiden lisäksi tietty. Pomo ei suoraan sanottuna ihastunut mun 3 vkon joululoma-ideasta, mutta sain tehtyä kompromissin ja lennän Suomeen 2,5 viikoksi. (Koulun puolestahan saisin varmasti otettua yli kuukauden lomaa, riippuen tammikuun koeaikataulusta, jota ei ole vielä julkistettu.) Näin ollen olen poissa vain 2 vkonloppua eikä muut joudu liian paljon korvaamaan mun työtunteja. Tästä innostuneena ostinkin jo eilen liput kotiin jouluksi. 

siis 34 päivää Suomeen... apua! Sitä ennen pitää vielä kirjoittaa 2 esseetä, tehdä pari esitelmää ja mielellään kirjoittaa disse (gradu/lopputyö) lähes valmiiksi myös. 

Pikkasen vielä tästä paikallisesta pankkisysteemistä. Toissa-aamuna painuin aikaisin kampukselle Bank of Scotlandin konttoriin, jossa mulla on tili -ollut ehkä pari viikkoa jopa. Pankki oli kiinni, vaikka olisi pitänyt jo 9:15 aamulla olla auki, koska heillä oli "teknillisiä ongelmia koneiden kanssa". Yeah, right. Oli turha kuvitellakaan, että maanantaisena aamuna kaikki menisi pussiin, saati sitten vuokranmaksu joka oli tarkotus eilen hoitaa. Menin kulman taakse nostamaan rahaa suomalaiselta tililtä, jotta pankin auetessa voisin laittaa rahat omalla brittiläiselle tilille ja sitten siirtää vuokranantajalle. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Rahat sain kyllä helposti tilitettyä omalle tilille, mutta jostain syystä tilisiirto ei onnistunut. Sitä sitten ihmeteltiin sankoin joukoin. Heppu tajusi jossain vaiheessa kysyä, että onko tämä kenties ensimmäinen tekemäni talletus tälle tilille. Oli se. Rahojen pitää nääs olla tilillä yönyli. Joo! Overnight. Vaihtoehto oli tulla seuraavana päivänä takaisin tekemään tilisiirto tai ottaa rahat ulos ja kävellä keskustaan Santanderin pankkiin tilittämään ne suoraan vuokraisännälle. Päätin palata seuraavana aamuna ennen töihinmenoa. 

Illalla kotiinpalattuani tajusin, että olin unohtanut puolet papereista pankkiin, koska tein samalla osoitteenmuutoksen, jotta pankin posti tulisi kotiin eikä menisi enää kaverille, jossa asuin tiliä hankkiessa. Heppu lähti kopioimaan papereita ja unohti laput sille tielle, enkä enää siinä härdellissä muistanut niiden perään kysellä. Paperit onneksi löytyi seuraavana aamuna konttorista ja tilisiirto onnistui. Yllättävän helposti onnistuikin. Tämän jälkeen brittityyliin neiti kysyy, että "onko jotain muuta, jota voisin tänään tehdä palvellakseni teitä?" Joo, ei ole. "Oletteko olleet tyytyväisiä käyntiinne täällä Bank of Scotlandissa tänään?" Joo, olen kyllä. Päästä mut nyt vaan menemään. "Teemme tälläistä asiakastyytyväisyyskartoitusta ja teille saatetaan myöhemmin päivällä soittaa kysyeksämme mielipidettänne palvelusta. Pyrimme tietenkin aina 10/10."

Samalla neiti ojentaa tälläisen lapukkeen mukaan:

Ja lopuksi vielä kerran varmistaa, että "Neiti G., oletteko siis tänään saanut odottamaanne palvelua vai olisimmeko jotenkin voineet parantaa käyntiänne täällä konttorissamme?". Yeah, just let me go.. now!

Onko se sellainen yli-yrittäminen, yli-ystävällisyys vai feikki-ystävällisyys joka saa niskavillat pystyyn? En tiedä. Nuori tyttö, joka kohtelee samanikäistä asiakasta kuin vanhaa tanttaa menee yli hilseen.

Viikonloppu sujui näitä riimejä ihmetellessä.

ja näitä myös.

--------------------------------------

Hace mucho que pienso empezar a escribir en castellano también. Vamos a ver si esto resulta a algo y si realmente alguién lee lo que escribo. Lo ideal sería que mi gente al otro lado del mundo, en la tierra querida y lejana -la gran A, pudiera leer lo que está pasando en mi vida.

En fin. Estoy bastante satisfecha con mi vida acá en Escocia. Siempre parece que me estuviese quejando de todo pero al fin y al cabo no está tan mal. Por lo menos ahora, ya que me encontré un depto lindo, me gustan las materias que tengo en este semestre, tengo muy buenos amigos acá y un trabajo que me trae algo de plata y me ayuda a olvidar de los estudios unas horas por semana.

Llegué a un acuerdo con mi jefe y puedo ir a casa, a Finlandia, por 2 semanas y media durante las vacaciones de invierno. Después de 3 años volveré a pasar Navidad en casa con mi familia. Qué emoción! En 34 días estaré en casa ya. No veo la hora.. pero al mismo tiempo me estresa un poco la cantidad de "trabajo" que tengo para la facu antes de las vacaciones. Cómo llego a hacer todo?

ajatuksia lapsuudesta..

Vastaus La Vida Locasta tulleeseen haasteeseen..

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?
            -Ensin opettaja, jossain vaiheessa halusin olla arkeologi, jotta pääsisin tutkimaan muumioita ja pyramideja Egyptissä ja myöhemmin halusin olla rikostutkija.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
            -Alfred J. Kvaak ja Tao Tao panda, ehdottomasti. En ikinä oikein välittänyt sarjakuvista, paitsi nyt vanhempana Mafaldan viisauksista.

"Isä, mikä se? Mitä toit?"
"Ai, monumentin tämänhetkisestä maailmantilanteesta?"

3. Lempileikkejäsi?
            -Barbit ja Baby Born –nukke, 10 tikkua laudalla ja tervapata!

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
            -Kävin satujumpassa, joskus kesällä tennis-kurssin, ehkä kerran luistelukoulussa ja n. vuoden verran harrastin ratsastusta. Urheilu ei ollut lempijuttuja, mutta sen sijaan vaeltelin metsissä rinkka selässä.

syyskuussa Mafaldan kanssa Buenos Airesissa

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
            -Kirka! :D Myöhemmin Spice Girls ja Hanson.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?
            -Varmasti kesällä -95 ukin mökillä, kun sukulaiset tulivat sinne ja meillä oli koko heinäkuun ollut kaksi lammasta (Saara & Salli) ”lainassa” järven toisella puolella olevalta lammasfarmilta.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
            -En muista mitään ylitse muiden saamaani lahjaa, pidän kaikista. Viime viikolla sain kotoa Suomesta ihanan yllätyksen, joka odotti kotona rankan työpäivän jälkeen.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
            -Pienenä suunnittelin olevani Stockalla töissä, tarraosastolla nimenomaan. ;) enkä ole vielä reilannut Euroopan halki (vaan pikkasen Itä-Euroopassa), vaikka suunnitelmissa oli nuorempana. Mutta unelmani "opiskelemaan ulkomaille" on toteutunut, voisi jopa sanoa, että "triplaten". 

Haaste menee eteenpäin Annalle, Lauralle ja Nooralle.

hallelujah!

Vihdoin meillä on netti kotona! :)

Jouduttiin tänään päivystämään kotona koko iltapäivä siltä varalta, että BTn (paikallinen palveluntarjoaja) jätkä sattuis eksymään meidän nurkille. Meille oli ilmoitettu, että klo 13-18 välillä joku tulee. Kolmen jälkeen tuli ukko, joka mumisi jotain, hääräsi puhelinpistokkeen kanssa, halusi käydä takapihalla ja hävisi tarkistamaan jotain. Hävisi yli tunniksi jonnekin.. ajattelin, että multa oli varmaan mennyt jotain tärkeää muminasta ohi ja vihdoin ukko eksyi takaisin. Sörkki taas puhelinpistokkeen kanssa ja totesi sen olevan kunnossa. Selvä. Ei auttanut muu kun ottaa ohjat omaan käsiin, tutkia ohjeita ja asentaa modeemi tai mikä lie itse. Ja netti toimii.

Perjantaina meille vihdoin tuli uusi lukko kämppään. Vuokraemännältä tuli keskellä päivää viesti "lukot on vaihdettu, en viitsinyt ilmottaa teille aiemmin, jos asiat olisivatkin taas menneet pieleen, ilmottakaa kun haluatte avaimet". Kiva. Nyt on uusi lukko, joka aukeaa sisältä ilman avaimia, mutta sitä ei saa ulkoapäin lukittua ilman avainta. Typerää. A lose-lose situation, what can you do..

All in all, kaksi kuukautta myöhemmin, mulla on oma lämpöinen pesä ja langaton luistaa!

Tänään postiluukusta tipahti pirskeä tervehdys Madridista. Espanjattaren kaunis mekko on käsinkosketeltavissa. Kiitos N. :) 

Toi aurinkoa, eikä edes satanut koko päivänä. 

One day..

Olen koko päivän kirjottanut esseetä Rule of Law in Latin America -kurssille. Se on palautettava huomenna klo 16 mennessä. Olen tänään saanut kirjotettua jo sellaiset 1400 sanaa, vielä n. 600 kirjotettavana. Huh huh.

Jos en olisi joutunut tehdä tätä esseetä huomiselle, olisin varmaan päätynyt viidellä punnalla päiväksi Lontooseen osoittamaan mieltä Britannian hallituksen säästökuuria vastaan. Opetuksen ja koulutuksen määrärahoista meinataan vissiin leikata jopa 80%. Twice, she asked him to specify the size of the cut to university teaching grants - a figure she said was 80%. Ilmeisesti sisälläni kuitenkin asuu joku pieni rebel, sillä eilen illalla kun vietin aikaa yliopistolla ja näin Lontooseen lähtevien opiskelijoiden kokoontuvan Alfies'issä, teki mieli lähteä mukaan. BBC:llä näkyy hurjaa videokuvaa paikanpäältä.

Esseen kirjoittelun lomassa olen kuitenkin fiilistellyt mm. tämän biisin mukana.



Fidel Nadal on afro-argentiinalainen ja Matisyahu juutalainen jenkki. Mikä yhdistelmä. :)

Welcome to the UK..

Viimeiset pari viikkoa on kuluneet kovaa vauhtia. Väliin on mahtunut monta tuntia työntekoa, mulla on nyt jo lähes 60 h plakkarissa, mutta palkkaa ei vielä ole maksettu. Viimein keskiviikkona pääsin paikallisen Kelan National Insurence Number-hakua varten haastatteluun. Piti raportoida kaikki Britteihin tulemiset ja Briteistä menemiset viimeisten 3-4 vuoden ajalta, muunmuassa. Ilmoittaa entiset osoitteet ja muut härdellit. Tarvitsen siis tämän numeron, jotta mulle voidaan maksaa palkka. Kun olin löytänyt toimiston tajusin, että olin unohtanut työsopimuksen kotiin. Hyvä minä. Onneksi ukko oli kiltti ja homma hoitui joka tapauksessa. Heidän pitää vaan soittaa töihin ja varmistaa, että oikeasti olen siellä töissä. Ennen sen numeron sai heti haastattelun jälkeen käteen, mutta ilmeisesti juttu on nyt muuttunut ja pitää vielä odottaa viikko-pari (varmaan ainakin kolme!), jotta posti tuo mulle paikallisen sosiaaliturvatunnuksen. Hip hei. 

Meille on jo kaksi viikkoa pitänyt tulla lukkomies vaihtamaan ovien lukot. Ulko-oven avaamiseen tarvitsee avaimen, oli sitten sisä- tai ulkopuolella. Ei hyvä hätätilanteessa. Tämän takia lukot on tarkotus vaihtaa. Keskiviikkona lukkomies tuli paikalle. Eksyi pari kertaa, oli puoli tuntia myöhässä ja viimein kun hän saapui paikalle, kävi ilmi, että hänellä oli väärä lukko mukana! Odotellaan nyt sitten vielä varmaan muutama viikko lisää. Mikäs siinä.

BT oli ilmoittanut mun kämppikselle, että 10. marraskuuta tulee netti. Viikkoa myöhemmin tuli tekstiviesti, että se tuleekin vasta 15. marraskuuta. Pari päivää sitten satuin D:lle sanomaan, että "onneks meillä sentään pitäis jo 15. päivä olla netti kotona". Tähän D totesi, että "no, no, no, no.. on the 15th the guy is gonna come and install it". -"and so what happens then?" -"then we pray for a miracle". Osui ja upposi. Nimenomaan. Paras vaan totutella ajatukseen, että luultavasti menee muutama extra-viikko, vähintään. 

Onneksi mun kämppiksistä kumpikaan ei ole brittejä. Vois tulla pikkasen akward-olo, kun vuorotellen manaillaan, että millanen takapajula tämä on. Eikä siinä mitään, jos on takapajula ja vaikka ymmärtäisi sen, mutta kun täällä he eivät vaan itse tajua sitä. 

Onneksi ihana ystävä Suomesta oli kylässä viime viikonloppuna. Sain paljon ruisleipää, lakua ja suklaata. Nam. Kiitti H! ;) H:lla oli loistava tuuri säiden suhteen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ne 2,5 päivää kun H oli täällä. Käytiin Stonehavenissa ihailemassa ihania maisemia ja linnaa ja poikettiin taas maistamaan uppopaistettua Mars-patukkaa sen syntymäpaikassa.

Juuri sattui olemaan Halloween viikonloppu, lauantaina oli kaverin synttärit/Halloween/tuparit -bileet ja sunnuntaina meillä oli kavereiden kanssa järjestämät toiset Halloween-pippalot. Kuka tunnistaa mut kuvasta?

Ensi maanantaina mun pitää palauttaa yksi espanjan kirjallinen tehtävä. Tiistaina pitää palauttaa statistiikan essee, se on melkein tehty. Torstaina pitää palauttaa yksi toinen essee Rule of Law in Latin America -kurssille, sitä en ole vielä edes ehtinyt miettimään. Lauantain, sunnuntain ja tiistain olen töissä. Lauantaina on myös meidän tuparit..
tarvitsisin siis muutaman lisäpäivän viikkoon, kiitos!

Dissestä vielä sen verran, että kävin taas keskiviikkona moikkaamassa mun ohjaajaa (kolmatta kertaa) ja nyt näyttää siltä, että "koin valaistuksen" dissen suhteen. Homma näyttää selvältä, mutta paljon on töitä edessä. 10 000 sanaa pitää palauttaa helmikuussa. Kerron tästä lisää myöhemmin..
Mun ohjaaja on siis argentiinalainen nainen, mutta tähän asti olen pitänyt mun "Argentiina-linkin" häneltä pimennossa. Tuli sitten puhetta, että puhun espanjaa, koska siitä on hyötyä disse-materiaalin hankinnassa ja kerroin hänelle linkistä. Sen jälkeen vaihdettiinkin espanjaksi ja proffa selvästi innostui musta ja dissestä enemmän -en enää ole vaan "yksi muiden joukossa", toivottavasti. Networking it is..
nyt juoksen tapaamaan espanjan keskustelutuntien maikkaa ja yritän selvittää mitä tehdään, koska mun kurssit (ja työt) menee päällekkäin, enkä pääse enää tunneille..

Hyvää viikonloppua kaikille!