Vuosi 2010

tammikuu
Vuosi 2010 alkoi loistavasti Mendozassa ihanien ihmisten ympäröimänä auringon paahteessa. Tammikuu oli vielä täysi kesäkuukausi Argentiinassa. Nautin viimeisestä lomakuukaudesta aivan kybällä. Sain vieraita Suomesta ja pääsin vihdoin tutustumaan Buenos Airesiin oikein olan takaa. Viikko rannalla Pinamarissa N:n kanssa oli myös lomanviettoa parhaimmillaan. Kun viimein saavuin Suomeen tammikuun viimeisenä vkonloppuna, tuntui hyvältä lopettaa kiertomatkailu ja toisten nurkissa majailu, jota oli tullut tehtyä edelliset 2kk. Kuun viimeinen päivä kului istuessa koneessa, jumittaessa Köpiksen kentällä ja bussissa -matkustaessa takaisin Aberdeeniin lähes 2 vuoden tauon jälkeen.

helmikuu
Helmikuu oli shokki olla takaisin Skotlannissa, mutta toisaalta helpotus päästä takaisin opiskelemaan ja tuttuun ympäristöön. Sain rakkaan ystävän takaisin osaksi jokapäiväistä elämää ja nautin täysin rinnoin luennoilla istumisesta ja opiskelusta kirjastossa -ainkin ensimmäiset pari viikkoa. Pääsin myös ensimmäistä kertaa ikinä kuntosalilla käymisen makuun ja kuntoilusta tuli taas pitkästä aikaa osa arkea.

maaliskuu
Sain vieraita Suomesta. Äidin kanssa vietettiin ensimmäistä kertaa äiti-tytär -aikaa ulkomailla, lomaillen ja ihastellen Skotlannin aurinkoisia maisemia. Kävin ensimmäisessä Aberdeenin CS miitingissä, jossa tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Loppukuusta matkustettiin L:n kanssa Lyoniin moikkaamaan hyvää ystävää, jota ei oltu tavattu kahteen vuoteen. Jännitettiin josko 6 päivän reissu olisi liikaa, jos ollaan muututtu, mutta Kristina oli aivan entisensä ja "Finnish-Russian reunion" (jolla sitä kutsuimme) sujui täydellisesti. Lyon oli aivan ihana kaupunki ja sainpa taas hetkeksi kimmokkeen prepata ranskan kieltä.

huhtikuu
Kiitos Islannin ja tuhkapilven sain ylimääräisen lomaviikon ja visiitti kotona Suomessa venyi melkein neljään viikkoon. Oli helpottavaa olla kotona ja tutussa ympäristössä, tavata kavereita piiiitkästä aikaa ja nauttia Helsingistä.

toukokuu
Yliopistolla olikin enää loppurutistus jäljellä ja stressin johdosta viimeisetkin esseet saatiin kirjotettua. Kesä teki tulemistaan ja tentteihin luku käynnistyi. Vähän piti kiistellä vuokraemännän kanssa ennen kotiinlähtöä ja päästiin katsomaan uutta Sex & the City-leffaa Ladies Nightin merkeissä. Toukokuun viimeisenä lento laskeutui Helsinki-Vantaalle ja voi sitä onnen määrää kun kesäloma oli vihdoin alkanut.

kesäkuu
Työt alkoivat melkein heti Suomeen tultua. Ehdin silti nauttia kesästä kavereiden kanssa. Aika kului tädin koiranpentua ihmetellessä. Ensimmäistä kertaa "oppailin" Helsingissä CSn kautta ulkomaalaiselle. Juhannusta vietettiin perinteisesti mökillä. Kesäkuussa koitti kauan odotettu ja jo pitkään suunniteltu NYCiin paluu perheen kanssa. Hellettä, kävelyä, shoppailua ja ruokailua riitti, Starbucksia unohtamatta.

heinäkuu
Heinäkuu oli hellekuu. Piknikkejä ja iltauinteja kavereiden kanssa. Lounastauot Espalla, keskiviikot Cuba Cafen "Wednesday after work"eissa ja pulahdukset järvissä. Mikäs sen parempaa.

elokuu
Kesäily jatkui heinäkuun malliin. Jäälatet Coffee Housesta ja Robertsista kuuluivat työmatkaan. Yritin imeä kesää ja Suomea mahdollisimman paljon itseeni ennen syksyn tuloa. Mieleen jäi erityisesti Porvoon illallisreissu perheen kanssa ja päivä Ulkoministeriössä. 26. päivä lentokone kyyditti taas Atlantin yli rakkaaseen Argentiinaan ja mm. 10 Rion kentällä kulutetun tunnin jälkeen olin taas mi Buenos Aires queridossa.

syyskuu
Viimeinen kesälomakuu ennen yliopistoon paluuta. Syyskuu kuluikin lähes kokonaan Argentiinassa. Roolit olivat vaihtuneet kun Suomen kesäinen lämpö muuttui Argentiinaan talven kylmyyteen. Ei se menoa haitannut. Muutama päivä Buenos Airesissa, muutama viikko Córdobassa ja Mendozassa. Pieni loma Lontoossa ennen Skotlantiin paluuta, kauhea kuume ja vilustuminen hidasti koulun alkua ja kämpän etsintöjä.

lokakuu
Lokakuu oli kämpän ja työn etsimistä. Epätoivoa. Sain kuitenkin puoli vahingossa työn ja pitkien etsintöjen jälkeen löysin loistavan kämpänkin. Menin viimein tapaamaan disseohjaajaani ja sain selkeyttä lopputyön suunnitteluun. Ihana kaveri käväisi pikavisiitillä Suomesta tutustumassa mun skottilaiseen maailmaan.

marraskuu
Kuun merkittävimpiä päiviä olivat esseenkirjoitusmaratoni, oman kämpän tuparit ja netin saaminen. Marraskuussa sain myös ensimmäisen skottipalkan ever.

joulukuu
Laskin päiviä Suomeen. Stressasin koulutöistä ja nautin lumesta. Leivoin joulutorttuja, huh hei! Söin 2-3 kertaa viikossa Ben & Jerrysiä.

Vuosi 2010 oli loistava vuosi. Laskin, että vietin yhteensä 125 päivää (yli kolmasosa!) Suomessa, olin 8 eri maan (vaikka vaan lentokentällä) kamaralla. Istuin n. 90 tuntia lentokoneessa ja 19 kertaa leffateatterissa. Söin vain kerran sushia (höh). Kirjoitin yhteensä 10 esseetä ja luin vain 10 kokonaista kirjaa.

Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille!

Uudenvuodenaatto 2006 veneellä Sydneyssä.

Rentoutumista kotosalla

Loma on kulunut mukavasti kotona. Sain joululahjaksi Leena Lehtolaisen kirjan "Minne tytöt kadonneet". Olen halunnut lukea sen jo kesästä lähtien, joten nyt viimein oli aikaa asettautua nojatuoliin. En ole aiemmin lukenut tätä Maria Kallio-sarjaa, mutta ihan miellyttävä oli lukukokemus. On aika vaikea olla pitämättä tarinaa todellisena kun olen yleensä lukenut aika lailla pelkästään ei-fiktiivistä kirjallisuutta. Tarina oli mielenkiintoinen kun se liittyi niin ajankohtaisiin asioihin ja välissä viitattiin moniin tämän vuoden oikeisiin tapahtumiin.

Tapanina käytiin veljen ja serkun kanssa katsomassa Rare Exports. Mikä leffa! Oli erittäin positiivista, että leffa pystyi yllättämään useaan kertaan ja olihan se aika jännä. Loppu oli ehdottomasti paras ja tuli puun takaa kun luulin leffan jo loppuneen, ennen varsinaista loppua. Mielestäni todellakin näkemisen arvoinen teos ja sopiva katsoa vasta joulun jälkeen. Oli se välillä aika hurja ja pikkasen jännittäväkin. Olin todella yllättynyt laadun suhteen, mieleen tuli Hollywood-leffat moneen otteeseen.

Ihanaa kun lunta vaan tulee lisää!
Taidan olla pikkasen karaistunut kylmyyteen kun Skotlannin jälkeen Suomi tuntuu saunalta. Silti rupesin nyt kutomaan villasukkia (!). Saa nähdä tuleeko ne koskaan valmiiksi.

Tajusin myös juuri (kun kaveri rupesi pyytämään Buenos Aires vinkkejä), että en ikinä ole tehnyt kunnon "matkakertousta" Bs Asta, vaan jotain random kommentteja matkaillessa. Ehkä pitäisi väsätä sellainen tässä lomaillessa..

Hyvää Joulua! Feliz Navidad!

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Feliz Navidad a todos!

Home sweet home

Pääsin kuin pääsinkin Suomeen, vain 15min alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Sunnuntaina olin vielä koko päivän töissä ja sitten treffasin CS-kavereita the coffee shopissa. Uusi kahvila-tuttavuus mulle Aberdeenissä. Tosi kodikas paikka Belmont st.n kupeessa. Kahvittelut venyivät ja jatkettiin vielä illallistamaan Union Squaren Wagamamaan. Wagamamoja olen ihmetellyt ympäri Brittejä, mutta en ole aiemmin eksynyt sisään ruokailemaan. Hyvää ruokaa "Aasiasta".

Tarkoitus oli tilata taksi maanantaiaamuksi valmiiksi jo sunnuntai-iltana. Helpommin sanottu kuin tehty lumisessa Aberdeenissä. Yksikään taksifirma ei suostunut ottamaan varauksia aamuksi klo 7 (he pelkäävät, että jos lunta tulee ja tiet ovat jäässä). "Soita myöhemmin" oli vastaus monesta paikasta. Yö jäikin sitten unettomaksi. Aamulla klo 5 aikaan yritin uudestaan, osa taksifirmoista oli vielä kiinni ja muualta vastaus oli "soita myöhemmin, klo 6 jälkeen". Kun sitten soitin klo 6 jälkeen, niin vastaus oli "sorry, we're fully booked" yhdestä jos toisestakin firmasta. What the heck? Siinä vaiheessa rupesi jo pikkasen tärisyttämään ja melkein iski paniikki. Muutaman lisäpuhelun jälkeen onneksi sain taksin tilattua ja mukava ukko odotti pihassa jo 15min etuajassa. Tuli pikkasen kiirus heittää kamat matkalaukkuun ja muistaa ajastaa lämmitin kämpässä kun taksi jo odotti pihassa. Ajomatka kentälle sujui yllättävän leppoisasti rupatellen ja kiitokseki annoin kunnon tipit, "are you sure?" -"Yeah, just keep it! You saved my Christmas". Kuski pyysi soittelemaan toistekin.

Lentokentällä olin jo yli 2,5h ennen lennon lähtöä. Aamupalaton ja uneton aamu/yö rupesi tuntumaan silmissä ja mahassa, mutta Costa Coffeen hyllyt huusivat tyhjyyttään. "Kun ei olla saatu tavarantoimituksia ja on kaikki loppuunmyyty". Haloo! Joulunalusaika lentokentällä eikä mitään myytävää kun jengi on jumissa ja ihmisiä riittää. Kentällä näkyi useita tuttuja yliopistolta ja haikeena katselin kun Köpiksen lento lähti ennen meitä, aikataulussa. Olisko sittenkin pitänyt ostaa SAS:n lennot? Onneksi loppujen lopuksi lento Aberdeen-Amsterdam oli vain reilun tunnin myöhässä.

Koneessa viereeni sattui istumaan aberdeeniläinen tyttö, joka oli matkaamassa Suomeen tapaamaan veljeään, joka oli mennyt suomalaisen IR (yllätys, yllätys!) opiskelijan kanssa naimisiin. Lentoemot ilmoittivat matkustajille yksitellen jatkolentojen tilannetta ja kertoessamme matkustavamme Helsinkiin vastaus oli "I'm sorry to tell you, but you are not going to make it!". Emon naama oli kuin kuoleman julistaneella ja niin pahalta se tuntuikin. Se oli kyllä arvattavissa kun oli tunnin vaihto ja lento tunnin myöhässä. Jullian ehdotti, että jospa sittenkin yritettäisiin juosta Helsingin koneeseen, koska sekin saattaisi olla jälkeenjäänyt.

Ängettiin siis ensimmäiseen bussiin, joka vei meidät terminaaliin ja pistettiin juoksuksi. Passintarkastus oli onneksi hiljainen ja siitä päästiin nopeasti läpi. Oli pakko viiletttää Starbucksin ohi ja haaveilemani viimeiset peppermint mochat sai jäädä. Turvatarkastuksessa oli onneksi ystävällisiä ihmisiä, joista muutama päästi meidät ohi. Portille päästyä selvisi kuitenkin, että meidät oli jo "heitetty koneesta ulos", koska KLM oli päätellyt, ettei ehdittäisi. Ei taas näin. Viimeksi kesäkuussa NYCistä lennettäessä jouduttiin taistelemaan, että päästäisiin meidän alkuperäiselle lennolle, josta meidät oli buukattu toisaalle kun oltiin juuri juostu hikihatussa portille. Taas KLM ja taas Amsterdamin lentokenttä. Pienten kinailujen (vieressä oli törkeä suomalaismies, joka rupesi valittamaan, että hän oli seurueensa kanssa ensin ja on matkustettu tunteja ja naiset aina pääsee edelle ja hänkin haluaa koneeseen yms) ja odottelun (piti odottaa, josko lennolle buukatut henkilöt saapuisivat vai saataisiinko heidän paikat) jälkeen mukava virkailija kuitenkin päästi meidät koneeseen. Huh. 

Olin superonnekas, että saavuin Helsinki-Vantaalle vain 15min alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Niin moni kaveri joutui viettämään tunteja ja öitä lentokentillä tai siirtää lentonsa päiviä myöhemmäksi. Matkalaukku jäi tietenkin jonnekin matkanvarrelle ja piti jonottaa yli puoli tuntia, että pystyi ilmoittamaan matkalaukun kadonneeksi, mutta pääsinpä kotiin. Alunperin halusin varata ennemmin KLM:n kuin SAS:n lennot, koska tiesin, että KLM antaa sentään jotain purtavaa lennoilla. Nämä voileivät olivat kuitenkin vielä hirveempiä kuin Köpiksen lentokentän antimet. Yök. 

Olen jo kyllästynyt lentomatkustukseen, mutta se onkin matkustamisen varjopuolia, joka pitää vaan kestää.

Hesarissa oli tänään vitsi:

Mitä eroa on joulupukilla, autolla, lentokoneella ja junalla? -Joulupukki matkaan jo käy. 

Nyt, koti & joulu. Happy happy joy joy!

whatever happens, just blame it on the weather

Jännittää kovasti miten maanantaina käy kotimatkalle. Kukaan ei ole mistään muusta puhunutkaan kun huonosta säästä ja lentojen peruutuksista. Muutama tuttu on ollut tunteja jumissa mm. Aberdeenin, Lontoon ja Amsterdamin lentokentillä viime päivinä. Aberdeenissä lunta on satanut torstaista lähtien ja sitä rupee taas olemaan kunnon kerros, joka peittää harmaat graniitit alleen. Tiet on jäässä ja opiskelukavereiden feisbuuk-päivityksistä päätellen jopa takseja on vaikea saada, koska he vetoavat "sää-ongelmaan". 

Ainakin eilen Amsterdamin lentokenttä oli pitkään suljettu, mutta tämänhetkisten tietojen mukaan maanantaille on luvattu hyvää säätä (lue: ei lumisadetta) Aberdeeniin, sekä Amsterdamiin, jonka kautta lennän. Peukut pystyssä & finger's crossed.
Skotlantilaisille lumi = katastrofi. Se ei vaan mene mulle aivoon. Opiskelukaverit olivat saaneet mm. tälläistä viestiä proffalta: "‎the ongoing bad weather has severely delayed the marking process of your essays". Siis mitä?

Eilen illalla kokoonnuttiin CS porukalla katsomaan skotlantilaista leffaa, One Day Removals, joka on kuvattu täällä Aberdeenissä. Oli jännä tunnistaa tuttuja maisemia kesken tarinan. Leffa oli vähintäänkin erikoinen, huonolla huumorilla varustettu, aika köyhä leffa -mutta meni sen verran sopivasti aliriman, että se oli säälittävän hauskaa katseltavaa. Yritin tänään töissä kysellä, mutta kukaan (aberdeeniläisistä edes) ei ollut kuullutkaan kyseisestä elokuvasta. Kuulemma toisella pääosan esittäjällä on joku "aikuisliike keskustassa".

Perusidea on se, että pääosassa on kaksi muuttomiestä, joilla yhden päivän aikana menee kaikki pieleen. He vahingossa tappavat muutaman ihmisen ja sitä sitten selvitellään käräjillä. Sellanen toilailu-leffa Mr. Bean-tyyliin.

Huvittavinta oli, että kun meitä oli 13 CSläistä, joista tasan 1 oli skotti (+ 1 englantilainen), niin oli pikkasen vaikea ymmärtää ukkojen puhetta. Esim. verbi do lausuttiin "dii" ja calm downista tuli "caalm diin". Vokaalit heittivät kärrynpyörää.

Tänään kun kävelin töistä kotiin, asteita oli varmaan -5, lunta tuprutti taivaan täydeltä ja kadulla paikallinen (epäilemättä) jätkä käveli shortseissa (!!!), adidaksen kolmiraita tennareissa ja nilkkasukissa. Oli hänellä sentään hattu päässä. Teki mieli napata hihasta ja kysyä, että "what the hell is wrong with you guys?" Jätin sen vielä tällä kertaa tekemättä.

Eilen oli syksyn vika luento. Joten jos huomista työpäivää ja takaraivossa stressaavaa disseä ei lasketa, olen nyt lomalla! Haluan kotiin.

Motivaatio hukassa

On vaikea löytää motivaatiota viimeiselle viikolle kun mieli on jo lomassa, joulussa ja kotona Suomessa. Maanantaina espanjan suullisen kokeen valmistelu jäi viime tinkaan kun en keksinyt mistä puhua 10min. Päädyin kommentoimaan YK:n ilmastokokousta Cancúnissa, valmisteluksi luin BBC Mundon muutaman artikkelin aiheesta. Pelkäsin, että opettajan "jälki-kysymykset" olisivat vaikeita, mutta onneksi ei. Koe meni ihan hyvin, sain kiitosta laajasta sanavarastosta, verbien taivutuksesta ja erinomaisesta aksentista ja satikutia muka "concordancia de género"sta.

Hispanics department ihmettelee, jos opiskelijat eivät ilmaannu tunneille ja käyttäytyvät "epäkunnioittavasti", kyseenalaistaen koko laitoksen. Kuulemma neljännen vuoden opiskelijat (mun vuosikurssi) ovat erityisen vaikeita tänä vuonna. Kuka nyt pystyy enää ottamaan laitoksen tosissaan kun espanjan kieliopin maikka on peruuttanut puolet syksyn tunneista. Onneksi en itse maksa lukukausimaksuja, mutta moni englantilainen opiskelutoveri maksaa. Maanantaina mm. menin yliopistolle 12:05 ja luokkahuone oli tyhjä. Kirosin taas proffan alimpaan maanrakoon, koska ei ollut eka kerta. Soitin kaverille ja ilmeisesti puoli tuntia ennen tunnin alkua oli tullut maili, jota proffa ei edes ollut viitsinyt lähettää kurssin viralliselle opiskelijalistalle vaan randomisti vaan osalle oppilaista. En ollut ainoa, joka tuli turhaan tunnille, enkä ainoa, jolta jäi maili saamatta. Eikä ollut eka kerta. Toissamaanantaina proffa oli päättänyt aikaistaa meidän espanjan tunnin tunnilla ja saavuin siis tunnin myöhässä kun kaikki olivat lähdössä pois. Hän oli hupsista vaan unohtanut laittaa sähköpostia, koska oli kertonut asiasta edellisellä tunnilla (jolloin oltiin Edinburghissa, niin en päässyt paikalle). Enkä ollut ainoa, joka saapui tunnin myöhässä.
Päädyin maanantaina sitten kirjottamaan pikkasen äreän mailin proffalle, johon en tietenkään ole saanut vastausta, hänellä kun on tapana jättää vastaamatta sähköposteihin. Kohta lähden espanjan tunnille ja saa nähdä a) onko meille tuntia ja b) kommentoiko proffa jotenkin sähköpostia.

Tiistaina olin töissä ja kauppakeskuksessa vilisi kun paikalle odotettiin viime vuoden X-factorin (vertaa Idols) poikabändiä, JLS:ssää. Tytöt kirkuivat ja olivat sankoin joukoin saapuneet paikalle ottamaan kuvia ja jonottamaan nimmareita. Töiden jälkeen kävin nopeesti moikkaamassa paria kaveria, jotka asuu ihan keskustassa ja lähtivät jo eilen koteihinsa loman viettoon. Illaksi menin vielä yhden kaverin luo CS tuttujen kanssa syömään saltalaisia empanadoja ja phish foodia. Nam.
Päädyttiin tuijottelemaan youtubesta videoita. Mm. tälläinen koomikko George Carlin. Ei heikkohermoisille.

Tää on aivan loistava lyhytelokuva.

Nyt ovat kämppiksetkin lähteneet ja olen kotona yksin kunnes lennän kotiin. Yön aikana oli tullut lumipeite ja pitkästä aikaa maa on taas valkoinen. Tätä pelkäsinkin. Lumisadetta on luvattu vielä ainakin seuraaviksi pariksi päiväksi. Nämä kun eivät osaa varautua, niin täytää vain toivoa, että lentokenttä pysyy auki ja maanantaina KLM lentää mut Damin kautta Helsinkiin.

Jouluradio.fi laittaa kivasti joulutunnelmaan.
Nyt pitää vielä kirjoittaa loppuun yksi essee (Give examples of how rule of law does help the poor and marginal in Latin America and/or the reverse) ja espanjan kirjallinen tehtävä huomiselle.

joulumieli

Pikku hiljaa ihmiset rupee hupenemaan kun kaikki suuntaavat koteihinsa joululoman viettoon. Perjantaina päästiin oikein kunnolla Christmas Spiritin pauloihin kun mentiin muutaman kaverin kanssa kuuntelemaan ja laulamaan Christmas Carolseja meidän yliopiston ja Aberdeenin toisen yliopiston (RGU) oppilaiden järjestämään tilaisuuteen yhteen kaupungin kymmenistä kirkoista. Tutut Joy to the world, O Little Town of Betlehem, O Come All Ye Faithfull ja Silent Night mm. toivat mieleen yläaste- ja lukioaikojen koulun perinteiset joulukonsertit. Terveisiä vaan kavereille ja äidille, jotka tänään pääsevät sinne aloittamaan joulun vieton. Jossain vaiheessa tilaisuus meni vähän asian vierestä kun juontaja rupesi haastattelemaan paikalle tullutta vanhempaa miestä (pappia?!?), jonka oli tarkoitus pitää puhe. He eksyivät keskustelemaan Madame Tussaudsin vahakabinetista ja lempivahanukeistaan. Puhe oli pikemmiten käännytys-saarna, josta jäi erikoinen maku suuhun.

Lauleloiden jälkeen jatkettiin M:n kotiin, jossa hän kämppisten kanssa järkkäsi post-Carol bileet. Oikea joulukuusi seisoi olkkarin nurkassa ja se oli koristeltu omaperäisesti vaatteiden "merkki-lapuilla" ja aidoilla pipareilla. Upea piparkakkutalo lumimaisemineen olkkarin pöydällä ja seinät täynnä paperista askarreltuja lumihiutaleita, huone valaistu kynttilöillä. Aikamoinen saavutus opiskelijakämpälle Aberdeenin perukoilla. M oli leiponut pipareita ja pojat lämmittivät jättikattiloissa mulled winea, kuumaa siideriä (joo!) ja kaakaota. Joulu. Kyseessä oli siitä erikoiset kotibileet, että ne poikkesivat kovasti muista tämän syksyn bileistä ihmisten kansalaisuuteen katottaessa, porukasta 90 % oli brittejä.

Yritettiin kaverin kanssa päästä taksilla kotiin, sillä kadut olivat hengenvaarallisen jäisessä tilassa. Yli puoli tuntia soiteltiin kymmeneen eri taksinumeroon. Täällä ei siis ole taksikeskusta, josta tavoittaisi kaikki kaupungin taksit. Se olisi liian helppoa. Soitin valehtelematta ainakin 7 eri numeroon ja kaveri muutamaan muuhun. Joko puhelimeen ei vastattu ollenkaan tai vastaus oli "we have no more taxis available, they are all taken, sorry about that" -kuten näiden tyyliin kuuluu. Ei siis mitenkään ystävällisesti, esimerkiksi että "nyt on vähän kiirettä, mutta 45min päästä olisi mahdollista". Yhteen vastaajaan jätin nimen ja numeron ja maanantai-aamuna sieltä soitettiin takaisin. Kyseessä oli aivan joku muu paikka kun taksitoimisto, minne lie soiteltu.

Olin koko lauantain ja sunnuntain töissä. Koko kaupunki tietenkin hulluna jouluostoksilla ja kauppakeskus täynnä ihmisiä. Hullunmylly. Sunnuntai-iltana kämppis D oli kutsunut muutaman kaverin illalliselle, joten syötiin hieno illallinen pitkän kaavan mukaan. D oli nähnyt paljon vaivaa kokkaamisessa ja kattamisessa. Pojat olivat tuoneet viiniä, jonka avaamiseen tarvitsi pullonavaajan. Päädyttiin sitten tutustumaan naapureihin, kun lähdettiin pullonavaajan hakureissulle seinän taakse. Naapurista löytyi oikein mukava vanhempi pariskunta, joka kutsui ovesta sisään ja etsintöjen jälkeen löysi laatikoiden pohjalta pullonavaajan.
Myöhemmin totesin (perus suomalaisena), että voisin seuraavana päivänä käydä tiputtamassa pullonavaajan naapurin postiluukusta. Kolme kreikkalaista ja sveitsiläinen nauraa räkättivät ja luulivat, että vitsailin. Heidän mielestään olisi törkeää tehdä niin, sillä pitäähän sitä nyt kunnolla kiittää lainasta vielä ainakin viidennen kerran (kun oltiin jo avaajaa hakiessa kiitelty moneen kertaa). Perusteluni, "ettei tarvitsee enää häiritä ja soitella ovikelloa", eivät vakuuttaneet muita. Onneksi myöhemmin tarinan kerrottuani suomalainen henkitoveri totesi, "tottakai, postiluukusta vaan palautus". Ei ollut enää niin tyhmä olo. Olisiko se muka ollut töykeää? Tai ehkä se toimii vaan Suomessa. :)

Myöhemmin päädyttiin pelaamaan korttia mun hienoilla, joskus Kirjatorin syövereistä löytämillä Suomi-pelikorteilla ja D kaatoi punaviinit mun päälle. Täysi lasi kaatui olkkarissa ja onneksi kokolattiamatto säästyi pisaroilta, mun neule ja farkut sen sijaan ei. Tottelin heti D:n neuvoa ja käskystä juoksin valuttamaan kuumaa vettä hanasta suoraan viinitahraan. Ihmeen kaupalla harmaassa neuleessa, jossa oli 20 cm halkasijan omaava läikkä, ei ole enää jälkeäkään punaviinistä. Kuka olisi uskonut, että kuuma vesi tekee ihmeitä viinille. En tiennyt tätä ennen!

Maanantaina painuin sitten uudestaan soittelemaan naapurin ovikelloa palauttaakseni pullonavaajan. Nainen ystävällisesti tarjosi apujaan "if you need anything, just gimme a shout" -kuten täällä on tapana sanoa ja varoitti vielä kutsumattomista vieraista ja ovenlukitsemisen tärkeydestä. Heille kuulemma oli joku kadulta kävellyt sisään aina makuuhuoneeseen asti. Kuka nyt ei lukitsisi ulko-ovea?

procrastination at its best

Mitä koulutöiden välttäminen ja kolme joulutortutonta vuotta saakaan aikaan?

En eläissäni ole tehnyt joulutorttuja ilman valmiita Sunnuntai-taikinalevyjä.

Mitähän tästä seuraa?

Meillä tosiaan on pikkasen niukasti keittiövälineitä. Lasi toimii onneksi täydellisesti kaulimena.

Onneksi kavru oli roudannut Suomesta asti mulle sitä ainoota oikeaa tähtitorttuhilloa.

Nam, nam.

Tuli nameja. Näillä sain kämppiksetkin houkuteltua huoneistaan keittiön pöydän ääreen seurustelemaan. Käytin tätä ohjetta (ilman konjakkia), kun en jaksanut/osannut metsästää maitorahkaa näiltä mailta. Välissä äiti vähän neuvoi skypen avulla. En siis ihan täysin yksin ollut. 

päivän naurut osa 2

Sain tämän linkin kaverilta viestillä "para los amantes del cafe como ti" (=kahvinrakastajalle, kuten sulle) viitaten kohtaan 3:30.

Olen katsonut videon jo muutamaan kertaan, mutta silti se jaksaa naurattaa.

"I've spent a week's wage already and it's only 10 o'clock"

Aberdeenissä jatkuu ihanat, aurinkoiset, lumiset pakkaspäivät (-2).

Vielä ennen kotiinpaluuta pitäisi valmistella espanjan suullinen koe/esitelmä, yksi espanjan kirjallinen tehtävä ja yksi essee Rule of Law in Latin America kurssille.
Näiden lisäksi pitäisi myös turbona vääntää disseä (lopputyötä).
Joulu voisi vielä odottaa pari extra viikkoa mun mielestä.

itsenäisyyspäivän viettoa

Monen vuoden tauon jälkeen pääsin nauttimaan itsenäisyyspäivän vietosta. Oli ihana, jouluinen iltapäivä/ilta ihanien ihmisten kanssa. Meitä oli 4 suomalaista ja yksi bosnialais-ruotsalainen lisäys mukana tuijottamassa läppärin ruudulta linnanjuhlia. Reiluuden vuoksi katsottiin ruotsinkielistä lähetystä. Sen seurauksena missattiin tietty kaikki mielenkiintoisimmat haastattelut ja asusteet, mutta tajuttiin se vasta liian myöhään -onneksi juhlamekot löytyivät HS:n sivuilta kuvista. Juhlastudio toimi kuitenkin vain enimmäkseen taustameluna ja muuten vaan nautittiin pipareista, Lontoonraefazusta, Marlin glögistä, punaviinistä ja juustoista. Nam, nam, nam.

Oli kyllä hienoin itsenäisyyspäivä moneen vuoteen!

jouluinen Edinburgh

Keskiviikkona kovasti jännitettiin päästäisiinkö torstaina lähtemään reissuun. Fourth Road Bridge, jota pitkin matka kulkee, oltiin jouduttu sulkemaan kovan lumentulon takia. BBC:n sivuilla ihmisiä kehotettiin "pysymään poissa", koska ei ollut tarkkaa tietoa sillan avaamisesta liikenteelle. Kaveri puoli-vitsillä heitti, että löytyisköhän twitteristä ajankohtaisempaa tietoa ja niinhän se oli. Twitterin (!!!) avulla ilmoitettiin lisätietoja sillan tilanteesta. Tällä sillalla on siis oma twitter-sivu. Uskomatonta 2000-lukua. Olin yllättynyt brittien kehittyneisyydestä, todella. 

Incident on bridge - bridge closed to all vehicles (06:27 UTC 01/12/10)6:27 AM Dec 1st via forthroadbridge.org
Forth Road Bridge not expected to re-open until this afternoonhttp://bit.ly/exrXiF11:56 AM Dec 1st via forthroadbridge.org

Only one lane in each direction will be open - please proceed with caution and expect delays!6:48 AM Dec 1st via web

News release: Bridge fully open after unprecedented snow closurehttp://bit.ly/hwaQak9:36 AM Dec 1st via forthroadbridge.org

Päästiin kuin päästiinkin aamulla klo 8:00 lähtemään Edinburghiin. Normaalisti vajaa 3h matka taittui yli 4 tunnissa, kun tiet olivat vielä aamulla auraamatta ja liikennettä riitti. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomia, nummet ja puut lumen peitossa. Raukat lampaat, hepat ja lehmät myös. Oltiin perillä Edissä puolenpäivän aikaan ja ehdittiin käydä hutasemassa napaan pesto-pastat ennen kuin tavattiin Skotlannin parlamentin edustajia parlamentilla. Olin ensimmäisenä yliopistovuotena käynyt vierailemassa parlamentissa, joten mitään uutta sieltä ei löytynyt. Saatiin kysellä parilta poliitikolta kysymyksiä heidän näkemyksistään ja kuultiin mm. vankkoja mielipiteitä ja perusteluita Skotlannin itsenäistymisen puolesta. Kierroksen jälkeen saatiin mennä kuuntelemaan poliitikkoja työntouhussa. 

Parlamenttikierroksen jälkeen lähdettin pienemmällä kaveriporukalla haistelemaan Edin joulua. Aloitettiin kierros tietenkin Starbucksin Peppermint mochalla. Millä muulla? Matka jatkui joulukauppojen kautta keskustaan ja pääkadulle, Princess Streetille. Ihana joulukuinen päivä, lunta maassa ja taivaan täydeltä lisää. 

Pyörittiin joulumarkkinoilla.

Takana näkyy Edin linna kauniisti valaistuna. 

Juotiin "glögiä" (mulled wine) ja syötiin creppejä. Nam.

Löysin yhdestä kojusta tutunnäköistä tavaraa. Samanlaisia tuulikelloja, joita näkyy ympäri Argentiinaa ja jollainen roikkuu kotona Suomessakin. Kysyin myyjältä ja kuulemma Brasiliasta tulevat.

Vietettiin kaikin puolin ihana ja rentouttava päivä essee-urakoiden jälkeen. Sain kuin sainkin "rauhanrakennukset" kirjoitettua keskivko-iltana ja nakitin kaverin luovuttamaan esseen eteenpäin.

Nyt kirjastoon aloittamaan uutta esseetä, josta pitäisi maanantaina pitää lyhyt esitelmä. Aihe vaan vielä puuttuu.

Hauskaa viikonloppua!

------------------------------------------------------------

Nuestro viaje con la Sociedad de Políticas y Relaciones Internacionales casi fue cancelado por toda la nieve que ha caído acá últimamente. Resulta que uno de los puentes por el cual pasa el camino hacia Edimburgo lo habían tenido que cerrar el miércoles. Descubrimos que este puente tiene su propio twitter y de ahí uno se puede tener al tanto de la situación y condición del puente. Qué desarrollo, por dios. Me quedé sorprendida.

Menos mal, el jueves pudimos arrancar hacia Edimburgo a las 8 de la mañana. El viaje que normalmente dura menos de 3 horas ahora nos tomó más de 4. Hubo bastante tráfico, mucha nieve y ibamos lento. Por ahí pasábamos camiones que se habían quedado atascados por la nieve y no se podían mover más. El paisaje era hermoso, todas las colinas y árboles cubiertos de nieve. Los pobres ovejitas, caballos y vacas también.

Al final llegamos a Edimburgo más temprano de lo previsto y por suerte hubo tiempo para un almuerzo rápido. Comimos unos fideos a la vuelta del parlamento antes de que empezara el tour. Unos políticos nos mostraban el parlamento (lo cual había visitado ya durante el primer año de la facu) y nos contestaban las preguntas que tuvimos sobre el edificio (que no es nada lindo) y la política. También pudimos ir a escuchar el parlamento en acción un rato. 

No nos interesaba mucho la discusión sobre el presupuesto para los viejos así que con unas amigas salimos bastante rápido para ir a tomar unos cafes (mocha menta piperina) en Starbucks. Eso es lo que hace la Navidad para mí, realmente. Seguía nevando y íbamos caminando hacia el centro porque teníamos como 4 horas para gastar en la ciudad antes de volver para Aberdeen.

Terminamos yendo al mercado navideño, tomamos unos "vinos calientes" y comimos unos crepes. Paseábamos por el mercado hasta que no nos daba más. Las medias y las botas completamente mojadas no nos quedaba otra que ir a comprar medias nuevas. 

Pasamos un día hermoso y relajado en Edimburgo. Nos puso bien "al espíritu navideño". La nieve hace una gran diferencia. Nos encanta!

Buen finde!

joulu(kuu)kalenteri

Monen vuoden tauon jälkeen omistan ikioman joulukalenterin. 

Melkein otin jo maanantaina varaslähdön, kunnes tajusin, että oli aivan liian aikaista.

Lumentulo vaan jatkuu ja maa jatkaa kaaoksessa. Hip hei! 

Huomenna Edinburghiin.